Palefaces

Tämän kesän helteet eivät ole houkutelleet festivaalikentille, mutta sunnuntaina päätimme lähteä kavereiden kanssa Karjaalle, missä kolmipäiväinen Faces Festival juhli viimeistä päivää suvaitsevuutta ja monikulttuurisuutta musiikin voimin.
Räppäri Paleface tuli ihan lähelle julistamaan teemaa.

Meidät sai liikkeelle "Folk meets Rap" Värttinä features Paleface ja konsertti olikin sunnuntain parasta antia. Ennakkoon mietin, että miten nämä esiintyjät sopivat yhteen, mutta aivan mahtavan shown he saivat aikaiseksi.
Erinomainen paketti sanomaa ja viihdettä.

Minulle nostalginen elämys oli Hasse Walli ja Asamaan-yhtye. Nuoruuteeni kuului paljon tanssia Asamaan-yhtyeen rytmien tahdissa ja vaikka nykyinen Asamaan ei ole sama kuin silloin, houkutteli musiikki nytkin tanssimaan.
Hasse Wallin muistan jo lapsuudesta, The Islanders, Jormas, Blues Section ja Piirpauke.
Festivaalin tunnelma oli intiimi ja rento kuin kyläjuhlissa. Sääkin suosi, aurinko pysyi pilvessä, tuuli vilvoitti, eikä ollut liian kuuma edes tanssahdellessa. Oli erittäin mukava päivä.

Punainen kuu

... luo järvelle siltaa, 
ei tulla koskaan voisi kai tälläistä iltaa.
Vuosisadan toiseksi pisin kuunpimennys perjantaina sai ihmiset hakeutumaan aitiopaikalle katsomaan komeaa näytelmää.
Järven rannoilla vallitsi jännittynyt ja hiljainen tunnelma kun pääesiintyjää odotettiin näyttämölle.

Mekin istuimme ystäväni kanssa saunarannassani hyvissä ajoin odottelemaan. 
Pilvikerros näytti huolestuttavalta.

Ystäväni toi noitarumpunsa mukanaan ja lauloi upeita mantroja sen säestyksellä. Tunnelma ei olisi voinut olla mystisempi, mutta kuu ei näyttäytynyt. Kokemuksesta tiedän, ettei kuuhun voi luottaa, mutta se on mestari luomaan yllätyksiä.

 Juuri kun alkoi tuntua toivottomalta, astui diiva esiin pilviverhon takaa upeassa punaisessa asussaan, jota hän ei kovin usein esittele.

Viimeinen kuva on napattu tänään 0.42.
Näytelmä kesti pitkään ja oli lumoava, mutta aivan loppuun asti en pysynyt valveilla.
Olitko sinä katsomassa samaa näytelmää?

Suuhunpantavaa

Lämmön vaikutuksesta sato kypsyy hurjaa vauhtia.
Huomasin, että kaaleilla oli kuumat paikat verkon alla, nehän pitävät viileämmistä oloista. Jotkut kyssäkaalit olivat haljenneet ja luulen sen johtuvan lämmöstä. Säilöin lehtikaalin pääsadon kuivaamalla. Onneksi kuivuria voi käyttää yläkerrassa, sillä sehän toimii kuin lämpöpuhallin.
Tomaatteja on nyt kaikki kulhot täynnä sato kypsyy vikkelään. Porrastin taimikasvatuksen, joten ihan kaikki eivät kypsy samanaikaisesti. Onneksi pienestä tomaattihuoneestani saa kolme sivua ja kattoluukut auki, muuten saattaisi olla tompskuilla kuumat paikat.

Avomaankurkut ovat kasvaneet hyvin ja satoa on saanut poimia jo jonkin aikaa. En ole kastellut kasvimaalla muuta kuin kurkkuja, vähän kurpitsoita ja tomaattihuoneen tomaatteja silloin tällöin. Muu on pärjännyt omillaan.

Onneksi saimme kunnon sateita, maa kastui syvältä ja kate pitää hyvin kosteutta. Kuvassa vihannesportulakka, erinomainen runsaasti C-vitamiinia sisätävä yrtti. Lehdissä on myös paljon Omega-3-rasvahappoja.
Se on voinut tänä vuonna erinomaisesti, sillä kasvi ei siedä märkyyttä.

Pehtoori tarkastaa, että valkosipulien kate on asianmukaisesti paikallaan.
Valkosipulit ovat alkaneet tuleentua ja kohta on korjattava sato talteen. Minulla on vielä edellisvuodenkin satoa jäljellä ja sipulit ovat säilyneet oikein hyvin. Keltasipulia jouduin ostamaan yhden kerran, punasipulit riittivät uuteen satoon asti, joten sipuliomavaraisuus on hyvä.

Mehevää ja rehevää. Olen karsinut kasvimaalta paljon kukkakasvustoja, varsinkin jättiläiseksi kasvavaa kurkkuyrttiä. Kehäkukista olen kerännyt siemeniä talteen, jotta ne kukinta jatkuisi pitempään. Olen kylvänyt kehäkukkaa monessa erässä, joten uutta satoa on tulossa.

Kesäkurpitsoita on kolmea lajia, vihreitä, keltaisia ja raidallista latinoa. Näitäkin pitää kerätä päivittäin, jotta eivät kasva liian suuriksi.

Pensasmarjat; mustat ja punaiset viinimarjat sekä karviaiset ovat jo kypsiä. Samaan aikaan pitäisi poimia mustikoita ja vadelmia, mutta helteinen metsä ei ole kovin houkutteleva kun pitäisi ötököiden takia olla hyvin vaatetettu. Kotimaisemista olen poiminut jonkin verran mustikoita ja vadelmia. Marjapensaissa voi viettää aikaa illan viileydessä.
Olen kuitenkin nauttinut lämpötilasta, talo on oikein ajoitetulla ristivedolla pysynyt melko viileänä ja yöt ovat olleet ihan miellyttäviä. Ulkona voi puuhailla vain varjossa tehtävien projektien parissa, kuten puutarhakalusteiden huolto ja kunnostus, kalusteen voi aina siirtää varjoisaan kohtaan.

Valkosipuli ja unikko ovat liittoutuneet.

Myös pehtoori viihtyy siimeksessä päivän hiostavat hetket ja kun tuntuu oikein kuumalta siirtyy hän talon alle, missä on aina viileää.
Öisin meitä on valvottanut makuuhuoneen avoimen ikkunan takana koivussa huutelevat lehtopöllön poikaset. Yhtenä yönä kun metelistä ei meinannut tulla ollenkaan loppua, soitin tabletilta aikuisen lehtopöllön ääntelyä ja kas, lapsikatras mykistyi.
Kauniita päiviä teille!

P.S. Areenassa on vielä jonkin aikaa katsottavissa hieno norjalainen elokuva, Keittiötarinoita. Hauskuutta helteeseen, jos ette ole sitä vielä nähneet.

Vieraisiin pöytiin

Viime viikolla sain pyöristää vatsaani vieraiden pöytien herkuilla. Tai eivät ne kovin vieraita olleet tuttujen pöytiä, kesäherkuilla katettuna.
Torstaina juhlittiin Helsingin Käpylän idyllissä, mukana oli mm. kuvan "vaahteramäen eemeli".

Sää suosii puutarhajuhlia aurinkovarjon alla.

Lauantaina suuntasin Raumalle Marjan luo puutarhabloggareiden tapaamiseen ja juhlimaan Suvikumpu-blogin kymmenvuotista taivalta.
Viiru istui portailla vastaanottamassa vieraita.

Herkullisen aamiaisen jälkeen lähdimme yhteen puutarhureiden pyhiinvaelluskohteista: Vakka-Taimeen, missä Vesa Muurinen esitteli meille satumaista puistoa ja toinen toistaan erikoisempia kasveja. Hurja määrä tietoa tulvi taas puutarhagurun huulilta. Ilma oli sakeana kysymyksiä ja kaikkiin löytyi vastaus.
Aiemmin retkeilimme täällä kesäkuussa 2016, siitä kertoo postaus täällä.

Keltaiset Kanadanliljat kukassa.

Aika monen ostoskoriin päätyi Kanadanliljan herkkä punainen versio.

Tämänkin olisin halunnut, jokin luppio, jota ei tällä hetkellä ollut myynnissä.

Ostin monarkkiperhoselle tuliaisiksi mesisilkkiyrtin taimen, katkaisin kukinnon maljakkoon istuttaessani kasvin  ruukkuun.
Kun etsin tietoa netistä törmäsin tähän:
"Tämä laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta lajin maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty."
Kääk, minusta tuli tietämättäni kasvirikollinen. Lupaan pitää yrttiä tarkasti silmällä ja hävittää sen jos se osoittautuu pahantapaiseksi.

Pionien äärellä.

Antoisan retken jälkeen palasimme Marjan herkkujen ääreen Suvikumpuun.
Saaripalstan Saila ehti seurustella Ruusan kanssa.

Puutarhassa-blogin Maria auttoi kuvaamaan muistiin aiemmin Marjalta saamieni pelakuiden unohtuneita nimiä.

Marja on armoitettu pitokokki, häneltä syntyvät kauniit ja suussasulavat herkut kymmenelle tai 200:lle syöjälle.
En tiennyt, että voisin syödä niin paljon. Kun olin jo ääriäni myöten täynnä, jälkiruokakin nautittuna, purjehti pöytään vielä tämä kaunotar.

Muutkin halusivat ikuistaa upean Pavlovan ja tuli todistettua vanha viisaus: jälkiruualle on oma vatsansa.
Juhlimme iltaan asti puutarhajuttujen parissa. Taimivaihtoakin oli ja kotiutin muutamia mielenkiintoisia perennoita ystäviltä. Nero sai Marjalta tuliaisiksi aidon kissanmintun, siitä kehräävä kiitos.
Paitsi, että oli hauskaa, niin opin aivan valtavasti puutarha-asiaa tällä retkellä. Minusta saattaa kehkeytyä vielä kunnon perennankasvattajakin, ainakin innostus on tarttunut näistä tapaamisista.
Kiitos Marjalle kesän kohokohdan järjestämisestä ja ihanista herkuista, jotka syöpyivät lähtemättömästi makumuistiini! Kaikille kiitos hauskasta seurasta ja puutarhavinkeistä!
Paluumatkastakaan ei puuttunut jännitystä, pari kertaa jouduin jarruttamaan peuran takia. Ensimmäisellä kerralla tielle aikonut sorkkajalka pelästyi ja päätti palata takaisin pellolle lajitoverinsa luo. Toisella kertaa kesäyössä toikkaroi vielä pilkullinen peuranvasa keskellä tietä. Onneksi oli aika vähän liikennettä eikä takana lähellä ajanut kukaan.

Kotipeurakin toi kaksosensa näytille ensimmäisen kerran maanantaina. Ne olivat pihan reunalla, mutta pelästyivät minua ja pakenivat pellon yli.

Mukavaa viikkoa, pysykää viileineä!

Jäärää hatutti

Olin saunalla puuhastelemassa, istuin portailla ja asetin aurinkohattuni lähellä olevalle kannolle.

Maalasin ikkunanpokia ja sillä välin kun maali kuivuu, ajattelin poimia vähän mustikoita.
Otin hatun päähäni ja lähdin pienen ämpärini kanssa mustikoiden kimppuun.
Poimiessani tuntui vähän väliä jokin oksa tai korsi osuvan hattuuni. Poimin litran mustikoita ja palasin saunalle. Istahdettuani portaille, päässä alkoi oudosti tykyttää ja kun otin hatun päästäni sen kuvussa, sisäpuolella istui jymyjäärä, tuollainen kolmesenttinen kovakuoriainen. Onneksi se oli kiltillä päällä, sillä suuttuessaan se voi voimakkailla leuoillaan purra kipeästi. Palautin jäärän kannolle.

Olen poiminut muutamia litroja mustikoita ja syönyt ne. Kuivuudesta huolimatta niitä on löytynyt ihan mukavasti. Pitää vain olla nopea, sillä täällä on paljon poimijoita; rastaat, varikset, sorsat ja kauriitkin näyttävä mielellään maistelevan niitä. Aamiaislautasella marjojen alla on omena-kaura-siemenpuuro.
Onnekasta perjantaita ja 13. päivää!

Puutarha digitalisoituu

Sormustinkukat (Digitalis purpurea) juhlivat joka puolella puutarhaa, on puutarhan digiaika.
Peitin kasvimaan ympäriltä maata mansikkakankaalla, jotta saan vuohenputki-nokkos-juolavehnä-lupiini-kasvuston pois. Parin vuoden päästä poistin osan muovista ja kylvin maahan kukkaniityn pörriäisten ja perhosten iloksi. Nyt kukkaniitty on aivan villiintynyt, mutta aika ihana.

Myös kasvimaa on digitalisoitunut, sormustin kukat eivät saa kasvaa hyötykasvien lavoissa, mutta ne ovat kylväytyneet käytävälaattojen ja laatikoiden väliin. Siinä ne saavat houkutella pörriäisiä pölyttämään hyötykasvejakin ja tuomaan silmäniloa.

Outo kulkija voisi kasvimaan ohi kulkiessaan ajatella, että siinäpä kasvaa kaoottinen kukkamaa, mutta kyllä hyöty rehottaa tuolla seassa komeasti.

Suurin osa kukista on itsestään kylväytyneitä, kuten tässä pioniunikot, kehäkukat, kurkkuyrtit, sormustinkukat. Taustalla, kasvimaan reunalla kukkii harmaamalvikki. Sen edessä näkyy yksi maissi, joita minulla on tänä kesänä vain kolme kasvamassa.

Keväällä aloittaessaan kasvimaa on täysin autio erämaa. On aina yhtä suuri ihme, että siitä nopeasti kehkeytyy hyödyllinen kukkiva paratiisi.

Tässä kuva todisteeksi, että hyötykin kukoistaa. Persiljaa tilliä ja punarevonhäntää.

Tomaattihuoneen edustallakin digitalikset toimivat sisäänheittäjinä ja houkuttelevat pörriäisiä käymään peremmälle pölyttämään tomaatinkukkia.
Tomaattien kypsymistä saa vielä tovin odotella, kuvassa satoisan pensastomaatin terttu. Forssan kukkamarkkinoilta hankkimastani amppelitomaatista sen sijaan on saanut kerätä maukkaita tomaatteja jo pitkään.

Perunankukkakin on kaunis. Tämä lajike on punakuorinen Mozart.

Härkäpapu Crimson Flowered ei häviä kauneudessa kukkakasveille.

Kesäkurpitsan vieressä kasvaa "isestään kylväytynyt" peruna, eli maahan on jäänyt pottu viime vuoden sadosta.
Olen touhunnut paljon muissa projekteissa ja kasvimaa on saanut tulla toimeen lähes itsekseen. Vain satoa olen käynyt korjaamassa pöytään ja vähän säilöönkin.
Katettu ja tiheäkasvuinen kasvimaa pärjää melko hyvin itsekseen, välillä nyppäisen riehaantuneita kurkkuyrttejä tai jonkun rikkakasvin pois tai tuen tukea tarvitsevia.

Iloista loppuviikkoa kaikille!

Neropatti

Taas jouduimme vierailemaan eläinlääkärillä.
Lauantaina huomasin Neroa silitellessä sen hännässä patin. Kissa ei aristellut sitä ja käytti häntäänsä ihan normaalisti, joten kipeä se ei ollut. Maanantaina soitin Neron henkilääkärille ja hän lupasi katsoa pattia tiistaiaamuna ennen varsinaista vastaanoton alkua. Halusin varhaisen aamuajan, koska omia polkujaan kulkeva pehtoori ei välttämättä ilmesty jos huutelen pihalla, että nyt lähdettäisiin eläinlääkäriin. Yöksi pehtoori kuitenkin köllähtää mielellään piian viereen nukkumaan, joten aamutkin vietämme yleensä yhdessä.

Kissanluukku kolahti puolenyön tietämissä ja pehtoori kotiutui noutoruoka mukanaan. Neron pistellessä mehevää myyrää, kävin lukitsemassa kissanluukun varmistaakseni, että kisu löytyy sisältä vielä aamulla. Pehtoori tuli oitis tutkimaan mitä puuhailen hänen ovensa kanssa ja aavisti pahaa. Luukkua rynkytettiin kaksin tassuin, mutta lukitus piti. Laitoin vielä suuren tyynyn luukun eteen. Kävimme nukkumaan, mutta kissaa jäi lukittu ovi vaivaamaan ja parin tunnin unien jälkeen alkoi taas ankara räpellys luukulla, piikaakin käytiin välillä herättämässä ovea avaamaan. Puoli kolmelta luovutin ja lähdin viemään kissaa valjaissa ulos. Emme ole valjastelleet moneen vuoteen, mutta ilmeisesti valjasretkistä on jäänyt hyvät muistot, sillä tyytyväisenä kehräten Nero antoi valjastaa itsensä.

Teimme pienen yöaamulenkin. Pellolta kuului outoa ääntelyä, johon Nero vastasi muristen. Kyllästyttyään vetämään piikaa fleksin perässä pehtoori suunnisti kotiin ja pääsimme takaisin nukkumaan.
Parin tunnin päästä kissa päätti taas kokeilla saisiko luukun auki ja kun se ei onnistunut, piti herätellä piikaa avaamaan ovea.
Piika yritti sinnikkäästi nukkua ja lopulta Nero luovutti ja käpertyi peitonkulmalle nukkumaan.
Sitten pitikin jo nousta ja lähteä tapaamaan tohtoria.
Neron luottolääkäri tarkasteli pattia ja totesi sen rasvapatiksi, jolle ei kannata tehdä mitään. "Sellaisia vanhuuden patteja", hän totesi, eikä ottanut edes maksua, "kun vain katsottiin".
Menetetyt yöunet korvattiin päikkäreillä.
Olen kokonaan unohtanut juhlia Neron synttäreitä täällä blogissa; Nero saavutti juhannuksena 12 vuoden kunnioitettavan iän.
Sellainen neropatti.