Hyödyn tavoittelua

Nyt viimein se luvattu hyötypostaus. Kasvimaa ei ole kukkaniitty, vaikka siltä saattaa näyttääkin. Siellä kasvaa runsaasti ravintoa. Mangoldia olen kerännyt jo kauan kaikenlaisiin patoihin ja kohta säilön sitä pakkaseenkin. Valitsin punavartisen lajin, se ei ole niin nopeakasvuinen kuin vihreä ja varret näyttävät kauniilta ruuassa. Mangoldi kestää hallaa ja on ihan viimeisiä poimittavia lehtivihanneksia syksyllä.

Purjot ovat jo hyvän kokoisia ja niitäkin olen poiminut, mutta pääsato saa vielä kasvaa kokoa.

Viime kesänä purjot kasvoivat todella huonosti. Kaikkein pienimmät jätin maahan ja ne selvisivät talvesta. Keväällä siirsin ne kasvimaan aidan taakse ja nyt ne ovat alkaneet kukkia, saan näistä siemenet ensi kevääksi. Lajike on Hannibal.

Myös kesäkurpitsa, Latino, on tuottanut satoa jo pitkään. Pidän sen rapeasta olemuksesta, herkullinen myös raakana. Poimin kurpitsat aika pieninä niin en jää pulaan liiallisen kesäkurpitsasaaliin kanssa. Tavallinen vihreä kesäkurpitsa vasta aloittelee.

Kannatti nukutella Zefa Finoa, sen tyvet ovat paisuneet komeiksi ja maukkaiksi. Vain pari vartta aikoo kukkia, niistä saan siemenet ensi vuodeksi. Olen aivan addiktoitunut näihin, mutustelen fenkoleita ihan raakana.

Kardoneja ja latva-artisokkia kiusasivat alkukesästä kirvat, mutta siitä huolimatta ne ovat kasvaneet hyvin. Yksi kardoni talvehti ja se on tehnyt jo kukkanupunkin. Eilen tein linssipihveille lisukkeen, jossa oli kardonin lehtiruotia, mangoldia varsineen, punasipulia, valkosipulia, pensaspapuja, pippuria ja suolaa. Satoaikaan voi mennä kasvimaalle miettimään; Mitäs tänään syötäisiin.

Kokeilin myös punaparsahernettä. Rubiininpunaiset kukat ovat kiva väripilkku kasvimaalla.

Palot kerätään pieninä, kiehautetaan ja nautitaan vaikkapa voinokareen kanssa. Miellyttävä, mieto, hieman parsamainen maku.

Rakensin harjateräksestä komean kiipeilytelineenkin kun ajattelin, että herne. Punaparsaherne ei ole kuitenkaan varsinainen herne eikä sillä ole kärhöjä, vaan varsi on tanakka ja se kasvaa puskamaiseksi. Istutin yhden hajuherneen taimen tuohon kiipeilemään. Komean rautakukon olen ostanut Elsan lempituolista. Takana kasvaa härkäpapua ja yksi haisusamettikukka, niitä on vähän joka kolkalla kun kuulemma karkottavat hyttysiäkin ;)

Avomaankurkut saavuttivat kiipeilytelineensä lakikorkeuden ja poistin katoksen. Kurkkujakin olen jo saanut maistella, mutta yhtä suuremmoista satoa kuin viime kesänä ei ainakaan vielä ole näkynyt.

Vihannesportulakka on helppo kasvatettava. Se on erittäin terveellinen ja maukas, maistuu hieman kirpeän suolaiselle. Kasvissa on runsaasti C-vitamiinia ja omega-3-rasvahappoja. Käytän sitä salaateissa ja leivän päällä. Portulakkaa kannatta poimia koko ajan, silloin se tuuheutuu ja pysyy käyttökelpoisena, se ei ala kukkia. Kun kasvi tulee vanhemmaksi voi lehtiä kypsentää ryöppäämällä.

Tietysti kasvimaalla on myös porkkanaa, palsternakkaa ja punajuurta. Punajuuret kasvavat häkissä, halusin varmistaa, että ne menevät oikeaan suuhun. Viime syksynä kauriit söivät kaikki punajuureni, vain yksi jyrsitty puolikas jätettiin puutarhurille. Nyt ei ole kauriita tai peuroja näkynyt piha-alueella. Vain yksi sorkanjälki löytyi kasvimaan aidan takaa perunamaasta. Tänä vuonna olen jättänyt paljon pöpelikköä niittämättä ja se selvästi estää sorkkaväkeä tulemasta liian lähelle. Saa nähdä miten käy syksyllä kun pöpelikkö alkaa lamoutua.

Yrttejä on paljon, tässä perilla.
Rakuunat ovat kansainvälisesti edustettuna; on ranskalaista ja venäläistä. Rakuuna on yksi suosikkimausteitani, erityisesti ranskalainen. Se on talvehtinut kasvimaalla ja talvetin sitä myös ruukussa kellarissa. Keväällä lisäsin kasvustoa pistokkaista. Kasvihan on steriili, joten sitä ei voi kylvää siemenestä. Olen kuivannut sitä talveksi, yrttejähän kannattaa leikata usein, niin ne kasvavat paremmin. Venäläinen rakuuna on voimakaskasvusempi ja varma talvehtija. Se on tuoreena ihan käyttökelpoinen, mutta kuivata sitä ei kannata, se menettää makunsa. Samoin ei kannata kuivata mäkimeiramia, ainoastaan aito oregano säilyttää arominsa kuivattuna.
Taidan tehdä yrteistä ihan oman postauksensa.

Valkosipulit alkavat tuleentua, ne ovatkin komeita. Löysin siemenlaatikosta keväällä pussinpohjan ikivanhoja kosmoskukan siemeniä ja esikasvatin ne. Istutin taimet koristamaan valkosipulipenkkiä, mutta enpä arvannut, että niistä tuli tuollaisia puolimetrisiä jättejä. Niissä on kuitenkin kukkanuput, joten jatkakoon tuossa. Valkosipulithan voi kohta korjata parempaan talteen.

Kyssäkaali on kuvattu verkon läpi. Onhan tuolla kasvimaalla vielä paljon muutakin hyödyllistä, kuten herneet, pavut, salaatit, perusyrtit tilli ja persilja. Monipuolinen kotitori.

Seinustalla kasvavat tomaatit eivät ole vielä kypsiä, mutta lasikuistin amppelitomaatti on tuottanut satoa jo pitkään.

Tavoittelen hyötyä kauempaakin. Tässä yhden iltakävelyn tulos.

Mustikoita on nyt metsässä niin paljon kuin viitsii poimia. Samoin vadelmasato on tänä kesänä ollut yltäkylläinen. Ja vielä tietysti pensasmarjatkin on kerättävä talteen, siinä ovat rastaat ja ystävät olleet hyvänä apuna.