Yövieraita

Heräsin aamuyöstä outoon tunteeseen. Sytytin lampun yöpöydällä ja ajattelin, että Nero taisi tulla sisään retkiltään.
Ei se ollutkaan Nero vaan eräs toinen kulkija oli harhautunut sisätiloihin, yläpuolellani lenteli lepakko. Nousin ylös ja otin hyönteisverkon pois ikkunasta, mutta lepakko viiletti jo huoneesta toiseen, se lenteli sisällä taitavasti ja täysin äänettömästi. Avattuani ikkunat ja ulko-oven palasin sänkyyni lueskelemaan ja odottelemaan. Jonkin ajan kuluttua kiersin huoneet, eikä lepakkoa enää näkynyt, joten arvelin sen osanneen ulos.

Suljettuani ovet ja ikkunat jatkoin uniani. Aamulla halusin vielä tarkistaa, että lepakko todella oli lähtenyt. Mitä vielä, se oli etsinyt yösijaa ja veti sikeitä työhuoneessani, ikkunan yläpuolella olevan verholaudan takana. Ylösalaisin tietenkin.
Yövieras oli niin sikeässä unessa, että tuskin havahtui kun varovasti irroitin laudan koukuistaan. Ulkona portaalla uskalsin ottaa vielä kuvan vieraastani, jonka tunnistin pohjanlepakoksi. Sitten vein veijarin lautoineen puuliiterin hämärään jatkamaan uniaan. Matkalla nahkasiipi vähän käänteli päätään, mutta piti edelleen tiukasti kiinni yöpuustaan. Vieras jäi turvallisesti nukkumaan korkealle puupinon päälle.

Muita kohtaamisia lepakoiden kanssa löytyy täältä ja täältä.

Sellaista yöseuraa.
Mukavaa viikkoa kaikille!