Jo varhain keväällä toin kellarista ruukun, jossa piti kasvaa pieniä iiriksiä. Iirikset eivät menestyneet, mutta lemmikki oli onnistunut siementämään multaan ja nämä suloisuudet ovat nyt puhjenneet kukkaan. Tekisi ihan mieli heittää kuperkeikkaa ilosta.
Kävin ystäväni luona vierailulla, nautimme iltapäiväkahvit auringon lämmössä terassilla. Piha oli vielä paksun lumivaipan alla. Muistelin millainen kukkameri edessä on parempina aikoina ja ystäväni esitteli muistinvirkistykseksi tekemäänsä valokuvakuvakirjaa kohteesta. Räystäiltä kuului lohdullista lotinaa, mutta lumi ei tuntunut vajenevan.
Nerolla on ollut vaikeaa. Metsätyöt aiheuttivat stressiä ja lisäksi reviirillä liikkuva tunkeilija pitää kissaa jännityksessä ja valppaana. Haavoja on paikkailtu, mutta onneksi vain pinta on kärsinyt. Kuvasta ei näy, mutta Nerolla on paljas laikku molempien silmien yläpuolella, haavaa ei kuitenkaan näy. Liekö kulmat hankautuneet ladon lattialautoihin painin tuoksinassa.
Vähitellen Nero alkaa uskoa, etteivät metsurit palaa ja se uskaltaa olla päivälläkin sisällä, tosin toistaiseksi ainoastaan jos saa torkkua sylissä.
Metsurit jättivät jälkeensä melkoisen sotkun. Paikat on tutkittava, maisemaan ja maastoon on orientoiduttava uudestaan.
Ensi kesänä ei taida löytyä sieniä ja mustikoita omasta metsiköstä, on lähdettävä merta edemmäs kalaan. Jäällä pääsee vielä kävelemään hankikannolla ja vaikka siellä ei ole latuja voi hiihdelläkin missä lystää.
Voi, miten ihana kevään airut tuo lemikki on. Niitähän voisikin oikein istuttaa syksyllä ruukkuihin. Olisi mukavampi kyläillessä mukavampi vieminen kuin kaupan narsissit ;)
VastaaPoistaHuomasin lemmikin lehdet ruukussa jo ennen joulua ja ajattelin, ettei se varmaankaan jaksa kukkia. Mutta kevätaurinko sai sen riemastumaan. Taimia on ruukussa kymmenkunta ja ne kaikki taitavat alkaa kukinnan. Tästä iloitsen kovasti.
PoistaOi lemmikkejä! Minä rakastan niitä ihan hirveästi. Varmankin lempikukkasiani :)
VastaaPoistaMutta voi Neroa. On se kissan elo aikamoista seikkailua.
Minullakin on aivan erityinen suhde lemmikkeihin. Lapsuudenkotini piha oli niitä aivan sininisenään ja olin mummuni kanssa tuonut ensimmäiset taimet autiolta tontilta. Pihani lemmikit ovat samaa kantaa, siirretty lapsuudenkodin puutarhasta.
PoistaVoi pientä lemmikkiä! Herkkä söpöläinen.
VastaaPoistaKylläpä Nerolla on ollut järisyttävät ajat puunkaatojen ja tunkeilijoiden takia. Mutta ihanan avarat maisemat näkyy järvelle! Tsemppiä risusavottaan!
Nerolla on ollut seikkailurikas kevät ja tuntuu kuin kissa nauttisi siitä :) Se on niin töpinöissään. Onneksi yöt vietetään kotilieden lämmössä. Risua riittää.
PoistaSuloiset lemmikit! Nyt onkin tyydyttävä vielä kesäkuvien katseluun.
VastaaPoistaLemmikit ruukussa olivat täydellinen yllätys, mutta iloinen sellainen.
PoistaOi miten kauniita lemmikkejä siellä jo kukkii:)
VastaaPoistaNäin vauhditetaan kevättä!
PoistaIhana varaslähtö kevääseen, Lemmikit ovat niin kauniita!
VastaaPoistaVoi Neroa, kun on niin kiireistä ja stressaavaa. Onneksi henkilökunta paikkaa haavat ja päivätorkut onnistuu sylissä, kissanpäivät ♥.
Varkain tapahtunut varaslähtö :)
PoistaNero viettää kevättä lumesta huolimatta. Sylittely tekee hyvää henkilökunnallekin :)
Ihanat lemmikit♥ Onpa kaunis keväinen yllätys sinulla!
VastaaPoistaTälläiset yllätykset helpottavat kevään kasvun kaipuuta.
PoistaOi miten kiva lemmikkiyllätys. Kissat ovat suloisia, kun ovat niin herkkiä, rauhaa ja hellyyttä rakastavia, mutta samassa olemuksessa asuu kuitenkin ärhäkkä pikkupeto.
VastaaPoistaKissat ovat monimuotoisia, niillä on tunneskaalaa ja voivat tosiaan muuttua mitä rennoimmasta olennosta ärhäkäksi taistelijaksi.
PoistaVoiko lemmikkejä ihanampaa olla! Googlappa lemmikit ja mun nimi...Rakastan lemmikkien merta.
VastaaPoistaMinäkin kannan jo kalusteita isolle partsillemme. Alaterassilla onkin jo monet kaakaot nautittu.
Aurinkoista huhtikuuta!
Kiitos! Kävin katsomassa ihastuttavia lemmikkimeriäsi, tuollaisia niiden juuri kuuluu olla, luovat ihmellisen ja villin sinisen pilven.
PoistaNautitaan keväästä vaikka lämpö vielä antaa odottaa. Iltapäiväteet meilläkin nautitaan ulkona ja pääsiäisenä siellä juotiin kuohuvaa auringossa.
Me nautittiin kuohuvaa äidin terassilla rannikolla, aurinko paistoi kuumasti, niin kuin vain meren rannalla voi.
PoistaMinulta meni vuosia tajuta, että pitää kestää se lemmikkien harmaa kuolema rauhassa, eikä päästää silloin sinne miestä ruohonleikkuukoneen kanssa. Siitä se sitten lähti...ja loppua ei ole näkyvissä. Siinä Tasha Tudorin kuvassakin hän vaeltaa lemmikkien keskellä...
♥
Lemmikit eivät pidä liiasta siivoamisesta. Kaksivuotisina niiden pitää saada siementää rauhassa, muuten ei synny sinisiä meriä. Ne vaativat villiyttä ja Tasha Tudorin askeleet sinisissä kuohuissa on piirtynyt verkkokalvolleni, ihana tulevaisuudennäkymä.
PoistaTosi kaunis kukkanen..tykkään
VastaaPoistaOn se suloinen pikku kukkija.
PoistaAivan uskomatonta, ei ihme jos kuperkeikan heittäminen houkutteli! Toivottavasti tunkeilija tajuaa poistua Neron reviiriltä. Stressi ei ole hyväksi kenellekään.
VastaaPoistaIloiset yllätykset ovat parasta. Kissojen taistelut ovat aaltoliikettä, välillä on rauhallisempaa, mutta reviiriä on silti vartioitava ahkerasti. Nerosta näkee, milloin on tosi kysymyksessä, välirauhan aikaan se rentoutuu. Eilen oli taas saatu vihollinen perääntymään, sillä kissa oli hyvällä tuulella, hyppeli sisällä lelujen perässä ja houkutteli minuakin leikkiin.
PoistaIhana,kesä tulee ♥
VastaaPoistaTulee se! Sisätiloissa ollaan jo pitkällä :)
PoistaOi miten suloinen tuo lemmikki! Se on jotenkin niin herkkä. Sulla on kykyjä noiden kasvien kanssa :). Toivottavasti Neron stressi laukeaa pian, ei ole kivaa :(. Ihanaa päivää!
VastaaPoistaMinulla taitaa olla enemmän tuuria kuin kykyjä kasvien kanssa :) Iloitsen kovasti tälläisista yllätyksistä. Onneksi Nerolla helpotti metsurien suhteen, tunkeilijan kanssa on aaltoliikettä.
PoistaIhana yllätys! Lemmikit ovat suloisia keään kukkijoita.
VastaaPoistaYstäväsi on tehnyt hauskan kirjan puutarhastaan. Jospa itsekin oppisin tuon taidon.
Lemmikit ilahduttavat aina. Ystäväni sanoi, että tuollaisen kuvakirjan tekeminen on aika helppoa. Tuotteen tarjoajillahan on selkeitä ohjeita sivuillaan, minusta kirja omista valokuvista on mukava muisto tai vaikka lahja jollekin.
PoistaNo oot kyllä ihme taikuri noitten kasvien kanssa :)
VastaaPoistaKuten tuolla ylempänä sanoin; taitaa olla kyse enemmän tuurista kuin taidosta :) Lemmikkiyllätys oli ihan sattuman sanelemaa.
PoistaSinulla on siellä ihan kevätmeininki. Lemmikitkin kukkivat! Vau! Kiva ylläri iiristen tilalla..
VastaaPoistaKevätmeininki on vaikka puutarha on vielä kokonaan lumen alla :)
PoistaNo johan oli ylläri tuo lemmikkien kukkiminen!
VastaaPoistaUpeat kuvat taas Nerosta!
Tälläiset yllärit otetaan riemuiten vastaan, varsinkin kun aiottu kasvi ei menestynyt. Nero on töpinöissään kun päästään liikkumaan vähän laajemmin.
PoistaSuloinen lemmikki! Tuollaiset yllätykset ovat parasta terapiaa kesänkaipuuseen. Iiriksistä tuli mieleen omat kevätiirikseni, jotka istutin syksyllä liian aikaisin ja ne ehtivät kasvattaa pitkät lehtisuipot ennen lumien tuloa. Ovatkohan selvinneet talven yli lumen alla ja mahtavatkohan kukkia...
VastaaPoistaNäinä aikoina iloitsee kaikesta pienestäkin kasvusta. Iiriksesi saattavat hyvinkin selvitä, pysyvä lumi tuli aikaisin ja sen alla kasvit nukkuvat turvassa.
PoistaIhana Nero <3. Tosi kaunis tuo lemmikki.
VastaaPoistaNero on komea poika ja alueen valtias :)
PoistaLemmikin sulous on siroudessaan jotain aivan ihmeellistä!! Ja että sen jo nyt näit ja näytit meillekin, ihana;)
VastaaPoistaNäin ihastuttava yllätys on ihan pakko jakaa kaikille :) Kevättä odotellaan kuumeisesti ja kyllähän se läheneekin kanan askelin.
PoistaNonni. Voidaan sanoa että kevään ensi kukkanen! Se se tuottaakin iloa aivan hurmiotilaan asti :)
VastaaPoista-Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-
Ihan hurmiossa täällä ollaan oltu ja kaikki vieraat talutetaan lemmikkiä tervehtimään :)
Poista:D Tiedämme tunteen:)
VastaaPoista-Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-
Hienoa, että täällä on vertaistukea. Kaikki eivät voi käsittää miten noin mitätön kukka herättää niin voimakkaita tunteita :)
PoistaNo voi ihanuuden ihanuus, lempikukkiani. Välillä puutarhuri voi koke tällaisia ilonhetkiä.
VastaaPoistaPuutarhurilta ei yllätyksiä puutu. Tämä oli sieltä parhaasta päästä nyt kun jännityksellä odotetaan, mitä lumen alta paljastuu.
PoistaHeitä kuule kaksi kuperkeikkaa!!
VastaaPoistaIhan yllätys :)
Ja taas niin monta kivaa postausta olit ennättänyt julkaista.
Kiva postaus metsätöistäkin. Meillä on samat hommat metsässä meneillään. Lumi vain saisi enemmän sulaa, jotta homma kävisi luonikkaammin.
Mukavaa huhtikuuta!
Virtuaalisia kuperkeikkoja on heitetty jo montakin, kiva jakaa kukkien ilosanomaa :)
PoistaMetsätyöt ovat nyt ohi, olin tyytyväinen, että lunta oli vielä paljon hakkuuaikana, runkojen poisajaminen ei vahingoittanut metsän pohjaa. Ehkä vähän korkeita kantoja saattoi jäädä :)
Suloisen yllärin lemmikki järjesti ! Kevään ensi kukka, ihana.. Kiva idea tuo valokuva kirja, nykyään kun kuvat päätyvät tikulle ja harvemmin enää paperille. Puusavotat kuuluvat kevääseen ja niiden tuloksista nautitaan sitten taas ensi vuoden pakkasilla..
VastaaPoistaKevään paras ylläri! Minustakin nuo valokuvakirjat ovat kivoja, niitä on helpompi esitellä kuin tikulla/kovalevyllä olevia kuvia. Esimerkiksi matkasta voisi hyvin toteuttaa tuollaisen tai jostain juhlista.
PoistaLemmikit ovat yksi mielikukistani!
VastaaPoistaLemmikit ovat monen lemmikkejä :)
PoistaKauniit lemmikit, sinä olet kutsunut kevään tupaasi! Jopas on metsurit avartaneet maisemia ... toivottavasti löydät mustikoita lähituntumasta, se harmittaa kyllä varmaan kun hyvät paikat hävisi.
VastaaPoistaLemmikit toivat keväisen mielen. Metsiä riittää, eiköhän jostakin löydy mustikoitakin, viime vuonna pakastin 30 litraa ja niillä on herkuteltu talven mittaan. Varsinaisia supermarjoja.
PoistaVoihan Nero! On se aikamoinen rajavartija.:)
VastaaPoistaPrinssi vartioi valtakuntaansa :)
PoistaOih, miten suloiset pikkiriikkiset lemmikit.
VastaaPoistaPieniä, mutta sitäkin arvokkaampia näin odotussesonkina. Kevät etenee koko ajan, mutta tuskastuttavan hitaasti.
PoistaNero näyttää ihanalta metsurinhommissaan. Toivottavasti tunkeilija häipyy, niin että Nerokin saa vetää henkeä ja olla rauhassa. Hyvä että metsurien jäljiltä uskaltaa jo uinailla päiväsaikaan kotona - emännnän sylissä. Hurja ja lempeä, piikkilkynsinen ja pehmoinen.
VastaaPoistaMeidän metsänhoitaja :) Juuri nyt reviirillä tuntuu olevan rauhallista ja Nero alkaa luottaa, etteivät metsurit palaa. Kissa uskaltaa viettää päiväsiestaa jo ilman syliäkin.
Poista