Vierailen monissa blogeissa, joissa puikot kilkattavat, koukut heiluvat ja ompelukone surisee. Jossain elämäni vaiheessa neuloin valtavat määrät villapuseroita, pipoja, sukkia ja ties mitä. Virkkasin verhot ja ompelin itselleni paljon vaatteita. Nyt olen laiskistunut niin, että kudon tarpeeseen muutamat villasukat ja vaatteiden korjaaminenkin kestää luvattoman kauan. Mutta yritän pysyä trendissä mukana ja esittelen ompelutyön. En ole itse tehnyt tätä vaan poiminut sen joskus roskiksesta. Muistelen, että olisin tehnyt jotain vastaavaa koulussa.
Blogissani tunnustus jonka haluan sinulle ojentaa ;)
VastaaPoistaLämmin kiitos tunnustuksesta, kävin kurkkaamassa.
PoistaOi, onpa hieno ompelutyö. Ompelijalta on tainnut into loppua vähän kesken, mutta alku on kyllä lupaava. Näitä pisteltiin ahkerasti, ei kovin luovaa toimintaa, mutta oppihan siinä neulan ja langan käyttöä.
VastaaPoistaYritys hyvä kymmenen. Minusta näitä oli kiva tehdä, omia tekeleitä ei ole säilynyt, mutta tämä löytö nosti muistot pintaan.
PoistaOi, nuo ovatkin hauskoja! Itsekin olen näpertänyt tuollaisia joskus lapsena.
VastaaPoistaKuten Caijsa sanoi tuli neulan ja langan käyttö tutuksi. Selkeä ohje ;)
PoistaIhana :) Minä tein noita oikein sarjatyönä lapsena. Pojallenikin lupasin ostaa, kunhan jossain silmiin osuu.
VastaaPoistaLöytyyköhän näitä vieläkin? Kivaa puuhaa, harjoittaa käden motoriikkaa. Tälläisenhän voisi varmaan tehdä itsekin.
PoistaTuo mahtaa olla vanha! Aika herttainen. Ja arvokas jollekulle, koska se on saanut kehyksetkin.
VastaaPoistaLuulen, että ikää on hyvinkin 50 vuotta. Koin käsityön niin arvokkaaksi, että laitoin sen kehyksiin.
PoistaJoskus lapsena noita on tehty. Olin jo aivan unohtanut nuo. Ihana!
VastaaPoistaIlmeisen tuttuja käsitöitä monelle meistä. Sisältää lämpimiä muistoja.
PoistaMun lapset ovat tehneet pienempinä tuollaisia. Itse en muista koskaan tehneeni.
VastaaPoistaEn ole sitten lapsuusajan törmännyt näihin, mutta ilmeisesti ovat edelleen muodissa.
PoistaOnpa hauska kaikessa epätäydellisyydessään :)
VastaaPoistaMuistan kun kudoin ensimmäisen patalappuni mummolle joululahjaksi. Se oli lapsen kämmenen kokoinen ja siinä oli aika monta silmäpakoa. Kovasti minua kiiteltiin käsityötaidoistani, mutta huomasin kyllä, että aikuisilla oli naurussa pitelemistä kun mummo kääri auki lahjansa.
PoistaVoi muistoja 70-luvulta :) tulihan noita ommeltua .
VastaaPoistaJa heti kun saan kamera-asiat kondikseen laitan kuvaa tulemaan mun ihka ensimmäistä neuletossuista, joita oon kutomassa :)
Neuletossut kuulostaa hyvältä, hieman vaativampi projekti kuin tänään esittelemäni käsityö :)
PoistaSympaattinen neulaharjoitus :)
VastaaPoistaKoulukaiset tuovat vastaavanlaisia harjoituksia mutta kuva on piirretty kankaalle ja siihen ompelukset harjoiteltu.
Muistan että itsekin noita tein aikoinaan. Kiva postaus, joka kirvoitti muistoja lapsuudesta.
Ja mitä käsitöihin tulee, niin luulenpa että se on juuri noin, että aikansa jaksaa kutakin. Välillä yhtä enemmän ja toista vähemmän.
Kiva kuulla, ettei perinne ole kadonnut vaan muuttanut vähän muotoaan. Jotenkin tuohon ompelukseen kiteytyy se lapsena koettu tekemisen riemu.
PoistaTiedän, että osaisin kyllä tehdä käsitöitä, ei kai se taito katoa, mutta juuri nyt motivaatio riittää villasukkien kutomiseen.
Hehheh :-D Hyvä dyykkaus ja herätti tuttuuden tunteen täälläkin, tuon tyyppisiä on joskus tullut tehtyä! Minäkin olin ihan unohtanut nuo jo. Kiitos tästä!
VastaaPoistaMuistot kirpoavat esiin kun näkee jotain tutun oloista. Kun näin tämän minulle tuli tunne, että se on minun. Siis minun tekemäni.
PoistaNää on hauskoja. Mullakin on esillä pojan värkkäämä norsu. Se on niin sympaattinen =)
VastaaPoistaKannattaa panna norsu talteen, siitä voi olla paljon iloa pitkänkin ajan kuluttua.
Poista:) pahvisessa simppelissä "kansiossa" noita joskus muinoin myytiin. On tullut joskus tehtyä :D
VastaaPoistaTaas lisää tietoa, en muista, että ainakaan meille näitä olisi koskaan ostettu kotiin. Ehkä koulussa sain tehdä jonkin tuollaisen. Tämä on meille monille yhteinen käsityö :)
PoistaTäällä toinen kohtalonkaveri, aikoinani tein vaikka mitä mutta enää en. Kädet vaan ei kestä, on ollut pakko jättää....
VastaaPoistaTuo ompelutyö on niin klassikko, noita olen tehnyt itse ja tettänyt lapsellanikin ;)
Minulla ei ole noin hyvää syytä olla tekemättä käsitöitä, nyt vain ei ole innostusta. Ehkä vielä joskus.
PoistaTuo on hieno! Muistelen täällä vaan omiani...Patalappu oli valmiiksi virttyneen näköinen ja varsin omituisen muotoinen, vaikka piti olla neliö. Sipulipussi onnistui hyvin ja on tallella! Hieman kapoinen tosin. Sukkia pysytin tekemään vain toisen, äitini teki sen parin...Yleensä kissat ja käsityöt liitetään yhteen, muttei täällä! Halu osata ja hurahtaa käsitöihin olisi kyllä kova. Toteutus toistaiseksi heikompaa.
VastaaPoistaOlin koulussa aivan tumpelo käsitöissä. Ekalla luokalla viisas opettajani ei pakottanut minua virkkaamaan kun olin hukannut jo useita virkkuukoukkuja. Sen sijaan sain lukea (olin ainoa, joka osasi lukea ekalla) muille satuja kun he tekivät käsitöitä. Silti tein myöhemmin itselleni kaikki vaatteet takkeja myöten ihan tuosta vaan.
PoistaMulla on ollut kovasti ajatuksissa ryhtyä neulomaan...tähän asti projekti on ollut venähtäneellä suunnitteluasteella, mutta ehkä tänä talvena...:)
VastaaPoistaMinäkin suunnittelin villasukkien kutomista pari vuotta :) Mutta kun sain homman alkuun niin kepeästi syntyi sukka illassa telkkaria katsellessa. Niitä olisi tullut ihan liukuhihnalta, kutominen oli niin kivaa pitkästä aikaa.
PoistaMinullekin tuli mieleen, että tuohan pitäisi värittää. Tämä käsityö on meille kaikille yhteinen muisto, kannatti poimia talteen.
VastaaPoistaNuo ompelutyöt ovat minullekin tuttuja. Teimme niitä siskon kanssa kotoja jo alle kuoluikäisinä. Yhtään ei taida olla säästössä... Blogissani on sinulle haaste :)
VastaaPoistaIlmeisesti kaikille tytöille ja miksei pojillekin tuttu projekti. Lämmin kiitos haasteesta, vastaan siihen ilomielin.
Poista