Näkymätöntä hilloa

Tässä piti olla karviaishilloa. Karviaisista tuli tänä vuonna reilu sato, niitä on syöty ja valmistettu, mutta vieläkin oksat notkuivat kypsistä marjoista. Varasin hillopurkit valmiiksi ja lähdin poimimaan marjoja. Jouduin kuitenkin hieraisemaan silmiäni, sillä karviaispensaissa ei ollut marjan marjaa.
Jäljistä näki, että peura oli käynyt popsimassa kaikki pensaat tyhjiksi.

Eikä siinä kaikki, se pirulainen oli päässyt kasvimaallekin ja syönyt kaikki punajuureni, tai no, yhden puolikkaan se oli jättänyt minulle. Lisäksi kato oli käynyt herneissä ja kehäkukissa. Vahvistin aidan ja tukin kaikki kulkuaukot. Mutta parin päivän päästä se oli taas käynyt varkaissa, muisti varmaan, että kehäkukkia jäi vielä. Samalla oli maistunut myös mangoldi, mutta kaalit se oli jättänyt rauhaan.

Ja piti sen vielä talloa uudet kylvöksenikin.

Porkkanoita ei vielä tarvitsisi korjata, mutta nostin osan sadosta varmuuden vuoksi. Jää jotain omaankin laariin.

Tutkin miten peura oli päässyt aitauksen sisäpuolelle ja tulin siihen tulokseen, että se oli loikannut aidan yli. Korotin aitaa ja laitoin pellon reunaan vielä naruista peloteaidan. Ymmärtääköhän sorkkaeläin tästä, ettei se ole tervetullut?

Sen sijaan lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Viherrilli!