 |
| Viisaus lukkojen takana |
Lukeminen on yksi parhaita ajanvietteitä, hyvän kirjan mukana pääsee matkalle mitä kummallisimpiin paikkoihin ja elämiin. Jostain syystä luen enemmän kesällä kuin talvella. Luulisi, että talvella on paremmin aikaa kun on pitkät pimeät illat eikä puutarhassakaan ole paljon tehtävissä. Luen toki talvellakin, koko ajan on kirja menossa. Mutta on niin paljon muitakin sisäleikkejä ja ajoittain työ nappaa yöt ja päivät.
Usein nukahdan vuoteessa kirja kädessä.
 |
| Käsikirjasto |
Kirjahyllystä pilkistävä käsi onnistuu säpsäyttämään vieraita. Lapsista
irtokäsi on hurjan hauska ja sillä voi leikkiä jänniä pelotusleikkejä. Minusta tuntuu, että kirjat sikiävät itsekseen hyllyssä. Hyllyt ovat tupaten täynnä ja vintillä on vielä suuria kasoja vaikka välillä yritän karsia kirjoja kiertoon.
Kävin kirpputorilla ja ostin kolme kirjaa. Margaret Atwoodin Ryövärimorsiamen, Atwood on lempikirjailijoitani.
En voinut vastustaa 1845 painettua Predikningar-kaunotarta. Ihailen sen patinoituneeseen nahkaan käärittyjä kansia ja lumppupaperia, johon kirjasimet painuvat kauniisti. Kirjan omistaja on kirjannut etusisäkanteen syntymiä ja kuolemia. Varhaisin vuosiluku on 1814 ja viimeinen kuolinpäivä 1892.
Kolmas kirja on Läsebok för folkskolan vuodelta 1899. Kirjassa on 1064 sivua ja kaunis gravyyrikuvitus. Pari iltaa vierähti kirjaa lueskellessa ja kuvia ihaillessa. Selailu kirvotti monta ideaa.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Ihanaa viikonloppua, täällä on aina kerrassaan niin luomoavaa vierailla.
VastaaPoistaKiitos, tuo lämmittää kirpeässä talvisäässä.
PoistaAtwood on yksi parhaista minunkin mielestäni.
VastaaPoistaOlen Ninan kanssa samaa mieltä, blogisi on ihana !
Voi kiitos, ihan punastelen mielihyvästä täällä. Atwood osaa kertoa tarinan. Olen iloinen, että Ryövärimorsian on paksu kirja, kestää ehkä vähän pidempään.
PoistaMelkomoisen upeat opukset olet onnistunut löytämään,niin sanotusti "monttu auki" täällä niitä ihailen:D
VastaaPoistaMuutenkin kotisi on yksi mielenkiintoisimmista missä olen virtuaalisesti tai muutenkaan päässyt "vierailemaan",sulla on käsittämätön kyky törmätä kaikenlaisiin mielnkiintoisiin esineisiin vai onkohan se niinpäin että ne törmäävat sinuun;D
Mukavaa viikonloppua sinullekin!
Kirjat ovat heikko kohtani (yksi niistä :)). Tuollaiset vanhat kirjat muutamalla eurolla ovat mielestäni löytö. Olen kiinnostunut kuriositeeteistä, joten kaikki erikoinen kiinnostaa. Leikin luonteeseen kuuluu etsiä kuriositeeteille uusia käyttötarkoituksia. Nautitaan auringosta viikonloppuna.
PoistaKesä on minunkin lukuaikaani, ne valoisat yöt...
VastaaPoistaHieno päätökseni olla ostamatta enää yhtään uutta kirjaa ei ole onnistunut. Taas kiitos kauniista kuvistasi!
Voi, olen monesti päättänyt olla hankkimatta lisää kirjoja, mutta jotenkin ne vain liimautuvat följyyn. Yökuvaaminen on näillä valoisuusasteilla vähän haasteellista.
PoistaHurjan hauska on ekassa kuvassa tuo puettu luuranko.
VastaaPoistaAivan loistava käsikirjastokin sinulta löytyy.
Tuli ensimmäisenä Huvikumpu mieleen =D
Luuranko on keramiikkaa, ilmeisesti Meksikosta. Sen pää on tehty niin, että se heiluu kropan päällä. Kirpparilöytö. Aika usein olen kuullut Huvikumpumääritelmän täällä :)
PoistaKauniita nuo vanhat kirjat ja eivätkös ne ole olleet myös aikanaan arvokkaita, niin että harvalla oli tuolloin varaa niihin ?
VastaaPoistaMeille tuli aika erikoinen työtarjous tuossa parisen viikoa sitten, eräs henkilö oli vuokrannut navettansa jollekkin Papalle ja nyt tämä Pappa oli kuollut eikä kukaan perillisistä halunnut jäämistöä. Pappa oli nimittäin kerännyt kaksikymmentä vuotta polkupyörällä kirjoja navetan täyteen, niitä oli arvion mukaan n. 400m3 !!! Eli yli kolme täysperävunullista rekkakuormaa, jotka olisi pitänyt toimittaa polttolaitokselle. En tiedä miten lopulta asiassa kävi ja oliko joukossa mitään säilyttämisen arvoista kirjaa vaikka Papalle rakkaita olivatkin. Liekö tämä tarina kertomisen arvoinen, mutta hienoa on jotta kirjoja vielä arvostetaan ja säilytetään myös tuleville polville.
Ei ollut ennen ongelmana täydet kirjahyllyt :) Uskomaton ja huikea tarina tuo Papan kirjakokoelma. Joukossa täytyy olla aarteitakin. Tuntuu niin pahalta ajatella, että kirjat piti viedä poltettavaksi. Minuun on iskostunut jo lapsuudessa käsitys siitä, että kirja on jotenkin pyhä, eikä sitä saa missään tapauksessa polttaa. Tunnen aina syyllisyyttä kun askartelen jotakin vanhasta, kierrätyskeskuksen ilmaislaarista napatusta kirjasta. Kuka sanoikaan, että siellä missä poltetaan kirjoja, poltetaan kohta ihmisiäkin.
PoistaVanhat kirjat on niin kauniita!
VastaaPoistaEnnen kirjatkin tehtiin kestämään aikaa ja lisäksi ne ovat todella kauniita.
PoistaUpeita kirjoja. Vanhat kirjat ovat ihania. Kuvistasi tuntuu huokuvan kirjojen tuoksu ja tuntuma. Minä olen viime päivät siirrellyt kirjojani paikasta toiseen. Yksi kirjahylly pitäisi hävittää enne kuin se romahtaa ja hyllyn paikallekkin on muuta käyttöä. Nyt täytyisi saada kirjat uuteen järjestykseen. Sikiävät ilmeisesti hyllyssä täälläkin, kun tuntuu, että määrä vaan lisääntyy.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Jotenkin kirjat onnistuvat lisääntymään ihan huomaamatta. Niiden säilytys on hankalaa, vievät paljon tilaa. Onneksi Suomessa on hieno kirjastolaitos, kirjoja ei tarvitse hankkia omaksi. Paitsi tietenkin tuollaiset vanhat aarteet.
PoistaTulen tänne usein (siis lähes joka päivä). Saan blogistasi hyvää tunnetta ja uusia ideoita. Tänään laitan eteisen lipaston päälle esille vanhoja kirjoja Cherin tyyliin :)
VastaaPoistaVoi, kiitos Ninni. Ihanaa jos saat hyviä tuntemuksia käydessäsi täällä. Kauniisti sanottu!
PoistaKäsikirjasto, hih! Kaikkea ihanaa sinulta lötyykin. Mikä mahtaa olla tuon kyltin tarina?
VastaaPoistaTuo ranskalaisen talon numerokyltti on kirppislöytö, samalla kerralla löytyi myös sininen katukyltti, Chritstbaumweg (Joulupuunkatu). Miten ne ovat joutuneet suomalaiselle kirpputorille jää arvoitukseksi.
PoistaVautsivau! Hienoja, vanhoja kirjoja! Täytyy tunnustaa, että itse luen aivan liian vähän. Löydän niin harvoin sellaisen kirjan, joka veisi mennessään..
VastaaPoistaMinulla oli kausi, jolloin tuntui, etten löydä ollenkaan mielenkiintoista fiktiota. Luin enimmäkseen tietokirjoja ja filosofiaa. Nykyisin olen taas löytänyt paljon ihania kertojia ja päässyt fiktion ihanaan maailmaan. Kiitos myös kirjablogien ja muidenkin blogien, joista löytyy hyviä vinkkejä.
PoistaLöysitpä hienoja kirjoja! Sinulla on niin mielenkiintoinen blogi täynnä kauniita kuvia ja jännittäviä elämänkokemuksia. Ihan jää mietityttämään, että kuka oikein olet :)
VastaaPoistaMinulla on jo niin paljon ikää, että kokemuksia on ehtinyt kertyä :) Ehkä en ole viettänyt ihan normielämää, olen tainnut elellä koko ikäni jonkinlaisessa marginaalissa. Mutta omassa elämässään sitä on niin kotona, ettei huomaa siinä mitään erikoista.
PoistaUskomattoman upeita nuo ensimmäisen kuvan kirjat!
VastaaPoistaJa kokonaisuus itsessäänkin silmiä hivelevä - käsikirjasto onmoiva keksintö :D
Mistä löytyisi aika kaikelle lukemiselle??? Johonkin kummaan tuhraantu aika melkein huomaamatta - tosin on tämä blogistaniakin osasyyllinen....
Ensimmäisessä kuvassa on kokoelma kauniita, vanhoja rukouskirjoja. Niissä on kaikenlaisia hienouksia; nahka- ja samettikansia, metalliheloja ja kauniita lukkoja. Blogistaniassakin tosiaan hurahtaa joskus aikaa, mutta on sekin mukavaa ajanviettoa. Luetaan kun keritään.
Poistaaivan upeat kirjat, on harvinaista että noissa on vielä nuo "lukot" mukana. Kaunis kokoelma kirjoja ja noi lasikuvut on upeita! jotenkin rentouttavaa käydä täällä, varsinkin kun on nyt niin monta juttua menossa ettei aika oikein tunnu riittävän mihinkään :)
VastaaPoistaSamaa olen itsekin mietinyt usein kuin Elise tuossa ylhäällä :)
minä pidän noista vanhoista fonteista.. pitääkin joskus muistaa esitellä omia vanhoja kirjoja.. voisi sinuakin kiinnostaa (kunhan tässä aika antaa myöten ja antaahan se kohtakkoin :)
mukavaa viikonloppua sinulle!
Kiva jos tunnet rentoutuvasi täällä. Vanhoissa kirjoissa on oma lumonsa, tuntuu, että nuo vanhat rukouskirjat ovat olleet miltei korun asemassa niin koristeelisia ne ovat. Odottelen innolla kirjaesittelyäsi. Mukavaa viikonloppua!
PoistaVarsinaisia aarteita nuo käsinladotut! Sanonpa vaan, että painettuja kirjoja tullaan aina lukemaan, huolimatta lisääntyvästä sähköisestä tiedonvälityksestä ja sen mukanaan tuomista vempeleistä :)
VastaaPoistaPainetut kirjat ovat säilyttäneet vielä hyvin asemansa ja kokevat ehkä vielä uuden renessanssinkin. Onhan kirja esineenäkin jo omanlaisensa, kyllä kirjan koskeminenkin on osa lukukokemusta. Toisaalta on kiehtova ajatus, että koko kirjasto mahtuu pieneen lukulaitteeseen. Ainakin se on muutossa kätevämpi kuin fyysinen kirja :)
PoistaHauska tuo käsikirjasto ; ) Vanhat kirjat ovat niin ihania. Itselläni on muutama vanha puutarhakirja, ja ne ovat kyllä kirjastoni oikeat aarteet.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua sinullekin !
Vanha puutarhakirja kuulosta todelliselta aarteelta. Yritin muuten kommentoida blogiisi, tuohon asuntomessut, mutta sanavahvistussysteemi on niin vaikea, etten selvinnyt siitä :) Olen ehkä vähän tyhmä. Kommentoinkin tähän, että kiitos ihanasta kesähetkestä!
PoistaUpeita löytöjä! Minäkin olen hieman kirjahullu ;) Anteeksi vaan ilmaisu, mutta vaikutat siltä kyllä sinäkin! :D
VastaaPoistaTunnustaudun kirjahulluksi. Luulin jo hiukan parantuneeni, mutta se oli vain itsensä pettämistä :) Otin taannoin roskalavalta kolme muovikassillista kirjoja käydessäni kaupungissa. En vain kertakaikkiaan kestä nähdä kirjoja roskalavalla. Olen nyt lukenut monta niistä, ihan hyviä kirjoja ja pari uutta kirjailijatuttavuuttakin tuli.
VastaaPoistaOlen kotoani oppinut käsityksen, että kirjat ovat arvoesineitä ja niitä kannattaa lukea. Välillä olen hyvin väsynytkin lukemiseen, mutta silti kirjoilla on taipumus lisääntyä aivan itsekseen, niin kuin sinäkin annat ymmärtää. Kirjoja on vaikea viedä kirpputorille, ainakaan pois niitä ei voi heittää, eikä tosiaankaan polttaa.
VastaaPoistaKirjojen selkämys on tärkeä, kun ne ovat kirjahyllyssä. Enimmät kirjat kirjahyllyssä näyttävät kyllä aika tylsiltä ja mitäänsanomattomilta. Kirjojen päällyspaperiin kiinnitetään huomiota, mutta selkämykseenkin kannattaisi panostaa. Jotkut kirjat poikkeavat edukseen. Katselin juuri kirjahyllyäni siitä näkökulmasta, mitkä kirjat erottuvat edukseen muiden kirjojen joukosta silloin, kun kirjoista näkyy vain selkä.
Samanlaisen kasvatuksen olen minäkin saanut, lukemiseen innostettiin. Minulle luettiin paljon kun en vielä osannut itse ja kiusasin perhettä ja vieraitakin kinuamalla ihmisiä lukemaan minulle. Ei haitannut vaikka osasin kirjan ulkoa, sujuvasti korjasin jos lukija teki virheen tai yritti salakavalasti hypätä jonkin kohdan yli. Opin itsekseni lukemaan viisivuotiaana, olin saanut aapisen lahjaksi. Muistan sen huikean tunteen kun ymmärsin kirjainten ja kuvien yhteyden ja sen, että osaan nyt lukea.
PoistaIhanat kirja-aarteet sinulla. Minäkin pelästyin käsikirjastoasi!
VastaaPoistaKäsikirjasto on eteisessä, missä perinteisesti vieraille tarjotaan kättä :)
PoistaKyllä on niin hienot kirjat, että jo ulkonäön perustella on säilytettävä.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, näissä kirjoissa on myös kauneusarvoja.
PoistaJumituin ihan totaalisesti tuohon ensimmäiseen kuvaan ja sen kaikenlaiseen hienouteen, kauneuteen...
VastaaPoistaTänään juuri sanoin työkaverillleni, kun mietiskeltiin tämän päivän hienoja painoteknisiä juttuja, että kuvittele nyt, minä olen joskus opetellut latomaan käsin, kirjain kirjaimelta, väli väliltä, rivi riviltä... voi kiesus! No myönnetään, että olin kyllä aika onneton siinä, pirun vaikeaa hommaa - ainakin saada isompi ladelma pysymään kasassa :) Tuskinpa käsinladontaa käytetään enää missään, silloin kun minä sitä opiskelin (abt. vuonna -85) käytettiin sitä vielä jonkin verran käyntikorttien tekemiseen jossain nyrkkipajoissa :)
Ensimmäisessä kuvassa on lasikupuina kirppareilta löydettyjä kellarinlamppujen ja kellojen laseja. Yksi moderni korkea lasikupuversio ja yksi hyvin vanha oikea lasikupu, jonka sisällä on merivahasta veistetty Madonna ja Jeesuslapsi.
PoistaMinäkin olen harjoitellut käsinlatomista ja painanut käsin oman käyntikortin, se kuului opiskeluuni. Kyllä kohopainon jäljessä on aivan oma viehätyksensä, kirjain painaa paperiin pienen syvennyksen ja jättää sivuun kauniin struktuurin.
Jos ihmettelet, miten nyt liityin jäseneksi, johtuu se siitä, että vahingossa poistin jäsenyyteni blogisi lukijana...Kävin korjaamassa mokan ja liityin uudelleen.
VastaaPoistaTervetuloa uudelleen! :)
PoistaUpeita kuvia ja erittäin mielenkiintoisia ja kauniita kirjoja!
VastaaPoistaMyös minä luen kesäisin enemmän kuin talvella, rakastan elämänkertoja sekä kaikkea yliluonnollista ja pelottavaa...
Sinun blogissa luen muuten aina kaikkien kommentit ja sinun vastaukset läpi ja olenkin monesti saanut mielenkiintoista informaatiota.
Täällä on tunnelma hieman kuin Grimmin saduissa , siis hyvällä tavalla:)
Mukavaa viikonloppua!
Kiitos. Elämänkerrat ovat kiehtovia, minäkin pidän niistä. Hienoa jos olet löytänyt mielenkiintoista tietoa blogistani, kommentit sisältävät usein paljon lisäarvoa, ainakin minä koen niin.
PoistaUnelmainen kirja-postaus - niin kauniita kirjoja, sivuja ja tekstejä! Minäkin tykkään kovasti lukea, ja kirjastot ovat "lempparipaikkoja" - kirjojen tuoksu, hiljaisuus ja tunnelma on aivan ainutlaatuinen. Viimeaikoina olen lukenut enimmäkseen työhön liittyvää kirjallisuutta, ja runoja ja mietelmiä ... jotenkin on hankala keskittyä kunnon romaanin / elämänkerran lukemiseen. Jospa se pian taasen onnistuisi - kaipaan tavallaan sitä kokemusta kun "kirja vie mennessään"!
VastaaPoistaNautiskele pimeistä illosta, jolloin voi käpertyä sohvalle kirja kädessä :)
Kiitos Nina! Minustakin kirjojen olemuksessa on jotain lumoavaa. Niiden koskettelukin on miellyttävää ja kauniin kirjan selailu on hieno hetki. Minulla oli pitkä aika kun en löytänyt sitä kirjaa, joka veisi mennessään, mutta onneksi on tullut monta kivaa teosta vastaan. Kirjaan uppoutuminen on huikea tunne.
Poista