Vuorotyötä ruusupuun juurella

Talvi keikkuen tulevi, vai miten se meni. Välillä on hiukkasen lunta ja pakkasta ja sitten taas sataa vettä. Nero lähtee reippaasti töihin joka aamu, onneksi nykyisin vasta kuuden maissa. Päästettyään kissan ulos menee henkilökunta nukkumaan yönsä valmiiksi. Kun henkilökunta herää, tulee prinssi nauttimaan yhteistä aamiaista ja jää usein päivätorkuille ja minä aloitan päivän työt. Teemme siis vuorotyötä, mutta kyllä meillä on paljon yhteisiäkin hetkiä.

Vieläkin on herkuteltava adventtikukallani. Ruusupuu kukoistaa edelleen, se on vain pörhistynyt entisestään. Atsaleasta on ollut tavattomasti iloa näinä harmaina aikoina. Toivottavasti se jaksaa kukoistaa vielä jonkin aikaa. Yhtään joulukukkaa ei ole vielä hankittu.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Suula

Luonnonhistoriallisen osaston lintuvalikoimassa on suulan (Morus bassanus) pää. Muumioitunut pää on löytö Islannista, joka on merilintujen paratiisi. Pesimiseen sopivia rantakallioita riittää. Suula on kaunis, suuri, pelikaanilintuihin kuuluva merilintu, siipien kärkiväli on 165-185 cm. Linnulla on vaaleansiniset silmät, tai oikeastaan silmät ovat värittömät, mutta niiden ympärillä iho on vaaleansininen. Myös nokka on siniharmaa. Muumion värit ovat haalistuneet.

Kuva: Wikipedia

Muutama pakkaspäivä sai meidät palelemaan ja taas ihmettelemään miten olemme tarjenneet täällä 30 asteen pakkasissa. Aurinkoiset päivät ilahduttivat ja maisema oli hetken valkoinen. Illalla satoi taas jo vettä, ruskean, vihreän ja harmaan sävyt palasivat maisemaan.
Taidan istuttaa loput kukkasipulit.

Minusta

Annalta Vihervaarasta tuli haaste, hän kysyi kymmentä asiaa. Kiitos kysymästä, Anna, tässä vastaukseni.

1. Mistä unelmoit?
Monistakin asioista. Esimerkiksi siitä, että uskaltaisin sanoa kovalla ja varmalla äänellä: Eihän keisarilla ole vaatteita.

2. Uskotko intuitioon?
Elän aika paljon intuition varassa ja olen oppinut luottamaan siihen.

3. Mistä innostut?
Työstäni jaksan innostua aina uudestaan. Myös puutarha saa minut innostumaan monenlaisista asioista. Oikeastaan voisin olla ylipäätään innostuneempi.

4. Aamu vai ilta?
Ilta.

5. Sanat vai kuvat?
Kuvat, ymmärrän usein paremmin kuvia. Mutta rakastan lukemista ja sanojen aikaansaamia kuvia myös.

6. Mottosi?
Jos osaa nauraa itselleen, ei tule elämässä hauskuutta puuttumaan.

7. Kaunein maisema?
Eräs tietty ranta Lofooteilla. Istun valtavan valaan selkänikaman päällä, katselen avomerelle laskevaa aurinkoa ja kalliolla tähystävää merikotkaa, koen huikeita onnentunteita ja oivallan jotakin.

8. Maaseutu vai kaupunki?
Maaseutu, mutta pidän kovasti myös suurkaupungeista vaikka en enää haluakaan asua niissä.

9. Mielenkiintoinen ajatus?
Useimmat ajatukset ovat mielenkiintoisia. Nyt en vain löydä yhtään jakamisen arvoista, lyö aivan tyhjää.

10. Miksi bloggaat?
Vuorovaikutuksen vuoksi.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Riina ja Satu! Rattoisaa sunnuntaita kaikille.

Hiiriä ja ihmisiä

Deadlinet on ylitetty ansiokkaasti ja aikaa jää muuhunkin kuin hiiren kanssa leikkimiseen.
Vieläköhän kannattaisi lähteä sieneen? Torstaina, kun Nero aamuvarhaisella lähti töihin, oli maa valkoinen. Iltaan mennessä se oli taas mustunut.
Taidan hakea hieman sammalta kukka-asetelmia varten ja hakkuuaukiolla olisi havuja. Vielä voisi istuttaa loput sipulitkin, ettei jää viimetinkaan.

Kävin kellarissa hakemassa juureksia, jo ovella tiesin hajusta, että hiiri on päässyt varastooni. Näppärästi se oli kääräissyt nurkkaan pesätarpeet talvehtivien kasvien lehdistä ja päättänyt jäädä viettämään huoletonta talvea. Julmasti häädin sen ulos ja tilkitsin vielä jokaisen löytämäni raon kanaverkolla. Olen keksinyt erittäin hyvän tilkkeen hiirien varalta; rytätyn kanaverkon saa tungettua mihin rakoon tahansa eivätkä hiiret tule siitä läpi, eivät edes yritä.

Kun muutin tänne, talossa vilisi jyrsijöitä ja minulle sanottiin, ettei vanhaa taloa saa millään hiirenpitäväksi. Mutta sinnikkäästi etsin kaikki niiden kulkuväylät. Suljin kaikki väliovet ja laitoin joka huoneeseen keksinpalan. Jos keksi oli kadonnut, pääsi tilaan jyrsijä. Sitten vain tutkimaan mistä se pääsee huoneeseen ja raot tiukasti umpeen. Talosta tuli hiiretön.
Neroa joskus hermostuttaa kun se kuulee jyrsijöiden juoksentelevan talon rakenteissa. Se saattaa kököttää pitkäänkin kynnysmatolla tuijottaen lattiaan. Ajattelen, että se on kissalle vähän kuin radio-ohjelma, ääni kuuluu, mutta kuvaa ei näy.
Rattoisaa viikonloppua kaikille!

Paras vuodenaika

Pepiltä tuli kiva haaste muistella kesää kuudella kuvalla. Kiitos, kesäähän muistelee aina mielellään. Kesän hurmioihin kuului unikkoniitty.

ja kaunis sekä satoisa kasvimaa. Lempeänä ja lämpimänä kesänä kaikki kasvoi hyvin, satoa nautitaan parasta aikaa ja koko talven ajan.

Jos Nerolta kysyttäisiin mikä on paras vuodenaika, olisi vastaus ilman muuta kesä. Lämpö ja vapaus mennä ja tulla, sekä henkilökunnan kanssa yhdessä pihalla puuhastelu on prinssille mieleen.

Rakkaus kuuluu kesään. Mutta kyllä talvellakin pitää rakastaa.

Kesällä kaikki on helpompaa.

Kesä tarjoaa paljon makoisia herkkuja.
Kyllä kesä on paras!

Ihana puutarhakirja

Sain aivan ihastuttavan puutarhakirjan, nythän tarvitaankin lääkettä talven puutarhaikävään. Lämmin kiitos lähettäjälle! Pihakalenteri 2014/2015 on paitsi kalenteri, myös hyvä tietopaketti.
Jokaiselle kuukaudelle on mielenkiintoisia, ajankohtaan sopivia artikkeleita ja hyödyllisiä ohjeita kasvien ja puutarhan hoidosta. Ja paljon muitakin vinkkejä, tuunauksista kananhoitoon. Kalenterin on tehnyt joukko puutarha-alan ammattilaisia, mukana on mm. Saaripalstan Saila Routio.

Jokaiselle päivälle on tilaa tehdä tärkeimmät puutarhamerkinnät, lisätilaakin löytyy muistiinpanoille.
Niistä on hyötyä seuraavaa kasvukautta suunnitellessa.

Kalenteri on tehty ilahduttavan huolellisesti, se on kaunis ja selkeä. Lopun puutarhapuhteet-osasta löytyy mm. kylvökalenteri, kasvien leikkuutaulukko sekä lannoitus- ja torjunta ohjeet. Kirjan tulee entistä arvokkaammaksi kun lisään siihen omat merkintäni ja vinkkini. Luulen, että tästä tulee yksi luetuimpia puutarhaoppaitani, pidemmäksi aikaa kuin vuodeksi. Suosittelen lämpimästi, kalenteri on myös ilahduttava joululahja jokaiselle puutarhaihmiselle. Sitä voi tilata täältä.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Vikki ja
Irmastiina Ruusukummusta!
Kaikille kaunista viikkoa, marraskuu on jo yli puolen,
kevät on joka päivä lähempänä!

Elämää aidanseipäänä

Pieni kimppu omista kuksta muistuttaa kesästä.

Aivan kamala viikko takana. Monenkertaiset deadlinet vaativat työskentelemään pyöreitä päiviä, lyhyinä unen hetkinä huomasin aivojeni järjestelevän työhöni liittyviä miljoonia yksityiskohtia ja tarkastavan olinko muistanut kaiken. Viikkoon en ole poistunut kotoani, enkä käynyt ulkona kuin satunnaisesti hakemassa polttopuita ja joskus yöllä katselemassa hetken tähtitaivasta samalla kun huutelen Neroa kotiin.

Lisämausteena kaaokseen katkaisi sonera elämänlankani, enkä päässyt internetiin vaan olin totaalisen jumissa. Onneksi vika saatiin pian korjattua, mutta onnea ei kestänyt kauan, sillä sähköpostipalvelun tarjoaja kaatui. Ongelma kesti koko superkiireisen päivän, onneksi internet oli avoinna ja keksin toisia tapoja siirtää dataa.

Leimallista nykyajalle on oletus, että olemme koko ajan tavoitettavissa. Niin ihanaa kuin sähköinen tiedonsiirto onkin ja mahdollistaa autuaan elämän maaseudulla, on se myös pelottavan haavoittuvainen ja vaativa. Miten joskus oli aikaa lähetellä matriaaleja levykkeellä postinkantajan välityksellä.
Olikin ihanaa saada pitkästä aikaa pitkä kirje ystävältä vanhanaikaisesti maapostissa kirjelaatikkoon. Se tuntuu jotenkin merkityksellisemmältä kuin sähköpostiviestittely.

Nero on heltynyt. Oli mukava nähdä kun se palasi kotiin hyvällä tuulella, naureskeli ja viskeli lelujaan pitkästä aikaa. Kehrääminen sylissä ei ollut loppuakseen. Stressi on lauennut. Näin eilen suuren korppiparven kiertelevän hakkuuaukion yllä, onkohan siellä jokin raato. Usein keskustellaan siitä onko eläimillä tunteita, jokainen eläinten kanssa elelevä tietää vastauksen. Vaikka kuinka väitetään, että se on vain ihmisen tunteiden projisointia niin olen eri mieltä. Vähän sama kuin ystäväni kertoi tutkimusaiheesta näkevätkö eläimet unia. Jokainen, joka elää kissan, koiran tai muun lemmikin kanssa tietää vastauksen.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille, toivottavasti Eino-myrsky ei saa pahoja tuhoja aikaan.

Hamsteri

Kuulun niihin ihmisiin, joilla pitää olla laarit täynnä satoa talven varalle. Ja liiterissä iso pino kuivia polttopuita.
Latva-artisokkani eivät toiveistani huolimatta ehtineet kukkia kesän aikana, mutta säästin kukinnot koristeeksi ja toivon, että kasvit selviävät talvesta. Yhden artisokan siirsin ruukkuun ja vein kellariin talvehtimaan. Osa tekee uusia lehtiä kasvimaalla.

Maa-artisokkia olen kuivannut ja tehnyt jauhetta, joka on hyvä makeutusaine esimerkiksi smoothieissa ja sitä voi lisätä melkein mihin tahansa ruokaan.

Maa-artisokkajauhetta, kuivattua lehtikaalia ja suppilovahveroita menossa hamsterin komeroon. Ostin keväällä Orakas kuivurin, se on osoittautunut hintansa arvoiseksi.
Sillä voi kuivata melkein mitä tahansa syötävää.

Aamupuuron kanssa on mukava nautiskella marjasaalista. Muutama pieni kurpitsakin on vielä käyttämättä niiden isojen lisäki ja kellarissa runsaasti juureksia, mehua ja hilloja. Minulla on taas menossa ruuhkaviikot, elämää deadlinella. Aina ei ehdi valmistaa edes ateriaa, joten näitä periodeja varten olen varautunut valmistamalla ruokaa pakastimeen, pitää syödä hyvin, että jaksaa. Hamstraatko sinä ruokatarpeita talven varalle?

Niin, ja Neron kanssa ollaan taas kavereita. Tilanne on rauhoittunut jo paljon ja prinssi viettää taas yöt sisällä.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Miia!
Kaikille maukasta loppuviikkoa!

Paniikkihäiriö

Ystävyyteen voi tulla joskus ryppyjä. Ei ymmärretä toista tai ymmärretään väärin. Nero oli jokin aamu sitten oksentanut melkoisen karvapallon punaiselle silkkipeitteelleen. Hyvä, että karvapallo tuli ulos. Peite pesukoneeseen. Ulkona satoi, joten virittelin peiton kuivumaan keittiöön kahden tuolinselän väliin. Nero tuli aterialle ja kuulin työhuoneeseen, miten kissa ryntäsi äkkiä saliin, sieltä se pakeni makuuhuoneeseen sängyn alle. En tiedä oliko prinssi puskenut peittoviritelmääni, joka tapauksessa toinen tuoli oli kaatunut ja kissa pelästynyt aivan kauheasti. Pitkään piti hyvitellä, selvästi Nero ajatteli, että olin virittänyt ikävän ansan. Vaikka peittoviritelmä oli siirretty kylpyhuoneeseen, Nero ei suostunut enää menemään keittiöön ja ruoka oli tarjoiltava saliin pöydän alle.
Iltalenkiltä prinssi ei palannut kotiin yöksi. Seuraavana iltana se ilmestyi ruokakupille, mutta oli taas yön poissa. Nero on kovin jännittynyt ja säikky, mutta kehrää sylissä. Eilen illalla laitoin sille valjaat ja teimme iltalenkin yhdessä. Kissa murisi ja selvästi kiroili häntä paksuna koko ajan, kun piti raahata minua narun päässä. Kun en lähtenyt sen kanssa pimeässä pöpelikköön vaan halusin kääntyä kotiin, se sanoi aika rumasti. Lopulta koppasin kissan syliin ja voi ihme miten se sähisi, mourusi ja puri minua käteen. Mikä ihme sitä riivaa? Yleensä se on mitä lempein ja letkein kaveri. Ruoka maittaa, joten ei se kai kipeäkään ole. Ehkä ulkona on taas jotain tekeillä. Seitsemän vuotta olen kesyttänyt villikissaa ja vaikka se välillä tuntuu mitä suloisimmalta kotikissalta on luottamus aika ohut ja prinssin perusturvallisuus järkkyy helposti. Kiltisti se kuitenkin kipitti lopulta kotiin ja nukkui yön omalla paikallaan. Kissoissakin on monta puolta.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Tarjah ja Mia!
Kaikille mukavaa ja sopusointuista viikkoa!

Grillikausi jatkuu

Kesällä grillasin petuniaa.

Leuto syksy sai jatkamaan grillikautta, nyt grillataan syklaamia ja poroa. Vaaleanpunaiset kukat hehkuvat eksoottisina hämärässä ja värittömässä maisemassa.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Jotain meni oikein

Runkoatsalea on nyt täydessä kukassa. Olen hyvin ylpeä ja hämmentynytkin siitä, että kaunokainen on viihtynyt meillä ja kukkii uudestaan. Täällä kerroin ruusupuusta ensimmäisen kerran. Silloin siinä oli enemmän lehtiä, mutta vähemmän kukkia. Koko talven uppokastelin sitä ahkerasti, mutta kesän se vietti lähes unohdettuna portaanpielessä, toin sen sisään ennen pakkasöitä. Jotain on mennyt oikein.
Taustalla kurkottelee oliivipuu, sillä on nyt kolmas talvi edessään täällä.

Olen iloinen, että olen onnistunut pitämään näin kauniin puun hengissä. Saa nähdä mitä tapahtuu ensi talvena.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Oranssia

Sain ystävältä suuren, vihreän kurpitsan, se ei ollut ehtinyt kypsyä kesän aikana. Kiitos Leena! Vaan eipä hätää, kurpitsa jatkoi kypsymistään täällä lieden lämmössä ja nyt se on muuttunut oranssiksi. Mitähän tästä valmistaisi?

Marraskuun ankeutta torjuu keittiön ikkunassa palava valosarja. Lamput ovat valkoisia, mutta lämmin valo muuttaa ne lähes oransseiksi. Pelakuu kukkii edelleen.

Welcome to follow Autuas olo, Miss Whitesmith!
Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Jännitystä

Eilinen päivä oli niin harmaa, ettei harmaammaksi voi tulla. Aamulla maisema oli kadonnut sumuun. Nerokaan ei halunnut lähteä töihin vaan nukkui kolmeen iltapäivällä, teki kierroksensa ja palasi takaisin uunin lämpöön. Illalla katselimme Siltaa, saatiin vähän särmää harmaaseen ja hitaaseen sunnuntaihin.

Mukavaa marrasviikkoa kaikille!

Dia de los Muertos

Meksikolainen la Catrina figuuri on löytynyt suomalaiselta kirpputorilta

Meillä vietetään pyhäinpäivää, kristillisten pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivää. Halloween on rantautunut meille amerikkalaisessa muodossaan ja syrjäyttämässä oman pyhämme. Tosin miksei voisi viettää molempia.

Sätkynukkeluuranko on tuliainen Meksikosta, se vartioi pihaa.

Meksikossa vietetään Kuolleiden päivää, jonka olisin suonut yleistyvän meillä mieluummin kuin Halloweenin. Vaikka se onkin kaukaisempaa perinnettä ja pakanallista alkuperää, on se mielestäni lähempänä pyhäinpäiväämme, siinä muistellaan vainajia, käydään kirkoissa ja hautausmailla.

Vaikka aihe on surullinen, on meksikolainen  juhla riehakas ja iloinen, haudoille kokoonnutaan eväiden kanssa muistelemaan poistuneita läheisiä.

Kävin eilen haudalla viemässä kynttilöitä ja kukkia. Hautausmaalla oli kaunis ja harras tunnelma, ihmiset kulkivat hiljaisina koristelemassa hautoja ja muistelemassa kuolleita läheisiään.
Ennen oli tapana kuvata vainaja hautajaisissa. Omista sukukuvistani olen löytänyt sellaisia. Tämän kauniin ja hartaan kuvan nuoresta naisesta ja hänen surevasta perheestään olen löytänyt kirpputorilta.

Aiempia mietteitäni kuolemasta löytyy täältä.
Hyvää pyhäinpäivää kaikille!