Lauantai oli omistettu kissoille. Kissabloggaajat olivat tutustumassa Hannele Luukkaisen kissaesinekokoelmaan vasta avatussa
kissamuseossa Porvoossa. Valkoinen keramiikkakisu on yksi Hannelen ensimmäisiä kissaesineitä.
Hanu on kerännyt kissoja pienestä tytöstä ja kokoelma on valtava, kaikki esineet eivät edes mahdu kaksikerroksiseen aittaan.
Kissalaukkuja ja kukkaroita
Saapasjalkakissa. Hanu kertoi, että vanhat mekaaniset lelut ovat edelleen toimivia.
Muovinen kissapilli oli minulle nostalgian huippu. Lapsuudessani tälläisiä sai ostaa markkinoilta.
Puutarhurikissa
Karvisille on oma osasto.
Missä on kissoja on myös hiiriä.
Yleisö seuraa jahtia jännittyneenä.
Kissapuhelin
Kirjanurkkauksesta. Paikalta löytyi myös pieni kirpputori ja paljon kissamaisia juttuja lähti sieltä joukkomme matkaan.
Isäntäväen mukaan on lottovoitto jos onnistuu näkemään introvertin museokissa Foxin.
Museon lisäksi saimme nauttia suussasulavia blinejä lisukkeineen. Kiitos herkuista ja lämpimästä vastaanotosta Hannele ja Hannu.
Museon jälkeen lähdimme katsomaan oikeita kissoja
Tolkkisten Kissataloon. Kissatalosta on laitosmaisuus kaukana, siellä on kodikas tunnelma ja kaikille kissoille paljon omia viihtyisiä tiloja. Hellyydenkipeä Karri nautti täysin rinnoin saamastaan huomiosta ja runsaista rapsutuksista.
Ihmettelen ettei tälle hurmurille ole vielä löytynyt kotia.
Kokonainen kissaperhe on saanut turvapaikan.
Toiset pienokaiset uuvahtivat, mutta hetken kuluttua leikki taas jatkui ja pallo sai kyytiä.
Viiru lohdutti Naukulan Mammaa.
Tyhjä katse kertoo, että elämä on kolhinut. Tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisammalta. Villiintyneen kissan kesyttäminen on vaativa, mutta erittäin palkitseva projekti.
Sasu on hukkaan joutunut kotikissa. Ehkä sen omistaja kaipaa sitä huolesta sairaana, osaisipa hän kysellä kaveriaan Kissatalosta. Omiin koteihinsa palautettujen löytökissojen määrä on kuitenkin hyvin pieni. On sydäntä raastavan surullista, että kissoja hylätään ja jätetään heitteelle, mutta onneksi on tälläisiä paikkoja ja ihmisiä, jotka välittävät ja haluavat auttaa. Täällä tarvittaisiin apukäsiä, joten porvoolaiset kissanystävät, ojentakaa tassunne. Monesti kissatalokäyntien jälkeen minulla on ollut hurjan surullinen olo, mutta Tolkkisten talon väen olot jättivät hyvän mielen.
Kissatalossa on myös kirppis, Viirun Vintti.
Kissatalolla on hulppeat tilat vanhassa kansakoulussa, jota ympäröi puutarha.
Kiitos
Tassulinnan Tuijalle ja
Naukulan Merjalle reissun organisoimisesta. Suurkiitos
Kissakkaan Minnalle kuljetuksesta ja erinomaisesta matkaseurasta.
Mukana olivat:
Pauliina - Naava-kissan lukija
Olipa teillä ihanainen kissaretki! On tosiaan surullista, että kissoja jätetään oman onnensa nojaan tai kohdellaan muutoin kaltoin! Ihania kisuja, suloinen kisuperhekin :D
VastaaPoistaKaikilla kisuilla pitäisi olla huolehtiva ja turvallinen koti. Onneksi on tuollaisia välikoteja joihin kulkurit voi toimittaa suojaan. Tolkkisten kissatalo lienee yksi parhaita paikkoja eksyneille ja hylätyille.
PoistaKiitos tästä postauksesta! Minäkö keski-ikäinen Tiian Instasta jo kuvia katselin ja ihan innostuin kissamuseosta!
VastaaPoistaKissamuseo on kiehtova paikka. Oli yllättävää nähdä miten paljon kissatavaraa löytyy eri alueilta. Vaikka kuvissani esittelin lähinnä leluja, niin paljon yllättäviäkin asioita löytyy kokoelmista.
PoistaTeillä olikin ihanan kissapitoinen retki. Tuollaisen kissapillin minäkin muistan joskus omistaneeni.
VastaaPoistaOnneksi on turvakoteja kissoille. Kunpa ihmiset oppisivat huolehtimaan kissoista paremmin. Naapurikylässä tehtiin viime viikolla poliisille rikosilmoitus miehestä, joka laittaa koiransa ajamaan kissat puuhun ja ampuu ne sitten. Käsittämätöntä julmuutta.
Järkyttävää julmuutta ja tyhmyyttä, toivottavasti mies saa tuntuvan sanktion tekosistaan. Tuossahan on jo monta eri rikosnimikettä. Meillä naapuri pyyteli aikoinaan anteeksi kun heidän koiransa oli ajanut Neron puuhun. Onneksi Nero on taitava kiipeilijä. Kissan pahin vihollinen taitaa olla ihminen, mutta myös paras ystävä ja turva.
PoistaLuinkin reissustanne jo Naukulan blogista. Hieno reissu..:)
VastaaPoistaOli todella mukava reissu. Paljon kissoja ja mukava tavata blogiystäviäkin.
PoistaIhania kissoja, varsinkin nuo oikeat <3
VastaaPoistaTuollaisesta kissakodista on vaikea poistua ilman kissaa :) Harmi, että Nerolla on niin huonoja kokemuksia muista kissoista, etten uskalla suurentaa laumaamme.
PoistaSasu on aivan upea pantteri, ooh. Ihanat olot tuolla Porvoon kissatalossa selvästi. Kunpa vain kaikki saisivat kodin ja uusia hylättyjä kissoja ei tulisi.
VastaaPoistaHauska ja kiinnostava kissamuseo!
Kissatalo pitää majaa suuressa vanhassa kansakoulussa, tilaa on siis runsaasti ja kissoilla on omat huoneet sisustuksineen. Karanteenin vuoksi monia sai ihailla ikkunan takaa ja kissoilla oli oma rauhansa, ne saattoivat halutessaan piiloutua pesiinsä lepäilemään. Totta kai sitä toivoo, että tuollainen paikka olisi tarpeeton ja koditon kissa olisi harvinainen ja poikkeuksellinen asia. Kissamuseo on syntynyt rakkaudesta kissoihin ja Hanu on tehnyt valtavasti eläinsuojelutyötä kissojen hyväksi.
PoistaKuulostaa, että teitä oli mukava porukka ja mukava tunnelma! Ihan sama nostalgian huippu oli minullakin, kun luin postauksesi.
VastaaPoistaOli kiva porukka ja molemmissa paikoissa oli lämmin vastaanotto ja hyvä tunnelma. Muistan tarkkaan millainen viserrys kuului kissapillistä vaikka sen käytöstä on totisesti aikaa.
PoistaOlipas kiva postaus, kiitos tästä. On hienoa kun on olemassa kissamuseo, en ole sellaisesta ennen kuullutkaan. Teillä on ollut mukava vierailu mukavassa porukassa.
VastaaPoistaKiva jos postaus kiinnosti sinua. Kissamuseo on ensimmäinen ja ainoa Suomessa, eikä noita maaimallakaan kovin monta ole. Hieno teko Hanulta. Kivassa porukassa on helppo retkeillä, varsinkin kun puheenaiheet ovat yhteisiä :)
PoistaHienoa, että on tuollainen paikka, jossa huolehditaan kodittomista kissoista. Surullista, että kissoja jätetään heitteille.
VastaaPoistaArvostan kovasti eläintensuojelijoiden työtä. Nero sponsoroi meidän lähintä kissakotia ja pari kulkuria olen itsekin sinne saattanut. Vain tunneköyhät ja empatiakyvyttömät ihmiset pystyvät hylkäämään lemmikkinsä. Pakottavissa tilanteissa on muitakin ratkaisuja kuin oman onnensa varaan jättäminen.
PoistaSaapasjalkakissa oli pikkulapsena mun ehdoton lemppari:)
VastaaPoistaSaapasjalkakissa oli älykäs kaveri, joka auttoi ihmistä.
PoistaOlet saanut ihanat kuvat museosta! Minulla meni pää niin pyörälle tavarapaljoudesta, että yksityiskohdat jäivät keksimättä.
VastaaPoistaOli hauska nähdä, seuraavaan kertaan :)
Oli tosi kiva tavata. Pää meni tuolla pyörälle itse kultakin. Yritin löytää otoksistani sellaisia kuvia, joita ei ole näkynyt muiden raporteissa. Siksi noin niukasti yleiskuvia.
PoistaSiinä olikin taas yksi asialleen omistautunut ihminen:). Keräilijät ovat kanssa ihan oma lukunsa. Itse en ole postimerkki-harrastuksen jälkeen kerännyt mitään. Ja siltikin on paikat tavaraa pullollaan.
VastaaPoistaTässä voi jo puhua pitkäjänteisestä keräilystä, ensimmäiset esineensä Hannele taisi saada viisi vuotiaana, eli 65 vuotta saman aiheen keräilyä on melkoinen saavutus. Toki kokoelma on karttunut myös joillakin lahjoituskokoelmilla.
PoistaOlet löytänyt vaikka mitä yksityiskohtia; ihanat kuvat! Huippua että olit mukana!
VastaaPoistaKiitos sinulle vielä hienon retken järjestämisestä ja menomatkan matkaseurasta. Kissamuseosta on jo julkaistu niin paljon hienoja kuvia, että keskityin postauksessani yksityiskohtiin :)
PoistaTolkkisten kissatalo on näkemisen arvoinen ja museo myös. Tolkkisissa tarvitsinkin todella lohdutusta :)
VastaaPoistaTunteet nousivat pintaan ja minullakin silmä kostui Helmiä muistellessa.
PoistaHauska postaus.
VastaaPoista☺️
PoistaIhana paikka!
VastaaPoistaJa hienot kuvat!
Kiitos. Mielenkiintoisia paikkoja ja mukavaa seuraa.
PoistaIhanan pörröinen juttu...
VastaaPoistaPörröisen kehräävä päivä :)
PoistaMinulla on hämärä muistikuva tuommoisesta pillistä. Ehkä joskus mummilassa oli tuommoinen ja siihen yritti puhaltaa...
VastaaPoistaHarmi kun et päässytkään mukaan. Olisi varmaan löytynyt montakin nostalgian kohdetta.
Poista