Lauantaina lähdin illansuussa sieneen. Aurinko paistoi ja sieniä löytyi ihan mukavasti. Äkkiä minua vastaan juosi kaksi hirveä, miten niin suuret eläimet voivatkin liikkua niin hiljaa. Pienempi ohitti minut ja jatkoi matkaansa, mutta suurempi sarvipää jäi eteeni seisomaan, tuijotti ja haisteli minua. Siirryin varmuuden vuoksi puun taakse vaikken tiedä kumpi meistä pelkäsi enemmän. Puhelin hirvelle rauhoittavasti mistä se päätteli, että olen vaarallinen, kääntyi ja lähti jolkottamaan takaisin tulosuuntaansa.
Kävelin aika kauas enkä pitänyt kiirettä takaisin. Kun en enää pystynyt kunnolla näkemään sieniä ajattelin, että on aika palata kotiin. Kuu oli jo korkealla ja metsässä sellainen hämärä, jossa pensaat ja kivet alkavat helposti liikkua silmissä. Polku oli kuitenkin tuttu ja suunta kotiin selvillä.
Kun ylitin maantietä näin auringonlaskun valaisemaa taivaanrantaa vasten kissan silhuetin istumassa keskellä tietä. Vähän kauhuissani ajattelin, että Nero on lähtenyt tielle asti. Mutta prinssi odotteli minua pihan reunalla omalla reviirillään. Siirryimme sisälle ruokakippojemme ääreen.
Sunnuntai-iltana olin rantametsikössä, sienikori oli taas mukana. Pelästytin haikaran lentoon rannasta. Äkkiä kuulin läheltä puhetta, kaislikossa aivan vieressäni oli kaksi miestä veneessä haulikot ojossa. Huusin hädissäni, että älkää ampuko minua. Liukenin paikalta ja kiersin katsomaan mitä jättipalsamikasvustoille kuuluu, olen kitkenyt niitä kesän mittaan ja aina vain löytyy pieniä kukkivia taimia. Hiljaisessa syysyössä kajahti viisi laukausta. Lähdin kotiin.
Rauhallista viikkoa kaikkille!
Upeita kuvia - ja jännittäviä kohtaamisia. Elämä on rankkaa niin pienemmille kuin isommillekin, jollei kotia näy.
VastaaPoistaSinulle myös rauhallista viikkoa!
Viikonloppu oli seikkailuja täynnä :) Eihän metsään malta päivällä lähteä.
PoistaUskomatonta tuo hirven kohtaaminen. Itse en uskaltaisi liikkua hämärässä metsässä. Eksyn nimittäin tosi helposti. Ihanaa viikkoa sinulle.
VastaaPoistaAluksi eksyin täällä sieniretkillä helposti, mutta olen liikkunut niin paljon luonnossa, että uskon vakaasti aina löytäväni kuitenkin takaisin. Nyt kun metsiä on paljon hakattu ja maamerkit kadonneet kuljen taas helposti harhaan, mutta kun lähden auringonlaskun suuntaan, sieltä löytyy koti.
PoistaMinullakin on täällä uudella kotiseudulla paljon opeteltavaa luonnossa liikkumisessa. Hirveenkin törmäsin työmatkalla ja meinasin oikeasti ajaa pyörällä päin. Eilen pimeä vähän yllätti ja se metsäpolku ei ollutkaan ihan niin selvä juttu. Säikyin myös pöhkönä rupisammakkoa, menee selkeästi taas hetki pimeään totutteluun. Annoin koirien valita reitin ja epäröimättä nuuskuttivat oikean polun onneksi kotiin. Lauantaina illalla täälläkin kuului laukauksia ja mietin menikö ihminen vai eläin.
VastaaPoistaUusissa metsissä liikuminen on kiehtovaa, mieleen piirtyy karttaa liikkuessa, mutta varsinkin sienestäessä pyörii usein niin, että suunnat katoavat. Koirat eivät hevin eksy, niillä on navigaattori vakiovarusteena :)
PoistaHirven kohtaaminen säikäyttää pahan kerran. Kerran olen katsellut sarvipäätä silmästä silmään, hirvi väistyi..Nyt hirvillä on kiima-aika, joten syytä varoa, ja tietenkin myös pyssymiehiä
VastaaPoistaHienoja kuvia iltahämärästä!
Hyvää viikkoa sinulle!
.
Yleensä kai hirvi väistyy. Oli jännittävää katsoa hirveä silmästä silmään, se on SUURI ja erittäin kaunis eläin. Hirvipariskunta taisikin olla kosiomatkalla.
PoistaKyllä tuo hirven kohtaaminen säikäyttää,illat alkaa olla jo pimeitä:)
VastaaPoistaPimeys tulee yhä aikaisemmin, se on syytä muistaa. Harvoin hirvet tulevat noin lähelle.
PoistaHirven kohtaaminen saa sykkeen ihan kiitettäville lukemille. Olet jälleen yhtä kokemusta rikkaampi.
VastaaPoistaSinua harmitti varmasti ne laukaukset. Niitä oli viisi liika.
Rohkenen ajatella, että ne olivat hutikuteja.
Seesteisempiä sieniretkiä seuraaviksi päiviksi ja illoiksi toivottelen!
Hirvi saa vähän kauempaakin katsottuna sykkeen nousemaan. Mutta on se komea katsella. Ei kannata mennä viikonloppuiltana rantapusikoihin rymyämään.
PoistaHyvin vangitut fiilikset, niin sanoin kuin kuvinkin!
VastaaPoistaMinä matkasin mukana sun askelissasi sujuvasti :)
Kannattaa seurata minua, sillä täällä en todennäköisesti helposti eksy :)
PoistaMinäkin olen kerran vuosia sitten törmännyt hirveen. On ihme kun ne eivät pidä mitään ääntä, kunnes ne on ihan kohdalla. Me alettiin sitten pitämään kovaa meteliä ja se säikkyi onneksi pois. Vai on metsästyskausi jo alkanut, hyvä tietää!
VastaaPoistaHirvi liikkuu nopeasti ja ihmeen äänettömästi, tuntui, että ne vain äkkiä ilmestyivät tyhjästä eteeni. Tosin katseeni liikkui sammalissa. On melko varmaa, että hirvi pelästyy ihmistä, mutta kohtaaminen on silti jännittävää. Linnustuskausi on meneillään, hirvenmetssästys alkaa vasta kuun lopulla.
PoistaVauhtia ja vaarallisia tilanteita! Huh!
VastaaPoistaPientä jännitystä autuuden keskellä :)
PoistaMikä jännitysnäytelmä. Kaupunkielämä on vaisua tuon rinnalla. Ihailen hämähäkinseittikuvaasi. Olen aina halunnut kuvata seittejä noin kauniisti, mutta taito puuttuu :).
VastaaPoistaVarmaan pelkäisin yöllä kaupungissa liikkuessani enemmän. Nyt kun päivän ja yön lämpötila on ollut suuri tekee illan ja aamun kosteus seitit näkyviksi, päivällä tuskin huomaa, että kaikki on kuorrutettu seittikerroksella.
PoistaHUI! vaikka oonkin kotisoffallani alko mua pelottaa :)) Onneks olet hengissä :)
VastaaPoistaÄlä pelkää, täällä on ihan rauhallista. Useimmiten :) Ehkä olisi turvallisinta viettää illat kotisoffalla ja liikkua metsissä päiväsaikaan.
PoistaSiellä on seikkailtu. Minä olisin kyllä tuollaisissa tilanteissa aikamoinen arkajalka.
VastaaPoistaSeikkailu voi tulla ihan puun takaa :)
PoistaAseista en pidä, mutta luulen, että linnut ammutaan lennosta, tuskin metsästäjät summamutikassa rannan suuntaan räiskivät.
No Hui!
VastaaPoistaHirvet on ihan hirveitä silloin, kun ne ilmestyy eteen "ihan puskista". Ja etenkin, jos/kun jäävät tuijottamaan ja voi melkein nähdä, kuinka sieraimista tulee "sauhua". Hrrrr. Mulle on käynyt niin kaupungin lenkkipolulla ja golfkentällä. Meidän takapihan läpi juossutta hirveä en onneksi ehtinyt nähdä, vaikka olin pihalla itsekin.
Liian jännittävältä kuulostaa mulle toi sun retki. Eikä vähiten ne haulikkomiehet.
Oliskohan siinä jo tarpeeksi sienisaalista tälle syksylle...
Parempi elossa ilman sieniä kuin päinvastoin. (Huono vitsi, mutta tarkoitan silti sitä).
Onneksi hirvi ei arvaa miten paljon ihminen pelkää sitä :) ja todellakin huurua tuli hirven sieraimista ja silmät muljahtelivat pelokkaasti. Eniten pelkäsin hirviä aikoinaan Helsingin keskuspuistossa iltaisin lenkkeillessäni, ne olivat tottuneet ihmisiin, eivätkä hevin pelästyneet. Sieniä on enemmän kuin pystyn talven aikana käyttämään, mutta saalistushimo ei ota laantuakseen. Hirvenmetsästyksen aikaan pitääkin miettiä missä liikkuu.
PoistaSinähän vaarallista elämää olet viettänyt =) Hirvi on kuulemma vaarallisempi kuin karhu ja kyllä minä ainakin tapaisin metsässä mieluummin karhun. Täällä niitä liikkuukin ihan lähistöllä. Kaikista vaarallisin on kuitenkin se pyssyn kanssa liikkuva saalistaja. Olehan varuillasi siellä pusikoissa. Taisi olla Nerokin jo huolissaan kun odotteli kotiin saapujaa. :)
VastaaPoistaKarhuun en ole onneksi törmännyt, hirvi voisi suuttuessaan olla vaarallinen ison kokonsa vuoksi, mutta yleensä ne ovat arkoja. Eniten pelkään kuitenkin ihmisiä, pyssyllä tai ilman, niistä ei koskaan tiedä, ovat arvaamattomia :)
PoistaOnpas ollut jännittäviä tai suorastaan vaarallisia kohtaamisia sinulla! Hirvi on kunnioitettavan kokoinen kaiken tavoin.
VastaaPoistaVakiosienimetsän laitamilta on löytynyt kaljatölkkejä ja tietokoneen osia, joten ne epämääräiset ihmiset pelottavat enemmän. Sekä tietysti eksyminen, sillä edessä on kymmenien kilometrien metsäalueet.
Kauniit ja tunnelmalliset kuvat!
Hirvi on juhlava olento. Eniten varoisin ihmistä, ne voivat käyttäytyä miten tahansa. Eksymistä en juurikaan pelkää, sillä olen eksynyt niin monta kertaa ja aina kuitenkin löytänyt perille koska tässä nyt kirjoittelen.
PoistaHienosti kuvattu upea retki! Onneksi leikatun kissan reviiri on suhteellisen pieni. Sitä olen monta kertaa kiitellyt, kun olen kuullut tuoreita juttuja meidän naapurustossa nähdyistä karhuista ja ilveksistä.
VastaaPoistaTotta, olen tyytyväinen, että tiedän kissan liikkuvan lähistöllä vaikka sitä ei aina näekään. Nuorempana Nero kyllä viiletti kaukanakin, joskus se tuli sienimetsässä minua vastaan myyrä suussa. Kotipihassa on kuitenkin turvallisempaa, sen se on oppinut kokemuksesta. Ilveksestä olen eniten huolissani kissan vuoksi, mikään muu eläin ei ole sille niin vaarallinen.
PoistaNuo sieniretkesi ovat meikäläisen hermoille vähän liiankin jännittäviä.
VastaaPoistaNormaalistihan ihmiset kai käyvät päivisin sienestämässä :) silloin on turvallisempaa, luulisin.
PoistaMiten jännittävä sienestysreissu sinulla! Mulle tuli mieleen ihan Muumilaakson tarinat :)
VastaaPoistaNauratti tuossa muutama viikko sitten, kun olin metsikössä vadelmapuskissa ja pelkäsin.
Ensin punkkeja, sitten karhua, kuultuani rapsahduksia. Myöhemmin olin taas aivan varma, etä astun maamehiläispesään ja kiukkuiset ampiaset joukkokostavat. Lopuksi sitten pelkäsin enää sitä, että kyyhkymetsän alettua joku metsämies erehtyy kyyhkyspaistista ja tosauttaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Vattua on pakkasessa PALJON! :)
Onneksi kaikki päättyi hyvin kuten Muumilaaksossakin :)
PoistaOlen kerran marjastaessa osunut maamehiläisten pesään ja silloin juoksin kovaa, onneksi selvisin vain muutamilla pistoilla eivätkä ne seuranneet minua kovin kauas. Marja-astia piti hakea myöhemmin :)
Onnea vattusaaliista, niitä on ihana nautiskella talvella ja muistella kesää.
Mystinen retki, metsässä on ihan eri tunnelma iltahämärissä. Mielestäni se on suoranainen lahja kohdata hirvi noin läheltä ja saada siihen katsekontakti, vaikka vähän pelottavaakin.
VastaaPoistaPimeä laskeutuu yhä aikaisemmin, se on yllättänyt minutkin koirien iltalenkillä nyt pari kertaa. On pitänyt tulla kotiin pellon poikki, siellä on enemmän valoa.
Metsästäjiä pelkäisin minäkin enemmän kuin metsän eläimiä - saattavat kyllä räiskiä sinne rantapusikkoonkin.
Minusta iltahämärissä metsä on kauneimmillaan ja sen hiljaisuus hyvin mystistä. Pienikin ääni on merkityksellinen, linnun pyrähdys lentoon tai risun katkeaminen jalan alla. Hirvessä on jotakin ikiaikaista ja olen kiitollinen, että sain hetken tarkastella sitä läheltä. Luultavasti hirvikään ei ole ennen ollut niin lähellä ihmistä, yhtä ymmällään taisimme olla kokemuksesta molemmat. Metsästäjiä on syytä varoa, muutan usein syksyllä suuntaa metsässä jos vaikka kuulen koiran haukkuvan saalista.
PoistaHui miten jännittävää. Kyllä noita pyssymiehiä pelkään minäkin mökillä, kun tulevat välillä aika lähelle asutusta, luulevat varmaan ettei ketään ole kotona.
VastaaPoistaKannattaa pysytellä aseenkantaman päässä. Joskus olen ollut syysiltana uimassa kun pyssymiehet ovat lipunee lähelle rantaa, se on pelottavaa, mutta huuto auttaa :)
PoistaNoin ison eläimen kuten hirven näkeminen on aina jotenkin maagista. Miten ne pääsevätkin hiippailemaan niin hiljaa?
VastaaPoistaMikä kuutamo!
Hirvi on maaginen, siinä on jotain hyvin alkukantaista. Saaliseläin on oppinut liikkumaan taitavasti, aiheutan edetessäni varmaan enemmän ääntä kuin puolitonninen hirvi.
PoistaHuii varmasti pelottavaa. Olisin itsekin ottanut varmaan paniikissa jalat alle ja miten lie olisi sitten käynyt. Mukaansatempaavasti kirjoitit :)
VastaaPoistaEniten pelästyin aseita, hirvi oli kyllä jännittävää nähdä läheltä, mutta arvelin kyllä, että tarvittaessa pystyn pelottamaan sen tiehensä.
PoistaHirven näkeminen on aina hieno hetki, katseli eläintä sitten kiväärin kiikarin lävitse tai ei. Ja saatoit hyvinkin häiritä hirviherran kosioretkeä, sillä nyt hirvillä on kiima-aika.
VastaaPoistaLuulen, että niillä oli kosiopuuhat meneillään, uros seuraili naarasta siihen malliin, tai siis niin kuvittelin. Toivottavasti pian löytävät toisensa uudestaan.
PoistaVoi kuinka jännittävää luonnossa onkaan
VastaaPoistaLuonto on seikkailupaikka,
PoistaHuh, mikä reissu...
VastaaPoistaSellaisia viikonloppuseikkailuja :)
PoistaOlipas henkeäsalpaavan upeat upeat, missasin tekstit kun ahmin pelkkiä kuvia...
VastaaPoistaKiitos, tämähän onkin kuvablogi :)
PoistaHuh, olisinpa minäkin säikkynyt hirviä ja pyssyjä! Hyvän ettei sentään ollut hirvillä pyssyjä ;)
VastaaPoistaHirvi on tarpeeksi pelottava ilman pyssyäkin :)
PoistaHui sentään Cheri, onneksi se hirvenköriläs älysi kääntyä takaisin päin. Liekkö ollut emo ja vasa?
VastaaPoistaMie en ole mettään mennyt nyt ensinkään, edes Väinön kanssa, kun mua inhottaa ne hirvikärpäset enemmän kuin hirvet. :) hihhi...
Mukavaa syyskuun alkua sinulle.
Kiitos, Tuija! Sarvipää taisi olla uros ja pienempi hirvineito.
PoistaHirvikärpäset ovat inhottavia, mutta yritän pukeutua hyvin. Kotona riisun vaatteet ulkoportailla, ravistelen ne hyvin ja jätän kuistille. Hiukset täytyy harjata vaikka onkin huppu päässä.
Silti kun seuraavana päivänä pukeuduin sienestysasuun, löytyi vaatteista vielä monta hirvikärpästä. Hirviparat.
Olipa sinulla tapahtumarikkaita sieniretkiä. Tarjosit meille tarinan, jota oli jännittävää lukea. Tunsin olevani mukana tuijottamassa hirveä puun takaa kuin myös kaislikon reunassa säikähtämässä asemiehiä. Pelkäsin, että miehet ampuvat haikaran. Toivottavasti ei. Vielä kotipolullakin oli jännitystä, onko oma kissa tulla liian kauaksi vastaan. Kuin sadussa olisi ollut, loppu oli kuitenkin onnellinen. Toivottavasti sait myös hyvän sienisaaliin.
VastaaPoistaHaikara on pesinyt järvellä monta vuotta, näen sen aika usein. Ihmisistä ei koskaan tiedä, mutta tuskin kukaan haikaraa ampuisi. Täällä eletään vähän kuin sadussa :) Sieniä on ylenpalttisesti varastossa eikä suppilovahverokausi ole edes vielä alkanut.
PoistaHienoja kokemuksia! Onneksi metsästäjät, sorsastajat siis, ampuvat vain lentävää lintua. (Kai? Näin olen ymmärtänyt.) Olen kerran ollut sienimetsässä ja totesin, että se ala tulisi jollain lailla opiskella. Nyt kun siihen olisi kiinnostusta, niin selkä ei enää kestäisi poimimista. Olin tyhmä silloin, nuorempana, enemmän kuin nyt.
VastaaPoistaTuollaisessa uskomuksessa minäkin elän, että lentoon vasilinnun elämä katkeaa. Opin tavallisimmat sienet jo lapsena ja olen aina ollut innokas sienestäjä. Sienet ovat hyvä motiivi liikkua syksyisessä metsässä.
Poista