Mullasta maan

Miten selvisitte helteistä? Minä tein puutarhassa yövuoroa, eläköön valoisat yöt. Päivisin uiskentelin ahkerasti järvessä ja vietin aikaa siimeksessä. Pesin myös toistakymmentä mattoa kun viime kesänä jäi matonpesu kokonaan tekemättä. Juuri sain viimeisenkin kuivaksi ennen sateita.
Lämpö ja aurinko sai kasvimaan riehaantumaan. Kaikki etenee vauhdilla ja omalla torilla voi jo käydä hakemassa ateriatarpeita.
Joka kesä jaksan hämmästyä, miten ankeasta erämaasta yht'äkkiä purskahtaa upea paratiisi.
Itsestään se ei kuitenkaan synny, on tässä saanut vähän uurastaa ja helteellä juottaa taimia ahkerasti.

Viime postauksessa esittelin mittavaa ämpäriperunakasvustoa ja toden totta kyllä siellä kasvaa komeita pottujakin, tässä juhannusperunoita.
Lajike on Mozart.

Avomaallakin perunat jo kukkivat, tässä kuvassa vasta aloittelevat. Tuoltakin saattaisi jo löytää pottuja, mutta syödään ensin ämpäri tyhjäksi.

Kesäkurpitsoita tulee kuin liukuhihnalta. Niitä on jo varastoitu kellariin pataruokaa varten. Lähes päivittäin pitää korjata satoa, muuten ne kasvavat salaa jäteiksi.
Tässä erittäin satoisa ja mukavan rapea Latino, kaverina sillä kasvaa vihreä Diamant.

Kirjorevonhäntä Callaloo Tricolor Red ja lehtisalaatti ovat sievä pari. Callaloo Redin lehtien pitäisi olla vihreän ja punaisenkirjavat, mutta nämä ovat erittäin tumman punaisia, parissa lehdessä näkyy vähän vihreää keskustassa. Revonhännät kylvän suoraan avomaalle, niitä ei tarvitse esikasvattaa vaikka usein niin neuvotaan. Olen käyttänyt nuoria lehtiä salaatissa. Myöhemmin kesällä lehtiä voi käyttää kypsennettynä.

Muutamaa mansikantaita kasvatan häkissä, muuten en ehdi itse päästä maistelemaan satoa. Yksi nuori orava käy kasvimaalla tutkimassa vaikka minä puuhailen siellä. Yhtenä vuonna kun minulla oli mansikkamaa katselin ikkunasta miten orava kantoi mansikoitani omaan varastoonsa isoon koivuun.

Valkosipulimetsä. Olen jalostanut omaa valkosipulia valitsemalla sadosta aina suurimmat kynnet istukkaiksi syksyllä. Lajike on Aleksandra, se on kaunis suurikyntinen ja hyvin säilyvä valkosipuli. Minulla on nyt viimeiset kynnet menossa viime sadosta ja pian poimin tuorevalkosipulia keväällä löydetyistä, syksyllä maahan unohtuneista kasvustoista. Valkosipulille suositellaan neljän vuoden viljelykiertoa, eli samaan paikkaan sipulia pitäisi istuttaa vain joka neljäs vuosi. Helteellä olen kastellut näitäkin, niillä on kyllä olkikate kosteutta tasaamassa.

Mutta ah ja voi, poistaessani eilen kukkavarsia (ne ovat muuten herkullista syötävää) huomasin, että valkosipuleihin on iskenyt jokin tuholainen. Kukkavarsia oli nakerreltu ja niissä oli outoa valkoista töhnää. Lehtiäkin oli rouskuteltu. Olen aina luullut, että valkosipuli on turvassa tuholaisilta, olisiko sipulikärpänen iskenyt. Onko kellään kokemusta näistä?

Vihannesportulakka on nopeakasvuinen, vitamiinirikas ja herkullinen lehtivihannes.

Liuskaratamo on vitamiinipitoinen salaattikasvi, josta saa satoa myöhään syksyyn. Nämä esikasvatin.

Viime syksyn hankinta pensasmustikat tuottavat jo vähän satoa. Ne ovat viettänet talven verkon suojassa ja säilyneet teräviltä hampailta.

Pehtoorin keväällä ahkerasti hoitama mirrinminttu on minttupenkin komein.

Kaikenlaista muutakin hyötyä on kasvamassa, mutta siitä lisää toiste.
 Ihanaa kun saa pitää lomaa kastelusta.

Helteellä ei hötkyillä.
Tervetuloa uudet lukijat,
mukavaa heinäkuun alkua kaikille!