1. Mistä unelmoit?
Monistakin asioista. Esimerkiksi siitä, että uskaltaisin sanoa kovalla ja varmalla äänellä: Eihän keisarilla ole vaatteita.
2. Uskotko intuitioon?
Elän aika paljon intuition varassa ja olen oppinut luottamaan siihen.
3. Mistä innostut?
Työstäni jaksan innostua aina uudestaan. Myös puutarha saa minut innostumaan monenlaisista asioista. Oikeastaan voisin olla ylipäätään innostuneempi.
Ilta.
5. Sanat vai kuvat?
Kuvat, ymmärrän usein paremmin kuvia. Mutta rakastan lukemista ja sanojen aikaansaamia kuvia myös.
6. Mottosi?
Jos osaa nauraa itselleen, ei tule elämässä hauskuutta puuttumaan.
Eräs tietty ranta Lofooteilla. Istun valtavan valaan selkänikaman päällä, katselen avomerelle laskevaa aurinkoa ja kalliolla tähystävää merikotkaa, koen huikeita onnentunteita ja oivallan jotakin.
8. Maaseutu vai kaupunki?
Maaseutu, mutta pidän kovasti myös suurkaupungeista vaikka en enää haluakaan asua niissä.
9. Mielenkiintoinen ajatus?
Useimmat ajatukset ovat mielenkiintoisia. Nyt en vain löydä yhtään jakamisen arvoista, lyö aivan tyhjää.
10. Miksi bloggaat?
Vuorovaikutuksen vuoksi.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Riina ja Satu! Rattoisaa sunnuntaita kaikille.
Tätä oli kiva lukea, kiitos teille molemmille: sekä hyvät, oivaltavat kysymykset että vastaukset sen mukaiset!
VastaaPoistaKiitos kun luit! Joskus nämä haastekyselyt saavat oikeasti pohtimaan asioita ja se on aina hyväksi.
PoistaMukavat kysymykset ihan ja vastaukset mainiot :)
VastaaPoistaMukavaa, että vuoropuhelu viihdytti.
PoistaMukvaa sunnuntaita! <3
VastaaPoistaKiitos, aurinko paistaa!
PoistaMukavat kysymykset,hauskat vastaukset.hyvää pyhäpäivää:)
VastaaPoistaKiitos, valoisa päivä piristää näinä aikoina.
PoistaSiinäpä se jo yllä tulikin tärkein :)
VastaaPoistaNerokasta sunnuntaita!
Kiitos, otamme Nerokkaan rennosti :)
Poista"Istun valtavan valaan selkänikaman päällä..." Kaikkihan meistä aina silloin tällöin istuskelevat noin, vai mitä??? Oikeasti, ihan kuin jossain sadussa, wau!
VastaaPoistaHyvää sunnuntaita!
Kiitos! Ei ollut minullekaan ihan normihetki, siksi se onkin syöpynyt mieleeni paratiisimaisena olotilana. Kävin usein tapaamassa nikamaa ja nauttimassa rannan autiudesta.
PoistaYhdyn yllä olevaa kommenttiin :)
VastaaPoistaValoisaa sunnuntait...
kuukauden päästä ollaan jo kevään puolella...ja joulun vietossa.
Nikama oli mainio lisä luukokoelmaan, mutta sen pystyin tuomaan kotiin vain muistikuvana :) Ihana ajatella, että joulun jälkeen olemme jo voiton puolella.
PoistaTuo sinun maisemasi vei minut heti jonnekin...ihanaan paikkaan :).
VastaaPoistaPaikka on satumainen, aurinko ei laske vaan kääntyy nousuun lähellä horisonttia. Maiseman värit vaihtuvat kuin elokuvassa räiskyvistä pastelleihin. Voi sitä autuutta!
PoistaKuvasi ovat sadunomaisen kauniita ja sanasi osaat valiten sijoittaa. Tämän vierailun päätteeksi mielikuva on lämminhenkisen mystinen.
VastaaPoistaLeppoisaa marraskuun viimeistä sunnuntaipäivää!
Kiitos, pian olemme selvinneet marraskuustakin. Mukavaa jos tunnelma on lämminhenkinen.
PoistaMukavaa oli lukea sinusta...:)
VastaaPoistaKiva, että kävit ja jaksoit lukea tunnustukset :)
PoistaKiva kysymys-vastaus -patteristo. Nää on aina kivoja :) Rauhallista sunnuntaita!
VastaaPoistaKiitos! En olisi itse keksinyt noin hienoja kysymyksiä, vastaajan osa on helpompi :)
PoistaAloin kaipaamaan meren rantaan jossa näkee horisontin ja ajatukset lentävät pehmein siivin.. tunnetta sanoissasi
VastaaPoistaHienoa jos pystyin edes hiukan välittämään tuota huikeaa tunnetta valtameren rannalla. Olen kokenut tuolla lähes ekstaattisia tiloja.
PoistaOi minä tykkään tuosta sinun elämäsi motosta ♥( Hassu sana tuo motto).
VastaaPoistaElämä on helpompaa jos ei ota itseään niin vakavasti :)
PoistaOi nuo Lofootit...Mikä kokemus sinulla onkaan ollut!
VastaaPoistaSilloin, yli kymmenen vuotta sitten, ajattelin, että Lofootit ovat Euroopan tarkimmin varjeltu salaisuus. Satumaiset pikkusaaret, uinuivat omassa erikoisessa maailmassaan. Vilkkaan talvikalastussesongin jälkeen elämä hiljeni ja kesät olivat rentoja ja uneliaita. Vuorovesi on voimakas, yksi maailman voimakkaimpia virtoja ja meri monimuotoinen ja merkillinen. Vuorten värit vaihtuvat oranssista violettiin ja välillä ne katosivat mystiseen sumuun. Tuo kaikki niin lähellä meitä.
PoistaJa kuume vain nousee...Kiitos ♥
PoistaJos tuonne menet, et tule katumaan.
PoistaKunpa...ensin vielä vähän alpeille;)
PoistaKuule, huomasin just sun hyvän ykkösen, tuon keisarin uudet vaatteet. Minä olen jo uskaltanut sen muutaman kerran sanoa, mutta en ihan aina just siellä, missä sen kuuluisi kovimmin kuulua. Harjoitellaan;)
Harjoitellaan. On myös tärkeää oppia sanomaan asiat oikealla tavalla, niin, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi.
PoistaMukavia vastauksia! :)
VastaaPoistaKiva kun tulit lukemaan!
Poistatuo maisema sai minunkin sydämen sykähtämään pari ylimääräistä ...
VastaaPoistaHienoa, jos tunnelma välittyi, vaikka se onkin sanoinkuvaamaton.
PoistaSilmät tarttuu nyt kyylä ihan väkisinkin tuohon lautaseen ja tötteröön! Luin mä vastauksetkin, sinulle istuvat on vastaukset ;)
VastaaPoista- Helena ja Blackie KahdenNaisenLoukusta -
Lasten leikkilautanen on kaatopaikkalöytö ja postitorvi (?) on kirppikseltä. Taidat olla minun tavoin enemmän kuvaihminen :)
PoistaCherimäisen viisaat vastaukset :). Ja toi kymppi oli ihan täys kymppi mun mielestä, koska vuorovaikutushan se tässä hommassa on parasta.
VastaaPoistaOlen aina toivonut, että olisin vanhana viisas :) Eihän sitä tiedä jos vuosia riittää vaikka ottaisi opikseen ja alkaisi viisastua. Vuorovaikutus ihanien tyyppien kanssa!
PoistaHuomaa kyllä, että luet paljon. Hallitset sanat ja ajatukset niiden takana. Pidän kovasti motostasi, se olisi oiva elämänohje itse kullekin. Ja kuvat sinulla on kyllä hyppysissäsi. Tässäkin postauksessa ainutlaatuisia kuvia, tuskin muualla sellaisia eteen tulee.
VastaaPoistaKiitos! Nyt tuli niin paljon kehuja, että täällä ihan punastellaan :)
PoistaTaito osata nauraa itselleen on hieno taito. Ja useasti silloin tulee parhaiten naurettua kun itselleen nauraa:D
VastaaPoistaJa erityisen hyvä on jos osaa nauraa itselleen yhdessä muiden kanssa :) Joskus en aina ymmärrä miksi minulle nauretaan, mutta yhdyn riemuun :)
PoistaKivat jutut itsestäsi kerrot! Lofootit on varmaan eksoottinen paikka.
VastaaPoistaEn ole käynyt Lofooteilla moneen vuoteen, viimeksi kun vierailin siellä, oli paikat muuttuneet aika paljon. Kalastus on hiipunut ja uusi elinkeino, turismi, vääjäämättä muutta seudun luonnetta. Onneksi saarilla on kuitenkin elinmahdollisuuksia.
PoistaHuh, ihan pelästyin. Mulla on lapsena ollut juuri tuo emalilautanen, joka sulla on kuvassa. En ole muistanutkaan sitä, siksi hämmästyin niin kovin ;) Hienoja vastauksia olet taas kirjoitellut!
VastaaPoistaVautsi, taisi olla kiva déjà vú? Punahilkkalautanen löytyi vanhasta arkusta, joka oli kuskattu tavaroineen kaatopaikalle, ilmeisesti jokin aitta tai vintti oli tyhjennetty. Kaatopaikka sijaitsi pienessä savolaiskylässä.
PoistaKuvasta huomasin, että lautasessa on jotakin tekstiä ja kävin tarkistamassa; siinä lukee Ohio Art... jotakin. Kuuklasin ja löysin tiedon, että kyseessä on amerikkalainen lasten teeastiaston osa 30-luvulta. Sarjaan kuuluu kahdenkokoiset lautaset ja kupit.
Poistaooo lofootit :) upea ajatus! ihana mielikuva, joka tuli ihan sopivana inspiraation lähteenä tälle päivälle.
VastaaPoistaHienoa jos tämä synnytti inspiraation.
PoistaKiitos vastauksista, oli mukava lukea. Maailmassa on niin monen monta paikkaa, jossa olisi mielenkiintoista käydä, kuten nuo Lofootit.
VastaaPoistaMaailma on avara ja mielenkiintoinen. Lofootit (ja minusta koko Norja) on yksi helmi.
PoistaPunahilkka ja susi. Minulle uusi tuttavuus tuo lautanen. Viehko se on, samoin kuin tuo punainen torvi. Siihen voisi huutaa, että keisari on ihan alasti.
VastaaPoistaTuo oli hieno oivallus :) kuuluu takarivistäkin.
PoistaMielenkiintoisia kysymyksiä ja hienoja vastauksia. Bloggauksen vuorovaikutus on hieno asia. Se yllätti ja se tuo iloa päiviin.
VastaaPoistaNiin totta, paljon iloa ja monenlaista tukea on löytynyt blogimaailmasta. Minutkin se yllätti täysin.
PoistaIhana postaus, ja aivan liikuttava tuo ylimmän kuvan vanha lautanen, oikea aarre :) Bloggaus on kyllä kummallinen asia, ihan siihen jää koukkuun...
VastaaPoistaPunahilkka ja susihukka ovat ilahduttaneet varmasti montaa sukupolvea. On tämä vähän koukuttavaa puuhaa, mutta hyvällä tavalla. Ainakin jos pystyy hallitsemaan ajankäyttöään eikä halua olla jatkuvasti verkossa.
PoistaOlipa hauska lukea vastauksiasi! Tuntuu, että opin sinusta vähän lisää.:) Minäkin uskon intuitioon ja valitsen aamun sijasta illan.
VastaaPoistaKuten tuolla on jo kehuttukin, kysymykset olivat erittäin hienoja. Mukavahan niihin oli vastailla.
Poista