Luistavaa

Tulin tuolta missä kuu loistaa taivaalla.

Aurinko lämmitti jo kasvoja! Edelliset sukset ostettiin minulle lapsena, hiihdin innokkaasti kilpaa. Paras kaverini oli loistava urheilija ja minä yritin peesata. Talvisin hiihtelimme huviksemme pitkiä lenkkejä, monta kymmentä kilometriä saattoi tulla päivän saldoksi. Kun sain nuo uudet kilpasukset sain myös monot, joihin otettiin vähän kasvunvaraa. En pysty vieläkään täyttämään monoja, mutta noilla varusteilla olen pärjännyt pitkään. Kerran olen hakenut kierrätyskeskuksesta yhdet sukset. Tänä talvena minulla ei ollut ehjiä hiihtimiä, joten päätin hankkia ihan uudet sukset ja monot, niillä olen hiihdellyt nyt muutamia päiviä. Monot on ihan huippumukavat ja uudet pikasiteet tosi kätevät.

Menen tuonne, missä aurinko loistaa taivaalla.

Meidän kylän kohdalle tehdään moottorikelkalla kyläyhdistyksen toimesta latu järven pohjukan ympäri. Eilen hiihdin jonkun matkaa umpihangessa ennen kuin latukone tavoitti minut. Yöllä oli tuiskuttanut ladun taas umpeen ja hiihtäminen muistutti lähinnä sauvakävelyä sukset jalassa.
Tein kuitenkin lenkkini. Modernit sukset on tarkoitettu vain valmiille laduille, leveämmillä puusuksilla voisi hiihdellä hangellakin.
Joinain keväinä olemme viilettäneet järven jäällä potkukelkoilla ja luistimilla, se on ihanaa.
Parina viime talvena jäällä liikkuminen on ollut hankalaa, koska paksu lumikerros on jättänyt jään ja lumen väliin vesikerroksen. Tänä vuonna lauha jakso sulatti lumen ja järvi on nyt kunnolla jäässä.
Kunta tekee hyvänä talvena kaksi eri pituista latua järven toiseen päähän, rantaviivaa on yli 40 kilometriä, en ole koskaan hiihtänyt koko järveä ympäri, mutta olisi kiva kokeilla. Monesti olen hiihdellyt kuutamossa ja se on aika jännittävää kun jää paukkuu ja vavahtelee, alapuolelta kuuluu outoa kuminaa.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Siili ja Sirpa, toivottavasti viihdytte täällä.