Eilen illalla oli satamatta ja lähdimme Neron kanssa retkelle rantalehtoon. Elättelin toivetta, että kohtaisin yhden kadonneeksi luulemani asian.
Nero vilisti tapansa mukaan edellä ja pysähtyi odottelemaan minua polun reunaan haistellen samalla myyrien kulkureittejä. Huomasin, että se jähmettyi, meni matalaksi ja alkoi tuijottaa metsän reunaa. Kukkien takaa ilmestyi peuranvasa. En kuullut murisiko Nero, enkä ehtinyt paljon kameran asetuksia säädellä, mutta jotain sain talteen.
Vasa pelästyi minua ja hyppäsi heinän sekaan. Onnistuin kuvaamaan vain pyllyn (oikealla).
Yhdessä kohdassa polulla Nero kaivaa melkein aina kuopan ja tekee tarpeensa, tämä on jotenkin merkityksellinen paikka.
Jätökset peitellään erittäin huolellisesti. Toimitus voi kestää useita minuutteja ja takaisin palatessa paikka vielä tarkistetaan ja tarvittaessa peitellään lisää.
Ilokseni löysin etsimäni. Viime vuonna en onnistunut näkemään yhtään ja ajattelin, että metsän harvennus oli tuhonnut valkolehdokit.
Riemastuin kun tunsin nenässäni sen viehkon tuoksun vaikken vielä nähnyt tätä Pohjolan orkideaa.
Aiemmin olen kertonut valkolehdokin legendasta kauniimmin kuvin
täällä.
Nyt kukinta oli jo hieman ohi, mutta kaunottaren ilmestyminen takaisin lehtoon on riemastuttava asia.
Onpa suloinen paikka teillä retkeillä :)
VastaaPoistaValitettavasti nuo lehdot kukkineen alkaa olla harvinaisia, liekö syy siinä, että niittäjät ovat hävinneet?
Tuo sun täällä-linkki ei muutekseen toimi, korjaapa asia, niin tulen kurkkimaan lisää...
Nero on siisti kaveri - ja kukapa sitä nyt taroeitaan minne tahansa, paikkansa ne on sitäkin varten :D
Nyt on linkki korjattu, puoliunessa tuli vähän hutiloitua.
PoistaLehtojakin pitäisi hoitaa jos nille pääsee esimerkiksi jokin haitallinen kasvi. Olen käynyt kitkemässä tuolta suojelualueelta jättipalsamia, joka jostain kumman syystä on päässy leviämään yhdelle alueelle keskelle metsää. Nero kuten kissat yleensä on supersiisti, tarpeita ei hevin yehdä kotipihaan.
No nyt aukesi linkkikin :)
PoistaVaikka olenkin blogisi lukenut läpi, niin eihän sitä kaikkea voi muistaa, kiva palata uudelleen! Aamutahmakäpälyyttä minullakin, lähti viesti liian ajoissa, mutta ajattelin että jatkan tässä...tuota vasaa piti vielä sen verran kommentoida, että tässä yks viikonlopun aamuhetki nauratti kun kaksi pikkupupua natusti nurmikkoa tuon meidän "päätien" varrella, olivat niin somasti pyllypuoli minuun päin vierekkäin, valkoinen hännäntupsukan alunen vaan loisti :) - ihan olivat kuin peuranhännät!
Jättipalsami on kummallinen leviäjä, täälläkin sitä löytyy kummallisista paikoista. Onneksi sen saa hävitettyä parin vuoden poisnuppimisellä, varsinkin jos se jälkimmäinen vuosi nypitään ennen kukintaa.
Ainakin minä sain hävitettyä kokonaan :)
Vain pari pupua olen nähnyt tänä keväänä, mutta en meidän pihapiirissä. Ne eivät varmaan uskalla tulla vahtikissan takia ja hyvä niin, säästyy moni kasvi. Kiva kuulla, että jättipalsami on saatu hävitettyä. Se on onneksi helppo nyhtää juurineen ja teen urakan aina alkukesästä kun kasvin hahmottaa hyvin kun muu on vielä matalaa. Toivottavasti jonain kesänä huomaan, ettei ole mitään nypittävää.
PoistaPikkuinen vasa! Aika hieno juttu! Minä olisin ollut ihan haltioissani, Myrsky todennäköisesti olisi käyttäytynyt kuten Nero.
VastaaPoistaOlin aivan haltioissani kun vasa putkahti metsän suojasta. Ihan häkellyin. Nero ei näyttänyt pelkäävän, ei tainnut olla ensimmäinen kohtaaminen.
PoistaVau! Missä lie vasan emo? Valkolehdokki on todella viehättävä kukka.
VastaaPoistaOlen nähnyt pari kertaa tämän yhden vasan liikuskelevan täällä, emoa en ole lähiaikoina nähnyt, mutta varmasti se on jossakin lähistöllä.
PoistaKaunis lehdokki ja söpö vasa.
VastaaPoistaNero ei jätä mahdollisille viholaisille hajuja.
Toisaalta varmasti jättää muita hajuja reviirilleen. Onko ollut rajakiistoja ?
Reviiri merkataan tarkoin tasaisin väliajoin. Tänä keväänä ei ole ollut ainakaan sellaisia rajakiistoja, että minä olisin huomannut. Pihan hiekkaosuudella hoksasin eilen supikoiran jäljet, mutta niistä ei liene Nerolle haittaa.
PoistaJuhannuksen tienoilla voi hyvin olla ruuhkaa retkipaikoissa! Onneksi sinulla oli kamera mukana.
VastaaPoistaOnneksi olin varustautunut kuvaamaan valkolehdokkia. Ihan mukavaa ruuhkaa metsäpolulla.
PoistaIhana peura. Sitä olisi ollut ihana tuijottaa kuten Neron kanssa!
VastaaPoistaTaisimme kaikki kolme jähmettyä hetkeksi paikoillemme.
PoistaPeuranvasa on suloinen, mutta taitaa tehdä tuhojaan puutarhassa. Valkolehdokkia en ole koskaan luonnossa nähnyt. Kaunis se on!
VastaaPoistaTäytyy tarkistaa kasvimaan aita ennen kuin satoa alkaa tulla. Mangoldin ja kaalin tuoksu voivat olla kauriista vastustamattomia. Onni että valkolehdokki on selviytynyt.
PoistaEnnen, kuin luin tekstin luuli, että ekassa kuvassa on koira...ja hienosti olet vasa peffankin saanut kuvaa..:))
VastaaPoistaTallentui sentään peffa, kun ehdin tarkentaa vasaan :)
PoistaIhana kohtaaminen!
VastaaPoistaSiisteys on puoli ruokaa, eikös niin sano vanha sananlasku.
Ompa viehättävä tuo valkolehdokki, en ole koskaan törmännyt.
Hygienia on elämän peruspilareita :)
PoistaValkolehdokki on aika vaatimaton kasvaessaan yksinään eikä sitä helposti huomaa muun kasvillisuuden seasta. Iltaisin se tuoksuu hurmaavasti ja silloin nenä havaitsee sen ja silmät osaavat etsiä kaunokaista.
Yllättävä tapaaminen, ennätit saada tilanteen talteen kuitenkin vaikka ovat tosi arkoja .
VastaaPoistaHieno tuo kukkanen jota en taida olla edes huomannut, pitääpä katsella tarkemmin taas
Olen tosi hidas kameran käyttäjä, mutta onneksi jotain tallentui yllättävästä tilanteesta.
PoistaValkolehdokki on melko harvinainen ja ainakin Suomessa rauhoitettu.
Mikä kohtaaminen!
VastaaPoistaHyvät kuvat valkolehdokista. Lähdenkin nyt katsomaan omaani eli lehdossamme niitä kukkii yksi -toistaiseksi.
Tämä tuli ihan puskasta :)
PoistaOnneksi pysähdyin kun huomasin Neron jännittyvän, muuten olisin ehkä säikyttänyt vasan paniikkiin. Nyt se loikki aika rauhallisesti menojaan.
Toivottavasti lehdokkisi saa kavereita. Minäkin odotan, että joskus niin runsas valkolehdokki lisääntyy taas kun tilanne on rauhoittunut.
Onpa hieno tuo ensimmäinen kuva; siinä ollaan kuin maailmojen rajalla, peura kangastuksena ja Nero portinvartijana. Myös lehdokin kohtaaminen sopii tähän keskikesän taikapiiriin! :)
VastaaPoistaMonta maailmaa kohtasi yllättäen ja me kaikki jäykistyimme hetkeksi. Lajityypillisesti jokainen reagoi tavallaan, vasa pakeni, Nero jännittyi, mutta pysyi liikkumattomana ja minä yritin olla huomaamaton kamerani kanssa.
PoistaUpea tuo ensimmäinen kuvaa.... siinä on hieno tunnelma. Ja aivan loistava kuva valkolehdokista!
VastaaPoistaTässä lähistöllä kasvaa paljon valkolehdokkeja, mutta tänä vuonna kukkia on vähän.
Hienoa jos tunnelma välittyy, se oli kieltämättä aika erikoinen ja yllättävä. Ehkä huolestuin turhaan valkolehdokin katoamisesta, sekin tietysti esiintyy joskus runsaanpana ja joskus kukinta on vähäisempää. Ihanaa kuitenkin, että se on tallella.
PoistaIhana nostalgiapostaus, kun olet kuvanut tuon valkolehdokinkin. Valkolehdokki on minulle ihana lapsuuden muisto. Yyterin kotimaisemista lehdokit hävisivät, kun lähettyville rakennettiin tehdas.
VastaaPoistaHauskoja nuo kissojen tärkeät pissa- ja kakkaseremoniat. Se kuopan kaivaminenkin on niin tarkkaa hommaa, ja myös peittäminen. Isäni käytti sanontaa: "On kuin kissa paskalla." Hän tarkoitti, että joku on niin täysin uppoutunut johonkin tekemiseensä, ikään kuin se olisi maailman tärkein asia eikä yhtään välitä, mitä ympärillä tapahtuu.
Voi, kun hieno ruskea häivähdys vastaantulevasta vasasta.
Valkolehdokki on herkkä ja tarkka kasvupaikkansa suhteen, olen iloinen, että se on päättänyt viihtyä edelleen vaikka metsässä vähän rymisteltiinkin. Talvella Neron pitää joskus päästä yöllä asioille, kun se hiekkalaatikko ei oikein tunnu oikealta. Silloin en uskalla päästää kissaa yksin haahuilemaan, jotta pääsen nukkumaan, niinpä menemme valjaiden kanssa. Aina pitää mennä aika kauas pihapiirin ulkopuolelle, ja kuopan paikkaa harkitaan tarkkaan. Ja tietysti jätös peitellään huolellisesti. Se on tarkkaa puuhaa, joten isäsi sanonta oli hyvin osuva.
PoistaHienoa kun sait vasan kuviisi, ei siinä tilanteessa kyllä ehdi säätöjä tarkistamaan.
VastaaPoistaKauniit kuvat kauniista valkolehdokista!
Tilanne tuli eteen niin äkkiä, että hyvä kun ymmärsin edes yrittää kuvaa. Valkolehdokki on jotenkin salaperäinen ja kaunis kasvi.
PoistaOh, hauska kohtaaminen! Ei sitä turhaan sanota, että kissat ovat siistejä :).
VastaaPoistaSuloinen yllätysvieras. Kissat ovat siistejä, monta kertaa päivässä on suoritettava pesu ja sisäsiistiksi oppiminenkin tapahtui pennuilla heti.
PoistaHyvä tilannekuva, vaikka kameran säädöt eivät olleetkaan kohdallaan. Kaunis kuva valkolehdokista!
VastaaPoistaTuossa kuvassa sisältö on tärkein, bonusta olisi jos kuvassa olisi suurempi syvyysterävyys, mutta olin menossa kuvaamaan kukkia :)
PoistaTäydelliset kuvat! Rakastan bambeja ja Nero-kissa tietysti myös. Valkolehdokkeja kasvoi Savon mummolassa runsaasti, sittemin en ole näitä kauniita kukkia nähnyt.
VastaaPoistaMekin rakastamme bambeja, olemme löytäneet suht harmonisen yhteiselon kasvimaan ja puutarhan suhteen. Syksyllä vien ylijäämät bambeille metsänreunaan, mutta kasvimaalle ne eivät ole tervetulleita. Lapsuuteni mökkimaisemissa kasvoi maariankämmeköitä, mutta myöhemmin en ole niitä Suomessa tavannut.
PoistaJoskus tilanteet tulee niin nopsaan, että sitä paukuttaa menemään vaan oli säädöt mitä sattuu. Hyvä kun sulla on toi musta henkivartija mukana:)
VastaaPoistaNäin on, ei siinä ehdi säätelemään kun tilanne on ohi minuutissa. Henkivartijan kanssa on turvallista liikkua :)
PoistaHuh, mikä kohtaaminen kissalle! Eikös valkolehdokki ole rauhoitettu?
VastaaPoistaNero on varmaan tottunut kauriisiin, joskus olen kuullut kun se pihassa murisee kumeasti jos ne yrittävät tulla liian liki. Valkolehdokki on rauhoitettu ja siksikin toivon, että se leviää ja kukoistaa tuolla niemellä.
PoistaUpea lehdokki; entisellä asuinalueellamme niitä oli paljon metsässä, nyt en ole vuosiin nähnyt ainoatakaan. Kissasi mahtoi vähän hämmästyä vastaantulijasta! Meidän lapinkoira meni aivan hiljaiseksi taannoin, kun se luontopolulla törmäsi 15 uteliaan lampaan laumaan - ei raukka haukahtanutkaan...
VastaaPoistaEikös lapinkoira ole paimensukuinen, ehkä se tiesi, ettei laumaa pidä säikyttää haukkumalla :) Nero ei ainakaan pelännyt vastaantulijaa, muuten se olisi lähtenyt nopeasti livohkaan. Valkolehdokki on ilmeisen uskollinen kasvupaikalleen ja hyvin valikoiva kotinsa suhteen. Ihana juhannuskukka.
PoistaHienot kuvat ja kohtaaminen! Valkolehdokki tai jokin muu pohjolan orkidea olisi kyllä hienoa nähdä luonnossa.
VastaaPoistaOn olemassa tosi harvinaisia pohjolan orkideoja kuten tikankontti, niitä taitaa olla vain muutama kappale koko maassa. Valkolehdokki on kuitenkin melko yleinen, mutta usein aika vaikea havaita kasvillisuuden seasta. Tuoksu paljastaa sen öisin.
PoistaValkolehdokki saa aina sydämen hypähtämään ilosta. Varmasti myös peura! ; )
VastaaPoistaPeura tai nykyisin pitää kai sanoa kauris oli iloinen yllätys ja se, että valkolehdokki pärjää lehdossa tuo tyytyväisen mielen.
PoistaOlipas taas elämyksiä tarjolla! Ja kamerakin vielä valmiina sen ikuistamaan.
VastaaPoistaKamera oli onneksi käsillä tällä kertaa, jotain sai ikuistettua todisteeksi :)
PoistaTuollaiset kohtaamiset jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Hyvä, että sait ikuistettua itsellesi uutiskuvan.
VastaaPoistaKissat tuntuvat tykkäävän toistuvista rutiineista. Juusollakin on ihan omat vakiopaikkansa, joihin se ikäänkuin reviirimerkkauksen hengessä tekee tarpeensa. Ja valkolehdokki kyllä kruusani retkenne.
Hauska sattuma, että osuimme polulle kaikki kolme yhtä aikaa. Kissoille rutiinit ovat tärkeitä ja vessa-asioillakin on monenlaisia merkityksiä, joita emme kaikkia varmaan tiedäkään.
PoistaMeidän pihalla vierailee peuroja harva se päivä, ja ne ovat mitä ilmeisemmin pelokkaampaa sorttia kuin tuo sinun näkemäsi yksilö. Usein käymme ihan juosten häätämässä niitä pois (jotteivat tulisi syömään istutuksia ja kasvimaata), pieni huhuilu ja huitominen ei niihin tepsi.
VastaaPoistaAikoinaan juoksin peurojen perässä haukkuen kuin koira (maineeni oli jo mennyt joka tapauksessa), lopulta ne oppivat pysymään pois pihasta. Kiertelevät sitä kyllä, mutta vartiokissa ja "koira" ovat niille liikaa. Jos olen hiljaa, ne eivät pelkää minua vaikka puuhastelen pihassa. Vain myöhään syksyllä ne haluaisivat kasvimaalle ihanien tuoksujen houkuttelemana.
PoistaVaikuttava kohtaaminen. Onkohan Neron kuopsutuspaikka jokin oman reviirin päätepiste?
VastaaPoistaNoin minäkin olen ajatellut, että siinä olisi jonkinlainen rajapyykki, joka pitää merkitä retkillä.
PoistaVoi ihana kohtaaminen! rauhallinen ja seesteinen. Meilla vastaavanlainen oli myos jokunen kuukausi sitten ja toinen viela paalle, jolloin peruat lahes juoksivat rinnetta alas paallemme. Onneksi saimme koirat kiinni, olisi muuten isokoira lahtenyt vikkelasti peraan.
VastaaPoistaKoirassa peuran pako varmaan herättää jahtaamisvietin, silloin ne eivät näe eivätkä kuule mitään ja saattavat joutua itse vaaraan. En haluaisi kohdata peuralaamaa niin, että ne tulevat kohti.
PoistaOlipas melkoinen tapahtuma (toki, se kakkan peittoaminenkin), en ole koskaan nähnyt peuraa enkä vasaansakaan! Enkä tuota valkolehdokkiakaan! Onkohan se sukua orkidealle??
VastaaPoistaValkolehdokki on orkidea- eli kämmekkäkasvi. Niitähän kasvaa täällä Pohjolassakin aika monta, useat ovat kuitenkin niin harvinaisia, että moni koskaan näkee niitä. Sinulla on vielä paljon luonnonihmeitä näkemättä. Kerran olin vieraani kanssa metsälenkillä ja mäen päältä näimme, miten peurat säntäsivät pakoon rinnettä alas. Jäniksiä, totesi ystäväni hyppivistä olennoista, joiden valkoinen peräpeili vain vilkkui. Ei ollut hänkään ennen nähnyt peuraa :)
PoistaHyvä että löysit etsimäsi:)
VastaaPoistaJa ihanaa nähdä peuranvasa noin läheltä, vaikka vain vilaukselta!
Olen tyytyväinen kun tiedän lehdokin elelevän edelleen. Pikkuisia on aina kiva tavata.
PoistaMukava vastaantulija :)
VastaaPoistaToivottavasti kauris ajatteli meistä samoin :)
Poista