Nero ei korvaansa lotkauta huutelulleni, jos siitä on mukavampaa olla omissa oloissaan. Mutta kun hän käskee minua tarjoilemaan aterioita tai pitämään sylissä niin keskeytän melkein minkä tahansa homman ja riennän palvelemaan prinssiä.
Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon kelkkaan, Maarit!
Mitä kuvia! Nero on salaperäinen ja varsin taitava piilotuja, kunnes sylipula iskee :)
VastaaPoistaJoskus tunnen itseni vähän noloksi kun huutelen kissaa ja huomaan, että se kököttää ihan lähellä ja katselee minua: Mitä tuo oikein karjuu.
PoistaUpeita kuvia.
VastaaPoistaMe mietimme kesällä miten saisimme oman pikku prinsessamme tulemaan, kun sitä kutsutaan. Neiti päivystää pihan puskissa ja puissa, mutta ei korvaansa lotkauta kutsuhuudoille. Huomasimme, että kissa tulee aina paikalle, kun ruohonleikkuu on menossa. Tosi kätevä kutsuhuuto, varsinkin talvella ;)
Ehkä teidän pitäisi nauhoittaa ruohonleikkurinääntä:) Neron herkkua on keitetty seiti. Joskus talviöinä olen keittänyt kalaa, vienyt kattilan kuistille ja antanut tuoksun houkutella kissan piilostaan :) Nykyisin toimiikin paremmin jos huudan yöhön: Kaalaa!
PoistaNerolla on kiireitä, mutta ihmisen täytyy keskeyttää omat puuhansa, kun kissalla on asiaa - kuullostaa tutulta. :)
VastaaPoistaKissat osaavat olla vaativia, huomiotta jättäminen ei tule kysymykseen :)
PoistaToivottavasti tulee kotiin pian. Kun olin lapsi, niin meillä oli tuollainen villikissa pentu, joka ajoittain viihtyi omilla teillään. Muistan kyllä äitini huolen, kun kissa oli useamman päivän lietsussa. Ihania kuvia Nerosta.
VastaaPoistaOnneksi Nero on nykyisin kovin kallellaan kotiin päin eikä luuhaile kauaa poissa. Joskus saatta olla jotain niin mielenkiintoista meneillään, että yö kuluu ulkona. En enää huolestu niin kuin ennen kun kissa kuljeskeli ympäri pitäjää.
PoistaSunnuntaiterveiset täältä Periferiasta :)
VastaaPoista(ex-koivukujanvarrelta)
Oli aivan mahtava kirja ,minkä voitin sun arpajaisista! Tosi upeat kuvat ja kodit ! kyllä sitä onki kateltu!
Kiva kuulla, että kirja on tullut perille ja siitä on iloa. Nythän sinulla on uutta sisustettavaakin, ehkä löytyy inspistä kirjasta.
PoistaKissi ei ilmeisestikään halua tulla löydetyksi... Meilläkään Mutikainen ei aina viitsi näyttäytyä, sujahtaa sohvan tai sängyn alle, mutta jos avaa ruokakaapin, sieltähän se taas ilmaantuu!
VastaaPoistaT. Sari Puumulista
Kissat viihtyvät omissa oloissaan. Ruokakuppi taitaa olla suurin kiintymyksen kohde :)
PoistaHienosti maastoutuu prinssi :) Kyllä Neron elämä tuntuu olevan aika ylellistä kun on noin upeat piilopaikat ja loistava palvelu!
VastaaPoistaOlemme tänä viikonloppuna keskittyneet hemmottelemaan Elliä niin, että hän on saanut nuolla puhtaaksi mm. tuorejuustopurkin, creme fraiche -purkin ja monia jugurttipurkkeja. Ellin viikonloppu prinsessana ;)
Ellin hemmotteluviikonloppu kuulostaa ihanalta. Nerolla palvelu pelaa vapaaehtoisen orjan ansiosta, eikä piilopaikoissa ole valittamista. Niitä on vielä suuri kirjo piharakennuksissa, minne kamerakaan ei löydä.
PoistaIhan mahtavia kuvia Nerosta!:)
VastaaPoistaKiitos Kristiina, oivallinen malli.
PoistaIhana prinssi;) Ja ihania löytöjä edellisessä, varsinainen helmi tuo hajuvesipullo!!
VastaaPoistaOn se ihana, nukkuu nyt salissa lampaantaljalla ja uneksii mahtavista seikkailuista.
PoistaPrinssillä on näköjään varsin valikoiva kuulo. Mutta emännällä ei.
VastaaPoistaNoin se on! Vaikka oikeasti kissalla on paljon parempi kuulo kuin emännällä. :)
PoistaHieno kuvasarja. Joo- joo, kyllä mä kuulin. Tuun ku huvittaa. Viimeistään ruoka aikaan.
VastaaPoistaKiitos, Harry. Ruoka-ajat ovat tärkeitä, muuten tosiaan seurustellaan jos siltä tuntuu. Paljon on kiireitä pihakatilla.
PoistaJoo kyllä se niin menee että kissat ovat hyvin laatutietoisia "henkilökunnan" palvelualttiuden suhteen:)
VastaaPoistaKissoissa on mielestäni aina jotain salaperäistä,mustassa kissassa sitä on vielä ripsaus enemmän kuin muun värisissä...
Mustilla kissoilla on synkkä historia. Kirjassa Kissojen Suomi kertoo miten katolinen kirkko leimasi mustan kissan demoniseksi olennoksi ja noitien kätyriksi. Jopa paholaiseksi valeasussa. Tämä sai aikaan kauan kestäneen kissavihan. Kun Nero tuli meille, monet sanoivat, että musta kissa sopii sinulle ja viittasivat näin noitaepäilyyn :) Onneksi enää ei ole pelkoa roviosta.
PoistaUpeat kuvat Nerosta. Siinä se kiteytyy, palvelijan ja prinssin elämä ;)
VastaaPoistaNiin se menee, melko tyytyväisiä ollaan molemmat :)
PoistaUpea kisuli, tuo Nero. Hyvä, että palvelu pelaa... ;O)
VastaaPoistaNero on komea poika! Eikä palvelussa luulisi olevan moittimista.
PoistaNäin se menee meilläkin. Ihminen huutelee kissaa pitkin pihamaata. Kissa tulee jos sitä huvittaa, mutta henkilökunta kyllä hyppää heti jos kissa pyytää... Ja ehkä joskus jopa hieman ennakoidenkin.
VastaaPoistaMyrskyn toimet tuntuvatkin aina kovin tutuilta. Samat kuviot. Ja tosiaa, palvelualttiina vielä kysellään mitä herralle saisi olla :)
PoistaTuota kissaa ei ainakaan palokunnan tarvitse puusta alas hakea :)
VastaaPoistaEttä Nero onkin Komea!
Jännä juttu muuten, ihan pommin varmasti kommentoin edelliseen postaukseesi, mutta ei ole näköjään tullut läpi! Kuinkahan nyt käy...
Kannatti uhrata aikaa puussakiipeilykoulutukseen pentuna. Oltaisiinkin pulassa jos kissa päättäisi jäädä puuhun :) Nero kehrää tyytyväisenä kun häntä kehutaan.
PoistaEdellisen postauksen kommenttisi oli mennyt roskapostiin :( mutta nyt on asia korjattu.
Voi näitä sinun kissakuvia. Niistä sais ihania julisteita seinälle.
VastaaPoistaPitäähän joka kissalla ainakin yksi orja olla. Se on luonnonlaki :)
Ihan mielellään sitä orjuuttaa itseään kissan edessä, se tosiaan tuntuu olevan luonnonlaki. Muitten suhteen en suostuisi.
PoistaIhania kuvia Nerosta,Hauska kuvasarja
VastaaPoistaKiitos, on niin hauska malli :)
PoistaHuikea kuvasarja!!!
VastaaPoistaJostain kumman syystä mulle tuli mieleen se vuosien takainen TVn englanninkielen opetusohjelma, jossa ne englantilaispoliisit jutustelevat....Where is the cat? Stan, the cat is in the moon!!!!
::
Kiitos! Ei ihme, että sinulle tuli tuollainen mielleyhtymä, sopii hyvin. Where is the cat?
PoistaIhana kuvasarja, Nerosta tulee kyllä sellainen oman tien kulkija-olotila. Niin sitä pitääkin :) Mukavaa viikon jatkoa.
VastaaPoistaSellainen se on, oman tiensä kulkija. Mutta onneksi polkumme kulkevat kutakuinkin rinnakkain.
PoistaOnnea todella isosta lukijamäärästä! Olit löytänyt komean kaapinkin!Löysin kirpparilta kakkulapion (kuvaan sen joskus), alpakkaisena ostin. On hopeaa, vuodelta 1928!! Seuraavaksi mun tulee satsata kameranostoon tai ainakin tämän vanhan kameran käyttöön. Annoin Pyryn leikkiä sillä ja nyt jokainen kuva on...kumman värinen
VastaaPoistaKiitos, noita lukijoita on tosiaan tullut aika paljon viime aikoina. Pitäisiköhän tarkistaa kaikki alpakkaesineet :) Pyry varmaan vähän teki säätöjä, taiteellinen henkilö kun on. Varmaan löytyy sellainen säätö, joka palauttaa kaikki alkuperäiset asetukset, voit sitten säädellä itse makusi mukaan.
PoistaMahtava kuvasarja! Nero kävisi mainostamaan "Camel Bootseja", jotka ovat "miehille jotka kulkevat omia teitään" :)
VastaaPoista:D Siitähän voisi aueta kissalle uusi ura, hih.
VastaaPoista