Kiitos Pepille ja Viherrillille blogini tarina -haasteesta. Nautitaan lasi glögiä upeaa auringonlaskua ihaillessa ja tarinoidessa. Olin seurannut muutamia blogeja jonkin aikaa ja minussa heräsi halu ryhtyä itsekin bloggaamaan. En halunnut mennä naamakirjaan ja ajattelin, että blogi voisi olla hyvä tapa kirjata muistiin tapahtumia ja jakaa niitä muille.
Autuaan olon ensimmäinen postaus tehtiin 5.3.2011, ihan ex tempore. Nimi tuli vallitsevasta olotilasta. Aluksi suunnittelin, että julkaisen vain kuvia minimaalisin tekstein, mutta ajan saatossa blogin luonne on muuttunut. Siihen on tullut enemmän henkilökohtaisia sävyjä ja runsaampaa sisältöä. Tästä on tullut minulle tärkeä vuorovaikutuskanava ja olen tutustunut täällä moniin suurenmoisiin ihmisiin.
Elämäni on aika yksinkertaista ja joskus yksitoikkoistakin, mutta puutarhasta, Nerosta ja luonnosta löytyy aina jotain kerrottavaa. Aiemminkin harrastin valokuvausta, mutta välillä oli vaikea löytää motiivia kuvaamiseen. Blogin myötä olen käyttänyt kameraa ahkerammin ja varmaan vähän kehittynytkin sillä saralla.
Blogin suurin anti on vuorovaikutus. Olen saanut paljon hyviä vinkkejä, ohjeita, lohtua, riemua ja monenlaista vertaistukea muilta bloggaajilta ja Autuaan olon lukijoilta. Toivottavasti olen pysytynyt myös jakamaan jotakin vastaavaa muille. Muiden blogit ovat ikkunoita monelaisiin maailmoihin, löydän niistä jatkuvasti kiinnostavaa sisältöä. On mielenkiintoista, miten blogistaniassa syntyy piirejä, ystävystytään ja vieraillaan säännöllisesti. Minua viehättää positiivisuus, toisten kannustaminen ja välittäminen, jota täällä kohtaa, ainakin meidän piireissä.
Aurinko painui mailleen.
Tavataan taas!
Vuorovaikutus ja uudet ystävät ovat bloggaamisen innoitus :)
VastaaPoistaNiin on! On ollut kiva tutustua ja saada paljon uusia vinkkejä liittyen kissojen elämään.
PoistaUpeita taivaan värejä olet vanginnut kuviisi.
VastaaPoistaEilen oli mahtava auringonlasku. Olin pihalla ja katsoin näytelmän loppuun :)
PoistaIhana, että kirjoitat blogia, Cheri! On ollut antoisaa tutustua sinuun täällä ja tavata muutamia kertoja ihan oikeastikin. <3
VastaaPoistaElämäsi on mielestäni kiehtovaa ja siksi olen vakkarilukijasi.
Kiitos kauniista sanoistasi, Riina! On ollut ilo tavata oikeastikin. Puutarhanhoidon kannalta blogi on jo välttämätön, tämä vuorovaikutus on vienyt puutarhurointini ihan uudelle tasolle.
PoistaOlen niin iloinen kun aikanaan löysin blogisi.
VastaaPoistaJuuri niin, vuorovaikutus, kannustaminen ja kaikki mikä tähän harrastukseen liittyy on ihanaa.
Taas on täällä niin kauniita kuvia!
Kiitos, Minttuli! Olen myös koiraihminen vaikka nyt olenkin enemmän kissoihin kallellaan tietyistä syistä :) On ihanaa tavata täällä monenlaisia karvakavereitakin ja niihin kiintyy melkein kuin omiinsa. On ollut mukava liikkua teidänkin upeissa maisemissa.
PoistaOli mukava lukea blogisi tarinaa ja samalla ihailla kauniita kuviasi taivaan väreistä.
VastaaPoistaYhdyn täysin tuohon vuorovaikutuksen antiin mitä bloggailu tarjoaa.
Mukavaa jatkoa kivalle blogillesi.
Kiitos, Sirpa! Vuorovaikutus on minulle erityisen tärkeää koska vietän niin paljon aikaa vain kissan seurassa. Ihminen tarvitsee ihmistä ja nyt voin virtuaalisesti poiketa milloin vain mukavien ihmisten luona.
PoistaIhanat ilta-auringon kuvat, aina jotain säväyttävää täältä sinun blogistasi saan myös itselleni.
VastaaPoistaKiitos Cheri on ollut ilo löytää blogisi ja tavata muutaman kerran ja ensivaikutelma on pitänyt niin blogissa kuin yhteisissä tapaamisissa.
Nero ja hänen seikkailut ovat aina tervetullutta luettavaa, tänne jään kuulolle!
Kiitos, Molley! On ollut ilo tavata ja sekin on jännä juttu, että oikeasti tavatessa blogitutut tuntuvat jo vanhoilta kavereilta. Nero on saanut täällä paljon ihailijoita ja minusta on turvallista kun kokeneet kissaihmiset seuraavat meidän edesottamuksiamme. Eilinen aurigonlasku oli upea väripläjäys marraskuussa.
PoistaNautin niin näistä sinun blogin teksteistä, ja tietysti kuvistakin. Tekstit ovat niin hyvin kuvailevia ja soljuvia. Kaiken pystyy ihan kuvittelemaan mielessään. On niin kiva kun ollaan tavattukin, se antaa blogin seuraamiselle ihan uuden ulottuvuuden. Ihania syyspäiviä<3
VastaaPoistaKiitos, Kati. En olisi aloittaessani uskonut, että lähden tapaamaan "vieraita" ihmisiä, jotka olen tavannut blogimaailmassa. Tämä puuha on saanut minut tavallista sosiaalisemmaksikin :) Tapaamiset ovat aina olleet iloisia yllätyksiä, sama aitous ja välittömyys kuin blogeissa, heijastuu ihmisistä myös oikeasti tavattaessa. Vieläpä monin kerroin. Viimeksi tavatessamme päivä oli ihan hulvaton :)
PoistaJaksan joka kerta täällä vieraillessani tykästyä aina vaan uudelleen paitsi tuohon "vanhalla kunnon kaunolla" kirjoitettuun blogin nimeen, myös noihin sivupalkin kuviin. Niissä on jotain erityistä fiilistä, jota en osaa selittää. Ja jotenkin tää sun blogi on kaikenkaikkiaan sellainen ihanalla tavalla "mystinen", jollaista en tiedä toista. Ja vaikkei ollakaan ihka oikeassa elämässä (vielä) tavattukaan, niin silti jotenkin tuntuu, että tunnettaisiin. Sen verran usein kuitenkin toistemme luona "vierailtu" :). Paljosta olisin jäänyt paitsi, jos en tänne olisi koskaan päätynyt. Onneksi olen :)
VastaaPoistaKiitos, Annukka! Onneksi olemme tavanneet täällä ja varmaan tapaamme jossain vaiheessa oikeastikin. Mystinen kulostaa ihan hyvältä :) Sinulla on niin varma oma tyylisi luoda kaunista ympärillesi ja tekstisi saavat minut aina hyvälle tuulelle, olet tainnut syntyä kynä kädessä :)
PoistaKunpa olisinkin :D. Mutta kiitos paljon kivoista sanoista :)
PoistaSiinäpä se olikin, oleellinen!
VastaaPoistaEhdottomasti parasta on vuorovaikutus, tapaamiset, ystävyyssuhteet taustalla. Ja kaikki ne vinkit ja viisaudet mitä vuodet on tuoneet mukanaan. Ei sitä aloittaessaan tiennyt kuinka hyvään soppaan lusikkansa laittoi :D
Kiitos haasteesta! En minäkään olisi uskonut, että tästä tälläinen soppa syntyy, erittäin maukas :)
PoistaOn ilo ollut tavata ja ystävystyä, niin paljon lisäväriä on tullut elämään Huushollistakin ja Lillahan on jo ihan tuttu, vaikkakin alati muuntuva paikka.
Jokohan ensi kesänä päästäis puolin ja toisin visiteeraamaan niin että kesä on kauneimmillaan... :)
PoistaMinua on vähän painanut, etten ollut aktiivisempi vierailusuunnitelman suhteen. Ensin piti odotella, että kesä alkaisi ja sitten tulikin kaikenlaista tohinaa. Mutta ensi kesänä kun kaikki on kukkeimmillaan!
PoistaEipä tätä bloggaamisen ihanuutta ymmärräkkään ennen kuin on itse aloittanut kirjoittamisen. Täällä tutustuu monenlaisiin ihmisiin, joihin ei muuten tulisi otettua kontaktia ollenkaan. Onneksi sinäkin aloitit bloggaamisen.
VastaaPoistaSinulla on niin kaunis ja taitavasti tehty blogi ja Neron kuvat ovat minusta sitä parhautta ♥ Nuo taivaskuvat ovat kyllä aika pelottavia, halloween-teemaan sopivia. Aivan kuin myrkkypilvi olisi laskeutumassa maan päälle.
Ehkä noissa taivaskuvissa on vähän maailmanlopun meininki, oikeasti näky oli upea. Blogimaaima on innostanut käsitöihinkin kun näkee miten ahkerasti ja taitavasti muut kutovat, virkkaavat ja värkkäävät. Sinulta olen saanut myös paljon rauhoittavia sanoja kun olen ollut Nerosta huolissani. Toivottavasti Nero suostuu kuviin vastakin.
PoistaSe on mukavaa, kun säästyy jatkuvilta ilkeilijöiltä. Sen vuoksi sitä kai on tullut jatkettua omallakin tontilla. Kaunis on auringonlasku!
VastaaPoistaAsioista voi olla eri mieltä, mutta ilkeillä ei tarvitse. En koskaan unohda upeita kuvauksiasi Istanbulista ja nyt saan nautiskella merikaupungin näkymistä ja syvällisistä ajatuksistasi.
PoistaOlen iloinen, että aloitit. Kiitos.
VastaaPoistaKiitos itsellesi. Olen saanut nauttiaensin Helmin ja nyt Sulon ja Namun seikkailuista. On ollut kiva myös tavata oikeasti, Nerolin on samaa mieltä.
PoistaSinulla on varmaan yhdet blogistanian parhaita kuvista. Pidän myös tuosta yläbanneristasi, jossa lukee vain blogisi nimi. Hyvin houkuttava glögikuva ja kakkoskuvan taivas on tajunnanräjäyttävä <3
VastaaPoistaVoi, kiitos, Leena. Ja kiitos myös monista lukuvinkeistä, joita olen napannut blogistasi. Leena Lumi on enemmän kuin kirjablogi, siellä voi käydä kyläilemässä lämpimissä ja elämänmakuisissa tunnelmissa. Jaamme myös rakkauden luontoon ja kaikkiin eläimiin. Oli juhlavaa naurtia vuoden ensimmäinen glögilasillinen katsellen lämpimässä illassa hurjaa taivaan paloa.
PoistaOnneksi olet täällä bloggaamassa ♥
VastaaPoistaKiitos samoin :)
PoistaKiitos haasteeseen vastaamisesta :) Upeaa auringonlaskua olet siellä saanut ihailla glökin parissa!
VastaaPoistaKiitos haasteesta.aurinkoilmiöt ovat harvinaista herkkua marraskuussa.
PoistaBlogisi on yksi blogistanian mielenkiintoisimmista ja kuvissasi on aina sitä jotakin. Neron kissamaiset jutut kiinnostavat myös.
VastaaPoistaLämmin kiitos kauniista sanoistasi. Mökkipuutarhassa on myös miellyttävää vierailla ja kuvat ovat upeita, syksytunnelmatkin niin kauniin pehmeitä.
PoistaMistähän minä tänne löysin? Jostain toisesta blogista vei polku tänne ja olo oli heti kuin kotiin olisi tullut. Kiitos blogistasi, täällä on autuasta vierailla.
VastaaPoistaKiitos! Muistan kun tulit ja sanoit, että täällä on mukava tunnelma, taidan jäädä :)
PoistaSiitä alkoikin ahkera vierailu puolin ja toisin. On ollut mukavaa yhdessä.
Tämä oli hieno postaus!
VastaaPoistaKiitos, Pirjo!
PoistaAivan ihanasti kirjoitettu. Minä tykkään muutenkin tyylistä kirjoittaa ja kertoa asioita. Tämä on blogi johon aina palaan ensimmäisten joukossa kurkkimaan kun palaan oman blogini äärelle. Niin ja Nero on niin valloittava ja tuo mieleen entisen kissani batmanin ☺
VastaaPoistaLämmin kiitos kauniista sanoistasi, on ihanaa saada tälläistä palautetta. Nerokin on vähän kuin yössä ketterästi liikkuva lepakkomies :)
PoistaSattumalta löysin blogiisi ja selasin enemmänkin . Hienoja kuvia! Ja aivan upea kuppi muuten tämän tekstin alussa heti! Mistä olet löytänyt sen ?
VastaaPoistaKiva kun löysit tänne! Olen keräillyt noita venäläisiä teelasinpidikkeitä kirpputoreilta, ekassa kuvassa on yksi niistä.
PoistaSun blogi on nimensä mukainen. Tietää jo ennen kun klikkaa, että se mitä tulee lukemaan ja näkemään, on miellyttävää, hieman irti tästä hektisestä maailmasta. Nero on tietenkin ihan oma lukunsa, blogin valtija omalla tapaa ;)
VastaaPoistaTässä maailmassa tarvitaan Autuaita Oloja, joten olen iloinen, että aikoinaan tänne löysin - en kyllä muista miten ;)
Kiitos, Cheri, unikkopellosta! En jaksanut heti tulla kiittelemään, kun iski nuhakuume ja meni tovi sen kanssa.
Sulla on muuten ihan uskomattoman kaunis käsiala! Jessus!
Kiitos kauniista sanoistasi, Johanna. Me elemme täällä vähän omassa kuplassamme :)
PoistaKiva kuulla, että unikkoniitty on tullut perille. Toivotan pikaista toipumista ja mukavaa talven odotusta Jovelaan.
Oi, blogiasi on niin ilo seurata!
VastaaPoistaKiitos, Anna! Mekin olemme tavanneet pari kertaa oikeasti ja sekin on ollut tosi mukavaa.
PoistaBlogissasi on aina niin kiva käydä levähtämässä. Katselet maailmaan niin kauniin silmin, lämmöllä ja ajattelevin miettein, upeita kuvia ja hyvyyttä, ihanan kisun kanssa mustan pantterin!
VastaaPoistaKiitos, Saila! On suurenmoista jos Autuas olo voi tarjota levähdyspaikan ja noin hienoja tunnelmia. Nerolla on tietysti suuri rooli tässä. Kivipellon blogissa on myös ihanaa vierailla, sen keittiö on jotain ainutlaatuista leivinuuniherkkuineen.
Poista