Olen poiminut kupin jostakin "saa ottaa" -laatikosta. Minusta kuppi
ei ole mitenkään erikoinen, kiinnostavaksi sen teki vika. Reunasta on
joskus lohjennut palanen ja se on korjattu kahdella niitillä. Olen
joskus nähnyt museoissa samalla tavalla konservoituja astioita. Minua
askarrutti miksi joku on vaivautunut korja(utt)amaan rikkoutuneen kupin,
onko se niin arvokas. Kyseessä on Rosenthalin Louis XIV
kupponen, leiman mukaan näitä on valmistettu vuosina 1891-1906. Ehjä kuppi olisi arvokas, netissä lähes samanlainen, saman ajan kuppi maksoi kaksine lautasineen 110 dollaria. Hienoa, että joku on vaivautunut korjaamaan vanhan astian. En kuvittele, että risa kuppi on arvokas, mutta se on hauska kuriositeetti nykyisen "käytä ja heitä pois" -kulttuurin aikana.
Katsoin jokin aika sitten tv:stä uusintana esitetyn dokumentin Hehkulamppuhuijaus
ja tulin tutustuneeksi suunniteltu vanheneminen -konseptiin. Kaikki
varmasti tietävät, että alunpitäen hehkulamppu suunniteltiin kestämään
100 vuotta, mutta sellaisen valmistaminen kiellettiin, jotta lamppuja
saataisiin enemmän kaupaksi ja tilalle piti suunnitella heikompi versio.
Nyt ovat hehkulamputkin tulleet tiensä päähän ja on kehiteltävä uusia
huonosti kestäviä valon lähteitä.
Suunniteltu vanheneminen on laajentunut lähes kaikkiin tuotteisiin ja
rikkoutuneiden laitteiden korjaaminen on tehty kannattomattomaksi tai
mahdottomaksi. Eli jos et suostu ostamaan huonoa tuotetta, vaihtoehto on
olla ilman. Dokumentissa kerrottiin tavallisesta tulostimesta, siihen on asennettu siru, joka lopettaa laitteen toiminnan kun
tietty sivumäärä on tulostettu. Nörtti, joka tietää tämän voi nollata
laskurin ja tulostin toimii taas normaalisti. Useimmille vaihtoehdoksi jää
uuden ostaminen ja vanha menee roskiin kelvottomana vaikka olisi vielä
ihan käyttökelpoinen peli.
Surullista, että koko systeemimme nojaa nopeasti kaatopaikalle
-suunnitelmaan. Paitsi että luonnonvarat kalutaan holtittomasti loppuun,
tuotetaan myös valtavat määrät ongelmallista jätettä, joka joutuu ties
mihin, esimerkiksi kolmansien maiden suuriin elektroniikkahautausmaihin.
 |
| Muodit tulevat ja menevät, mutta käsilaukku voi kestää sata vuotta. |
Kuluneet
käyttötavarat ovat harvinaisina saaneet uusia kauneusarvoja, siksi vaateteollisuus
tuottaa valmiiksi kulutettuja vaatteita ja huomasin, että kenkiäkin patinoidaan
kuluneen näköisiksi. Ostajilla ei ole aikaa oikeasti kuluttaa niitä,
sillä kyllästymispiste saavutetaan nopeasti ja tarvitaan uutta tilalle.
Täältä metsän takaa katsottana homma muistuttaa hölmöläisten touhua, osallistumme kaikki yhdessä suureen huijaukseen. Ehkä tulevaisuudessa jatkuvasti kasvavan kulutuksen aikakausi nähdään outona ja huvittavana jaksona.
Olen kuitenkin onnellinen, että olen saanut elää valtavan mielenkiintoisen aikakauden ja nähdä teknologian huiman kehityksen. Joka päivä ihmettelen miten ykköset ja nollat mahdollistavat nämä kiehtovat seikkailut tietokoneen ja internetin ihmeellisessä maailmassa.
Lisäksi iloitsen yleistyneestä kirpputorikulttuurista, joka antaa hylätylle tavaralle mahdollisuuden löytää uusi koti.
Tervetuloa Autuaaseen oloon Blackie the Cat! Kaikille iloista talviviikkoa, jokainen päivä vie lähemmäksi kevättä.
Printteristä tuli mieleen, että monesti uudet mustekasetit maksaa lähes saman verran kuin uusi printteri. Ihan järjetöntä. ja tuo siru-juttu nyt on kaiken älyttömyyden huipentuma.
VastaaPoistaJännittävät nuo niitit muuten, en ole koskaan ennen vastaavaa nähnyt.
Minun on myös vaikea ymmärtää printteripolitiikkaa, paitsi tietenkin siitä näkökulmasta, että kaikkea on kulutettava mahdollisimman paljon kaiken aikaa, jotta systeemimme pyörät pyörivät.
PoistaMinulla on kuitenkin vahva usko, että asiat tulevat järkevöitymään.
Tuollaista astian korjaustapaa ei voisi ajatella käyttöastialle, mutta vitriinissä olevaan kokoelmaan sitä voi soveltaa.
Printteri/mustekasetti on jotain käsittämätöntä minustakin... Niiteillä korjaaminen on minullekin jotain uutta. Ja tuo nahkakenkien patinoiminen, sitäkään en ymmärrä. Kuka haluaa ostaa meressä liotetun näköiset kengät itselleen ja maksaa niistä pienen omaisuuden? Vaikka kuinka olisivat käsin tehdyt?
VastaaPoistaKauppakeskuksessa näin myynnissä kenkiä, joiden kärjet on patinoitu tummemmiksi, simuloimaan käytön jälkiä. Ei ole kauaakaan kun ajateltiin, että kenkä on pilalla jos se näyttää tuolta. Ihmisen matkimisvietti on niin määräävä, että suostumme esimerkiksi muodin nimissä melkein mihin tahansa.
PoistaViisaita mietteitä, Cheri. Nykymeno on todellakin järjetöntä! Nykyisin ei oikeastaan kannata korjuuttaa mitään, kun halvemmaksi tulee ostaa uusi. Ei kovin fiksu systeemi. Samaan aikaan ihmetellään kasvihuoneilmiötä!
VastaaPoistaJärjetöntä on se, että on tiedossa mihin tämä johtaa ja silti jatketaan samaa menoa. Kavihuoneilmiöstä puhutaan erillisenä ilmiönä, se ulkoistetaan jokapäiväisestä elämästämme tutkijoille ja tiedemiehille.
PoistaTämä on asia josta voisi vuodattaa vaikka kuinka paljon :) Äidilläni on ompelukone, jonka hän on ostanut yli 50 vuotta sitten, eipä löydy tämän päivän tavaroista tuota kestävyyttä.
VastaaPoistaEilen katselin pojan farkkuja, jotka hajoavat haaroista, ei niin kauhean pitkän käyttöajan jälkeen... Joskus niin ketuttaa tämä kertakäyttökulttuuri. Onneksi on olemasa esim. kirpparit joista löytää kunnon tavaraa, ja joissa voi edelleen kierrättää.
Raha maailmaa pyörittää, se pyörittää, se pyörittää....
Tuohtunutta puhetta riittäisi :) Ajattelinkin laittaa postaukseen ohjeen, että jos jollakin on hyvin toimiva vanha laite, sitä ei missään nimessä kannata vaihtaa uuteen. Toimii todennäköisesti vielä kauemmin kuin uusi. Rahan pyöritys on niin mutkallinen ja moneen asiaan vaikuttava juttu, että sitä ei voi lopettaa. Mutta hillinnän perään on kuulutettu kymmeniä vuosia. Eläköön kirpputorit ja kierrättävät ihmiset!
PoistaHyvä kirjoitus! Uskon, että meno tästä vielä järkevöityy, maailma ei vaan kestä tällaista tuhlailua kovin kauaa.
VastaaPoistaTärkeää onkin tuoda näitä asioita ihmisten tietoisuuteen juuri esim. kirjoittamalla näistä vaikka blogeihin :)
Minäkin uskon, että maailman meno järkevöityy, jos ei muuten niin pakon edessä. En voi hillitä muiden kulutusta, mutta oman toimintaani voin vaikuttaa.
PoistaMeillä on yli 20 vuotta vanha astianpesukone, joka toimii edelleen moitteetta. Ruma se on kuin mikä ja ihan loistaa auttamattomalla vanhanaikaisuudellaan (ei vielä hyvällä tavalla) ja varmaan kuluttaa sähköäkin vaikka kuinka paljon, mutta periaatteesta en vaihda uuteen, jonka saa vaihtaa parin vuoden päästä seuraavaan uuteen jne.
VastaaPoistaOn kyllä harmillista, että aina kun jotain haluaa korjauttaa, saa saman vastauksen "Uusi tulee halvemmaksi".
Eli totta turiset.
Ja hauska tuo niittikorjaus. En edes oikein ymmärrä, miten se on saatu noin siististi posliinista läpi.
Kuten tuolla ylempänä jo Tiinalle kerroin, on varmaan parempi pitää vanha toimiva peli, se saattaa hyvinkin kestää vielä pidempään kuin uusi, tyylikäs laite.
PoistaLuulen, että nuo niitit ovat posliiniikonservaattorin käsialaa, tuskin kukaan saa tuollaista jälkeä itse aikaan.
Hyvin ajateltu.
VastaaPoistaJuuri tulostin reistaa elikkä se siruko siellä esteenä.
Tosi hyvä että ihmiset ovat alkaneet edes hieman ajattelmaan kulutuksen älyttömyyttä.
Netistä löytyy varmaan ohjeita tulostimen korjaamiseen. Monet ihmiset ovat alkaneet vastustaa kertakäyttökulttuuria ja internet on mainio kanava levittää tätäkin oppia.
PoistaMahtava postaus ja niin täyttä asiaa!
VastaaPoistaNäitä asioita voi aina välillä pohtia, vaikka tiedänkin, että tämän blogin lukijat ovat ainakin enimmäkseen hyvin tiedostavia ja samaa mieltä.
PoistaOlen ajatellut paljon tuota problematiikkaa. Pohjimmiltaan tässä on kysymys laajemmasta ilmiöstä, johon kietoutuvat ympäristön, talouden ja sosiaaliset ongelmat. Tämä vaatii uudenlaista ajattelua, pohdintaa ja keskustelua. Näen merkkejä siitä, että se on jo käynnissä - mahtavaa! Kun on halua, löytyy myös ratkaisuja.
VastaaPoistaMeillä on vanhentunut käsitys siitä, mitä vauraus on mille se pohjautuu. Aika yksipuolisesti se nähdään rahavirtojen kasvamisena, joka perustuu kilpailukykyyn..... No, en aio esitelmöidä tämän enempää.
Jokainen voi kuitenkin tehdä omassa elämässään valintoja uuden kestävämmän elämäntavan puolesta.
Olen samaa mieltä mitä tulee vaurauden käsitykseen ja myös siinä, että ongelma hyvin monimutkainen ja sen lonkerot ulottuvat koko yhteiskuntaan. Välittäminen olisi yksi avainsana. Välittäminen ympäristöstä ja kaikkien hyvinvoinnista. Asioista on puhuttu kymmeniä vuosia ja uudenlainen ajattelutapa etenee pienin askelin.
PoistaTämmöstä ei olis kyllä parantunut mennä lukemaan maanantaina heti herättyään. Vaikkei tämä nyt sinänsä mitään uutta ollutkaan niin silti. Kuohahti ja kunnolla. Tuon tulostinjutun mies kertoi joskus ja silmät ymmyrkäisinä kuuntelin, että ihanko totta vai?!?!
VastaaPoistaAnteeksi jos verenpaineesi nousi :) Ajattelin ensin vain kertoa korjatusta kupista, mutta sitten ajatus johti toiseen ja tälläinen tarina ryöpsähti sivulle. Järjettömän toiminnan hyväksyminen on vaikeata.
PoistaTodellakin hyvä postaus, ja niin totta kuin vain voi olla:)
VastaaPoistaElämme kummallisessa maailmassa. Tietoa on helpommin saatavilla kuin koskaan ja tieto aiheuttaa tuskaa niin kuin sanotaan.
PoistaOivallinen kirjoitus!
VastaaPoistaJa kun ihminen poikkeaa teoillaan tai ajatuksellaan tuosta valtavirran kulusta, hänet leimataan. Sitä saa sitten olla omia ratkaisujaan selittelemässä.
Suututtaa vietäsästi se miten ihmisten tietämättömyydellä lyödään rahoiksi.
Kolmansien maiden käyttö turhuuksien hävitykseen on pöyristyttävää!
Etiikka ja moraali eivät tunnu kuuluvan tuotantoprosesseihin. Tämä tuntuu aivan käsittämättömän pölhöltä sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja omaa oksaa tuollaisella toiminnalla sahataan.
PoistaAsiaa! Sama pätee kännyköihin yms - tuotteet eivät saa kestää liian kauaa ja haljoavat heti takuuajan jälkeen. Minulla on muutama äidiltä peritty kodinkone - varmaan jo 30 v vanhoja. Eivät mene valmistajien kiusaksi kai ikinä rikki, jäävät varmasti vielä omillekin lapsille! : )
VastaaPoistaTäytyy vaan yrittää muistaa joka kerta jotain hankkiessaan, että ostaa sen vähän kalliimman, uniikimman ja kestävämmän tuotteen (jos mahdollista), jotta pienillä valinnoilla välttäisi tätä kulutuskiertoa mahdollisimman pitkään. Osin se on tietty mahdotonta, valitettavasti.
Laitevalmistajien suunnitteluportaassa on erikseen henkilöt, joiden tehtävä on suunnitella vempeleelle elinkaari, eli kuinka kauan se saa kestää. On raivostuttavaa, että on pakotettu ostamaan tuotteita, jotka menevät rikki suunnitellusti. Vaadin tuoteselosteeseen maininnan kestoajasta! Tähän asiaan on saatava muutos. (Tuohtumusta)
PoistaTietyn ajan kestävien tuotteiden valmistus on niin hanurista !! Nykyään insinöörit joutuvat pohtimaan kuinka keksiä tuotteita jotka kestävät vain sen tietyn pisteen yli, ennen arvostettiin ja yritettiin tuottaa sellaista joka kestää käyttöä ja on helppo korjata. Rahallakaan ei saa / löydä kaikista tuotteista parempaa laatua, valmistajia ei vain ole. Toivottavasti tässä suhteessa tuulet kääntyvät ja rinnalle saadaan vaihtoehtoja..
VastaaPoistaPystyin itse korjaamaan ensimmäistä autoani, nykyiseen saan tuskin vaihdettua lamput (sekin on tehty älyttömän hankalaksi). Jos joku Pelle Peloton keksii hyvän ja kestävän tuotteen, sitä ei voi päästää markkinoille, talous ei kestä. Minusta myös työn mielekkyys kärsii kun ei voi tehdä hyvää ja kestävää. Vaihtoehtoja ei tosiaan paljon ole, ainoa vaihtoehto on olla ilman.
PoistaHyvä kirjoitus!
VastaaPoistaTäällä odotellaan pesukoneen hajoamista. Se kun on ostettu jo vuonna 2000, siitä ne sitten lähtisivät vuoronperään....Ajatuskin kauhistuttaa!
Toivottavasti kaikilla laitteillasi on kuitenkin eripituinen elinkaari, etteivät kaikki kuole yhtäaikaa. Ostin monta vuotta sitten kierrätyskeskuksesta hyvän ja siistin pesukoneen viidellä kympillä. Hyvin on toiminut. Eläköön kierrätyskeskukset!
PoistaTämä on niin totta. Vanhat kestää paremmin. Ei siinä mitään mieltä ole, että tuotteilla on elinkaari, katsoin ihan saman dokumentin noista lampuista.. ei etene maailman pelastuminen tuolla menolla.
VastaaPoistamutta: lintuhäkki ja laukut on makeet.
Erityisesti tuo kuppi on sympaattinen. Tuo on varmaan särkynyt jo aika alkuvaiheessa elinkaartaan kun nuo liitokset on musta aika vanhaa mallia.. joskushan näkee noita joissain tosi vanhoissa (kuten jo tämänkin kupin voi lukea olevan) Varmaan ollut tärkeä jollekin, kun ei ole heitetty vain roskiin särkymisen johdosta. Kaunis yksilö. Aluksi luulin noiden leimojen olevan niitä göebbel-hummelin leimoja, mutta ei tainnut ollakkaan :D
Minulla on kuvamuisti ja muistan nähneeni blogissasi vanhan valokuvan, jossa on pienellä tytöllä on juuri tuollainen käsilaukku :)
PoistaKuppi on korjattu hienosti, ilmeisen arvokas tuo on jollekin ollut.
niin onkin! melkein samaa sarjaa! http://akissfromthepast.blogspot.fi/2012/02/like-whisper-from-past.html
Poistalöysin itekin heti mitä ajoit takaa :)
tästä muistui mieleeni se haaste jonka sain muistaakseni sulta, en ole unohtanut olen vain jättänyt sen odottamaan oikeaa hetkeä :D
Juuri tuota kuvaa tarkoitin!
PoistaSinulla on niin mieletön kyky kohdata aarteita. Tuo kuppikin on jotenkin niin hieno vaikkakin korjattu. Siinäkin tulee mieleen: kuka on juonut ja mitä? Huh, onneksi on olemassa niin hienoja asioita ja tavaroita tässä "kertakäyttökultuurissa"!
VastaaPoistaOlen aina penkomassa tavaroita, jotka eivät kelpaa muille :) Epätäydellisen kauneus on kiehtovaa, siksi tuo kuppikin lähti mukaan. Osaisipa se kertoa elämäntarinansa.
PoistaNiin totta, maailma ei pidemmän päälle kestä tällaista kulutusta. Ja miten ärsyttävää onkaan, kun puhelin, läppäri tai joku muu tekninen laite hajoaa, eikä yhtään huvittaisi ostaa uutta, mutta minkäs teet. Kauniita esineitä olet kuitenkin onnistunut löytämään taas.:)
VastaaPoistaOlemme aika paljon riippuvaisia monista laitteista, ei ole mahdollisuuksia olla ilman ja laitevalmistajat tietävät sen kyllä. Joskus tulevaisuudessa ehkä joku ihailee meidän muoviesineittemme kauneutta, niitä varmaan löytyy paljon arkeologisissa kaivauksissa :)
PoistaSulla on ajatus kohillaan.
VastaaPoistaTäällä ollan samanmielisten parissa :)
PoistaHyvä postaus! Ja paljon asiaa. Mahdollisimman paljon pitää meidät saada ostamaan. Niin tehdään rahaa.
VastaaPoistaKäytä ja heitä pois kultuurissa kirpputorikulttuuri on hyvä asia ja kaipa juuri nykyajan tavarapaljouden myötä syntynytkin, kun niin paljosta pitää päästä eroon, että voi ostaa uutta. Onko se joskus myös hyvää tarkoittavan asian lisäksi ihmisen tapa lievittää kuluttaessaan omaatuntoaan, ajatuksella, että melkein annan pois, enkä hävitä?
Aina ei vain ymmärretä sitä, että kirpputorin ajatus on laittaa itselle turha tavara pienellä rahalla kiertoon, eikä sillä ole tarkoitus rahastaa (tai tietenkin jos pitää saada rahaa, että voi ostaa jotakin uutta;)
Ennen ei ollut kirpputoreja, koska kaikki käytettiin loppuun asti. Vaikkapa nyt lasten vaatteet, nehän kiersi sisarukselta sisarukselle tai serkulta toiselle, kunnes meni matonkuteiksi;)
Ja vieläpä siitäkin sananen, että minä ainakin arvostan esimerkiksi vanhojen huonekalujen kauneuden lisäksi sitä, että ne kestävät. Sillä on erittäin suuri merkitys. Minut tekee 'ylpeäksi' tieto siitä miten pitkään se on tähän päivään kestänyt ja miten pitkään se vielä tulee kestämään.
Kirpputoreillakin on omat lieveilmiönsä. Jos haluan päästä tavarasta eroon, vien sen usein hyväntekeväisyyskirpputorille. Silloin tuotosta on hyötyä monille. Kierrätyskeskukset ottavat myös hyvää tavaraa vastaan. Kauan sitten oli vain hyväntekeväisyyskirpputoreja ja niillä käymistä pidettiin yleisesti vähän arveluttavana, nythän kirpputorit ovat monien harrastus. Usein ihmettelen miten vanhat, kauniit ja kestävät huonekalut ovat halvempia kuin uudet lastulevyversiot, joilla tunnetusti on lyhyt elinkaari.
PoistaHyvä kirjoitus! Tuo suunniteltu vanheneminen on ahdistavaa. Joskos joskus ihminen vielä herää ajattelemaan kaiken järkevämmin.
VastaaPoistaOn ahdistavaa kun ei voi tehdä mitään. Paitsi vuodatella täällä ja onneksi monin paikoin on herätty vaatimaan järkeä tuotantoon. Jossain vaiheessa kuluttajien ääni tulee kuulumaan, kuten elintarvikkeiden lisä- ja säilöntäaineissa.
PoistaMielettömän hyvä kirjoiutus! Moni, moni on varmaan kokenut tuosta paljon. Minullakin on ollut pesukone, joka kesti 35 vuotta ja se jylläsi kaiken aikaa, koska lapset vielä kotona. Nyt kuutelen huolestuneena 10 vuotta vanhaa pyykinpesukonetta kuin myös astianapesukonetta, sillä ystävältäni menivät kummatkin rikki ennen kuin 11 vuotta tuli koneilla täyteen. Tämä on suri huijaus!
VastaaPoistaSuurin moka, mikä maailmassa on tehty, on nyt tämä enrgiasäästölamppu. Olen lukenut siitä kaiken puhtaasta kiukusta, koska valoa ei riitä vaikka niitä olisi kuinka monta. Sen lisäksi insinöörit ovat laskeneet, miten paljon hävisimme lämpöenergiassa, mutta suurin pommi tulee olemaan se, kun kansalle selviää, miten vaikea ongelmajäte energiasäästölamppu on...
Ledit kehittyvät nyt huimaa vauhtia ja me olemme jo laittaneet yhden ulkovalon ledille ja sisällekin yhden. Heti täysi valo, kestää käytännössä loputtomasti ellei saa iskua ja valon väreissä on varaa valita.
Vanhoissa astioissa on hurmaa! Vähän kuin ryijyissäkin...
Niin juuri, suuri huijaus. Lampuista olen aivan samaa mieltä, siirtyminen ongelmajätelamppuihin oli järjettömyyden huippu. Niitä kehuttiin kestäviksi, mutta ihan liian paljon huonoja on kaupan. Ledeistä on myös varoiteltu, lampuissa on paljon eroja. Raivostuttavaa kun rappukäytävissä on hitaasti syttyviä lamppuja, pitää odottaa valoa. Samaa sarjaa kuin jätevesilaki, johon laitettiin paljon rahaa, kukaan ei oikein hallinnut hommaa ja susi tuli.
PoistaEksyin tähän postaukseen kolme vuotta sen kirjoittamisesta, ja vieläkin se on aivan ajankohtainen!
VastaaPoistaLoistava kirjoitus!
Ikävä kyllä, asia on edelleen ajankohtainen, mutta maailmantaloudessa näkyy merkkejä jatkuvan kasvun mahdottomuudesta. Juuri eilen muistelin ystäväni kanssa, miten kauan laitteet ennen kestivät, ne saattoivat kiertää vanhemmilta lapsille. Nykyisin ajattelevat laitteet vanhenevat monin tavoin ja uusi pitää hankkia joskus vain ulkonäöllisistä syistä.
Poista