Kirje oli seikkaillut jonkin aikaa, mutta löysi kuitenkin perille. Olen usein ajatellut mitä ystävälleni Bipinille mahtaa kuulua.
Kohtaamisemme oli pimeä, taisi olla syksy 1994. Olin ollut pitkään Tiibetissä ja paluumatkalla vietin muutamia päiviä Bhaktapurissa, Nepalissa. Kaupunki on itseasiassa elävä museo, sinne ei pääse autolla ja muilta kuin kaupungissa asuvilta peritään portilla pääsymaksu. Matkustin ruotsalaisen retkikunnan mukana ja majoituimme pieneen majataloon. Sovimme, että lähdemme illalla yhdessä syömään jonnekin. Muut jäivät lepäämään, minä halusin katsella kaupunkia.
Illansuussa tuli pimeää ja sattui olemaan juuri se päivä viikosta kun kaupungissa ei jaeta sähköä kello kuuden jälkeen. Humps, kello 18 putosin täydelliseen pimeyteen vieraassa kaupungissa. En nähnyt mitään, seisoin jäkyttyneenä paikallani. Hetken kuluttua kuulin pimeydestä ystävällisen äänen: Can I help you? Yes, please! Kun silmäni vähän tottuivat pimeyteen erotin hämärästi edessäni valkoisen paidan. Sen sisällä oli Bipin, 14-vuotias nuorimies, joka ilmeisesti oli nähnyt tilanteeni jo ennen valojen sammumista.
En muistanut majatalon nimeä, mutta Bipin tiesi minne viedä minut. Käsikopelolla hän löysi rakennuksen seinästä oven, josta pääsin turvaan. Kysyin häneltä ruokailumahdollisuuksista myöhemmin illalla, hän kertoi tietävänsä ruokapaikan ja vievänsä retkikuntamme sinne. Niin kävikin.
Kaikki postauksen Bhaktapur-kuvat ovat netistä |
Koskaan ei tiedä missä maailman kolkassa joku ajattelee sinua. Pienetkin kohtaamiset ovat saattaneet synnyttää tärkeitä muistoja.
Mukavaa sunnuntaita kaikille teille.
Mikä kohtaaminen ja mikä ihana yllätys ! Elämässä tapahtuu kaikenlaista, paljon hyvääkin.
VastaaPoistaSuloista sunnuntaita !
Kiitos! Kirje oli hauska yllätys! Joskus mieleen tulee erilaisia kohtaamisia maailmalta ja olen varma, että jossain päin maailmaa muistellaan minuakin silloin tällöin vaikkei yhteyttä koskaan pidetykään.
PoistaVoi miten ihana tarina, kiitos kun jaoit sen kanssamme! Mukavaa sunnuntaita.
VastaaPoistaKiitos, näin hieno yllätys on pakko jakaa, kiva jos se tuo iloa muillekin.
PoistaIhana tarina.Mukavaa loppiaista :)
VastaaPoistaKiitos, Ritva, mukavaa loppiaista sinullekin!
PoistaIhana tarina! :)
VastaaPoistaElämä yllättää!
PoistaMitäs tähänkin nyt sanoisi. Jotain kaunista ja kliseistä kai. Tarinasi kuulostaa aivan mahtavalta, millä tahansa mittakaavalla mitattuna. Olisi hauska tietää, miksi olet viettänyt pitkiäkin aikoja kaukoidässä, se ei nyt kuitenkaan ole parikymmentä vuotta sitten ollut sitä ihan yleisintä matkustussuuntaa... En minä mitenkään utelias ole :D mutta vaikutat monella tapaa varsin mielenkiintoiselta persoonalta... Kohta tietysti paljastat, että R. Geren kanssa poikkeilette tapaamassa ystäväänne D. Lamaa silloin tällöin :)
VastaaPoistaOlen elämäni aikana kiertänyt maailmaa aika paljon vaikka nyt olenkin enemmän kotikissa. Suonissani virtaa pisara nomadiverta ja se on pitänyt minua liikkeessä. Olen tavannut D. Laman, mutta R. Gerea en :) Kaukoitään matkustaminen on osittain kuin aikamatka menneisyyteen ja Tiibetinretkessäni oli myös filosofisia piirteitä :) noin pyöreästi ilmaisten.
PoistaElämä tuntuu jatkuvasti olevan sellaista tavallista harmaameleerattua ja sitten se yhtäkkiä jotenkin positiivisesti yllättää. Olen muutaman yllätyskirjeen saanut minäkin aikoinani ja aina ne hykerryttävät. On mukava lukea tällaisista ylläreistä.
VastaaPoistaKirje tosiaan piristi harmaita päiviä :) Joku jossakin maailman kolkassa on päättänyt kirjoittaa minulle pitkän ajan jälkeen.
PoistaOli varmasti ihan mielettömän hieno yllätys. Ja ihana sellainen:)
VastaaPoistaTäydellinen yllätys, voisi kuvitella, että lapsuudessa kohdatut sadat turistit eivät jää mieleen pitkäksi aikaa. Lämmitti mieltä.
PoistaYmpäri mennään yhteen tullaan, sitähän se elämä on! Ihanaa, että sinua muistettiin ajatuksien lisäksi myös postikortilla! :)
VastaaPoistaSepä juuri, että ajatukset ovat johtaneet tekoon ja kokeiluun josko kirje vielä löytäisi perille. Maailma kovasti pienenee täläisten tapahtumien kautta.
PoistaVau!
VastaaPoistaTÄMÄ jos mikä on sitä elämän suolaa! Kohtaamisia ja yllätyksiä!
Tässä on monia itämaisia mausteita :)
PoistaOlisi tosi mielenkiintoista kuulla lisää tuosta Tiibetin-reissustasi. Arvaan, että siitä olisi paljon kerrottavaa.:) Ihanaa sunnuntaita!
VastaaPoistaPaljon olisi kerrottavaa Tiibetistä, jossain vaiheessa voin tarinoida matkasta enemmänkin. Kunhan hankin jossain vaiheessa uuden filmiskannerin, jotta saan kuvat digitoitua.
PoistaIHANAAA !
VastaaPoistase on jännä juttu että tuostakin ensin säikäyttävästä tilanteesta kehittyi lopulta hyvää ja jälleen syttyi uusi ystävyys maailmaan :D ihan mielettömän ihana tarina ja kannustaisinkin sinua kertoilemaan matkatarinoita jatkossakin. sitten kun siltä tuntuu. ihan mielettömän ihana tarina! ystävyydet tapaavat säilyä vaikka vuosiakin menisi välissä ettei pidä yhteyttä. mukavaa päivää sulle! tämä oli antoisa aamukahvihetkonen tämän tarinan parissa!
Täytyy sanoa, että aina on maailmalla pahakin tilanne päättynyt hyvin, jos ei ystävyyteen niin hyvin kuitenkin. Ihan mielelläni tarinoin matkoistani joskus muulloinkin. Kiva kuulla, että sait antoisan hetken :)
PoistaOi että miten kiehtova tarina. :)
VastaaPoistaPieni kirje sisälsi tarinan kohtaamisesta.
PoistaOih, mahtoi olla aika sykähdyttävää löytää tuo kirje postilaatikosta ja avata se! Ihana tarina taustalla :) Mukavaa alkavaa viikkoa!
VastaaPoistaOlin iloisesti yllättynyt kun luin kirjekuoren päältä lähettäjän nimen. Enkä olisi varmaankaan koskaan tullut kertoneeksi tarinaa täällä ilman kirjeen ilmestymistä. Mukavaa viikkoa sinullekin.
PoistaIhana tarina ja olipas melkoinen yllätys!! Minäkin tahtoisin kuulla lisää Tiibetistä.
VastaaPoistaNyt on hyvä syy hankkia diaskanneri ja täyttää lukijoiden toive tarinoimalla Tiibetistä. Onneksi minulla on hyvä matkapäiväkirja muistin tukena :)
PoistaVoi miten mukava tarina, ihana että Bipin otti yhteyttä :)
VastaaPoistaMinäkin luen mielelläni lisää matkakertomuksia!
Oli kiva kuulla vanhasta ystävästä, jota minäkään en ole koskaan unohtanut. Matkakertomuksia luvassa jossain vaiheessa.
PoistaKoskettavaa ja liikuttavaa, että Bipin joka on ollut 14-vuotias poikanen sinua kotimaassaan opastaessaan, nyt kolmikymppisenä miehenä muistaa sinua ja lähettää postia. Ja kiva sekin, että voitte pitää sähköpostitse yhteyttä.
VastaaPoistaSähköposti mahdollistaa hieman reaaliaikaisemman kommunikoinnin kuin maakirjeet, jotka välillämme kulkevat melko hitaasti. Siinä voi helpommin kertoa ja kysellä kuulumisia ja lähettää vaikka kuvia.
PoistaMieletön tapaus! Hauska ajatella, että hän kaikkien näiden vuosien jälkeen näki sen vaivan ja kirjoitti ihan oikean kirjeen.
VastaaPoistaOlen hieman hämmentynyt yhteydenotosta, mutta todella iloinen. Vaikka tapasimme vain muutamien päivien ajan välillemme syntyi ystävyys.
PoistaIhana tarina! Se antaa uskoa ihmisen hyvyyteen :)
VastaaPoistaMatkoillani olen kohdannut paljon ihmisten hyvyyttä ja huolenpitoa muukalaisesta. Suhtaudun lähtökohtaisesti kiinnostuksella ihmisiin ja se luo mahdollisuuksia kommunikointiin. Matkatoverini varoittelivat minua luottamasta paikalliseen poikaan, mutta valitsin luottamuksen ja toimin ihan oikein.
PoistaKiitos, Cheri.
VastaaPoistaHienoa jos kertomus oli antoisa.
PoistaIhana kertomus! Kun luottaa aidosti, ei voi tapahtua mitään pahaa. Maailma on täynnä näitä Bipineitä. Kiva, kun hän antoi kulua itsestään. Yhteyksissä voi olla niin monilla tavoilla.
VastaaPoistaMaailmalla kannattaa aina olla varovainen, mutta olen menestyksekkäästi luottanut intuitiooni, silloinkin kun muut ovat olleet eri mieltä ja usein yllättynyt positiivisesti. Kun viipyy vain vähän aikaa jossakin paikassa on suuri onni löytää itselleen paikallinen opas ja minusta on oikein myös korvata hänen vaivansa. Esimerkiksi Lähi-Idässä otin vieraassa kaupungissa mielelläni jonkun tarjoutuvan oppaakseni ja säästin paljon aikaa ja vaivaa. Tunsin myös oloni turvallisemmaksi ja tinkimisessäkin oppaasta oli usein paljon hyötyä. Molemmat hyötyivät ja viettivät mukavan päivän, ei kannata olla liian epäluuloinen.
PoistaHieno kertomus, tuli hymy huulille :)
VastaaPoistaOn ilo jakaa hyväntuulisuutta :)
PoistaIhana tarina :) mahtava kun on tuollaisia muistoja :)
VastaaPoistaMuistot ovat mukavia, varsinkin jos niitä voi jakaa :)
PoistaWau mikä tarina. Ihastuttavaa, että sait yllätyspostia :).
VastaaPoistaTäydellinen yllätys, joka kirvoitti montakin muistoa.
PoistaMiten jännää saada tuollaista postia..
VastaaPoistaJännittävää ja ilahduttavaa.
PoistaVoi mikä kaunis kohtaaminen! Ja miten iloinen olen postistasi!
VastaaPoistaHauskat yllätykset ovat aina tervetulleita :)
PoistaErittäin mielenkiintoinen tarina ja aika huikea yhteydenotto vuosien jälkeen! Minäkin mielelläni kuulisin lisää matkatarinoitasi ja sinun tapauksessasi mitä tahansa tarinoita:)
VastaaPoistaKiitos mielenkiinnosta :) tarinoita kohtaan. Matkakertomuksia tuleen kun ne luontevasti ovat tullakseen.
PoistaMiten hauska jälleenkohtaaminen!
VastaaPoistaNyt vain ahkerasti meilaamaan ja teidän ystävyytenne voi jatkua 4-ever.
Yllättävä mutta hauska kohtaaminen, tästä on hyvä jatkaa vaikka 4-ever.
PoistaHienoa, että ystävä ajattelee sinua vuosien jälkeenkin. Luottavaisuus ja aito hyväntahtoisuus löytää kaltaisensa luo.
VastaaPoistaTapahtumasi ovat kyllä mielenkiintoisia ja kiehtovia.
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!
Kiitos. Ehkä käteen osunut vanha kirje kirvoitti halun kokeilla löytyykö vanha tuttavuus vielä, tiedä häntä. Ystävällisyys kannattaa aina, se saattaa johtaa ystävyyteen. Mukavaa viikkoa sinullekin!
PoistaOli mielenkiintoista lukea sinun kertomusta
VastaaPoistaKylmät väret nousi ihoni pinnalle,kun ajattelin miten hurjalta se tuntui kun vierassa kaupunkissa
ja äkki pimeä tulee,hyi.Oli ihana että tuli hyvä
ihminen pelastamaan sinut:)
Kai sitä tyrmistyksestä selvittyä alkaisi huutaa apua :) jos ei ystävällinen sielu olisi jo apua tarjoamassa. Bhaktapur oli onneksi aika turvallinen paikka.
PoistaIhana postaus! Kiitos, Cheri. Olet sinä kyllä jännä persoona! Tuo kaupunki näyttää tosi mielenkiintoiselta kuvissa. Olisi upeaa kävellä noilla kaduilla noitten rakennusten keskellä. Vau!
VastaaPoistaBhaktapur on keskiaikainen kaupunki ja UNESCON maailmanperintökohde, kuten suuri osa Kathmandun laaksosta. Lähes koko kaupunki on säilynyt alkuperäisenä, sen ympärille on tietysti myöhemmin rakennettu lisää. Rakennukset ovat täynnä veistoksia ja koristeluja. Suosittelen käymään jos liikkuu tuolla päin, muistaakseni noin 30 kilometriä Kathmandusta. Bhaktapur oli joskus muinoin Nepalin pääkaupunki.
PoistaHieno tarina, upea muisto ja todellinen yllätys kortin muodossa! Sinulla on niin mielettömiä asioita meille jaettavaksi, kiva kun myös sen teet.
VastaaPoistaJotain muisteltavaa kiikkustuolissa :) Muistoja on kiva jakaa varsinkin kun tuntuu, että muut haluavat kuulla niitä.
PoistaOi minulle tuli aivan kylmät väreet liikutuksesta lukiessani tekstiäsi - mikä Kohtaaminen - lähimmäisenä - kulttuuri ja kieli-muurien läpi! On varmasti lämmittänyt tämä tervehdys sinua - hienoa että kortti on saapunut perille ... ja että sähköposti myös kulkee! Kiitos että jaat tarinan kanssamme - ihana valonsäde :-)
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi, Nina. Olin ollut matkalla pitkään ja Tiibetissä tottunut kieli- ja kulttuurimuurien murtamiseen. Kohtaamisemme Bhaktapurissa oli jotenkin täysin luonteva ja me viihdyimme yhdessä.
Poista