Rakas romu lapsuustoveri

Sain Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkolta Rakas romu -haasteen. Kiitos Pirkko! Pirkko sai haasteen Muistikirjan Mamma N:ltä, joka esitteli rakkaana romunaan vanhan nallensa. Ympyrä sulkeutuu, sillä tällä kertaa esittelen Jaakon, lapsuustoverini, hän on sellainen perusteddykarhu. Ikäisekseen Jaakko on hyvässä kunnossa vain kuulo ja näkö vähän reistaavat, toinen silmä ja korva ovat poissa. Istuimena on pottatuoli jossa minäkin olen lapsena opetellut potta-asioita. Sen on joku esivaari jo aikoinaan tehnyt lapsilleen. Kotonani ei heitetty juurikaan tavaroita pois, vaan kaikki kierrätettiin uusille sukupolville. Minulla on puuhevosiakin jostain 1900-luvun alusta, monet sukupolvet niillä ovat iloisesti leikkineet. Ei meillä tosin pelkillä romuilla leikitty, oli paljon myös moderneja leikkikaluja, aitoa muovia. Mutta mikä on muovia, se menee rikki, niitä leluja ei ole paljon tallella.

Jaakolla on vanha kello kaulassa ja mekkokin on paljon minua vanhempi.
Mummumi tartutti minuun kiintymyksen vanhoihin tavaroihin ja kasvatti minusta romunkerääjän. Kun kotitalomme joitakin vuosia sitten myytiin, tyhjensin veljeni kanssa uupumukseen asti vinttejä ja varastoja. Onneksi velipoika on myös vanhan roinan ystävä, minun ei tarvinnut varastoida ihan kaikkea.

Kaikenlaisia muistoja on tallentunut vanhoihin leluihin. Tuli mieleen joulut. Meillä oli tapana, että ennen joulua luovuttiin lelusta, joka ei enää ollut niin tärkeä. Se laitettiin ulos oven taakse, mistä tontut hakivat sen, kunnostaakseen ja viedäkseen jollekin toiselle lapselle. Tavaroita tärkeämpiä ovat muistot, ne kulkevat aina mukana eivätkä vie paljon tilaa, pään sisäisellä  kovalevyllä on rajaton kapasiteetti.

Haasteen laitan eteen päin Ninnille Mintun helminauhaan
ja A Kiss from the Past -blogiin

Tervetuloa Autuaaseen oloon Nina ja Harry!
Kaikille mukavaa ja lämpöistä syysviikkoa!