Paniikkihäiriö

Ystävyyteen voi tulla joskus ryppyjä. Ei ymmärretä toista tai ymmärretään väärin. Nero oli jokin aamu sitten oksentanut melkoisen karvapallon punaiselle silkkipeitteelleen. Hyvä, että karvapallo tuli ulos. Peite pesukoneeseen. Ulkona satoi, joten virittelin peiton kuivumaan keittiöön kahden tuolinselän väliin. Nero tuli aterialle ja kuulin työhuoneeseen, miten kissa ryntäsi äkkiä saliin, sieltä se pakeni makuuhuoneeseen sängyn alle. En tiedä oliko prinssi puskenut peittoviritelmääni, joka tapauksessa toinen tuoli oli kaatunut ja kissa pelästynyt aivan kauheasti. Pitkään piti hyvitellä, selvästi Nero ajatteli, että olin virittänyt ikävän ansan. Vaikka peittoviritelmä oli siirretty kylpyhuoneeseen, Nero ei suostunut enää menemään keittiöön ja ruoka oli tarjoiltava saliin pöydän alle.
Iltalenkiltä prinssi ei palannut kotiin yöksi. Seuraavana iltana se ilmestyi ruokakupille, mutta oli taas yön poissa. Nero on kovin jännittynyt ja säikky, mutta kehrää sylissä. Eilen illalla laitoin sille valjaat ja teimme iltalenkin yhdessä. Kissa murisi ja selvästi kiroili häntä paksuna koko ajan, kun piti raahata minua narun päässä. Kun en lähtenyt sen kanssa pimeässä pöpelikköön vaan halusin kääntyä kotiin, se sanoi aika rumasti. Lopulta koppasin kissan syliin ja voi ihme miten se sähisi, mourusi ja puri minua käteen. Mikä ihme sitä riivaa? Yleensä se on mitä lempein ja letkein kaveri. Ruoka maittaa, joten ei se kai kipeäkään ole. Ehkä ulkona on taas jotain tekeillä. Seitsemän vuotta olen kesyttänyt villikissaa ja vaikka se välillä tuntuu mitä suloisimmalta kotikissalta on luottamus aika ohut ja prinssin perusturvallisuus järkkyy helposti. Kiltisti se kuitenkin kipitti lopulta kotiin ja nukkui yön omalla paikallaan. Kissoissakin on monta puolta.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Tarjah ja Mia!
Kaikille mukavaa ja sopusointuista viikkoa!