Muistatteko vielä Lucy Blackin klik ? Olin melko varma, että Lucy oli menehtynyt ja jättänyt minut lopullisesti. Sen lehdet kuolivat ja lähtivät irti nyppäisemällä aivan kuin kasvi olisi mädäntynyt. Olin päättänyt haudata Lucyn ja viimeiset toivon rippeeni lumihankeen. Ruukku unohtui kuitenkin kuistin nurkkaan, mistä ennen pakkasia siirsin sen eteisen nurkkaan, mistä siivotessani siirsin sen keittiöön ja kun seuraavan kerran tartuin ruukkuun miettien jatkotoimenpiteitä minut kohtasi ihana näky. Lucy oli elossa! Voi onnen päivää! Ja nyt sanon kaikille kuten Leena Lumi: Jouluruusun kanssa ei pidä hätiköidä, sitä ei kannata heittää pois silloinkaan kun elonmerkkejä ei enää ole, mullan alla elää toivo. Yritän nyt kaikin keinoin vaalia Lucyn kevääseen.
Lisää kasvuvoimaa näkyy maljakossa, johon olen jättänyt syksyllä poimitut jättimaksaruohot. Ne versovat innokkaina ja taimet pääsevät puutarhaan keväällä.
Haastenaisia oli liikkeellä ja otin vastaan kolmekin haastetta.
Kiitos My life kysymyksistä, tässä satelee vastauksia:
1. Harrastatko puutarhanhoitoa?
Kyllä
2. Lempi- ja inhokkikasvisi?
Vaikea määritellä suosikkia perheessä, jossa on monta lasta. Tällä hetkellä hoitelen noita jouluruusuja ja ne ovat suosikkilistan kärjessä. Inhokkikasvini on jättiputki, jota ei onneksi kasva puutarhassani.
3. Mistä haaveilet?
Yhä enenevästä mielentyyneydestä
4. Missä olet matkustellut?
Olen matkustellut jokapuolella Euroopassa ja aika paljon muuallakin.
5. Mikä on ollut paras matkasi?
Tiibetin retki
6. Horoskooppimerkkisi? Vastaako luonteesi horoskooppisi luonnekuvausta?
Jousimies, kyllä luonnekuvauksessa on aika paljon tuttuja piirteitä.
7. Lempitaiteilijasi?
Tällä hetkellä Michelangelo, koska hän liittyy nyt yhteen työprojektiini.
8. Millaisesta musiikista pidät?
Klassisesta musiikista, mutta muitakin suosikkeja löytyy.
9. Lempiruokasi?
Terveellinen, kaunis ja maukas kasvisruoka.
10. Onko sinulla lemmikkejä? Millaisia?
Minulla on kissa.Tai ehkä kissalla on minut :)
11. Toteutunut unelmasi?
Yksi niistä on, että saan asua maalla ja hoitaa puutarhaa.
Kiitos Tiinalle Villa Namuun toisesta haasteesta ja tässä vastaukset kiperiin kysymyksiin:
1. Missä huoneessa mieluiten oleilet kotona?
Aika tasapuolisesti tulee oleiltua kaikkialla, eniten kuitenkin työhuoneessa.
2. Oletko koskaan käynyt oopperassa? Tykkäsitkö?
Olen käynyt ja pidän oopparasta sekä livenä, että laitteesta kuunnellen.
3. Onko paikkakunnallasi jokin paikka/kauppa tms., missä erityisesti tykkäät käydä tai oleilla?
Kauppoja on vähän, parhaiten viihdyn kirppiksen asiamiespostissa ja puutarhoilla.
4. Mikä sinusta piti tulla isona?
Karjakko tai salainen agentti
5. Uskaltaisitko hypätä benji-hypyn?
En, en kaipaa senkaltaista jännitystä
6. Uskaltaisitko/haluaisitko syödä pallokalaa?
En, olen kasvissyöjä :)
7. Onko sinulla jokin rakas esine ylitse muiden? Mikä?
Agnes on aika rakas
8. Katsotko mieluummin televisiota vai kuunteletko radiota?
Kuuntelen aika vähän radiota, melkein vain autolla ajellessa, koska haluan työskennellä hiljaisuudessa. Joten katson mieluummin televisiota.
9. Kuunteletko radiosta Kansanradio-ohjelmaa? ☺
Mikä se on? Varmaankin kansalaisten foorumi, en ole kuunnellut.
10. Katsotko televisiosta joka päivä uutiset?
Melkein päivittäin tulee katsottua, kesällä ei aina ehdi avata telkkaria joka päivä.
11. Viihdytkö mieluummin hameessa vai housuissa?
Molemmat käy, kotona peuhaan enimmäkseen housuissa, muualla hameessa.
Ja vielä kerran, kiitos myös Karolinalle haasteesta ja kysymyksistä!
1. Mikä on puutarhasi lempipaikka?
Lempipaikka on aurinkotuolissa, puiden varjossa aamukahvia juoden.
2. Miten hankit puutarhaasi kasveja (ostamalla/jakamalla/kylvämällä/taimenvaihdosta)?
Käytän kaikkia noita keinoja, kasvini ovat enimmäkseen vaihdettuja tai saatuja.
3. Millä puutarhasi kasvilla on eniten tunnearvoa?
Lemmikeillä, olen siirtänyt ne lapsuudenkotini pihasta ja sinne olen istuttanut ne lapsena mummuni kanssa tyhjältä tontilta löytämistämme taimista.
4. Mikä on seuraava projekti puutarhassasi?
Kevään ensimmäinen projekti on kasvun ihastelu, sen jälkeen viikot kuluvat kasvimaalla.
5. Miten kuvaisit puutarhaasi ? Romanttinen -, moderni -, perinne- , muu puutarha?
Puolivilli salainen puutarha
6. Mikä on puutarhasi riesa?
Vuohenputken kanssa käymme taistelua jatkuvasti.
7.Millainen on paras puutarhapäiväsi?
Lämmin, pitkä ja iloisia yllätyksiä täynnä.
8.Kuinka monta tuntia viikossa käytät aikaa puutarhan hoitoon parhaana puutarha-aikana?
Lähes kaiken aikani, työnteko vähän haittaa harrastusta.
9. Parhain puutarhakirjasi?
Suomalainen piha ja puutarha
10. Mikä sai sinut tänään hymyilemään?
Olin ystävän luona kahvilla ja mustikkapiirakalla, jutustelimme mukavia ja haaveilimme puutarhan tulevasta kasvukaudesta.
11. Mitkä ovat parhaat puutarhavinkkisi?
Ei kannata yrittää kaikkea kerralla, puutarha rakentuu vähitellen eikä tule koskaan valmiiksi.
Nyt vastasin jo 33 kysymykseen, haasteellisimman osuuden,
eli uusien kysymysten keksimisen ja haasteen edelleen ohjaamisen jätän
tällä kertaa pois. On ehdittävä töiden pariin :)
Haasteiden lisäksi blogiin tupsahti myös tunnustus, lämmin kiitos tästä Lady of The Mess
Tämän tunnustuksen haluan ojentaa kaikille uusille lukijoilleni! Olkaa hyvä!
Kaikille oikein mukavaa viikkoa!
Ihan mahtavaa, että Lucy on taas täällä :) Ja maksaruohosi ovat huippuvoinnissa. Iso urakka tuo 33 kysymykseen vastaaminen, kiva oli kyllä lukea sinusta! Onnea tunnnustuksesta.
VastaaPoistaKiitos. Lucyn paluu on riemastuttava, kasvit pystyvät yllättämään. Tässä tapauksessa hitaudesta oli hyötyä.
PoistaOnnea tunnustuksesta! Oli mukava lukea vastauksiasi. Mukavaa maanantaita, Cheri.
VastaaPoistaKiitos ja samoin sinulle mukavaa maanantaita. Nyt Lucyn salaisuus paljastui :)
PoistaIhanaa! Lucy siis vain lepäsi ;)
VastaaPoistaMukavia vastauksia Cheri :)
Todellakin, Lucy vain nukkui Ruususen unta :)
PoistaMulla on tuolla työhuoneen pöydällä pari ehkä tapausta. Kesän korvilla tietää mitkä oikeasti ovat kuolleet. Ihana Lucy!
VastaaPoistaKannattaa pitää kosteana ja tarkkailla josko uuden kasvun merkkejä tulisi näkyviin.
PoistaOnnittelut tunnustuksesta, haasteiden vastauksia oli kiva lukea. Ja iloitkaamme Lucyn paluusta:)
VastaaPoistaKiitos, Lucyn paluu oli mukava yllätys.
PoistaOli kiva lukea puutarhaisia vastauksiasi. Hienoa, että Lucy elää, aina niistä ei päältäpäin tiedä. Hän oli siis lakastuttanut lehdet, kun ajatteli, että nyt on talvi ja lunta tulee päälle. Huomasi sitten, että emännällä alkaa olla kevätfiiliksiä, joten alkoi pukata uutta kasvua :)Ai miten fiksu Lucy :-D Ihanaa, että löysit hänet puutarhaasi.
VastaaPoistaPidän Lucya maailman fiksuimpana jouluruusuna :) Fiksujen kanssa on helppo elää.
PoistaIhanaa riemua olemassaolosta !
VastaaPoistaNimenomaan, olemassaolon riemua!
PoistaMulle kävi samoin jouluruusun kanssa. :) Kukkaparka odotteli biojätekohtaloaan keittiön lavuaarissa, muut juuri kun olin tunkemassa sitä roskikseen huomasinkin alut. Pitää muista sinun ja Leena Lumin neuvo vastedeskin.
VastaaPoistaOnneksi huomasit! Kuinkahan monta jouluruusua heitetään turhaan pois. Minullakin on kestänyt ennen kuin olen kantapään kautta oppinut kasvin tavat. Kannattaa jakaa toivoa jouluruusun ylösnousemuksesta kaikille epätoivoisille.
PoistaOnnekas hän, Lucy Black, että olit hidas siirroissasi.
VastaaPoistaKummatkin pääsette riemuitsemaan kevätauringosta kunhan olette toisiinne lopputalven ehtineet tutustua.
Mukavia vastauksia kerroit kysymyksiinkin.
Onneksi vielä saadaan puutarhahommista lomailla ja niistä vain mukavasti unelmoida!
Kasvit opettavat usein kärsivällisyyttä puutarhurille. Nauttikaamme puutarhalomasta, syksy oli niin sateinen, että moni multahomma jäi syksyllä tekemättä, siellä ne odottavat lumen alla.
PoistaHuh huh, onnittelut kysymysmaratonin suorittamisesta :-D Aikamoinen pläjäys.
VastaaPoistaMullakin oli toiveammattina salainen agentti. Sen vaihtoehto oli pienoismallien rakentaja. Kun ala-asteella piti piirtää toiveammatti, piirsin sen agentin, kun suurennuslasin kanssa kulkeva hahmo oli helpompi ;-)
Voi että, miten iloinen sitä voikaan olla pienistä piipoista! Ne pelastavat päivän, viikon, ehkä kuukaudenkin, joskus kiitollisuus kestää montakin kuukautta tai vuosia, koko kasvin loppuelämän - tai oman loppuelämän, ei sen puoleen. Kyllä kasveihin voi rakastua, eikä se ole edes vaikeaa. Ihanaa, että Lucy sinnitteli!
Olihan tuossa, mutta ajattelin suorittaa koko maratonin kerralla. Pienet piipot nostavat usein ilon pintaan ja kohtapuoleen riemunkiljahduksia alkaa kuulua kaikilta pihoilta kun kasvukauden ensimmäiset alkavat ilmaantua. Olen niin iloinen Lucyn heräämisestä ja kyllä, kasveihin voi rakastua.
PoistaOnpas ihanaa, kyllä itsekin ilostuin, kun viime kesäinen keijunmekkoni oli kasvattunut vihreitä köynnöksiä kuihtuneiden joukkoon.
VastaaPoistaIhan sama riemu minullakin oli viime keväänä keijunmekon kanssa. Pitkään se empi, mutta päätti sitten aloittaa uuden kasvukauden. Nyt se vielä lepäilee kellarissa, mutta kohta koti täyttyy ruukuista kun kellarin asukkeja aletaan siirtää valoon ja lämpöön. Nukkukuoon nyt kuitenkin vielä vähän aikaa.
PoistaOlipa hieno! Lucy ei näemmä hermostu helposti. Aika monta kysymystä :)
VastaaPoistaTässä vaaditaan kärsivällisyyttä sekä minulta, että Lucylta. Nyt tuli paljastettua kaikki salat :)
PoistaOlet siis viherpeukalo!:) Noin kivoja ylläreitä ei minulle ole sattunut koskaan. Onnea teille kahdelle, sinulle ja Lucylle!
VastaaPoistaKiitämme molemmat ja toivomme sinullekin kivoja ylläreitä!
PoistaNo niin, vihdoinkin pääsin tännekin - tosin tulin toisen blogin kautta, mutta nyt olit ilmestynyt kokonaisuudessaan minunkin listoilleni. Kummallinen blogger.
VastaaPoistaTuo ruusu on mielettömäm hyvän värinen. Itsekin huolisin, mutta kun nuo ovat kovin myrkyllisiä, en ole uskaltanut ostaa - sen verran noilla karvapalleroilla on tapana makustella joitakin kukkia, etten viitsi riskeerata. Toisaalta atsaleakin on myrkyllinen, ja niitä minulla on aina talvella nurkat väärällään, kuten myös edelleenkin eläviä kissoja :) Joten, jos vaikka kuitenkin vielä jonakin päivänä Lucyn käsiini etsisin...
Niin, ja kiitos vastaamisesta :)
PoistaKiitos kivoista kysymyksistä! Vastasin sinulle tuolla edellisen postauksen kohdalla, mikset päässyt lukemaan Lucysta aiemmin :) Minulle sattui pieni vahinko. Onneksi meidän karvaolento ei ole lainkaan kiinnostunut kasveista (paitsi heinästä), johtuu varmaan siitä, että ulkona on paljon mielenkiintoisempia asioita, sisällä lähinnä makoillaan. Muutoin en minäkään tohtisi pitää myrkyllisiä kasveja.
PoistaAhaa, sinä olit siis hieman hätäinen :) Samoin on ollut lähellä käydä joskus...
PoistaOnnea tunnustuksesta Ja olihan kerraksi kysymyksiä,oli kivaa lukea vastauksiasi
VastaaPoistaHyvää että Lysy pelaistui.
Kiitos, olihan tuossa vastaamista, kuin poliisikuulustelussa :)
PoistaToivokaamme, että Lucy kasvaa ja voimistuu ja pääsee keväällä puutarhaan jatkamaan eloaan.
Tiedätkö, huomasin juuri ihan pari päivää sitten, että meilläkin on lähtenyt kärsinyt jouluruusu taas kasvamaan.:) Se on kyllä ihan tavallinen valkoinen yksilö, mutta silti. Ei pidä selvästikään luovuttaa liian aikaisin. Ja "puolivilli salainen puutarha": perfect! Ehkä minullakin vielä joskus.:)
VastaaPoistaJouluruusulla on sen verran poikkeavat tavat, että sen kanssa eläminen vaatii vähän totuttelua. Sääli, että monta yksilöä on varmasti heitetty turhaan pois. Ei pidä luovuttaa!
PoistaKiva jos jaksoit lukea, tekstiä tuli luvattoman paljon, mutta haasteet ovat haasteita :) Lucy on ihastuttavan elinvoimainen.
VastaaPoistaKiitos,kiitos ja kiitos: 33sta vastauksesta; kiitos erityisesti yhdestä nro 3:sta!
VastaaPoista:D Tavataan taas!
PoistaIhana Lucy! Ja hyvä tietää tuo jouluruusuista.
VastaaPoistaOnnea tunnustuksista, olet ne ansainnut.
Kiitos! Nyt on opittu jotakin jouluruusujen hoidosta.
PoistaOnpas kivan punertavat alut ! Ja se on kyllä ihan totta, että jouluruusua ei kannata heittää pois, vaikka sillä ei olisi enää lehtiä. Silloin vain kastelua vähennetään reippaasti ; )
VastaaPoistaIhana lukea noita haasteiden vastauksia... etenkin noin runsaita ; ) Se oli minulle hyvä muistutus, että ruoka on kaunista... olen sen ihan unohtanut : )
Lucylla kävi tuuri kun se joutui unohduksiin lehtien kuoltua, ei tullut kasteltuakaan. Jouluruusulla on ihan omat kujeensa ja vähitellen alan ymmärtää sitä. Ruoassa on hyvä olla ravintoa silmillekin :)
PoistaVarsinainen kysymys- ja vastauspatteristo. Hyvin ja mielenkiintoisesti selviät vastaamisesta.
VastaaPoistaMukavaa, että Lucy Jouluruusu on sittenkin hengissä ja alkoi virota. Minun valkoisessa jouluruusussani on uusia virkeitä lehtiä. Silti olen huolestunut, kun uusiakin lehtiä hiljakseen alkaa nuokkua, niiden varret taipuvat ja tulevat veteliksi, ja lopulta lehti kuihtuu. En tiedä, kärsiikö kasvi nyt kuivuudesta vai märkyydestä vai jostain muusta.
Minulla nuo vielä vihreiden jouluruusujen lehdet nuokkuvat joskus kun en ole kastellut vähään aikaan, mutta nousevat taas saatuaan vettä. Olen ymmärtänyt, että märkyys on pahempi riski jouluruusulle kuin kuivuus.
PoistaCheri, muistan sinun Lucy Black -ihanuutesi...
VastaaPoistaMinulla on nyt kaksi rauskua jouluruusua ja yksi vieläkin upeasti kukkiva. Yhden rauskun vein minäkin viileään välivarastoon ja sieltä toin sen mikron viereen keittiön työpöydälle, jossa on sellainen tavallinen kaapinalusvalo. Nyt se lykkää uutta oksaa vimmatusti eli on toivoa saada ainakin muutama vietyä puutarhaan.
Luulen, että Paulan kukka on saanut liikaa vettä...Minä kun kastelin liikaa, alkoivat kukinnot roikkua ihan velttoina.
Jouluruusu on kaiken yrittämisen väärtti.
Toden totta, kaiken yrittämisen väärti! Nämä eloonheräämiset pitää muistaa aina kertoa kaikille jouluruusun kasvattajille, jouluruusu on erilainen.
PoistaAi niin, en ehdi tai jaksa nyt lukea kaikkia vastauksiasi, mutta minullakin on tuo ooppera...Savonlinnan oopperajuhlat ovat olleet vuosia suvemme kohokohta. La Scalaankin oltiin kerran menossa, kun olimme Decenzanossa, jossa asuu eräs ystävämme, mutta kun siellä meni Aida ja se ei ole oikein minua eli vaihdoin pitkään iltaan muualla;-)
VastaaPoistaViime kesänä olin Veronan Arenan oopperajuhlilla kuuntelemassa Aidaa. Orkesteria johti Placido Domingo ja muutkin esiintyjät olivat maailman huippuja. Yöllinen Arena täysikuineen loi upeat puitteet hienolle esitykselle.
PoistaAikamoinen näyttelijätär tuo Lucy Black. Esitti niin taitavasti valekuollutta, että oli vähällä joutua pihan perille. Mutta onneksi huomasit vienon elämänhenkäyksen ja saatte viettää yhdessä vielä aika tovin.
VastaaPoistaOli hauska tutustua myös Agnesiin. Hän on päässyt arvoiselleen paikalle kodissasi.
Karjakon ammatista haaveilin minäkin pikkutyttönä mummolassa.
Onnittelut huolettoman oloisesta urakoinnistasi.
Lucy on varsinainen draamakuningatar :) Agnes on kaiken keskipisteenä. Minulla oli lapsena oma nimikkolehmä kesäpaikassa ja olin niin innoissani, että vietin öitäkin navetassa. Joskus minulla oli myös oma vasikka, jota taluttelin lieassa kylän raitilla. Kouluaikana pestauduin kaupungin laidalla sijaitsevaan maataloon navetta-apulaiseksi, lähinnä siivosin paikkoja.
PoistaHii, taas olisi haaste...Koeta kestää!
VastaaPoistaKiitos, tähänhän alkaa tulla jo rutiinia :)
PoistaHei :) Piti oikein tulla tsekkaamaan kuka on Cheri, kun kommentoidaan paljon samoja blogeja. Ja kas, täällähän olikin tyhjentävä vastaus :)!!Herttinen, ehän mie ole tajunnut että sullon nuo puutarha-asiat pinnalla. Ihanaa!! Tiedän tunteen, pikku terhakat elämänalut saa niiiin iloiseksi, mullon jääkaapissa hyasintinpiikit juuri nousseet :)
VastaaPoistaItse olen puutarhuri, ihan kukkahullu! Tervetuloa vastavierailulle, jos vain ehdit noilta kommenteiltasi, niitä sulla on vino pino, huh huh :)!
-Helena ja Blackie-
Hei vaan, kiva kun löysit tänne. Elämäni on ollut viime aikoina haasteellista :) ja lisää pukkaa. Ainahan sitä kuitenkin ehtii käymään vastavierailulla.
PoistaPuutarha rakentuu vähitellen eikä koskaan tule valmiiksi ~ niin filosofinen ja kaunis toteamus! Sitä lukiessa tulee hyvä ja rauhaisa olo ... Ja unelmoin yhä enemmän puutarhasta :)
VastaaPoistaMyös lapsuuden ammattihaaveesi toivat myös omani mieleen - sairaanhoitaja tai lentäjä ... Nyt katson sairaala-sarjoja tv:stä ja joskus lennän unissani :)
Upeeta että Lucy Black on palaamassa ... Kasvun voima yllättää!
En varmati ole ainoa, jonka mielestä valmis puutarha ei ole enää elossa. Minusta ei tullut karjakkoa, enkä ole salainen agenttikaan :) en ainakaan tunnusta. Kasvun voima on hämmästyttävää ja riemastuttavaa.
PoistaVoi hurja, sinua on haastettu enemmänkin, mutta 33 kysymykseen vastaaminen ei näyttänyt tuottavan ongelmaa. Olipa mukava lukea ajatuksiasi =)
VastaaPoistaKun kuvailit lempipaikkaasi muistin että niin, kyllä se kesä vielä tulee ja saa juoda aamuteetä, päiväteetä ja iltateetä pihalla. Se on niin parasta!
Puolivilli salainen puutarha kuulostaa hauskalta! Olisipa mukava päästä joskus käymään ihastelemassa puutarhaasi!
Elämä on ollut haasteellista :) Kesä tulee ja ihanat tauot kupposen kanssa kätensä jälkiä ihaillen. Ja joutilaat päivät kirjan kanssa puiden siimeksessä.
PoistaVoih, ihan kateellinen olen kun jaksat ja ehdit haasteisiin vastata. Minä aina kaikista haasteista ilostun ja innostun, mutta haastavan arjen edessä ne sitten tahtoo jäädä...
VastaaPoistaMinun jättimaksaruoholleni kävi sama homma! Unohdin isännän ruohonleikkurilla murjoman yksilön maljakkoon piiiiitkäksi aikaa ja sillä aikaa oli ilmestynyt komea juuristo. Tosin laitoin sen maahan juuri ennen lumia, saas nähdä selvisikö reppana siitä. Kovia kokenut yksilö, mutta onneksi elämä yllättää!:)
Asiat pitää priorisoida, ymmärrän, ettei sinun arjessasi voi olla blogihaasteet listan kärjessä. Istun paljon koneella työn merkeissä ja siinä sivussa on aikaa rustailla haastevastauksiakin.
PoistaMaksaruoho selviää todennäköisesti, ne ovat sitkeitä kasveja. Minulla on kerran yksi yksilö selvinnyt kovan talven ruukussa ulkona. Taidan laittaa noita alkuja kylvömultaan kunhan kerkeän.