Kirvoja ja kirppuja

Turha syyttää minua omista kirpuistaan. Piika on hyvä ja laittaa tulet uuuniin.

Perjantaina nautiskelin aamupalaa kun huomasin kädelläni kipittävän hyönteisen. Luulin sitä kukkakärpäseksi ja huitaisin, mutta se ei lentänyt pois. Koska ötökkä näytti jotenkin kiiltävältä heräsi epäilykseni ja nappasin olion luupin alle. Kirppu. Eläinlääkäri ei ehtinyt vastata puhelimeen, olisin lähtenyt ostamaan kirppulääkettä. Tartuin imuriin ja kävin läpi Neron makuupaikat ja sohvan.
Kun Nero tuli töistä syynäsin sen turkin tarkasti, mutta yhtään kirppua ei löytynyt. Ilmeisesti kohtaamani yksilö oli ainoa tässä huushollissa ja tullut sisään puserossani kun olin taannoin linnunpönttöjä putsaamassa. Pusero päätyi pesukoneen käsittelyyn, toivottavasti kippusirkus päättyi tähän.

Kasvimaalla vihertää jo. Syksyllä kylvetty vuonankaali vihertää jään keskeltä.
Sisällä kasvaneessa yrttitarhassani huomasi kauhukseni kirvoja. Viljelyt lensivät välittömästi kompostiin, sillä kirvat ja taimien esikasvatus ovat sovittamaton ristiriita. Isommat, kuten runkorosmariinin ja kellarissa talvehtineen ranskalaisen rakuunan siirsin kylmään kuistille varmuuden vuoksi. Kasvien tuominen kaupasta kotiin on aina tuholaisriski, vaikka harvemmin niissä näkyy liikettä. Viime keväänä toin kirvaviljelmän luomukirvelissä, jonka ostin Plantagenista. Onneksi kohta voi laittaa ensimmäisen kasvimaan ulos ruukkuun.
Vielä ehtii osallistua edellisen postauksen lippuarvontaan.
Mukavaa sunnuntaita!