Iltalenkiltä prinssi ei palannut kotiin yöksi. Seuraavana iltana se ilmestyi ruokakupille, mutta oli taas yön poissa. Nero on kovin jännittynyt ja säikky, mutta kehrää sylissä. Eilen illalla laitoin sille valjaat ja teimme iltalenkin yhdessä. Kissa murisi ja selvästi kiroili häntä paksuna koko ajan, kun piti raahata minua narun päässä. Kun en lähtenyt sen kanssa pimeässä pöpelikköön vaan halusin kääntyä kotiin, se sanoi aika rumasti. Lopulta koppasin kissan syliin ja voi ihme miten se sähisi, mourusi ja puri minua käteen. Mikä ihme sitä riivaa? Yleensä se on mitä lempein ja letkein kaveri. Ruoka maittaa, joten ei se kai kipeäkään ole. Ehkä ulkona on taas jotain tekeillä. Seitsemän vuotta olen kesyttänyt villikissaa ja vaikka se välillä tuntuu mitä suloisimmalta kotikissalta on luottamus aika ohut ja prinssin perusturvallisuus järkkyy helposti. Kiltisti se kuitenkin kipitti lopulta kotiin ja nukkui yön omalla paikallaan. Kissoissakin on monta puolta.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Tarjah ja Mia!
Kaikille mukavaa ja sopusointuista viikkoa!
Voi Nero-parka! Paniikkihäiriö on taltioitunut suorastaan pelottavana tuohon valokuvaan!
VastaaPoistaToivottavasti Neron luottamus palautuu pikkuhiljaa ja saat nautti taas siitä suloisesta kotikissa-puolesta!
Tiedän, että luottamus taas palautuu ja kotikissa tulee takaisin. Mutta on yllättävää miten hento Neron turvallisuudentunne edelleen on. Epäilen myös, että pihapiirissä liikkuu taas joku pahis, jota Neron pitää tarkkailla.
PoistaTuommoista se on.. Äidin kissa oli aikoinaan samantapainen. Ehkä kissat eivät vaan ole ihan kesytettävissä...
VastaaPoistaPentu, joka ei varhain ole tottunut ihmiseen on aina vähän villi. Vaikka Nero on sylikissa, niin hyvin harva muu kuin minä saa edes koskea siihen.
PoistaEhkä Nerolla oli vain huono päivä.:) Pelottava tuo kuva! Mukavaa päivää ja rapsutuksia prinssille!
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että Nerolla on huono viikko :) Onneksi sillä on paljon hyviä lepopaikkoja piharakennuksissa, eikä ilma ole vielä kovin kylmä. Prinssiä rapsutellaan kun se taas palaa aamuretkeltään.
PoistaNero ehkä luulee, että sinä yrität peittoinesi vallata herruuden talossa. Tokihan sen on pidettävä sinulle vähän kurinpalautusta. Meilläkin mummokissa välillä äksyilee, kun minä, nöyrä palvelija, yritän hyppiä sen nenille =D
VastaaPoistaOlen tottunut siihen, että Neroa ei määräillä, mutta liehittelemällä pääsen yleensä päämäärääni :)
PoistaMinä epäilen, että pihapiirissä on jotain tekeillä! Kyllä tuosta peittojutustakin on voinut hieman pelästyä, muttei nyt noin paljoa sentään.
VastaaPoistaLuulen myös, että vartiointitehtävät stressaavat Neroa. Se on aina taistelujen aikoihin sisälläkin kovin ylikireä ja vähän säikky. Varmaan sen olisi pitänyt päästä eilen illallakin tappelemaan ja sitä harmitti ja hävetti kulkea minun kanssani.
PoistaEilen luin ihan smanlaisen kertomuksen kaverin kissasta fb:n puolella... Ehkä siellä ulkona pimeässä on jotain, mikä laittaa mullittelemaan ja tuo villin luonteen esiin.
VastaaPoistaEpäilen myös vahvasti, että ulkona on taas noita poikien juttuja ja joku tunkeilija on tullut reviirille. Se kiristää kissankin pinnaa.
PoistaOho, varmaankin siellä ulkona on joku Nero haluaa varmistaa, ettei se pääse valloittamaan sen apajia...
VastaaPoistaJotain outoa tässä nyt on. Nero kävi lounaalla ja tunnin verran se köllötteli sylissäni, mutta kun minun piti siirtyä työn ääreen, halusi kissa heti ulos eikä jäänyt tapansa mukaan jatkamaan uniaan. Kai sen on taas vartioitava rajalinjoja.
PoistaMinä kyllä ajattelen että Nero on voinut reagoida tuohon peittoviritelmään ja kun tuoli on kaatunut säikähti hurjasti ennen niin turvallisessa paikassa. Kun perusturvaa ei ole vauvana saanut se järkkyy niin helposti. Kissat aistivat niin paljon ihmisille näkymätöntä ehkä jotain on meneillä jonka vain Nero näkee. Kurja kun sähähtelee..tulee varmaan avuton olo.
VastaaPoistaNero ei pystynyt rentoutumaan edes sylissä, se kyllä kehräsi ja köllötteli, vähän leipoikin, mutta jotenkin se on koko ajan jännittynyt, tuskin uskaltaa silmänsä sulkea. Yön se kuitenkin nukkui sikeästi omalla sohvallaan. Sisällä Nero ei sähise eikä kiukuttele minulle, sitä tapahtuu vain ulkona.
PoistaHui mikä kuva! Taitaa olla niin, että se tuolin kaatuminen oli se mistä nyt vaan Neron kuppi meni nurin! Jos siellä ulkonakin on jotain mikä vaatii kaiken keskittymisen, niin saattoi mennä mielenrauha vähän vinksalleen. Eiköhän se taas siitä :)
VastaaPoistaJotain tuolla ulkona on, tappelun jälkiä ei ole Nerossa näkynyt, mutta voihan siellä liikkua vaikka ilves. Kun on virittyneessä tilassa, pienikin lisästressi saa pois tolaltaan.
PoistaVoi pientä reppanaa...mutta onneksi sinä ymmärrät pikkuista.
VastaaPoistaToivottavasti Neron stressi pian helpolttaa ja pehmeä kissa tulee takaisin.
PoistaHurja kuva! Joskus kissat pelästyvät ihan pientäkin juttua ja meillä siitä pelästyy seuraavakin kissa ja kohta kaikki kolme jo juoksevat paniikissa....
VastaaPoistaPelästyminen on kissoilla yhtä draamallista kuin niiden muukin elämä. Välillä on vaikea ymmärtää miksi joistakin asioista pitää tehdä niin suuri numero :)
PoistaEläin on aina eläin, ei siitä mihinkään pääse. Ihminen on kaiketi se kaikkein helpommin ymmärrettävä eläin :)
VastaaPoistaTaitaa se jokin olla kuitenkin siellä ulkona, ehkä sisällä tapahtunut episodi oli vain rikkana rokassa, ja hieman heilautti kemiaa lisää.
Nero tietää joistakin asioista niin paljon enemmän kuin minä, sen aistit ovat ylivertaiset. Tänään huomasin, että vaikka se pyysi ulos kun sylittely loppui niin se ei oikeastaan olisi halunnut astua sateeseen, mutta kissan on tehtävä mitä kissan on tehtävä.
PoistaHurja kuva! Toivottavasti rauha ja luottamus palaa takaisin. Pihapiirissä on todennäköisesti jotain pelottavaa mitä pitää vahtia. Ihmeellisiä nuo kissat, minä muistan lapsuudenkodin kissan mikä järkyttyi tuulipuvun housuistani ja iski kyntensä niihin:D
VastaaPoistaMeillä on vähän sähköä ilmassa :)
PoistaJokin tuolla ulkona hiertää kissan mieltä. Olisiko sen talvipesiin taas ilmestynyt vieraita kolleja. Toivottavasti saan Neron yöksi taas sisälle, se takaa minulle paremmat unet.
Ohhoh. Toisaalta kissat osaavat vain näyttää oman arvonsa vahvasti. Meillä jos ei ruokaa tule määrättyyn paikkaan ja etenkään määrättyyn aikaan, ei pihassa vastakkain kulkiessa voi edes tervehtiä. Menee naapurin ruuille ennenkuin mykkäkoulu ja mielenosoitus on ohitse.
VastaaPoistaIloa ja voimia sinne viikkoosi! :)
Kiitos! Kissat ovat varsinaisia draamakuningattaria, Nero aika harvoin osoittaa mieltään paitsi silloin kun ympäristössä on jotakin sen mielestä pelottavaa. Ja jokaista kaksijalkaista liikkujaa se pelkää erityisesti, enkä nyt puhu linnuista :)
PoistaMyös pitkävihaisuus taitaa olla kissojen erityispiirre, ne saattavat kantaa kaunaa jostakin vanhasta tapahtumasta.
Ohoh, voi nenä, mikähän on kissoilla ollut?
VastaaPoistaMenin vähän ulalle, sorry, mutta onko siis prinssi ja nero sama kissa?
Onko jotain pelästynyt, mitä halusi tutkia ja säikähti sinua ja puraisi?
Monakin kerran puri minua, mistä lie loukkaantunut oli minulle, en ikinä saanut tietää...:(
Kissat on just sellasia..mutta ylleensä ihkuja.♥
Rakkaalla lapsella on monta nimeä :) Neroa kutsutaan myös prinssiksi. Onneksi osasin ennakoida kissan ärtymyksen ja vedin hihan käden suojaksi kun tartuin siihen, eikä Nero purrut ihan täysillä, käteen tuli pieni reikä ja iso mustelma. En haluaisi joutua kissan hyökkäyksen kohteeksi, sillä on melkoiset taisteluvälineet. Enimmäkseen Nero on vain kertakaikkisen ihana ja pieni särmikkyys vain lisää sen charmia.
PoistaOk :)
PoistaKissalla on sen seitsemän elämää, varmaan saman verran luonteitakin. Voi Nero-reppanaa, mikä lie ilves siellä lymynnyt. Jokin hirrrvittävän pelottava kuitenkin.
VastaaPoistaJotkut väittävät, että kissalla on jopa yhdeksän henkeä. Kissat ovat petoja, mutta harvoin se tulee esille kotielämässä, tarvittaessa sekin puoli löytyy. Toivoisi, että Neronkin elämä olisi autuaan rentoa eikä tarvitsisi stressata ympäristön vuoksi.
PoistaMinäkin veikkaisin, että ulkona on jotain Neroa häiritsevää (muutakin kuin narun perässä kulkeva emäntä). Toivottavasti tasapaino löytyy pian. <3
VastaaPoistaNarun päässä kulkeva kömpelö emäntä estää kissamaisen äänettömän liikkumisen, sehän on vaaratekijä. Toivottavasti tasapaino löytyy ja rauha palaa onnenkoloomme.
PoistaVoi sentään, kunhan ei olisi kipu jossain joka häntä ärsyttää... Tosi upeaa grilli-taidetta - nuo sarvet ovat aivan mahtavat siinä keskessä!
VastaaPoistaOlen yrittänyt tutkia olisiko jotakin kipukohtaa, mutta ei ole löytynyt. Nero ei käytä hiekkalaatikkoa, joten lähdin kissan mukaan ulos, jotta näen toimiiko ulostaminen normaalisti, siinäkään ei ollut ongelmia. Lisäksi kissan ärhentely tapahtuu vain ulkona, sisällä se on muuten normaali, paitsi jännittyneen ja hermostuneen oloinen. Täytyy tarkkailla tilannetta. Grillissä voi tehdä monenlaisia makoisia juttuja :)
PoistaCheri, tämä Ninan ajatus tuli myös minulle mieleen monia koiria kasvattaneena...Eläinhän kätkee kipunsa loppuun asti ja sen me olemme kokeneet - oi totisesti.
PoistaMinulla on myös ollut koiria ja muitakin lemmikkejä ja aina kun eläimen käytös muuttuu pitää epäillä jotain vaivaa. Eläimellä on rajalliset kyvyt kertoa ongelmistaan niin, että ihminen ymmärtäisi. Nyt tilanne on jo ratkennut ja Nero on iloisella päällä, normaali itsensä.
PoistaKissojen sielunelämä on minulle vähän vieras. Mutta kaneihin koitan hieman tutustua Helmi-neitimme kautta. Minusta hän on varsinainen nainen. Väliin kaipaa läheisyyttä ja paijausta ja toisinaan puree, kun tulemme hänen reviirilleen. Viisas on se, joka ymmärtää, että milloin on rapsutuksen aika ja milloin tarvitsee vain antaa tilaa?
VastaaPoistaKanit ovat minulle tuttuja, viimeisin kaniystäväni, Taisto, asui kanssani kahdeksan vuotta. Se osasi käyttää rakentamaani vesiklosettia, eikä ollut koskaan häkissä. Hermostuessaan se tömäytteli takajaloillaan aika tomerasti. Se oli kaikkien kaveri, eikä vierastanut ihmisiä.
PoistaNeron reviirillä on varmasti jokin tunkeilija. Luulisi, että peittoepisodi on vain pisara meressä.
VastaaPoistaToivottavasti tilanne rauhoittuu ja tunkeilija, varsinkin jos se on jokin metsänpeto lähtee pian pois.
Eilen illalla tilanne oli hieman rauhallisempi ja huomasin miten kissa rentoutui sylissä. Kovasti se näki unia, tassut vipelsivät ja viikset väpättivät :)
PoistaYritin eilen tänne kommentoida, mutta eipä ottanut bloggeri kommenttia vastaan.
VastaaPoistaLuulen, että kissoissa on melko lähellä pintaa villikissa uinumassa. Aivan kesykin kissa saattaa saada sellaisen hepulin, että menee pitkin seiniä. Ainakin minulla on kokemus sellaisesta. Syyt ainakin siinä tapauksessa olivat moninaiset. Vaikka kuinka kissa on kesy tai kesytetty, aina jää jäljelle jotakin hyvin arvaamatonta, jota ihminen ei ymmärrä ja johon ei voi varautua. Eikä kissakaan aina ymmärrä ihmistä - ja toisaalta ymmärtää yllättävän hyvin, ehkä asioita, joita ihminen itse ei tajua kissansa ymmärtävän.
Toivottavasti Nero on jo rauhoittunut ja palautunut ystävälliseksi ja luottavaiseksi.
Huomasin itsekin eilen myöhään illalla, ettei kommenttien jättäminen meinannut onnistua. Kissa on säilyttänyt alkuperäisen luonteensa vaikka onkin alkanut elää ihmisten kanssa. Nerolla on lisäksi lapsuus villikissana takana, tästä huomaa miten tärkeätä on, että pennut tottuvat ihmisiin jo aivan pienenä. Ehdottomasti kissat ymmärtävät paljon asioita, sellaisiakin, jotka ovat ovat meiltä kätkettyjä. Neron stressi on laantunut ja nyt voi taas tulla yöksi sisälle, nukumme kaikki silloin paremmin.
PoistaEi ole totta;) Nyt sitä saa oikein tajuta, mikä eläintenkesyttäjä sinä olet ja ymmärrän myös miksi haluat olla Neron parasta hoviväkeä.
VastaaPoista♥
Nyt me olemme taas kesyjä :) Kissan kesyttäminen vei paljon aikaa, siis aikaa, joka piti viettää kissan kanssa, mutta se on ollut sen arvoista. Opin paljon operaatiosta.
Poistahui.... onneksi tuo minun hoitokissa on tosi kesy ;)
VastaaPoistaNerokin on yleensä hyvin lempeä ja kesy. Naapurin isäntää puri vasta oma koira vahingossa, koirat tappelivat ja hän meni väliin. Juttelimme vasta, että mikä onni, että kotieläimemme ovat kesyjä, emme voisi niille mitään jos ne päättäisivät hallita meitä.
Poista