Yhdessä syntymäpäiväkimpussani joulukuussa oli leikkoamarylliksiä. Koska kukat ovat kauniita kuihtuneenakin, säästin ne ja ihmeekseni huomasin, että kasvi kehittää siemenkotia ilman vettä ja sipuliaan. Varsissa oli ilmeisen paljon varaenergiaa, melkoinen sinnikkyyden osoitus mielestäni. Kestäisi varmaan aika kauan kasvattaa amaryllis siemenestä ja koska minulla ei ole talvipuutarhaa eikä etelän neito kestä talvea puutarhassa, taitaa jäädä kokeilematta. Vaikka toisaalta tuollaiselle elämänvoimalle pitäisi antaa mahdollisuus.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Maahettaret!
Kaikille oikein mukavaa viikonloppua ja hiihtolomalaisille leppoisia lomapäiviä!
Oi, aika hieno tapahtuma! Melkein kyllä yrittäisin kasvattaa, kun tosiaan noin sinnikäs laatu on!
VastaaPoistaIhanaista viikonloppua!
Joskus aiemmin jouduin todistamaan samaa tapahtumaa ja talletin siemenet, en tosin kylvänyt. Ehkä pitäisi kokeilla syntyykö siemenistä pieniä amarylliksen alkuja.
PoistaIhanaa, kun yllättävistä paikoista löytyy uutta elämää ja kauneutta.<3
VastaaPoistaYllättävää elinvoimaa, mutta myös luonnollista lisääntymistä varmaankin.
PoistaSe on se elämänhalu....
VastaaPoistaHieno kuva, kohde on kaunis kuihtuneenakin.
ja hyvää ystävänpäivää sinulle, näin myöhässä toivotan ;)
Kiitos, Pirjo, ystävänpäivää voi viettää joka päivä :) Elämänhalu on aina ihailtavaa.
VastaaPoistaOhhoh, ompas tosiaan ihme juttu!
VastaaPoistaKasvit voivat yllättää monin tavoin.
PoistaIhmeellistä kyllä tosiaankin!
VastaaPoistaMitä jos kuitenkin koittaisit antaa sen mahdollisuuden.
Jos sitten kylvän siemenet ihan kokeilun vuoksi. Vie varmasti vuosia, ennen kuin niista kasvaa iso sipuli, monesta talvetuksesta pitää muistaa huolehtia :)
PoistaNo onpahan ihmeellistä! Vaikka mitä sitä nyt turhaan ihmettelee, riittää kun vain ihailee. Todella kauniin näköinen!
VastaaPoistaEhkä amarylliksille kävisi aina noin, mutta ne päätyvät kompostiin ennen kuin ehtivät näyttää voimansa. Yhdistelmä kuolemaa ja syntymää.
Poista