Haaste menee seuraavasti:
1. Vastaa saamiisi viiteen kysymykseen.
2. Keksi viisi uutta kysymystä.
3. Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin.
1. Esittele jokin esine tai asia, jolla on sinulle suurta tunnearvoa.
Olen tavattoman kiintynyt puutarhani suureen jouluruusuun ja odottelen nytkin kiihkeästi sen kukintaa. Nuppuja on runsaasti näkyvissä.
2. Onko käytössäsi jokin Niksipirkka -tyylinen niksi, jonka haluat jakaa?
Vaikka tämä ajankohtainen niksi: Älä laita pajunkissojen maljakkoon vettä niin ne eivät ala kukkia vaan pysyvät ikuisesti söpöinä kissoina.
3. Kerro jokin mukava lapsuusmuisto.Tätini antoi vaeltavien romanien leiriytyä mailleen joenrantaan. Yksi talon kissa, nimeltään Ampiainen katosi ja serkkuni sanoi, että se on mennyt mustalaisten luo latoon ja jäänyt kynsistään kiinni niiden peittoon eikä pääse kotiin. Vaikka oli varoiteltu ja vähän peloteltukin lähdin pelastamaan kissaa. Ampiaista ei näkynyt, mutta leirissä oli mukava tunnelma ja kivoja leikkikavereita, niinpä notkuin siitä lähtien kaiket päivät rannassa. Kun romanit jatkoivat hevoskärryillä matkaansa, matkustin vahingossa heidän kanssaan Ruotsiin, joka oli heti väylän toisella puolella.
4. Onko sinulla jokin erityinen pääsiäisperinne, tai jokin muu kevääseen liittyvä perinne? Kerro siitä.
Pääsiäisenä pakkaan espressopannun ja Neron luudalle, sitten lennämme muutaman kierroksen kuutamossa. Nykyään sitä kutsutaan kai huispaukseksi.
5. Ja sitten vähän zen-osastoa: Minkälainen ääni syntyy yhden käden taputuksesta?
Vastaan tähän sen jälkeen kun olen ensin vetäytynyt määräämättömäksi ajaksi erakkoluolaani mietiskelemään. Vapauduttuani egon vallasta ja oivallettuani ei-dualismin syvimmän olemuksen osaan ehkä antaa vastauksen kyseiseen kōaniin.
1. Mikä on erityistaitosi?
2. Osaisitko kotiin jos sinut pudotettaisiin jonnekin outoon paikkaan maapallolla?
3. Jos kotisi syttyisi tuleen ja voisit pelastaa vain yhden elottoman esineen, mikä se olisi?
4. Mikä on mielestäsi kaunein paikka maailmassa?
5. Onko sinulla jokin ominaisuus, josta haluaisit päästä eroon?
Näillä kysymyksillä haastan edelleen
Kasarmin (J)donnan,
Kynsilaukkaajien Maman,
Betweenin,
Tillariina K:n ja
Minttulin
Ai sä huispaat! Meitä taivaalla lentajiä on nyt ainakin kolme :)
VastaaPoistaTavataan pääsiäisen aikaan taivaalla, onhan Helmi mukana?
PoistaOih, tahtoisinpa minäkin oppia tuon huispauksen taidon :D.
VastaaPoistaJos voit kuvitella sen, voit tehdä sen :)
PoistaKivat vastaukset : ) Löytyikö muuten Ampiainen?
VastaaPoistaAmpiainen tuli kotiin omia aikojaan. Suuressa talossa oli paljon kissoja ja Ampiainen oli suosikkini.
PoistaSinivuokko! Lapsena keräsimme niitä äitienpäivänä äidille. Minä bongasin tiistaina leskenlehden -oli kyllä todella lämpimässä paikassa se yksilö.
VastaaPoistaVakioäitienpäiväkukka oli sinivuokko. Jos oli lämmin kevät, saattoi löytää hyvällä onnella kimpun valkovuokkojakin. Tämä sinivuokko on herännyt todella aikaisin. Leskenletiä en ole vielä nähnytkään.Vakioäitienpäiväkukka oli sinivuokko. Jos oli lämmin kevät, saattoi löytää hyvällä onnella kimpun valkovuokkojakin. Tämä sinivuokko on herännyt todella aikaisin. Leskenlehtiä en ole vielä nähnyt tänä keväänä.
PoistaMukavat vastaukset,kaunis sinivuokko:)
VastaaPoistaKevään ensimmäinen on aina suloisin ja sykähdyttävin.
PoistaKiitos haasteesta, Cheri! Otan haasteen vastaan oikein mielelläni!
VastaaPoistaOlipa mukava tuo lapsuusmuistosi! Miten sinä pääsit takaisin sieltä Ruotsin puolelta?
Kiva, että otat haasteen vastaan. Heti Ruotsin puolella huomattiin, että yksi valkotukkainen ei kuulu joukkoon. En ollut ymmärtänyt, ettei porukka aio palata leiriin, vaan jatkaa matkaansa kohti uusia seikkailuja.
PoistaNiin, muistaakseni tullista soitettiin tätilään, että tulkaa hakemaan tyttö kotia. Ruotsin puolella rampattiin aika usein kaupassa, joten tullimiehetkin tunsivat kulkijat.
PoistaTuntuu että kaikkien muiden puutarhassa kevät on jo paljon pidemmällä kuin meillä. En ole nähnyt vielä yhtään sinivuokkoa tai leskenlehteä ja tulppaanin alutkin on ihan pieniä nysiä. En malta odottaa!
VastaaPoistaMinustakin tuntuu, että muiden pihalla kevät on pidemmällä. Meillä on aivan pienet tulppaanin alut ja osa ei ole edes noussut vielä. Jouluruusuissa on nuppuja ja joka päivä on käytävä katsomassa edistyvätkö ne. Kylmät yöt pitävät vielä kasvua kurissa, mutta nyt ollaankin vasta maaliskuussa.
PoistaKiitos Cheri! Otan mielelläni haasteen vastaan, kivat kysymykset!
VastaaPoistaVastailen myöhemmin, nyt olen Vantaalla lastenlasten seurana ja apuna !
Ihan kevätsää, mustarastas konsertoi ja kyyhkyt kujertaa lähimetsässä ♥
Hyvää loppuviikkoa!
Kuulostaa ihanalta kevätpäivältä mummina. Kiva jos ehdit joskus vastata haasteeseen, näillähän ei ole viimeistä käyttöpäivää :)
PoistaOijoi, mikä kaunotar on sinivuokko. Meillä ei siinä vielä näy nuppuja, mutta jouluruusuissa senkin edestä. Hallaharsotatko jouluruususi kylmiksi öiksi?
VastaaPoistaTuo romanileirimuistosi on yliveto;) Minulla olisi ollut vähän samanlainen, mutta kun vanhemmat olivat pelotelleet aina, että jos on tuhma, mustalainen vie. Kun olin mummolla hoidossa, hiivin kuitenkin kesäiltoina rantaan mustalaisleriä vakoilemaan ja mikä tunnelma siellä olikaan: Musiikki, nuotiot, laulu, hevoset, puvut....
Kyseinen sinivuokko, vaikka onkin villi, kasvaa talon takana aurinkoisessa paikassa. En peittele mitään kasveja yöksi, jouluruusu kyllä pärjää ilman peittoakin.
PoistaRomanileiristä on paljon mukavia muistoja ja se oli juurikin noin romanttista kuin kuvailit. Oli ihanaa kun sai pienen lapsen statuksella pyöriä jaloissa kenenkään kiinnittämättä sen enempää huomiota valkolaisuuteeni. Ihmisiä tuli ja meni, enkä ollut perillä kenen lapsi kukakin oli. Rannassa oli suuri pyykkipata, jossa asukkaat pesivät vaatteitaan, miehet uittivat hevosia virrassa ja joskus minäkin sain istua uivan hevosen selässä. Kun äitini kerran näki tälläisen tapauksen, hän meinasi saada halvauksen, enhän osannut vielä uida ja virta oli kova.
Ensimmäinen sinivuokko on totisesti se kaunein.
VastaaPoistaKiitos haasteesta, vastaan siihen myöhemmin. Seikkailusi romanien kanssa on jännä, eikä varmasti ihan tavallinen muisto. Luudalla lennetään Juuson kanssa täälläkin yli harjujen ja harjanteiden.
Joka kevät vuokkoja tiirailee innolla ja aina ensimmäinen on yhtä sykähdyttävä. Tavataan taivaalla pääsiäisyönä :)
PoistaVai olet jo sinivuokon bongannut! Minä en ole vielä nähnyt. Näinä aurinkoisina päivinä varmaan piankin näen.
VastaaPoistaVuokko on hyvin aikaisessa, en muista olisinko koskaan ennen nähnyt sinivuokkoa maaliskuussa. Lämpimät päivät houkuttelevat niitä varmasti pian esille.
PoistaHassua..vain lapsi voi vahingossa löytää itsensä muualta kuin pitäisi..jaa no miksei myös lapsenmielinen, utelia ja hetkessä elävä aikuinenkin. Harvalle varmasti tapahtuu niin pqljon kuin sinulle.
VastaaPoistaOnkin sitten pääsiäisenä tarkaan katsottava taivaalle ; siellä voi huispailla useitakin tuttuja.
Kaunis on sinivuokko ja jouluruusu on upean värinen.
Ostin tänään ekan orvokkiamppelin ja aika ihanan värisiä löytyikin ; lilan ja roosan sävyisiä pikkupikku orvokkeja...söpöjä.
Nykyisinhän minulle ei tapahdukaan juuri mitään, hiljaiseloa syrjässä.
PoistaLiity mukaan huispaustiimiin pääsiäisenä, pojat vain luudanvarrelle ja huisp :) Ihan varmasti lähtevät orvokit minunkin mukaani jos niihin jossakin törmään.
Pienestä se ihminen tullee onnellisksi. Valokuvas on ihmeellinen laji. Sinulla sinivuokko ja minulla perhonen:))
VastaaPoistaHanki kamera jos haluat tulla onnelliseksi :)
PoistaOnnea lisää se, että voi täällä jakaa onnenaiheensa.
=)
VastaaPoistaPapu-kissa onkin pääsiäskissa ! Mustasuttuinen laiha pitkäkoipinen kissanpentu tuli meille pääsiäisenä "koe-eläimeksi" ( hurja sana)....siis ajatuksena oli , jos Kaapon ei kelpuuta häntä kainalokaveriksi ei voi jäädä meille. Veikka- kissa, lähes kainaloinen, oli menehtynyt vähän aiemmin ja Kaapo oli siitä ihan sekaisin. Pääsiäsikissa jäi meille, koska jo illalla oltiin sylikkäin saunan lauteilla ja näin on jatkunut jo 8 vuotta.
Papulle kerrotaan historiastaan , että olet tullut pääsiäisnoidan tuomana. Eikös kissankin pidä tietää taustastaan ;)
Tosiasiassa Papun kasvattaja on kaikkea muuta kuin noitamainen..klassisen kaunis vaalea nainen.
Sitä suuremmalla syyllä täytyy Papun päästä luutalennolle :) Noita voi olla myös klassisen kaunis ja vaalea. Kaikissa naisissa taitaa olla vähän noitaa, ainakin kissanomistajissa.
PoistaJännä tuo lapsuusmuisto... Ensin mietin, että juksaatko sä. Mä olen bongannut yhden vaivaisen leskenlehden. Ja Ruotsin puolella pihallisen scilloja :)
VastaaPoistaEn juksaa, kauan sitten vaeltavat romanit olivat yleisiä. Toivottavasti meilläkin pian voidaan ihailla scillameriä.
PoistaKiva lapsuusmuisto :)
VastaaPoistaennenhän oli ihan normaalia että vaikka mitä kulkijaa yöpyi taloissa tai pihapiirissä. Nykyään taitaa olla vähän erilaista...
Sun lapsuusmuistosta tulee mieleen joanne harrisin kirjat, taisin lukea sen suklaapuodin jatko-osanki ja tykästyä.. ootko sä lukenu niitä?
Huispaus Neron kanssa mahtavaa :) mäki tuun kuutamolennolle :D
Ennen maaseudulla ja varsinkin pitkien välimatkojen Lapissa oli tavallista, että kulkijat viettivät yönsä taloissa. Joanne Harris on suosikkejani, olen vesikielellä lukenut hänen hyvää ruokaa ja herkkuja tulvivia kirjojaan. Karamellikengät on hyllyssä, mutta vielä lukematta. Löysin kirpparilta Persikoiden aikaan ja sekin saa viihdyttää kesälukemisena. Ja hei, hyppää luudalle, aina on tilaa vielä yhdelle :)
Poistamä tykkään kans Harrisin kirjoista, olen lukenut ne kaikki, toi persikoiden aikaan oli just se joka tuli mieleen tästä sun postauksesta :) karamellikengät on kans hyvä.
PoistaEilen lueskelin jo aurinkotuolissa ulkona. Kohta pääsen uppoutumaan Persikoiden aikaan.
PoistaHuispaavan piristävät vastaukset :). Kiitos näistä ja etenkin pajunkissavinkistä. Käynkin heti kaatamassa veden maljakosta..
VastaaPoistaPajunkissat kestävät monta pääsiäistä jos eivät lähde kasvuun :) Huispaamisiin!
PoistaKauniit kuvat ♥.
VastaaPoistaHauska lapsuusmuisto! Lapsena sitä pääsee seuraamaan yhtä sun toista, ihan ohimennen. Aikuisena se ei enää niin onnistu, vaikka uteliaisuutta riittäisi.
Miksin naapurin ja muiden blogien pihassa kaikki kasvit kasvavat niin paljon nopeammin? :D Meillä krookukset avaavat nuput ihan justiinsa, mutta varjossa olevilla sinivuokoilla ei ole edes nuppuja.
Lapsuudessani Etelä-Satakunnassa valkovuokko oli the äitienpäiväkukka ♥.
Kun olin pari päivää leikkinyt rannassa lasten kanssa kuuluin jo porukkaan :)
PoistaTuohon aikaan(kin) syrjintä oli erittäin tavallista ja tätiäni pidettiin erikoisena henkilönä kun hän antoi romanien leiriytyä rantaansa.
Kohta kukkii kaikkialla, tänään oli tosi lämmin päivä. Iltapäivällä mittari näytti jo 15 astetta auringossa.
Ruissalossa taitavat olla jo sinivuokot kukassa,pitäisi käydä kuvaamassa niitä.On se kaunis kukka.
VastaaPoistaRuissalossa on kevät varmaan jo pitkällä. Kävin yhtenä keväänä siellä kasvitieteellisessä puutarhassa ja hämmästyin miten paljon aiemmin kevät oli saapunut sinne.
PoistaCheri, sinulle on blogissani haaste.
VastaaPoista♥
Kiitos, lähden kurkkaamaan.
PoistaJa tulin minä jälleen niin iloiseksi blogisi lukemisesta.
VastaaPoistaKiitos Cheri kuvista ja tekstistä!
Ihana kuulla, että sait iloisen mielen. Se on paras kiitos.
PoistaSinivuokkoja en ole vielä nähnyt, mutta ensimmäiset leskenlehdet.:)
VastaaPoistaHyvä pääsiäsperinne teillä Neron kanssa.
Ihanat M&F (en koko nimiä varmasti muista oikein tähän nyt kirjoittaa) tuossa edellisessä postauksessa. Täytyy tutustua enemmänkin.
Minäkin näin tänään ensimmäiset leskenlehdet, huoltoaseman pihassa :)
PoistaTuntuu, että kaikki kasvaa ihan silmissä, angervoissa on jo pienet lehden alut.