Valokuvanäyttely: Takaisin Karjalaan – Caj Bremer Neuvosto-Karjalan runokylissä, 10.9.2016–15.1.2017 Gallen-Kallelan Museossa.
Sunnuntaina tuli kuluneeksi 15 vuotta New Yorkin WTC-iskuista. Se lienee päivä, jonka jokainen muistaa. Olin silloin keikalla lehdessä ja istuin ylitöissä yksin toimituksessa kun äitini soitti. Hän kertoi kauhuissaan miten lentokoneet lentävät päin rakennuksia New Yorkissa. Olin itse täysin uutispimennossa enkä uskonut asiaa, vaan ajattelin, että jo hieman muistisairas äitini katsoi katastrofielokuvaa. Lohdutin häntä, ettei se ole totta, se on vain elokuvaa. Ei tullut edes mieleen tarkistaa asiaa. Kun viimein kotiuduin töistä ja avasin television, tuijotin mykistyneenä miten koneet lensivät päin kaksoistorneja yhä uudestaan ja uudestaan. Maailma ei ollut sen jälkeen entisensä.
Muistatteko te missä olitte iskujen aikaan?
Kaunista viikkoa kaikille!
Minä oli juuri tullut töistä, kun minukin äitini soitti ja kertoi asiasta.
VastaaPoistaHyökkäys oli niin uskomaton ja pelottava, että useimmat täälläkin halusivat soittaa läheisilleen.
PoistaTöistä kotiin tultua avasin telkkarin,että katsotaan viiden uutiset..
VastaaPoistaIskun uutisointi jätti muut uutiset varjoonsa, olin aivan lamaantunut kun tajusin, että se olikin totta.
PoistaJuuri tuollaisista ihanista syysilloista olemme saaneet nauttia. Ja kauniista säästä.
VastaaPoistaTuollaiset extempore retket ovat ihan parhaita. Teillä oli varmasti onnistunut näyttelyreissu.
15 vuotta sitten kuopukseni oli vauva. Katselin telkkaria häntä imettäessäni. Mieheni oli juuri silloin kertausharjoituksissa ja se on ollutkin hänen ainut kertansa. Ajattelin, että nyt on varmaan "maailmansota" syttynyt ja luulin etten saa miestäni enää kotiin, kun saman tien joutuu sodan temmellykseen. Näin ajattelee pienten lasten äiti, aina pahimman kautta. Päivä jäi ikuisesti mieleen.
Päivät ja varsinkin illat ovat olleet upeita. Kesä sai jatkoaikaa. En yhtään ihmettele reaktiotasi, uutiset aiheuttivat pelkoa koko maailmassa.
PoistaKyllä tuon järkyttävän uutisen päivän muistaa hyvin. Poika oli silloin 9 vuotias ja yhdessä uutisia katsoimme.
VastaaPoistaKiva tuo extempore taidereissunne, bonuksena saitte vielä linnut.
Syyskuun 11. ei unohdu, se osui ihmiskunnan hermoon.
PoistaOli todella hauska extempore-ilta, kotiuduimme vasta puolen yön tietämissä. En muista milloin olisin nähnyt niin paljon lintuja yhtäaikaa.
Tulin töistä kotiin ja mieheni kertoi kauhean uutisen ja heti sitten olikin uutislähetyksen aika ja omin silmin näin tuon lentokoneen törmäyksen ja heti perään toisen törmäyksen. Miten kauhealta se näytti ja toisaaltaan se meni melkein yli ymmärryksen.
VastaaPoistaTuollaiset yhtäkkiset oivallukset mennä jonnekin kivaan kohteeseen on melkein parasta ja kun Tarvaspää on kaunis paikka niin siitä tulee kyllä onnistunut matka.
Uutiset eivät meinanneet millään mahtua tajuntaan. Koko kauheus tornista hyppivine ihmisineen oli kuin huimasta katastrofielokuvasta. Tarvaspää on viehättävä paikka, onneksi tuli lähdettyä pikku seikkailulle.
PoistaMe asuimme Turkissa ja olin lasten kanssa kotona. Miehen veljeltä tuli viesti, että alkaakohan maailmasota. Katsokaa televisiota. Turkkilaiset ottivat tilanteesta kaiken irti ja näyttivät kaikki mahdolliset yksityiskohdat, jotka onnistuivat saamaan esille. Olihan se päivä.
VastaaPoistaUskon, että kaikkialla maailmassa uutisesta otettiin kaikki irti. Tilannetta oli niin vaikea käsittää, että haluttiin tietää jokainen yksityiskohta. Janottiin selitystä.
PoistaOlin hakemassa tytärtä tallilta ja hänen vielä juottaessa hevosia ennen kotiin lähtöä kuuntelin autossa radiota, enkä meinannut uskoa. Ajattelin, että kyseessä on jokin kuunnelma. Heti kotiin palattuamme menin olohuoneeseen avatakseni telkkarin, mutta Ukkokulta oli jo tv:n ääressä seuraamassa ohjelmaa, jota tulikin sitten taukoamatta. Tuo päivä jäi kyllä lähtemättömästi mieleen ja ilman muuta se myös muutti maailmaa pysyvästi.
VastaaPoistaViime päivinä on saatu nauttia lämpimistä illoista, joita oikeastaan odotin koko kesän. Aamuisin sen sijaan on jo ajoittain aika kalsaa.
Maailma muuttui, tajuttiin, että ihminen pystyy vihan voimalla mitä kauheampiin tekoihin ja kohteena voi olla kuka tahansa. Näitä kauniita päiviä ja öitä minäkin odottelin, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
PoistaMe olimme mieheni kanssa Portugalissa lomalla. Juuri sinä päivänä vuokrasimme auton ja ajelimme Espanjan puolelle. Tulimme myöhällä illalla hotellille takaisin ja mies avasi tv:n. Luulimme hetken aikaa, että sieltä näkyi elokuva, mutta kauhea totuus selvisi pian! Soittelimme Suomeen perheelle, ettei tuo voi olla totta! Ihan kamalaa!
VastaaPoistaLuultavasti vieraassa maassa uutinen tuntui vielä pelottavammalta. Luonnonkatastrofitkin ovat aina kaameita uutisia, mutta tälläinen tarkoituksellinen, siviileihin kohdistuva tuhoteko pani ajattelemaan, että ihmiskunnan eettinen ajattelu on mennyttä.
PoistaMuistan hetken hyvin, kun näin uutisen iskusta. Opiskelin ja tein opiskeluun liittyvää isompaa koulutyötä olohuoneen lattialla telkkarin edessä, kun uutinen tuli. Istuin ihan telkkarin edessä nenä kiinni ruudussa ja tuntui, että olin aivan tapahtumien keskellä, kun kuva oli niin lähellä. Jotenkin tuo vielä jäi senkin vuoksi niin hyvin mieleen, kun omista häistä oli kulunut silloin vain kuukausi. Kontrasti oman onnen ja kauhean tapahtuman välillä oli suuri.
VastaaPoistaNew Yorkilaisten tuska ja kauhu oli järkyttävää katsottavaa. Tuntui lähes syylliseltä nauttia oman kodin rauhasta. Suru ja pelko kyllä nostivat päätään.
PoistaAsiakkaat puhelimessa alkoivat yksi toisensa jälkeen sanoa, ei nyt, täytyy katsoa telkkaria, voi kauheeta, herrajumala, jenkkeihin on hyökätty -ja muuta vastaavaa.
VastaaPoistaEihän siinä kauan mennyt kun joku meni napsauttamaan neukkarin telkkarin päälle ja kohtahan me istuttiin siellä kaikki tuijottamassa mykistyneinä. Pomon ymmärrys ei ihan meinannut riittää kun väki hävisi paikoiltaan, yritti hoputtaa takaisin työpisteisiin, mutta eipä tuollaisena päivänä asiakaskontaktit kiinnostaneet meitä sen enempää kuin vastapuoltakaan.
Uutinen muutti elämän mittasuhteita. Arkiasiat lakkasivat kiinnostamasta. Ja tosiaan ajatus oli, että Amerikka on joutunut sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi omalla maaperällään. Sekin tuntui uskomattomalta.
PoistaPäivä jäi mieleen ja lamaannutti, oli jotenkin täysin epätodellinen tilanne, kuinka kukaan voi tehdä jotain noin kauheaa! Ajatuksia pulppusi päässä - mitä nyt seuraa? Ja lasten kysymykset, kuinka niihin voi vastata niin, etteivät he joutuneet paniikkiin! Päivä kalenterissa aina herättää muistot!
VastaaPoistaEnsihallojen jälkeen on on ollut ihania päiviä ja lämmintä, onneksi halla ei vienyt kovin paljoa mennessään! Ihanaa sadonkorjuun aikaa :D
Tuolloin tuntui, että elää todeksi jotakin sairasta fantasiaa. Meillä ei ole vielä käynyt halla, alimmillaan yölämpötila taisi olla kahdessa asteessa. Mitään ei ole vielä paleltunut, tomaattejakin kypsyy vielä seinustalla.
PoistaMinä muistan. Istuin bussissa matkalla koulusta kotiin ja radio oli autossa auki. Ilta menikin sitten televisiota tuijottaessa.
VastaaPoistaNuo uutiset naulitsivat kaikki tv:n ääreen. Asian sulattaminen oli hyvin vaikeaa.
PoistaMuistan hyvin. Olin kotona, kun toimittaja-mieheni soitti ja kehotti avaamaan television ja katsomaan uutisia.
VastaaPoistaUutinen ei unohdu. Toivottavasti se on järkyttävin maailmanuutinen elämämme aikana.
PoistaAsuin silloin Hervannassa ja olin palaamassa kaupasta kotiin. Muistan tarkalleen sen kävelykadun risteyksen missä vastaan tuli keski-ikäinen mies koirineen, mies höpötti jotain lentokoneesta joka oli törmännyt pilvenpiirtäjään. Katsoin hieman kummissani miestä ja ajattelin hänen olevan vain yksi "hervannanhullu". Kotiin päästyä irkissä olikin jo todellinen mekkala päällä ja samantien avasin itsekin television. Ehdin parahiksi näkemään miten toiseen torniin iskeytyi lentokone. Siinä se meni sitten koko loppupäivä aina pitkälle yöhön, tv:n ja netin ääressä.
VastaaPoistaTapahtuma oli niin uskomaton ja yllättävä, että helposti luuli harhaiseksi puheeksi. Joskus todellisuus voi olla mielikuvitusta ihmeellisempi.
Poista