Työn rajaaman elämän vuoksi en viime aikoina ole ehtinyt juurikaan käydä kirpputoreilla ja kirppisbudjettiin on kertynyt ylijäämää. Asia piti korjata ja lähteä aarteenetsintäkierrokselle.
Haaviin tarttui vanha valokuva-albumi ja pari värssykirjaa kiiltokuvineen, harvinaisia aarteita.
Kiiltokuvat saattavat olla 1800-luvun puolelta, ne ovat tukevaa kartonkia, kuten silloin oli tyyli. Tässä kuvassa tytön mekko on painettu hohtopinkillä ja muutenkin painojälki näissä on huippua nykyisiin kiiltokuviin verrattuna.
Toinen värssykija on 60-luvulta, värssyt on kirjoitettu Heinille Vammalassa, kansissa kirmaavat hevoset.
Albumissa on nelisenkymmentä kuvaa ja joidenkin ateljékuvien lisäksi enimmäkseen harvinaisia kotona otettuja henkilökuvia, joissa näkyy miljöötä ja arkea.
Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Tii ja myös jossain vaiheessa mukaan hypännyt Mömmis! Kaikille leppoisaa sunnuntaita!
Taitaa olla kaikesta päätellen hyvinkin vauraan kodin albumista kyse, ei ole kuvat sen sortin pönötystä ja poseerausta kuin yleensä tuon aikaisissa kuvissa - harvemmin sitä arkea silloin varmasti on kuvattu : D
VastaaPoistaNuo luokittelen jo varsinaisiksi aarteiksi - ja taisivatpa "eksyä" ihan oikeaan paikkaan, luulen...
Upeita on kiiltokuvatkin!
Miljööstä ja pukeutumisesta päätelleen kyseessä ei ole erityisen vauras perhe, mutta vaikea sanoa sen ajan olosuhteista. Kartanossa näitä ei ainakaan ole kuvattu. Kaikissa kuvissa tietysti poseerataan, mutta kotimiljöössä, pari joulukuvaakin on mukana. Olisiko joku tuttava omistanut kameran? Tai seudulla liikkui kiertelevä valokuvaaja. Ihan oikeaan paikkaan eksyivät :)
PoistaKivoja on nuo vnhat muisokirjat ja valokuvat ihan aarteita!. Minulla on, ihme kyllä, tallella -40 luvun alun oma musito kirja.
VastaaPoistaHienoa, että sinulla on omasi vielä tallessa, se on oikea aarre! Varsinainen muistokirja :)
PoistaKiiltokuvat oi miten ihania. keräilen kans kiiltokuvia ja vanhoja "ystävänmuisto" kirjoja.
VastaaPoistapitääkin joskus esitellä niitä.
vanhoihin valokuviin en vielä ole hurahtanut,katsellut kyllä kirpputorikierroksilla.
Mukavaa päivää!
Kiitos. Muistelinkin, että mainitsit kerääväsi kiiltokuvia ja sinulla on hyvin vanhojakin. Minulla on vain uudempia, joten nämä olivat harvinainen löytö. Olisipa kiva nähdä ystävänmuistokirjojasi joskus. Valokuvia olen keräillyt sattumanvaraisesti kun hylättyjä on tullut vastaan.
PoistaIhania ovat sekä muistokirjat ja nuo valokuvat. Harmittaa kovin, että olen omat muistokirjat aikojen saatossa hävittänyt. Ja kuten mainitsitkin, nykyajan kiiltokuvat eivät ole laadullisesti ollenkaan sitä, mitä ennen.
VastaaPoistaIhanaa sunnuntaipäivää sinne - kyllä noita kirjoja selaillessa yhden jos toisenkin päivän saa kulumaan!
Kiitos, kyllä noita selaillessa aika kuluu mukavasti, minulla on viikonlopun teemana laiskottelu ja nukkuminen :) Minulla on yksi oma muistokirjan raato jossakin tallessa, mutta taisin jossain vaiheessa irroitella siitä kiiltokuvia parempiin tarkoituksiin :)
PoistaKauniita aarteita löysit!
VastaaPoistaVieläköhän tämänpäivän tytöt keräävät muistovärssyjä ja kiiltokuvia?
Oman -50 luvun muistokirjan aion antaa aikanaan pojantyttärelleni.
Mukavaa sunnuntaita!
Nykypäivän ystävänkirjoihin liimataan tarroja. Kiva kuulla, että omasi on vielä tallessa ja se on aikoinaan aarre myös pojantyttärellesi.
PoistaVoi miten upeita löytöjä! Minullakin on ollut aikanaan oma muistokirja ja edelleenkin se on kyllä tallella :)
VastaaPoistaSäilytä muistokirjasi, siihen on mukava palata joskus muutaman kymmenen vuoden kuluttua.
PoistaOnnittelut viidestäsadasta:)
VastaaPoistaHienoja löytöjä, niin valokuvat kuin muistokirjat. Minullakin oli muistokirja ja se oli keltainen. Missä lie nyt.
Mukavaa sunnuntaita sinulle!
Kiitos. Kaikilla tytöillä taitaa olla muistoja muistokirjoista. Muistoiksihan ne oli tarkoitettukin.
Poistasiis tuo värssykirja on todellinen aarre- aivan upeat kuvat!
VastaaPoistatietenkin tuo vanhin miellyttää eniten tällaista belle-epoquen ystävää mutta 60-lukulainenkin on herttainen.
valokuva-albumit on niin upeita kans- ja musta aika harvinaisempaa että on tuollaisia sisäkuvia. Etteli ole vain ateljee-potretteja visiittikortteineen tai talon edessä rivissä koko porukalla. Kehrääjämummon kuvassa näykyy palanen tutunnäköistä pikkutaulua..löysin mummoni kuvista suurennuslasilla tarkennellen semmoisen tumman/mustavalkean taulun jossa luki vain: "jumalan armo on suuri" nuo on varmaan tuollaisia "huoneentaulun" omaisia pikkutauluja. tuossakin on tuollainen mustavalkoinen versio. Hassua, miten täällä aina tosiaan inspaantuu ja löytää yhtymäkohtia muihin juttuihinsa! :)
toi ekan muistokirjan sivun käsiala on tosi valloittava kuvineen! Sä Cheri inspiroit jälleen. Mukavaa että on vähän rauhoittunut työhulinat. itsellä sama juttu ja postaustahti on ollu hiljainen- mutta kyllä se tästä :) Onnittelut 500sta!
Kiitos! Todella harvoin tavallisella kirppiksellä on tuollaisia aarteita. Mummon seinällä on juuri pari tuollaista uskonnollista huoneentaulua, ruotsinkielisiä. Ateljékuvien leimassa lukee Borgå, asuivat ilmeisesti sillä seudulla. Kiva kuulla, että täältä löytyy inspiraatiota. On ollut ihanaa laiskotella, ensimmäinen viikonloppu pitkään aikaan kun ei ole yhtään työjuttua hoidettavana.
Poistakannatti näemmä vähän pitääkin kirppistaukoa :)
VastaaPoistaihana henki vanhoissa kuvissa !
Mulla ois oma muistokirja 70 -luvulta ;)
Oli virkistävää käydä kirppiksillä pitkästä aikaa, sitä harrastusta kun on vähän lyöty laimin :) Pidä muistokirjasi visusti tallessa!
PoistaOnnea viidestäsadasta! Kauniita kuvia ja muistokirjoja. Mulla on omani vielä tallella, onneksi ja tuossa 60-luvun kirjassasi oli ihan tuttuja kiiltsuja :)
VastaaPoistaKiitos, kiva kuulla, että monella on muistonsa vielä tallessa. Ennen tiimareita kiiltokuvien valikoima oli melko rajallinen ja oman aikansa kuvat muistaa hyvin.
PoistaOlen vuosia metsästänyt muistokirjoja ja vanhoja kiiltokuvia. Ne ovat kadonneet kirppareilta. Olet tehnyt mahtavan löydön. Onnittelut :)
VastaaPoistaKiitos, Ninni. Aika harvoin tulee vanhoja kiiltokuvia vastaan, puhumattakaan noista värssykirjoista. Muutama kesä sitten näin Hietalahden kirppiksellä Helsingissä jonkun keräilijän myyvän ruotsinkielisiä muistokirjoja. Ne olivat hurjan kalliita, mutta oli niitä kiva selailla.
PoistaOnnea 500. postauksesta! Toivomme tuhansia lisää :) Todella kauniita kiiltokuvia! Enkä kyllä oikein ymmärrä, että tuommoisia ihania valokuva-aarteita viedään kirpputorille, mutta se oli sinun onnesi se!
VastaaPoistaKiitos, lisää tulee, mutta määristä ei kukaan tiedä :) Onneksi on kirpputoreja, minne aarteita voi viedä löydettäväksi, muuten ne saattaisivat päätyä roskiin. Joillekin nurkissä pyörivät jo tuntemattomien ihmisten kuvat eivät merkitse mitään. Olen kerännyt valokuva-aarteita myös roskalavoilta.
PoistaIhania, onneksi minullakin on tallella oma 50-luvun lopulta. Nykyään lapset kerää vain tarroja, mutta ehkä nekin vielä joskus ovat arvossaan, tuntuvat vaan minusta niin mitättömiltä :)
VastaaPoistaVanhat tarrat ovat kova sana joskus tulevaisuudessa :) Ilmeisesti melkein jokaisella tytöllä on ollut muitokirja ja monilla vielä tallessakin. Oma kirja on aina oma kirja vaikka näitä vieraidenkin muistoja on kiva lueskella niin ei niissä ole samaa tunnetta.
PoistaKylläpä noita ihaillessa menee tovi, jos toinenkin. Ihania!!
VastaaPoistaNäitten tiirailu on parasta laiskottelupäivän ajanvietettä :)
PoistaOmissa lapsuusjutuissa on ihan erilainen nostalgia kuin sattumanvaraisissa löydöissä. Hienoa, että kiiltokuvat ovat tallessa ja eritoten muistojen kirjat.
VastaaPoistaIhania aarteita! Minun kallisarvoisin aarteeni on äidin vanha värssykirja n. 50-luvulta, myös omani on tallessa.
VastaaPoistaMyös vanhat valokuvat ovat kauniita! Mielestäni on aikaa julmaa, kun joku myy esim. sukulaisensa vanhan värssykirjan tai valokuva-albumin (toisaalta se antaa mahdollisuuden aarteenmetsästäjälle).
Voi olla, että myyjällä ei ole mitään kosketuspintaa värssykirjoihin tai valokuviin, nehän saattavat olla vinttilöytöjä tai peritty niin kaukaa, ettei enää kiinnosta. On vaikea uskoa, että joku myisi oman värssykirjansa tai ainakin siitä haluaisi hyvän hinnan. Me olemme kaikki niin erilaisia, moni ei varmasti ymmärrä miksi kerätä moista roinaa nurkkiinsa :)
PoistaOnnittelut vielä 500. postauksesta! Minun oli aivan pakko kirjoittaa omista muistokirja-aarteistani :)
PoistaKiitos ja kiva että toit omat aarteesi näytille, täytyypä käydä kurkkaamassa.
PoistaHienoja löytöjä! Kiiltokuvissa on jotain niin vastustamattoman ihanaa! Lapsuuden kiiltokuvani ovat vielä tallella. Muistan vieläkin miten ihanalta tuntui saada uusi arkki kiiltokuvia, miltä ne tuoksuivat ja miltä niiden kiiltävä pinta tuntui sormissa. Kuvia vaihdeltiin, mutta jotkut kuvat olivat niin rakkaita, että niistä ei voinut luopua mistään hinnasta.
VastaaPoistaHyvin kuvattu noita tuntemuksia, muistan kiiltokuvat ihan samalla tavalla; tunnun sormissa ja tuoksun. Samanlaisia tunteita muistan siitä kun sain uudet värikynät, se oli todella juhlavaa.
PoistaKiiltokuvavärssyt palauttivat mieleeni lapsuuden löydön, kun selasimme innolla äidin kouluaikaisia kiiltokuva/ystäväkirjoja. Täytyykin selvittää minne nuo aarteet on kätketty.
VastaaPoistaKannattaa palata noiden aarteiden pariin, niissä on taikaa. Äitikin on ollut lapsi :)
PoistaVoi kun tuli lämpimiä muistoja noista kiiltokuvista mieleen.
VastaaPoistaHarmi, ettei ole tullut pidettyä tallessa. Nykyään ei varmasti enää saa mitään vastaavaa, kun kaikki on muuttunut tarroiksi.
500 postausta on kunnioitettava luku. Etenkin kun laatu ei ole kärsinyt määrästä :)
Voi, kiitos! Autuas olo täyttää kohta kolme vuotta, joten onhan tässä ollut aikaa postailla. Onneksi sentään kiiltokuva-arkkejakin on vielä nykyisin myynnissä, ne eivät ole menettäneet suosiotaan vaikka tarrat ovat tulleet kilpailijoiksi. Olen nähnyt paljon näköispainoksia vanhoista kiiltokuvista.
PoistaHuikeasti ihania postauksia, joita ajoittain olen käynyt sieltä alkuajoiltakin lukemassa. Kivaa kun sulla on tuossa aina ehdotukseksi myös muuta luettavaa.
VastaaPoistaKirpparilöydöistä tuo rukki ja mummo oli kyllä aivan paras, jos tässä nyt mitään parasta on takoituskaan mainita. Mutta se vaan oli ihana!
Kiitos, täällä jutut ovat harvoin niin ajankohtaisia, että ne vanhenisivat :)
PoistaMummo puuhassaan on minustakin oikea aarre, paljon mielenkiintoisempi kuin jos mummo olisi laitettu sohvalle istumaan.
Oooooh....
VastaaPoistaKyllä täälläkin on huokailtu :)
PoistaJännittäviä aarteita! Minkähänlaisia elämäntarinoita kuvien ja vanhojen värssykirjojen taakse kätkeytyy?
VastaaPoistaSanopa muuta, millaista mahtoi olla Anjan elämä lähes sata vuotta sitten ja mitä tapahtui sen jälkeen. Ja noista uudemmista miettii onkohan niiden entiset omistajat vielä elossa ja mitä heille kuuluu.
PoistaOnnea 500 postauksesta! Sinulla lukijoitakin on kohta 20. Onnea siitäkin!
VastaaPoistaJostain kumman syystä katselin juuri tänään omia 1950-luvun ja 1960-muistokirjojani.
Olet taas löytänyt aarteita kirpputorilta. En ole koskaan nähnyt tai ainakaan noteerannut tuollaisia rukouskortteja, joita on aikaisemmassa postauksessasi. Nekin ovat ihmeen kauniita.
Kiitos, Paula. Outo sattuma, että satuit samaan aikaan muistokirjojesi pariin. Ei noita rukouskortteja juurikaan näy Suomessa, mutta katolisissa kirkoissa niitä jaetaan nykyisinkin, ainakin Roomassa.
PoistaKieltämättä aivan ihastuttavat löydöt! Olen säästänyt omat kiiltokuvani 70-luvulta, mutta niistä on antiikkiin vielä matkaa... Vanhat valokuvat ovat kivoja nekin, olen käyttänyt niitä taustakuvina valokuvatessani erinäisiä tavaroita. Mukavaa alkanutta viikkoa!
VastaaPoistaT. Sari Puumulista
Olen huomannut, että sinulla on paljon vanhoja, kauniita valokuvia (kaiken muun ihanan lisäksi). Kiiltokuvissa on jotakin taikaa, omat vanhat valokuvat ovat tietenkin kaikkein parhaat vaikkeivät vielä antiikkia olisikaan. Niihin liittyy omia muistoja.
PoistaKauniita. Ihana tuo nainen iiristen kera! Mukavaa viikkoa, Cheri!
VastaaPoistaKiitos! Jostain syystä juuri nyt on monessa blogissa ihasteltu kiiltokuvia :) Oikein mukavaa viikkoa sinullekin!
PoistaOi kun ihania löytöjä.. menenkin tänään kirppikselle ja jospa jotain tuollaista sattuisi tielleni..
VastaaPoistaToivotan paljon onnea aarteenmetsästykseen, pienet löydöt piristävät :)
PoistaTodellisia aarteita kaikki! Minäkin olen kerännyt vanhoja valokuvia lapsista lelujen kanssa.
VastaaPoistaHauska kuulla, että jollain muulla on sama keräyskohde. Olisipa kiva joskus nähdä kuviasi. Oma kokoelmani on pieni, ehkä muutamia kymmeniä. Niitä ei useinkaan tule eteen kirppiksillä.
PoistaCheri, kävin Pirkolla ja huomasin kommenttisi laventelista. Miten laventelin saa talvehtimaan kellarissa? Voisitko mahdollisesti tehdä siitä jutun? Pelakuut siellä vien jo talven yli ja Saila Routiolta sain ohjeen, miten jouluruusun voi kukittaa ulkona joulukuussa, mutta nyt tämä laventeliasia alkoi kiinnostaa...
VastaaPoistaLaventelihan talvehtii maassakin jos sillä on tarpeeksi kuiva paikka ja jonkinlainen suoja, kuten lumi. Kaikista lajikkeista en tiedä. Minulla on joitakin laventeleja ruukuissa ja siirrän ne vain syksyllä maakellariin ja ihan kohta kun ulkona on menee plussalle käyn hakemassa ruukut sisälle aloittelemaan. Sisältä ne siirtyvät ilmojen yhä lämmettyä kuistille ja siitä sitten puutarhaan. Maakellari on täynnä ruukkuja ja nyt sieltä on kotiutunut jo pelakuut.
PoistaKiitos! Mutta vielä yksi kysymys: Leikkaatko ne ennen kuin viet kellariin tai kun otat keväällä ulos? Niissähän täytyy olla paljon kuivaa oksaa, kuten on pelakuissakin. Ja annatko vaikka harvakseltaan vettä talven muutamana kuukautena. Minä annan pelakuille.
PoistaEn leikkaa kasveja ennen kuin keväällä, mutta luultavasti ne voisi leikata jo syksylläkin. Multa ei tietenkään saa kuivua talven aikana, maakellarissa on niin kosteaa, että harvoin joudun kasveja talven kuluessa kastelemaan. Jos syksy on ollut kovin kuiva laitan joskus mullan päälle lumipalloja talvella, niistä vapautuu riittävästi kosteutta. Eli samoin kuin pelakuita, laventeliakin pitää hieman kastella.
PoistaKiitos vinkistä! Tajusin nyt, että tämä menee samoin nuotein kuin pelakuut. Meilläkin on maakellari, se on vain talon yhteydessä ja odottaa uutta eristämistä. Mutta tarpeeseen on ollut ja on. Juhla-aikana talvella palvelee jääviileäkaappina, nyt siellä on perunoita ja punajuuria sekä kirsikat muhimassa likööreiksi. Unohdin katsos ne kirsikat ja muistin vasta kun näin sen sun juttusi...Tämä meni nyt ihan sun aiheen vierestä, sorry, mutta nyt alkaa vain puutarha pursuta kaikkialta.
PoistaAivan samoilla nuoteilla menee kuin pelakuut, paitsi, että monet sanovat, että pelakuut talvehtivat paremmin valossa. Nämä minun neuvoni perustuvat vain omaan kokemukseen, ettei siinä mielessä ole tiukkaa faktaa. Maakellari on ihana ja tarpeellinen sadon ja talvettamisen kannalta. Nyt kun on ollut lumisia talvia ei ole ollut pelkoa jäätymisestä. Joinain talvina siellä on ollut pakkasvahti valvomassa.
PoistaVoi, muistan nuo värssykirjat, Omani ovat 60-luvulta. Mutta, mihin ne ovat joutuneet!
VastaaPoistaToivottavasti kirjasi ovat tallessa. Nämä ovat selvästi yhteinen asia monien sukupolvien tytöille.
PoistaOi mitkä aarteet olet löytänyt, onnea valtavasta postausmäärästä, perästä tullaan :) olet ihana ahkera bloggari ja kommentoija, kitos siitä :)
VastaaPoistaKiitos, johan tässä on kohta kolme vuotta postailtu :) Kiitos vaan itsellesi kaikista ihanista herkuista ja inspiraatiosta.
PoistaOnnea ja kiitos postauksistasi! kertakaikkisen ihanaa olet löytänyt. Harmittaa melkoisesti, kun olen hävittänyt omat iiltokuvavihkoni. Toki tuollaista käsialaa ei niissä ollut. Muista silloin minua, kun kirppu puree sinua. Jos se puree kovasti, sinusta tulee rovasti. Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle. Oli ne aikoja...
VastaaPoistaKiitos, nuo värssyt ovat tuttuja. Noissa vanhemmissa on aikalailla uskonnollista paatosta. Oli ne aikoja :)
PoistaTodella upeita löytöjä :),nuo vanhat valokuvat ovat kauniita, ne kertovat tarinaa.
VastaaPoistaVanhojen valokuvien tarinoita on hauska kuvitella. Millaista on mahtanut olla albumin perheen elämä.
Poista