Ruusuja ja koiria

Blogitapaamisessa kesäkuussa kerätyistä yhdeksästä pensasruusun pistokkaasta on vain yksi hengissä. Karjalanruusu on jopa kehittänyt nupun, se haluaa esitellä kukkansa vielä tänä syksynä.

Perjantaina kävin tutustumassa ystäväni uuteen koiranpentuun. Musta Stig on saanut valkoisen pikkuveljen, Shregin.

Väsyttyään pikku hauveli viihtyi sylissäkin. Pentukuume alkoi taas nousta, mutta kotona Nero muistutti, että kissa riittää.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, JPK!
Добро пожаловать в Autuas olo Aлександр Rаздорский!
Mukavia syyskuun viimeisiä päiviä kaikille!

Amfibio

Huomasin portaalla olevassa Neron vesikupissa lilluvan jotakin outoa.

En ollut varma onko kyseessä vesi- vai maaeläin. Kun koskin siihen se sukelsi pohjalle.

Pikkuruinen, kolmesenttinen lapsukainen, taisi olla ihan vastasyntynyt. Nostin sen kuiville vaikka ihmeen hyvin se oli selviytynyt vedessäkin. En tiedä oliko kyseessä vesilisko vai sisilisko, jotka myös ovat hyviä uimareita. Vesiliskot eivät ole liskoja, vaan sammakkoeläimiä. Siinä se mietti aikansa ja orientoitui toiseen elementtiin.

Kun olin varma, että se on kunnossa nostin sen maahan ja hetken sammalen suojissa levättyään se viipotti matkoihinsa.

Mitä lienee etsinyt juomakupista, tuskin sillä jano oli, ympäristö on täällä on aika märkää nykyisin-
Hei, hei amfibio!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Saaliita

Toiset vetävät lonkkaa ja toiset ahkeroivat. Kuvassa kaikkein ahkerin. Nero on leponsa ansainnut.

Eikä piikakakaan ole laiskana pyörinyt. Lauantaina olin naapurissa auttamassa omenahillon valmistuksessa. Illalla saunottiin ja uitiin porukalla, oli hauskaa ja energisoivaa kiireisten työviikkojen jälkeen.
Puolukkasato on tänä vuonna erinomainen, marjoja tuli poimittua viikonloppuna seitsemän litraa entisten lisäksi.

Osan olen pakastanut, mutta suurimmasta osasta teen survosta ilman sokeria, sitä on kätevä lisätä talven mittaan puuroihin, smoothiehin, piirakoihin ja vaikka mihin.

Hillopurkitkaan eivät jääneet toimettomiksi. Tein punasipulichutneytä kukkavarsia kehittäneistä sipuleista, sillä ne eivät säily pitkään kuivattuna.
Aineksina on punasipulin  lisäksi valkosipulia, chiliä, kanelia, mustapippuria, punaviiniä, punaviinietikkaa, hillosokeria ja muscovadosokeria. Määrät ovat hyppysellisiä ja lorauksia, ihan näppituntumalla tein. Kiitos punaviinistä Leena!

Kaalia olen kuivannut itselle ja muillekin, purkit ovat menossa komeron perukoille pimeään, siellä vihreä säilyy hyvin.

Kasvimaalta löytyy vielä kaikenlaista.
Loput pavut ryöppäsin pakkaseen, sillä varret ovat jo saaneet vähän kylmää. Tuossa on vielä muutama viimeinen kurkkukin, ne ovat jo lakanneet kasvamasta, sato oli tänä kesänä aivan mahtava.
Mangoldia, varsiselleriä, yrttejä ja juureksia voi vielä poimia suoraan maasta.

Härkäpavut kuivuivat varsineen nipuissa vintillä, nyt riivin pavut loppukuivumaan.

Sieniretket menevät minulla puolukanpoimimiseksi, sillä punaisia mättäitä ei voi ohittaa. Jonkin verran kanttarellejakin sentään löytyi mukaan. Lisäksi litroittain hirvikärpäsiä. Niitä aivan ropisi anorakille ja epämääräinen liike puseron alla kiristi pinnaa. Vaikka minulla oli huivilla sidottu huppu, löysivät ne jotenkin tiesä iholle. Kotiin tultua riisuin vaatteet ulkoportailla, ravistelin ja silti poimin niistä sen jälkeenkin vielä kymmeniä hirvikärpäsiä. Kaikki vaatteet jäivät kuistille. Metsään aion mennä vastakin, en anna hyönteisten määräillä minua.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Mustakissa!
Satoisaa viikkoa kaikille!

Näkymätöntä hilloa

Tässä piti olla karviaishilloa. Karviaisista tuli tänä vuonna reilu sato, niitä on syöty ja valmistettu, mutta vieläkin oksat notkuivat kypsistä marjoista. Varasin hillopurkit valmiiksi ja lähdin poimimaan marjoja. Jouduin kuitenkin hieraisemaan silmiäni, sillä karviaispensaissa ei ollut marjan marjaa.
Jäljistä näki, että peura oli käynyt popsimassa kaikki pensaat tyhjiksi.

Eikä siinä kaikki, se pirulainen oli päässyt kasvimaallekin ja syönyt kaikki punajuureni, tai no, yhden puolikkaan se oli jättänyt minulle. Lisäksi kato oli käynyt herneissä ja kehäkukissa. Vahvistin aidan ja tukin kaikki kulkuaukot. Mutta parin päivän päästä se oli taas käynyt varkaissa, muisti varmaan, että kehäkukkia jäi vielä. Samalla oli maistunut myös mangoldi, mutta kaalit se oli jättänyt rauhaan.

Ja piti sen vielä talloa uudet kylvöksenikin.

Porkkanoita ei vielä tarvitsisi korjata, mutta nostin osan sadosta varmuuden vuoksi. Jää jotain omaankin laariin.

Tutkin miten peura oli päässyt aitauksen sisäpuolelle ja tulin siihen tulokseen, että se oli loikannut aidan yli. Korotin aitaa ja laitoin pellon reunaan vielä naruista peloteaidan. Ymmärtääköhän sorkkaeläin tästä, ettei se ole tervetullut?

Sen sijaan lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Viherrilli!

Vaiheet

Muokkaus 20.5. Pehtoori hieman lämmittää multaa ennen taimien istutusta.

Taimien suojaus 26.5.

Melkein valmis tänään. Sitten pieni lepohetki ja kohta taas alusta uudelleen.

Tukevat prinssit

Prinssi Nerokin on tukevoitunut paksun ja yhä tihenevän talviturkin myötä, mutta nyt puhun sammakkoprinsseistä, joita hankin tukemaan kaatuilevia kasveja.

Musta salkoruusu, Nigra, on kasvanut komeaksi ja se tarvitsi tukea. Tilasin Elsan lempituolista kauniit tukikepit. Nämä ovat erityisen käteviä koska varressa on renkaita, joihin voi tukinarun tai tässä tapauksessa rengasliittimen kiinnittää. Tukien päässä istuu sympaattinen sammakkoprinssi, muitakin eläinvaihtoehtoja on tarjolla. Kirpparilta löysin ison laatikollisen erikokoisia renkaita, jotka on kätevä avata ja sulkea, liittyvät kai jotenkin putkitöihin. Minulla on niille on paljon käyttöä puutarhassa.

Myös jostain ilmestynyt päivänsilmä tarvitsi apua. En muista lainkaan istuttaneeni tätä.

Prinssi Nero on kätkeytynyt heinikkoon viettämään päiväsiestaa.

Kiinanasterit kukkivat nyt kun useimmat muut kukat ovat jo kuihtuneet.

Samoin räikeät ja ahkerat tsinniat. Kylvin nämä keväällä omista siemenistä, kukat ovat siksi pienempiä kuin "alkuperäisversiossa".

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Puutarhan punatukka

Yksi maissintähkä on punatukkainen, muut ovat blondeja.
Aivan kuin punatukkainen peikko kurkkisi maissipellossa.

Vapautin kaalit verkon alta. Kävi nimittäin niin, että verkon tukikaaret olivat paljon alempana kuin verkko, jota korkeaksi kasvanut kaali kannatteli. Alkoi olla ahdasta, joten päästin kaalit jaloittelemaan. Suurin osa sadosta on jo korjattu talteen, joten jos nyt joku öttiäinen hyökkää niin ei haittaa.

Kaaliverkko on toiminut erinomaisesti, sen alta ei ole löytynyt tuholaisia, ainoastaan muutama pieni etana. Luulen, että ne ovat syntyneet verkon alla. Kasvimaan reunalla asuu vaskitsayhteisö, joka popsii etanoita kaiket yöt. Ne asuvat aidan takana, maahan asetetun kattopellin alla. Lisäksi matalassa tiiliaidassa asustelee paljon sisiliskoja ja sammakoita on runsaasti lisäreservinä.

Punaisten lehtikaalien vierellä kasvaa reiätöntä rukolaa ja sareptansinappilajikkeiden sekoitusta.

Kardonit ovat valtavia, metrin korkuisia ja ovat alkaneet tehdä kukkavarsia. Yritän talvettaa ne kasvimaalla. Etualalla kasvaa parsasalaattia ja välissä varsiselleriä.

Kääpiösamettikukkaa kasvaa jokapuolella runsaasti, kylvin sitä omista siemenistä, se on hidaskasvuinen, joten esikasvatus on tarpeen. Kurkkuja on on tullut pienestä penkistä valtavasti, olen säilönyt ja syönyt niin, että niitä tulee kohta korvistakin.
Takana on kurpitsoita ja purjoja, joista ei tullut tänä kesänä juurikaan satoa, kylvin niiden sekaan kehäkukkaa, ettei näytä niin lohduttomalta.

Kasvimaan jännitysnäytelmän pääroolia esittää viimevuotisen talvikurpitsan siemenistä kylvämäni kurpitsa. Se on jonkinlainen sekasikiö, en tiedä onko se risteytynyt, mutta jättiläisiä näistä kuitenkin tulee. Muistuttaa kesäkurpitsaa, pituutta tällä suurimmalla on jo puoli metriä ja painaa niin paljon, että juuri jaksan nostaa. Jännityksellä odotan muuttuuko tämä vielä keltaiseksi.

Jotkut pioniunikotkin kasvoivat jäteiksi, runsaan metrin pituisiin varsiin kehittyi valtavia siemenkotia.

Mangoldisatoa menossa pakastimeen.

Lopuksi vielä peuranäkökulma takaportin takaa kasvimaan vanhempaan osaan, josta on jo korjattu paljon satoa, mm. sipulit. Porkkanat, punajuuret, palsternakat, ruusupavut ja herneet kasvavat vielä. Samoin tietysti maissi ja vähän muutakin herkkua.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Sulo!
Mukavaa viikkoa kaikille!

Torakka?

Tälläinen noin kolme ja puoli senttiä pitkä öttiäinen istui kaaliverkolla. En ole moista koskaan ennen nähnyt, kauempaa se näytti aivan jättimäiseltä torakalta.

Harvoin näitä maalla tapaa, sillä kyseessä on vesieläin, suursukeltaja. Tarkemmin luultavasti keltalaitasukeltaja. Suursukeltajat saattavat joskus lähteä lentoon etsimään uusia kotipaikkoja.

Amiraalit ovat sankoin joukoin liikkeellä. Niitä oli toista kymmentä kasvimaan mintuissa, taitavat olla syyskesällä kuoriutuneita aikuisia. Amiraalin toukat viihtyvät nokkosissa ja ohdakkeissa, molempia isäntäkasveja riittää näillä main. Amiraalit muuttavat talveksi etelään ja tankkaavat nyt matkaevästä.

Muitakin perhosia on ollut paljon liikkeellä. Tässä neitoperhonen, sekin varmaan nyt syksyllä kuoriutunut kun värit ovat noin kirkkaat. Nämä talvehtivat aikuisina ja munivat keväällä. Neitoperhosetkin suosivat nokkosia ja ohdakkeita.

Kukassa

Krassit

Kurkkuyrtti

Unikot ovat enimmäkseen jo kukkineet, mutta vielä niitäkin näkyy.

Osa kardoneista on jättisuuria ja vasta nyt ne ovat alkaneet tehdä nuppuja.
Kehäkukat tietysti kukkivat ja ruiskaunokit siellä seassa.

Vanha äitienpäiväruusu on talvehtinut kellarissa jo parina vuonna, nyt yritän löytää sille paikan jostakin puutarhasta.

Hajuherneitä

kasvaa runsaasti, joka kolmas päivä pitää poimia melkoinen puntti. Sisällä niitä on maljakot täynnä.

Kurkkuyrtin takana kissankäpälä.
Hyvää viikonloppua kaikille!