Viikonlopputragedia

Viikonloppu sujui tragedian merkeissä. Olin lähdössä ystäväni kanssa Tallinnaan, päämääränä Antti Mikkolan ohjaaman Macbethin ensi-ilta Linnateatterissa. Muistan joskus kuulleeni, että teatteriväki uskoo näytelmän olevan kirottu eikä sen oikeaa nimeä pidä lausua ääneen. Emme olleet asian suhteen varovaisia, emmekä säästyneet seuraamuksilta. Odottaessamme Helsingin satamassa laivaan pääsyä, sai matkakumppanini viestin, että hänen puolisonsa on saanut vakavan sairauskohtauksen. Ystäväni  joutui palaamaan pikaisesti kotiin ja minä astuin yksin laivaan.

Shakespearen näytelmä oli sijoitettu nykyaikaan, tapahtumien keskiönä urheiluseuran johtokunta.
Kieli tuotti minulle vähän ongelmia, mutta täytyy sanoa, että ymmärsin repliikeistä enemmän kuin aikoinaan katsoessani Shakespearen tragediaa Lontoon Globessa alkuperäistekstillä.

Lady Macbeth, Hele Körve

Näytelmä oli visuaalisesti upea. Siitä oli osaltaan huolehtinut valo- ja videotaiteilija Tiiti Hynninen. Pääosan esittäjä Henrik Kalmet esiintyi enimmäkseen speedoissa ja muutenkin puvustus oli hieno. Erittäin miellyttävä teatterikokemus.

Tallinnassa oli harmaata ja viileää.

Ainoat kevätkukat näin kukkatorilla.

Onneksi sain kotimaasta viestejä, että tilanne ei ollutkaan niin paha kuin ensin luultiin. Seuraavana päivänä katselin hieman kaupunkia.

Hän kaipasi selvästi juttuseuraa.

Tämä tilanne on jotenkin absurdi. Taiteilija oli ripustanut muuriin pienen näyttelyn ja maalasi Tallinna-maisemaa, mutta näköala oli melko karu, korkea kivimuuri. Hän taisi tuntea aiheensa niin hyvin, että maalasi muistista.

Kaikkea ei ole vielä restauroitu.

Mainospylväätkin ovat tyyliin sopivia.

Tragedia jatkui sunnuntaina kotiinpäästyäni. Talvi oli tullut takaisin, maa oli peittynyt uudelleen senttien lumikerrokseen, se oli pettymys. Lumitöihin en kuitenkaan enää ala, hoitakoon kevät sen puolen ja olihan eilen jo kevätpäiväntasaus.
Ikävyyksistä huolimatta viikonloppu oli mukava katkos arkeen ja nyt paistaa taas aurinko lupaavasti.