Idänunikko (Papaver pseudo-orientale) tai jättiunikko on uskollinen seuralainen. Kylvin sitä aikoinaan kukkapenkkiin, josta olen myöhemmin yrittänyt häätää sitä tuloksetta. Olen siirtänyt kasvia moneen paikkaan ja se tuntuu menestyvän missä tahansa. Kukka on upea ja se ilahduttaa kesäkuussa kuumeisella hehkullaan, mutta haluaisin vähän rajata sen laajentumispyrkimyksiä. Heitin kerran kasan poistotaimia kompostiin, missä se alkoi kasvaa muina unikkoina kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ystäväni halusi pelastaa kompostijätteen ja vei taimet mukanaan, nyt hänenkin pihallaan liehuu alkukesästä punaisia silkkiliinoja.
Unikon kukkaan puhkeaminen muistuttaa perhosen metamorfoosia.
Karvainen nuppu kätkee sisälleen tiukkaan pakatun valtavan kukan, jonka terälehdet suoristuvat vähitellen.
Kun kurkkaa kukan sisälle on näky upea ja melkein pelottava; samettimainen emi ja mustat heteet. Sanotaan, ettei täysin mustaa kukkaa ole pystytty kehittämään, mutta unikon terälehtien tyvessä on syvän musta väri. Onkohan olemassa mustaa unikkoa? Se olisi dramaattinen näky.
Terälehdet putoavat ja siemenkodassa kehittyy valtava määrä minimaalisen pieniä siemeniä. Jälkikasvu on taattu.
Kosristeellisessa siemenkodassa on kaunis ja käytännöllinen arkkitehtuuri.
Silkkipaperimaiset terälehdet voivat erehdyttää luulemaan, että kyseessä on herkkä ja haavoittuvainen kasvi. Yksi nuppuinen varsi oli katkennut, se
lojui nurmikolla muutamia päiviä ja kukka alkoi avautua. Kasvissa oli ilmeisesti varavoimaa ja viileä sää auttoi asiaa. Ihailtavaa elinvoimaa ja sinnikkyyttä.
Lämmin kiitos Annalle Häivähdys purppuraa -blogiin mieltä lämmittävästä tervehdyksestä!
Tämä pitäisi jakaa edelleen, mutta kun kurkin uusien blogituttavuuksieni blogeihin, huomasin, että kaikki ovat tainneet tämän jo saada. Niinpä, ketään erikseen mainitsematta haluan ojentaaa tämän kaikille uusille lukijoilleni.
En muuten pääse lukijat-listan profiilikuvien kautta kurkkaamaan kaikkien blogeihin, mutta kommenttien kautta kyllä. Eli jos minua ei kuulu vastavierailulle niin olisi kiva jos jättäisitte jonkin kommentin niin pääsen katsomaan teitä.
Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Pilvi, Susanna ja Maarit, καλωσόρισμα Vickie Dimitra!
Kaunis kuvasarja unikon eri vaiheista. Unikko on yksi lempikukkasistani, kieltämättä se on hieman tottelematon, mutta niin herkän kaunis :)
VastaaPoistaUnikot ovat ihania, minulla on muutamia lajeja, mutta jättiunikko on sitkein ja komein. Haaveenani on joskus toteuttaa kokonainen unikkoniitty.
PoistaMuina unikkoina :D
VastaaPoistaMielettömän hienot kukat tuosta elinvoimaisesta lajista! Siemenkodat on todella kauniit, mulla oli niitä koristeena joskus maljakossa kimpullinen.
Minäkin poimin siemenkotia koristetarkoituksiin. Olen lukenut jostakin, että jos kukkavarret poistaa jatkaa kasvi vihreänä, muuten sen lehdet lakastuvat ja kasvi ränsistyy aika rumaksi kukittuaan.
PoistaKauniisti kuvattu unikko.Onnea tunnustuksesta ♥
VastaaPoistaKiitos, Ritva. Mukavaa viikkoa.
PoistaUnikot ovat hurjan kauniita.
VastaaPoistaOnnittelut tunnustuksesta!
Kiitos! Unikot kaunistavat minkä tahansa puutarhan ja jos onnistuu kylvämään eri aikoina kukkivia lajeja niistä on iloa pitkin kesää.
PoistaOn todella kaunis kuvasarija unikosta Niin kirkkaan punainen!
VastaaPoistaNämä ovat alkukesän huomiotaherättäviä väripilkkuja, niitä ei voi olla ihastelematta.
PoistaUpea kuvasarja, Cheri! Minun ehdoton lemppari puutarhassa. Mulla on noita tummanpunaisina, oransseina ja vaaleanpunaisina.
VastaaPoistaMinulla on joskus kasvanut lohenpunainen variantti näiden jälkeläisenä, mutta nykyisin on vain tuota hehkuvan punaista. Kasvi on niin helppo, että ajattelin kylvää vielä jonkin vaaleamman lajinkin.
PoistaHieno tutkielma unikon sielunelämästä.
VastaaPoistaUnikkopellot on komea näky, toivottavasti saat joskus omasi :)
Jos minulta kysyttäisiin niin osa heinäpeltoa voisi olla unikolla :) Tosin siinä saattaisi tulla myös viranomaiset vierailulle, vaikka laji olisikin vaaraton.
PoistaKylläpä olikin kaunis kuvasarja!
VastaaPoistaMinulla muuten alkoi kuvienlataaminen toimia vasta viikonloppuna normaalilla tavalla. Toivottavasti tuo vika ei kestä yhtä kauaa.
Kiva kuulla, että kuvat suhahtavat taas blogiin ongelmitta. En tiedä onko tuo mikään vika, minulla on aina ollut tuo ongelma. Saattaa johtua myös kirjautujan asetuksista ja voihan olla ettei kaikilla ole blogia.
PoistaKaunis kuvasarja! Jotenkin sitä näin talvella hämmästyy siitä, että kesällähän on noin räiskyviä värejä maisemassa.
VastaaPoistaNyt kun on ollut valkoisenharmaata jo ihan liian kauan, tulee valtava värien nälkä. Haluaisin oikein intialaisen räiskyvää värikirjoa.
PoistaOlen aina tykännyt seurata Unikon kukan kehitystä.
VastaaPoistaJos olisi puutarha niin heti näitä haluaisin ja paljon...
Värit kesällä räiskyviä ja talvella aivan eri sävyissä..
Unikot ovat jotenkin mystisiäkin kukkijoita, tuo kukan kehittyminen ja hiljalleen purkautuminen on ihmeellinen tapahtuma. Vielä hetki pitää katsella harmautta, sitten alkaa väripilkkujen metsästäminen ulkona, voi sitä riemua kun ensimmäiset krookuksen nuput ilmaantuvat.
PoistaIhanasti kuvattu unikon elämää!
VastaaPoistaMulla oli aiemmin siperiaunikkoja ja ne kans jaksoi kukkia koko kesän :)
Siperian unikko on myös kiinnostava ja kukkii kauemmin kuin jättiunikko. Laitetaanpa mieleen.
PoistaOnnea tunnustuksesta ja suuri kiitos ihanasta unikkopostauksesta! Unikko on lempikukkani, joka kasvaa luonnossa. Se on niin kaunis, puhumattakaan isoista unikkopelloista. Kerrassaan upeat kuvat!
VastaaPoistaEnsimmäisen kerran kun näin kuvan unikkopellosta, heräsi haave saada joskus paljon unikoita puutarhaan. Matkoillani olen nähnyt miten sinnikäästi kasvavat vaikka muurinraoissa. Onko teilläpäin unikkopeltoja?
PoistaErinomaisia kuvia kaunottaresta!
VastaaPoistaVaikka en ole ylin ystävä punaisten kukkien kanssa, niin Papaver Orientale saa meillä kukkia missä vaan. Italiassa avuva ystävämme sattui vierailemaan meillä sen lyhyen jakson aikana nitä tämä kukka kukkii ja totesi, että 'olen kuin kotona Italiassa.'
No, on tämä silla tavalla vaatimaton, että tutustuin kukkaan Keski-Euroopan ratapenkoilla nuoruuden junamatkoilla ja siitä asti päätin, että jos salainen puutarha syntyy, tämä kukka saa siellä kukkia missä vaan. Aurinkoa kaipaa ja parhaiten voi jos mullan seassa on hiekkaa.
Jotenkin tätä kukkaa aina odottaa aukeavaksi. Siinä se on yksi sydänsuven merkki. Toinen on luonnonvarainen valkolehdokssi, yön tuoksuva valtiatar.
Idän kaunotar kukkii silloin kun muut vielä suunnittelevat sen punaisuus on sykähdyttävää. Minullakin on aika vähän punaisia kukkijoita, mutta tämä on ja pysyy. Valkolehdokista tein viime kesänä postauksen, se on salaperäinen vaalea kaunotar, joka tuoksullaan kutsuu lehtoon kesäyössä.
PoistaUpea kuvasarja upeasta kukasta!
VastaaPoistaMulle saisi nyös pölähtää ihan muina unikkoina kasvaamaan vähän useampin :)
Tämä on sellainen jättiläinen, joka mahtuisi Lillaankin :)
PoistaKaunis! Itsellä on nuo siemenkodat maljakossa. :)
VastaaPoistaMinäkin olen keräillyt siemenkotia talteen.
PoistaIhana kukka! Miten ne saisi kasvamaan omallekin pihalle? Olen ostanut taimina ja siemeninä ja aina ne katoaa...tai ei edes idä!
VastaaPoistaT. Suvi
No jopas on outoa, luulin tämän menestyvän missä tahansa. Itse viskoin siemenet suoraan kukkapenkkiin jo vuosia sitten. Taisi olla ensimmäisiä kukkakylvöjäni tähän puutarhaan, kasvi kukkii kylvöä seuraavana vuonna. Aurinkoinen ja vettäläpäisevä paikka lienee paras. Minulla kasvaa kasvimaallakin hyvässä mullassa.
PoistaTuollainen se unikko on, kasvaa pyytämättä. Hävisin taistelun kun yritin hävittää sen toiseen paikkaan, sitkeästi pitää tilansa ja vaikka poimin kukkien jälkeen siemenkodat pois. leviää vain. Minä kyllä tykkään seurata niiden karvapallojen aukeamista.
VastaaPoistaKiva kuulla, että muutkin ovat hävinneet tässä taistossa. Unikko on kova leviämään ja se sille suotakoon.
PoistaUnikot ne ovat kyllä aikamoisia sissejä! Kasvien rakenne on aika mielenkiintoinen, hauskoja nuo makrokuvat :)
VastaaPoistaMielenkiintoinen ja sitkeä sissi, ei tykkää määräilystä vaan kasvaa missä lystää.
PoistaKaunis unikko postaus. Hurmaavia ne ovat.
VastaaPoistaMökillä on muutama siellä täällä seikkailemassa.
Unikoiden katselusta aivan huumaantuu, vaikkei huumeunikoita kasvatakaan. Nämä ovat seikkailijaluonteita, laajentavat elinpiiriään kuljeksivat joka puolelle.
PoistaMiten upea kuvasarja!!
VastaaPoistaKiitos, Elina! Unikoita on mukava seurata, eri lajeilla on vähän erilaisia tapoja.
PoistaKaunis unikko, kuitenkin niin herkkä...
VastaaPoistaHerkkä ja vahva yhtäaikaa, melkoinen persoona.
PoistaYlin kuva on aivan ihana! Kun sitä katselee tuntuu, että punaisen hehku vain syvenee ja liekehtii. Minun idänunikkoni yrittivät aloitella kukintaa syksyllä, saapa nähdä miten ensi kesänä käy...
VastaaPoistaEnsimmäinen, vastavaloon otettu kuva on minunkin suosikkini. Unikoillasi taisi mennä kello sekaisin. Toivottavasti ne korjaavat erehdyksensä kesällä.
PoistaVoihan unikko, viittisiksää Cheri puhaltaa niitä siemeniä tänne Tampereen suuntaan kans?! Mulle ei unikkopeltoa ole siunaantunu haaveestani huolimatta. Pioniunikko Black Peony on ainoa musta, mitä olen maailmasta löytänyt ;) Ja onhan uusissa siemenissäni muitakin värejä, toivotaan että pääsen minäkin joskus unikkoja kuvaamaan!
VastaaPoistaMinäpä katson olenko ottanut siemeniä talteen, puhallan niitä sinne päin jos löytyy. Minulla on pioniunikkosekoitusta, joista yksi laji oli mustanpuhuva.
PoistaIhan mielettömän hienoja kuvia! Unikoissa on jotain tosi kaunista.
VastaaPoistaKiitos, unikko on ihastuttava malli, sen silkinhienot terälehdet läpäisevät valoa, joka saa koko kukan hehkumaan.
PoistaIhana postaus - tunnen niin huonosti kasveja enkä aina jaksa niistä niin innostua, mutta kuvasit (sanoin) sen niin kiehtovasti tässä!
VastaaPoistaKiitos, kauniisti sanottu. Kun kasveihin tutustuu huomaa, että niillä omat tapansa ja oma salaperäinen ja kiehtova maailmansa.
PoistaHieno postaus unikosta. Se muutti totaalisti käsitysäni tästä eteerisestä kaunottaresta. Se siis on käsittämättömän sitkeä ja vahva kasvi sille oikeissa olosuhteissa. Meillä se tosin ei harmillisesti viihdy ilmeisesi liian savisen maaperän vuoksi.
VastaaPoistaHienoa jos pystyin valottamaan kaunottaresta uusia puolia. Ilmeisesti savi ja kosteus ovat ainoat asiat, jotka estävät sitä kukoistamasta. Minulla kasvi menestyy parhaiten kohopenkissä, joska on pohjustettu kivillä ja tiilimurskalla yms, eli läpäisee hyvin vettä. Penkki oli pihassa kun muutin tänne, olen vain laajentanut sitä ja tehnyt reunustuksia.
PoistaIdänunikko on niin kaunis, ja niin kauniita ovat kuvasikin. Muutamana keväänä olen yrittänyt kaunotarta saada oman pihani kaunistukseksi siinä kuitenkaan onnistumatta. Savinen maaperä siis taitaa olla onnemme välissä. Ehkäpä tulevana keväänä vielä yritän...
VastaaPoistaEhkä kannattaisi rakentaa tuollainen pohjustettu kohopenkki, minulla siinä viihtyvät oikein hyvin kaikki perennat. Toivottavasti saat kaunottaret kukoistamaan puutarhassasi.
PoistaVoi me rakastetaan unikkoa. Yksi meän lempikukista! Voe että , joillakin on liikaa, miulla aina liian vähän :) Harmi vain että se tahtoo kaatuilla, meillä jää aina tukematta. Jaksatteko te muut sitä tukea??
VastaaPoistaUskomattoman onnistunut tuo ekku kuva!
-Helena ja Blackie-
Ei nyt niinkään, että näitä voisi olla liikaa, mutta yhdessä penkissä ovat levinneet niin, että muut jäävät jalkoihin. En ole kokaan tukenut unikoita, rankkasade saattaa kaataa ne muuten pysyvät aika hyvin pystyssä. Pitäisi aina malttaa odottaa hyvää valoa kun kuvaa kukkia, siitähän se kaikki on kiinni.
PoistaIsänunikot ovat tosi komeita kasveja mutta olen surrut, kun ne kukkivat hetken ja aika lailla samaan aikaan. Meillä Kosken kesäpuutarhassa on kasvanut oransseja, vaaleampia kuin nuo sinun palavanpunaiset unikkosi. Viime kesänä kasvatin siemenestä lisää, vaalean lohenpunaisia ja valkoisia. Ne eivät viime kesänä vielä kukkineet mutta taimet olivat syksyllä tosi elinvoimaisen ja terhakan näiköisiä. Tulevana kesänä niitä pitäisi olla valkoisia, lohenpunaisia ja oransseja, saa nähdä. Ehkä olen vielä helisemässä noitten unikkojen kanssa, sinun kertomuksestasi päätellen. Sinun kuvistasi näkyy kasvin rehevyys, vahvat lehdet ja ihana paksu nuppu sekä isot liehuvat kukat.
VastaaPoistaIdänunikot kukkivat tosiaan lyhyen jakson, mutta sitä iloisempina. Muuten saisivat levitä, mutta ne ovat niin reheviä, että ne vievät muilta penkin asukeilta elintilan. Kukinnan jälkeen nämä eivät ole näyttäviä, joten toivoisi muiden silloin saavan astua areenalle. Kun kaivoin noita maasta huomasin, että niillä on hyvin syvälle ulottuva vahva juuri, joka oli vaikea saada kokonaan ylös kääntämättä koko kukkapenkkiä. Unikot kukkivat toisena vuonna kylvöstä ja sitten niitä ei pysäytä mikään :)
PoistaJäin toviksi oikein silmäilemään karvainen nuppu kuvaa. En oikein osaa sanoa mitä siinä katsoin, mutta se jollakin tapaa vangitsi.
VastaaPoistaSe on siis todellakin mieleinen!
Kaunis on kyllä sen siemenkota kaikkineen ruotineen :)
Tällä unikolla on kauniita ja vähemmän kauniita vaiheita, nuppu on outo karvaolento, kukka on mitä upein, siemenkota on mielenkiintoinen ja kukinnan jälkeen kuihtuva lehvistö ei ole mikään kaunis näky.
PoistaHyvin kuvasit noita punaisia silkkiliinoja. Olen usein törmännyt väitteeseen, että unikko ei pidä siirtämisestä. Itse nakkasin taimia odottelemaan ruusupuskan juureen nokkosten sekaan. Ne ovat unohtuneet sinne, mutta sieltä ne ponnistavat joka vuosi nokkosten kanssa :D Mulla on kyllä ollut ajatuksena siirtää ne jonnekin järkevämpään paikkaan.
VastaaPoistaNämä unikot eivät todellakaan välitä siirtämisestä, ne saattavat lojua jossakin unohdettuina ja alkavat kuitenkin kasvaa kuten sinun yksilösi. Ehkä jalostetummat unikot ovat krantumpia.
Poista