Salaisessa puutarhassa

Vierailin viime viikonloppuna Huovilan puistossa, Kärkölässä. 1900-luvun alussa aloitettua uutta päärakennusta,
300 kerrosneliön kolmikerroksista kivilinnaa rakennettiin kolme vuotta. Mahtavat kivet kilkuteltiin omista kallioista, noita paasia on kahdessa rivissä, välissä on rako, ilmeisesti eristeelle. Vain upea kivijalka valmistui enen kuin työt jostain syystä keskeytettiin. Nyt raunioissa on ruusupuisto.

Carl Constantin Collin sai itselleen Huovilan ratsutilan perinnönjaossa 1800-luvun lopulla, maata oli siihen aikaan noin 2000 hehtaaria. Hän rakennutti Huovilaan sahan, suuren 100 lehmän navetan ja meijerin. Hän suunnitteli myös uuden päärakennuksen ja Hiidenmäen lehtomaista ympäristöä ryhdyttiin muokkaamaan englantilaistyyliseksi puistoksi.
Kuvan on ottanut herra Collin itse Nizzan huvilallaan, Villa Huovilassa, minne hän oli muuttanut Huovilan linnan rakennustöiden keskeydyttyä.

Rauniotarhassa piileskeli mm. lohikäärme.

Kutakuinkin tälläinen näky olisi avautunut linnan portailta. Insinööri Collin alkoi 1890-luvulla myydä Huovilan maita, sillä hän oli innokas maailmanmatkaaja ja tarvitsi sitä varten rahoitusta. Myös pelivelkoja makseltiin Huovilaa pilkkomalla kunnes jäljellä oli enää 64 hehtaarin maa-ala.

Viimein Collinilla oli enää asumisoikeus Huovilan tilaan, missä vietti viimeiset vuotensa asunnokseen kunnostamassaan vanhassa meijerissä. Collin kuoli vuonna 1941. Puisto kasvoi umpeen ja kerrotaan, että moni kärköläläisdaami kävi pelastamassa puistosta perennoita omaan kukkapenkkiinsä. Puiston valtasi lopulta huiskuangervo.

Nykyisin kolmen hehtaarin puistoalue on kunnan omistuksessa. Kunta purki komean meijerirakennuksen 1950-luvulla sen huonon kunnon takia. 1990-luvulla puisto päätettiin kunnostaa tallessa olleiden kasviluetteloiden ja piirustusten mukaisesti. Se avattiin yleisölle vuonna 2001. Puisto on auki ympäri vuoden.
Osallistuin opastettuun kierrokseen ja sainkin aivan privaattiesittelyn. Opas oli loistava, hän tuntui tietävän kaiken paitsi paikan historiasta myös kasveista ja luonnosta ylipäänsä. Suosittelen opastettua kierrosta jos vierailee paikassa ensimmäistä kertaa.

Nettisivulta (linkki tuolla alussa) löytyy alueen kasvikartta kukkakuvineen.

Lammessa kukki mm. näillä levysasteilla harvinainen lammikki.

Infopisteessä oli myynnissä lakkautetun kyläkoulun koulutauluja ja kolme lähti minunkin mukaani. Ebba Masalinin karhunsammal ja pari kappaletta hevosrotuja. Erinomainen päiväretki, melkein kuin olisi käynyt ulkomailla.

Kuvasato ei ole kaksinen sillä objektiivini meni rikki tuolla matkalla, eikä suostunut kunnolla tarkentamaan.