Sikamaista

Naukulan Mamma kävi meillä kylässä, Nero näytti itsestään ihan uuden puolen ja antoi Mamman lähestyä itseään vaikka ei yleensä välitä näyttäytyä vieraille. Lisäksi Prinssi teki parikin kertaa tikusta asiaa ja kävi sisällä, muka ruokakupillaan vain saadakseen kiehnätä ja tutkia Mammaa. Sitten Nero vetäytyi rauhassa aitanparveen päivälevolle.
Kiitos Mammalle tuliaisista ja hauskasta visiitistä. Nero kyllä huomasi, että häntä ihailtiin.
Tässähän ei siis ollut mitään sikamaista, mutta...

Kun Mamma oli lähtenyt huomasin, että Nero tuijotti pihamaalla kiinteästi jotakin ja menin kurkkimaan ikkunasta onko peura tulossa pihaan. En ollut uskoa silmiäni, ikkunan alla tallusti sika. Pieni sika suunnisti marjapensaisiin. Ajattelin ensin, että se on villisian poikanen, mutta se ei ollut karvainen kuten villisika, vaikka pitkät harjakset olikin niskassa. Olisiko sittenkin ollut minipossu. Äkkiä kamera esiin ja pihalle, mutta vaikka yritin lähestyä sikaa varovasti se ryntäsi pöpelikköön ennen kuin ehdin saada siitä kuvaa. Kaikenlaista kulkijaa täällä on nähty, mutta ensimmäisen kerran tuli sika vierailulle.
Seuraavana aamuna suunnistin kylän hermokeskukseen kyselemään onko kukaan kysellyt sikaa. Sieltä löytyikin vastaus mysteeriin. Joltakin on karannut pari minipossua, toinen on jo saatu kiinni, mutta toinen jatkaa villiä ja vapaata elämäänsä. Kerkeeväinen possu, sillä havaintoja on tullut kymmenien kilometrien säteellä. Toivottavasti viimeistään routa ajaa porsaan kotiin.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Sanna!
Mukavaa sunnuntaita kaikille.