Luukokoelmani aarre. Eteisessä, salin oven päällä komeilevat jakin sarvet. Otsaluuhun on kaiverrettu tiibetinkielinen mantra: om mani padme hum. Se on myötätunnon bodhisattvan, Avalokiteshvaran, tiibetiksi Chenrezigin mantra. Sitä kuulee Tiibetissä resitoitavan kaiken aikaa. Kiviin ja luihin kaiverrettuja mantroja näki usein pyhillä paikoilla ja pyhien reittien varrella.
Kerran jokea ylittäessä varusteita, polttoainetta ja ruokaa kuljettava kuorma-automme juuttui keskelle virtaa ja jouduimme leiriytymään seudulle. Kuin tyhjästä ilmestyi ihmisiä pohtimaan ahdinkoamme ja miettimään pelastuskeinoja. Löysin itselleni ystävän, pienen Karma-pojan. Seuraavan aamuna heräsin teltassa matkatoverin huutoon: Cheri, sinulle on vieraita! Karma istui jo kukonlaulun aikaan teltan edessä odottamassa heräämistäni. Joskus kun saan aikaiseksi diojeni skannauksen esittelen hänet kuvan kanssa ja kerron enemmän tapahtumista. Päivällä tein vaellusretken tasangolla, ja löysin maasta pilkottavan jakin sarven. Kaivoin sen esiin, hiekasta paljastui nyt seinälläni komeilevat sarvet. Nämä ovat suuret ja painavat, kannoin ne leiriin ja kysyin Karman isältä voisinko pitää ne. Siitäkös riemu syntyi, tiibetiläisten mielestä oli erittäin hienoa, että olin kiinnostunut sarvista. Kun viimein läheisestä kylästä tulleiden apumiesten ja autonkuljettajiemme kanssa saimme kuorma-auton rannalle, kiinnitettiin sarveni auton otsaan ja siinä ne matkasivat monta viikkoa aina Nepalin rajalle asti. Siitä jouduin kantamaan sarveni kotiin. Ne matkustivat myös lentokoneessa, matkustamossa.
Nepalista lähtiessä tullimies sanoi, ettei sarvia voi viedä maasta,
jakki on Nepalissa rauhoitettu eläin. Meni väittelyksi, sanoin että
ilman sarvia en Nepalista lähde. Esimies kutsuttiin paikalle ja kun
esittelin tiibetiläisen kirjoituksen todistaen sarvien olevan Tiibetistä
eikä Nepalista sain viimein luvan niinden maasta viemiseen.
 |
| Kuva Wikipediasta |
Meilläkin oli jakkeja mukana vuoristossa varusteiden kantajina.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, TuulaJ, Tillariina ja Mañana!
Mukavaa viikkoa kaikille!
Jakin sarvet auton otsassa, todella hienoa. Minäkin olisin ylpeä noista sarvista. Onneksi sait tuotua ne kotisuomeen.
VastaaPoistaTiibetiläiset kuorma-autot ovat aika koristeellisia, jakin sarvet sopivat hyvin lisäkoristeeksi ja olivat turvassa koko matkan ajan. Lisäksi ne saivat tarpeellisen hiekkapuhalluksen.
PoistaKomeat sarvet. Ja hieno muisto tietysti. Olet varmaan ennenkin kertonut tämän kertomuksen. Tarkoitan, että varmaan lähes jokainen vieraasi kiinnittää huomiota sarviin, kun ne ovat eteisessä toivottamassa tervetulleeksi.
VastaaPoistaMoni on ihmetellyt, mitä kaikkea raahaan mukanani matkoilta :)
PoistaVau, aika veikeää että löysit sarvet hiekasta. Kiva ja outokin kertomus, juuri niin sen pitikin mennä.
VastaaPoistaTiibetissä tuulee kovasti ja luultavasti sarvet olivat peittyneet ajan myötä liikkuvaan hiekkaan. Olin kovin iloinen löydöstäni.
PoistaOlipa hieno historia sarville. Niillä o varmasti paljon tunnearvoa juuri tuon takia! Aurinkoa viikkoosi.
VastaaPoistaKiitos! Sarvilla on vain tunnearvoa.
PoistaParhailla kodin tavaroilla on tarina. Sun sarvilla totisesti on kerrottavaa :).
VastaaPoistaMitähän nuo kertoisivatkaan jos osaisivat puhua :)
PoistaUpeat sarvet ja hieno tarina! Tarinoitasi voisi kuunnella/ lukea vaikka kuinka pitkään, miten olisi kirja? ;)
VastaaPoistaOlen luvannut kertoa näitä Tiibet-tarinoita täällä blogissa, mutta vieläkään en ole saanut aikaiseksi kuvien skannaamista. Olisi paras aloittaa ennen kuin unohdan :)
PoistaNo jopa...onneksi löytyi Tiibetistä eikä Nepalista, olis ollut kyllä surku luopua moisista komistuksista!
VastaaPoistaEi ihan joka tytöllä tuollaiset seinää korista :)
Ilman kaiverrusta olisi ollut vaikea todistaa, sarvien alkuperää. Nämä ovat varmaan meidän kylän ainoat jakinsarvet :)
PoistaTaitaa kuule olla ainokaiset vähän isommallakin läänillä :D
PoistaOnko muuten missään löydöksissäsi mitään sellaisia tuoksuja joihin Nero reagoisi?
Ei jakkeja taida kovin montaa olla tässä maassa, ainakaan hienolla mantralla.
PoistaKun Nero oli pentu viihdytin sitä antamalla sen haistella erilaisia löydöksiä, silloin ne kiinnostivat. Nyt kissa on niin tottunut esineisiin, että ne ovat menettäneet mielenkiintonsa. Täytetty punatulkku kiinnostaisi, mutta se on lasikuvun alla, eikä siinäkään varmaan viehätä tuoksu vaan höyhenet ja muoto.
Hienot sarvet! Ihana tarina niiden mukana!
VastaaPoistaYstäväni on Lapissa samoilija ja hän lupasi tuoda minulle sieltä poronsarvet, jos löytää!
Olen vaellellut paljon pohjoisessa ja poronsarvikokoelmaa on kertynyt. Pudokkaitahan löytää melko helposti, mutta se edellyttää omien polkujen kulkemista.
PoistaOlisit laittanut sarvet vielä lentomatkaksi lentokoneen nokkaan:D. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ei ole joka naisella jakin sarvia seinillään.
VastaaPoistaOlisi ollut liian jännittävää vahtia, että sarvet pysyvät koko matkan mukana :) Jos ne olisivat pudonneet, olisin tietysti vaatinut kääntymään takaisin ja poimimaan sarvet.
PoistaHieno tarina sarvilla ja hieno reissu sinulle...:)
VastaaPoistaOleskelu Tiibetissä oli unohtumaton elämys.
PoistaNämä sun luut on ihan mielettömiä. Ja tarinat maailmalta. Niitä on tosi kiva lukea.
VastaaPoistaKesällä ajattelin, että talvella on aikaa tarinoida Tiibetistä, mutta nyt on talvikin kohta mennyt, pitää reipastua.
PoistaHienot sarvet ja vielä upeampi tarina! Minä olen sarvihullu, mutta meiltä löytyvillä koristuksilla ei ole kerrottavanaan mitään noin suurta seikkailua! Onni, että sait ne mukaasi Suomeen :) Mä olen myös ajautunut väittelemään lentotarkastajien kanssa erään valurautaisen peilin kuljettamisesta suomeen käsimatkatavaraoissa. Melkein myöhästyimme koneesta, mutta siellä se peili nyt komeilee vessassa. :)
VastaaPoistaMäärätietoisen naisen edessä lentotarkastajat ovat voimattomia :) Minulla oli matkamuistojeni takia myös vähän ylipainoa rinkassa. Olin laihtunut matkalla noin kymmenen kiloa ja suorastaan paahtunutta luuta ja nahkaa, osoitin lipuntarkastajalle vieressäni seisovaa runsaasti ylipainoa omaavaa henkilöä, hän ymmärsi yskän eikä huomioinut enää muutaman kilon ylipainoa :)
Poista;D
PoistaOih, tuo on jo upea tarina! Onko sinulla jossain lisää tarinaa Tiibetistä? Lukisin mielelläni.
VastaaPoistaMainitsin Tiibetinmatkasta täällä: http://autuasolo.blogspot.fi/2013/01/terveisia-kaukaa.html ja lupasin silloin kertoa lisää matkastani. Lupaus on edelleen täyttämättä, mutta ei unohdettu.
PoistaVau miten hieno tarina matkastasi ja upeat sarvet! Tiibet on aina kiehtonut minua!
VastaaPoistaTiibet on kiehtova paikka ja on melko vaikeaa päästä kiertämään maassa.
PoistaOnpa upea tarina näillä sarvilla, elämäsi on hyvin mielenkiintoinen! :)
VastaaPoistaLähdin 16 vuotiaana kierämään maailmaa, enkä pysähtynyt ennen kuin kissa alkoi rajoittaa liikkumistani :)
PoistaHienot sarvet ja hieno on niiden tarina pääsystä Autuaaseen Oloon! Päivi tuolla aikaisemmin ehdotti kirjaa, ja minä ostaisin sen varmasti!
VastaaPoistaHienoa, kirjalla olisi jo kaksi ostajaa :) Voin kyllä julkaista tarinoita ilmaiseksi täällä Autuaassa olossa.
PoistaAi niin :D
PoistaOijoi, toit tulvahduksen hienoja muistoja mieleeni Tiibetin ja Intian rajalta <3
VastaaPoistaMahtava tarina ja matka sarvilla, yhdyn edelliseen toivojaan: lisää reissujuttuja olisi kiva kuulla :)
Himalajalla ollaan maailman katolla ja aivan toisessa ulottovuudessa. Nyt on kerrottava matkatarinoita, ei siitä mihinkään pääse.
PoistaTodella hieno tarina! Nämä ovat myös hieno sisustuselementti, vaikkakin tunnearvo lienee sinulle tärkeämpi :) Odotan innolla tarinaa Karma-pojasta.
VastaaPoistaAjattelen Karmaa aika usein, hän oli nomadiperheen poika, liikkeellä isänsä kanssa. Ei ollut luultavasti ennen tavannut valkonaamoja ja pelkäsi autoja aivan kauheasti. Meistä tuli kuitenkin niin hyvät kaverit, että paikalle pysähtyneet, pakistanilaiten pyhiinvaeltajien bussissa reissanneet reppumatkailijat kyselivät ihmetellen onko lammasturkkiin pukeutunut Karma minun lapseni.
PoistaKirjan ostaisin minäkin, mutta kyllä matkatarinatkin käyvät! Sinun tarinasi ja matkamuistosi ovat ihan ainutkertaisia. We Want more! We want more! :)
VastaaPoistaTäällähän menee kirja kaupaksi kuin siimaa :)
PoistaKannustavaa kuulla, että tarinat kiinnostavat. You will get more!
Mielenkiintoinen tarina :)
VastaaPoistaKomeet on sarvet.
Mielenkiintoinen paikka Tiibet ja ihmiset varmaan.
Tiibet on ainutkertainen siksikin, että se on ollut pitkään suljettu muulta maailmalta. Oli erikoista tavata ihmisiä, jotka eivät olleet koskaan nähneet eläviä länsimaalaisia. Silti "juttu" luisti hyvin ja matkalla oli monta koskettavaa kohtaamista.
PoistaKelpais varmaan mullekin :)
VastaaPoistaEikös se sanonta jotenkin niin mene...
Hienot! Nämäkin.
Olen melko varma, että tilanteessani olisit sinäkin poiminut aarteen mukaasi :)
PoistaEipä taida ihan jokanaisen seinällä olla tiibetiläisen jakin sarvia. Onni on ollut mukanasi, kun ensin löysit sarvet ja vielä sait ne tuotua kotiin. Varmasti muistat aina tapahtumat Tiibetissä ja myös pienen Karma-pojan vilkaistessasi jakinsarvia seinälläsi.
VastaaPoistaKarma on usein mielessäni ja uskon, että hänkin joskus tarinoissaan muistaa minua. Pieni villipoika ♥
PoistaUpeat sarvet ja hieno tarina! Joskus se joku vaan odottaa löytymistään. Jos auto ei olisi juuttunut virtaan, olisivat sarvet jääneet hiekan kätköön ehkä ikuisesti.
VastaaPoistaTähän sopii hyvin sanonta onni onnettomuudessa.
PoistaEikös Karmalta tullut postia ennen joulua ?
VastaaPoistaMatkasi on ollut ikimuistoinen...Tiibet on jotain niin sellaista ettei pysty edes kuvittelemaan...luulisin.
Kuitenkin tarinaasi lukiessa kokee matkustavansa sinne.
Sarvet on upeat myötätunnon mantroineen . Koskettavat ♥ Jakit on komean näköisiä.
Sain postia Bipiniltä Nepalista. Nepalilainen nuorimies. Karma oli nomadipoika, liikkuvaa elämää viettävästä perheestä. Tiemme tuskin koskaan kohtaavat paitsi mielissämme. Matka oli tosiaan ikimuistoinen, melkein kuin olisi käynyt toisella planeetalla. Sulauduin tosin hyvin tiibetiläisten joukkoon. Jakit olivat upeita ja lauhkeita juhtia. Todella tarpeellinen kotieläin Tiibetissä, jakin maidosta tehdään voita moneen käyttöön, varsinkin tiibetiläiseen teehen. Jakin lanta on pääasiallinen polttoaine ja jakin villasta kudotaan nomadien teltat.
PoistaOhhoh, onpas sulla on ollut eksoottinen reissu! Mielenkiintoinen tarina sarvien taustalla.
VastaaPoistaMatka oli mutkikas, vaivalloinen ja eksoottinen. Sen jälkeen en ollut sama ihminen kuin lähtiessä.
PoistaToisessa elämässä sitten kohtaamisia.
VastaaPoistaKoskaan ei tiedä. Joskus tuntuu vieraita ihmisiä kohdatessa kuin tapaisi vanhan tutun.
PoistaOoh, lisää tätä tarinaa Cheri!
VastaaPoista:D no, johan olen saanut hyvän kertomisfoorumin. Ei kun tarinaa putkeen.
PoistaMinä rakastan näitä sun syvällisiä matkatarinoita ja kohtaamisia <3
VastaaPoistaMikää ei ole elämässä niin hienoa kuin että kohtaa toverin matkallaan, vaikkei välttämättä koskaan enää tapaisi. minullakin on paljon tällaisia tovereita joiden kanssa ei välttämättä elämänpolut enää risteä vaikka mistä sitä ikinä tietää.. Kerro ihmeessä lisää näistä matkatarinoista tai kirjoita kirja! Sulla on kieltämättä kyllikkivillamaista matkaajaa, mutta autuaan olon tyyliin. Kutkuttavan mahtavia tarinoita! Ajatella että jossain tiibetin kukkulalla saattaa juuri nyt muuan poika kertoilla tarinaa muille eräästä cheristä! Sulla on tarinakertojan lahja! Minä niin tykkään siitä miten kiehtovia ihmisten elämäntarinat ovat.
Kohtaamiset syöpyvät muistiin tarinoina, jotka ovat hyvin voimaannuttavia elämän käänteissä. Karma parka oli hyvin peloissaan, mutta äkkiä tunsin hänen kylmän kätensä kädessäni, se oli valtava luottamuksen osoitus. Lopulta poika lämmitteli untuvatakkini sisällä ja matkatoverini moittivat, että saat vielä täitä :)
Poistaoon niin samaa mieltä tuosta että joskus kun tapaa uuden ihmisen, siinä on jotain tuttua heti.. ehkä se on tätä elämän jatkumoa.
VastaaPoistaJoskus on varma tunne, ettei kohdata kuitenkaan ensimmäistä kertaa.
PoistaUpeat sarvet - ja tarinaa lukiessa tuli aivan kylmät väreet ... Ajatella, että juuri sinä löysit ne sarvet! Ja kuinka herttaista että se pieni poika tuli juuri sinut herättämään ... Sinä olet varmasti niin täydesti läsnä, kun olen ihmisten kanssa - lapset todella lukevat ihmisiä, ja hakeutuvat niiden pariin, joiden seurassa on hyvä olla.
VastaaPoistaLapset ovat kaikkialla maailmassa samanlaisia ja minun on helppo tulla lasten kanssa toimeen. Tiibetissä olin usein lasten ympäröimä, lauoimme, leikimme ja piirtelimme. Lasten kautta tulin tutustuneeksi myös aikuisiin ja kutsutuksi kylään perheisiin. Se rikastutti matkaa valtavasti.
PoistaWau!!! Upea esine, kiehtova tarina. Tuonne olen aina haaveillut joskus pääseväni...
VastaaPoistaTiibet on mystinen paikka. Oudon kohtalon kokenut Shangrila.
PoistaHei!
VastaaPoistaSinulle on kahvittelukutsu blogissani:)
http://puutarhaterapiaa.blogspot.fi/2014/01/kutsu-kahville-haaste.html
Kiitos! Kahvihammasta kolottaakin niin, että lähden heti katsomaan :)
PoistaVoi mitä seikkailuja oletkaan kokenut,upeat sarvet
VastaaPoistaKaikki tilaisuudet seikkailuun kannattaa käyttää hyväksi.
PoistaMelkoinen tarina. Mielikuvitus näyttää tapahtumat melkein silmissä:)
VastaaPoistaKun on hyvä mielikuvitus ei kuvia tarvitakaan :)
Poista