Varokaa katolta putoavaa lunta!

Meillä oli pieni katastrofi sunnuntaina.
"Näyttää vaaralliselta.
Käyn katsomassa lähempää."

"Tämä voi pudota jonkun niskaan."

"Katsotaan voiko asialle tehdä jotain."
Nero katosi näkyvistäni lumen alle, tosin vain tuon ylähirren päälle.

Ja sieltä matka jatkui katon alle ja hermostuksissani aloin neuvomaan, että älä mene sinne. Nero ryhtyi peruuttamaan hirsiseinää alas. Ote alkoi livetä, kissa kääntyi ja yritti hypätä aitan parvelle, mutta alla olikin parvelle vievien portaiden aukko. Muks vaan, kissa putosi alas monta metriä. Hätäännyin. Nerokin hätääntyi ja vinkaisi pari kertaa minulle vihaisesti. "Pitääkö tulla siihen neuvomaan." Minun ensimmäinen ajatukseni oli, että mistä löydän eläinlääkärin sunnuntaina.

Nero vaikutti kuitenkin olevan kunnossa. Koska oli sunnuntai ja muutenkin kalapäivä, sanoin prinssille, että lähdetäänpä keittämään kalaa. Siihen ei Neroa tarvitse kahdesti käskeä. Pelästyksestä tärisevin käsin virittelin tulen hellaan ja laitoin seitikattilan kiehumaan. Tässä vaiheessa Nero jo kehräsi, se toipui säikähdyksestä nopeammin kuin minä. Prinssi istuu roskiksen päällä valmiina hyppäämään tiskipöydälle katsomaan kun kaadan kalan siivilään. Jäähdytin kalan nopeasti kylmällä vedellä ja Nero pääsi nauttimaan sunnuntaiherkkunsa. Mikään muu eläin kuin kissa ei olisi selvinnyt hurjasta ilmalennosta ilman vaurioita. No, mikään muu eläin tuskin olisi kiivennyt omituiseen paikkaan.

Eikä siinä kaikki. Kesken ettosien Nero ponnahti pystyyn, juoksi salin ikkunaan ja murisi vihaisesti. Ajattelin, että kauriit...
Mutta ei, jäällä kahlasi kaksi ihmishahmoa, jotka suuntasivat meidän pellolle, pihaa kohti. Tässä vaiheessa kissanluukku jo kolahti ja prinssi oli ulkona. Minä perässä, tosin en kissanluukusta. Katsoimme outoja kulkijoita talon nurkalla kädet puuhkassa, Nero murisi ja taisin minäkin vähän murista. Ihmiset, isäntä ja emäntä suuntasivat peräkanaa pellon yli kohti metsää ja ojasta allikkoon. Jäällä on vaikea liikkua, sillä lumen alla on vettä, siksi hiihtäminenkään ei nyt onnistu. Pariskunta ajatteli ilmeisesti palata lähtöpisteeseensä maitse, mutta tiedossa oli hankala reitti. Myrskyn kaatamia puita ja leveä oja, jonka suussa järven jääkin on varsin epäluotettavaa. Toivottavasti pääsivät kuivana kotiin. Minä selvisin tästä järkytyksestä nopeasti, mutta Nero istui pitkään ikkunassa tuijottamassa järvelle, yleensä rauhaamme ei uhkaa kukaan siitä suunnasta.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, La Petite Princesse!
Mukavaa viikkoa ja maaliskuuta kaikille!

PS. Jos haluat varmistaa, että jokamiehenoikeus ja metsien yhteinen käyttö jatkuu vielä tulevaisuudessakin, niin käy allekirjoittamassa vetoomus metsähallituslain pysäyttämiseksi. Metsähallituslaki ajaa Metsähallituksen yhtiöittämistä, aie huonontaisi olennaisesti eduskunnan ja kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa Suomen luontoa koskeviin päätöksiin. Mikä on yhtiöitetty on myytävissä. Poliittiset päättäjät ovat jo myyneet kansainvälisille sijoittajille mm. maaperän rikkauksia ja yhteiskunnan perusinfrastruktuuria tunnetuin seurauksin. Metsät kuuluvat meille kaikille nyt ja tulevaisuudessa!