Naapurikyttäystä

Viikko sitten maanantaiaamuna puhelin soi, siellä oli naapurin rouva.
– Anteeksi, tämä on tälläistä naapurikyttäystä, mutta olen kulkenut useamman kerran postilaatikkosi ohi ja se tursuaa postia, päätin kysyä onhan sinulla kaikki hyvin?
- Kiitos huolenpidosta, täällä on kaikki hyvin. Minulla oli ystävä täällä kyläilemässä viikonlopun ja postilaatikko on unohtunut tyhjentää.
- Hyvä kuulla, ettei sinulla ole hätää, pohdin, että jos olet vaikka sairastunut ja tarvitset apua.
- Erittäin ystävällistä toimintaa sinulta, arvostan tälläistä naapurikyttäystä.

Viikonlopun täällä majaillut ystäväni kävi päivittäin hevosenkäsittelykurssilla ja olen tottunut siihen, että vieraat tuovat postin tullessaan. Postilaatikko sijaitsee monen sadan metrin päässä, enkä itse poistunut puutarhavyöhykkeeltä. Ystäväni ei kuitenkaan hoksannut tyhjentää lootaa, enkä muistanut siitä erikseen mainita. Laatikkoon oli tungettu tilaamani kaaliverkko ja siksi se näytti ylitursuavalta.
Ei naapurikyttäystä, vaan naapurihuolenpitoa. Kiitos!

Naapureista puheenollen, kauriit ovat lähteneet kesälaitumille ja sipulikukat ovat saaneet mahdollisuuden. Keväisin kauriit katoavat ja tillalle tulevat peurat, mutta ne ovat täällä niin arkoja, etteivät juurikaan käy pihalla ja metsänsiivous-operaationi pelästytti ne niin, että taisivat siirtyä kauemmaksi.

Olen poistanut valkosipuleilta olkikatteen ja laitoin harsot tilalle. Kate eristää kylmältä talvella, mutta estää myös maan sulamista keväällä. Lisäksi maan on hyvä kuivahtaa hurjan kosteiden periodien jälkeen.
Valkosipuli kestää hyvin kylmää, mutta uudet versot on hyvä suojata sekä kylmältä, että paahteelta.

Hyvin ovat sipulit lähteneet kasvamaan. Ne saivat syksyllä istutuksen yhteydessä evääksi hevosenlantaa ja kohta lannoitan ne uudelleen ja vielä kerran keskikesällä.
Pitäsiköhän suositella luomutilalle, josta olen hakenut oljet, uuden puimurin hankkimista, sillä näytti siltä, että viljaa ei ole puitu ollenkaan. Tähkät olivat lähteneet kasvuun ja valkosipulien joukossa kasvoi siis viljapelto. Onneksi oraat on helppo nyppiä pois tässä vaiheessa. ihmettelin myös penkissä runsaasti esiintyviä itäviä herneitä, tarkemmin tukiessani huomasin oljen seassa myös kuivuneita herneenpalkoja.

Kreikkalainen vuoritee (Sideritis scardica) talvehti taas hyvin pienen olkikatteen alla.

Väinönputki aloittaa pontevasti.

Lupaavan näköinen keisarinpikarililja.

Iloista Vappua kaikille!
Jos sää sallii me vietämme sen puutarhatöissä, pehtoori on jo alkanut hoivata mirrinminttua ja rohtovirmajuurta. Hän nauttii yhteisistä kasvimaahetkistä eikä epäröi työntää tassujaan multaan.