8.11.2021

Vähän viiveellä

Syksy hurahti mennä ja maa on jo kuurassa aamuisin.
TricoGardenin vaikutus on lakannut ja peurat käyvät hoitamassa perennoiden syysleikkauksia, varsinkin syysleimut maistuvat. Kukinta on ohi, joten saavat mennäkin.

Lupasin laittaa talvivalkosipuleiden istutusohjeen tänne, mutta se tulee vasta nyt. Syystä, että itse odottelin istutuksen kanssa lämpimien ja sateisten säiden vuoksi, ettei käy niin, että sipulit alkavat kasvaa jo syksyllä, kuten kävi liian varhain istuttamilleni koristelaukoille. Tarkoitus on, että sipulit vain juurtuvat ja ovat keväällä varhain valmiina kasvuun. Meillä kynnet pääsivät maahan vasta muutama päivä sitten. Kuvassa istukaskynteni, vasemmalla omaa kantaa oleva Aleksandra ja oikealla uusi kokeilu Ljubasha. Molemmat ovat suurikyntisiä lajikkeita. Lautasilla on yhtä monta kynttä ja vaikka ostamani Ljubashatkin olivat komeita sipuleita on kokoeroa itse "jalostamiini" kynsiin. Valitsen istutuskynsiksi aina kaikkein suurimmat. Poistin päällimmäiset kuoret noin viikkoa ennen istutusta mahdollisten tautien leviämisen estämiseksi.

Maan olin muokannut valmiiksi ja ravinnut palaneella hevosenlannalla. Tarvittaessa maa kannattaa myös kalkita. Lehtipuun tuhka on myös hyvää, mutta liiallista tuhkan käyttöä tulee välttää syötävien kasvien kasvatuksessa. Valkosipulit tarvitsevat paljon ravinteita, jotta niistä kasvaa muhkeita, joten jotain evästä on hyvä laittaa jo kynsien istutusvaiheessa.
Istutan kynnet noin 10 cm välein, 5 cm:n syvyyteen. Liian syvälle ei kannata kynsiä tökätä, se myöhästyttää kasvuun lähtöä ja sipuleista tulee näin pienempiä. 80 x 120 lavakaulukseen laitoin kolme riviä, eli 30 kynttä per loota.
Jos nyt tulee päiväpakkasia, laitan noille viellä olkikatetta päälle.
Keväällä lannoitan sipulit uudelleen ja sen jälkeen vielä kerran kesän aikana. Jos kesällä on kovin kuivaa, kastelen myös valkosipuleita.

Jouluruusut hämmentyivät ilmojen vaihtelusta niin, että päättivät aloittaa kukinnan. No, jouluhan on niiden sesonkiaikaa.

Myös syysvuokot katsoivat velvollisuudekseen aloittaa uuden kukinnan kun sää jatkui lämpimänä. Arovuokotkin kukkivat ja edelleen puutarhassa kukkivat kehäkukat, villiintyneet orvokit ja tietysti isomaksaruohot. 

Ilmojen viilennettyä pehtoori viihtyy enimmäkseen sisätiloissa. Viihdykkeeksi latasin juutuubista tabletille cat entertainmentia. 

Hiirien puuhia kuvan kera, ettei tarvitse vain kuunnella rakenteissa rapistelevaa hiiriradiota.

Iloista talven alkua kaikille!

27 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista, ettei valkosipulit palellu ja jäädy talvella?? ja uskomatonta, että lähtevät kasvuun keväällä.
    Jouluruusu on ehdoton suosikkini joulukukista. Pakko hankkia tänäkin vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkosipulit kuten kukkasipulitkin horrostavat talvella ja odottavat kevättä.
      Jouluruusu on minunkin suosikkini, onneksi niitä kasvaa puutarhassakin jo aika liuta.

      Poista
  2. Siellä on suurisilmäisiä "puutarhureita" työssä
    Pehtoirilla on oikeat kissanpäivät 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apupuutarhurit ovat tulleet tekemään loppusiivousta 😊 Pehtoori viettää senioripäiviä, eikä puutarhurointi maistu enää ilmojen kylmettyä.

      Poista
  3. Kiitos valkosipuliohjeesta! Laitan sen Ukkokullalle, joka on meidän valkosipulimestari. Hän kyllä ehti jo laittaa kynnet maahan, mutta lisäoppi ei koskaan ole haitaksi.
    Jaha, teillä karvaseniori on kylmän kauden viihdykkeeksi siirtynyt ruutuaikaan. Syntyykö sähinää, jos rajaat padin käyttöaikaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkosipulimestari varmasti tietää mitä tekee ilman ohjeitakin.
      Vielä ei ole tarvinnut alkaa rajoittaa ruutuaikaa, sillä seniori torkahtaa aika nopeasti ruudun ääreen, ohjelmat ovat sen verran yksitoikkoisia.

      Poista
    2. Ymmärrän seniorin nukahtamisen. Jollei käsissä olisi kudinta, nukahtaisin itsekin televisio-ohjelmien ääreen.

      Poista
    3. Kyllä mekin yhdessä torkumme aika usein. Emme omista telkkaria, mutta Areenaa katsellaan joskus. Kaipa se kudin täytyy laittaa alulle.

      Poista
  4. Voi kiitos noista valkosipuliohjeista! Taisin tehdä pari virhettä viime vuonna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti vinkeistäni on apua. Minusta valkosipulin kasvatus on helppoa. Täytyy myös muistaa, että siipulikannoissa on eroja, kaikkieivät tee kookkaita sipuleita ja kynsiä.

      Poista
  5. Lämmin kiitos valkosipuliohjeista, nämä otan esiin, kun ryhdyn kasvattamaan valkosipulia. Se alue on nimittäin vielä kokeilematta.
    Pehtoori on niin kaunis, hyvä, että on viihdykkeet kohdillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkosipulin viljelyssä ei ole mitään erikoista, mutta jotkut kokevat sen vaikeaksi. Luulen, että lannoitus muutaman kerranon se mikä unohtuu. Tykkään valkosipulista, sitä pitää aina olla saatavilla. Usein sato riittää alkukesän tuorevalkosipuliin asti.

      Poista
  6. Nero pääsi virtuaalihiirten maailmaan. Hyvän kokoiset valkosipulit oletkin saanut. Yksi kynsi riittää jo vaikka mihin.

    Tuon peuran katse ei ole ollenkaan anteeksipyytelevä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pidä valkosipulien kuorimisesta, joten isot kynnet ovat käteviä. Aleksandra on osoittautunut erittäin maukkaaksi tyypiksi.
      Peura totesi vaan, että kylläpäs nämä leimut ovat hyviä 😊

      Poista
  7. Täällä on käynnissä ensilumen tanssi, katot ja maat ovat hienoisen lumen peitossa.
    Hyvä, että pehtoori voi ihan vain loikoillen nähdä ja uneksia saalistuksen saloista.
    Tuo peuran katse on hyväksyntää kysyvä ja onneksi ei tule tuhoja vaikka peura lupaa kysymättä on napsinut leimujen varret.
    Kaikki sipulit käy, tosin ei valkosipuli. Se taito olisi ollut jo nuorena opeteltava. En osaa syödä enkä viljellä. Komeat kuitenkin ovat nuo pulleat sipulit katsella. 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei ole vielä lunta tällä hetkellä ja pakkanenkin meni. Vesisadetta odotettavissa. Täällä kävi yksi korjausmies ja pihan reunoilla lepäilevät peurat ryntäsivät pakoon. Mies ihmetteli eivätkö ne pelkää minua. Sinun pitäisi pelotella niitä, hän sanoi. Turha vaiva, vastasin, kaikkea on yritetty, mutta ne pitävätpaikkaa omanaan.
      Minun isäni ei sietänyt mitään sipulia, eikä lapsuudessani edes tunnettu valkosipulia, opin rakastamaan sitä myöhemmin.
      Pitäähän pehtoorillakin olla huveja, piikakaan ei aina ehdi leikkimään hänen kanssaan.

      Poista
  8. Kiitos valkosipulien kasvatus ohjeesta. Minä en siinä lajissa onnistu. Tänä vuonna jätin väliin. Ehkä olen lannoittanut liian vähän 🤔

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokkimalla sipuleita tarpeeksi pitäisi tulla satoa. Valkosipuli on mielestäni helppo viljetävä kunhan tekee tietyt asiat oikeaan aikaan. Yllättävän moni pitää sitä kuitenkin haastavana kasvatettavana.

      Poista
  9. Upeat valkosipulit! Olisi mielenkiintoista kuulla miten olet jalostanut oman valkosipulikannan. Jokin aika sitten (tai taitaa siitä olla jo pari vuotta) luin blogiasi alusta alkaen. Aivan kuin olisi lukenut ihanaa kirjaa, jonka ei olisi halunnut päättyvän... St. Angnesin tarina kiinnostaisi vai enkö vain huomannut sitä?
    Parhain marrasterveisin K

    VastaaPoista
  10. ...siis parhain marrasterveisin Kaija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaija kivoista terveisistä. Olipa hauska kuulla, että jaksoit mielenkiinnolla lukea vanhoja postauksia. En muista olenko kertonut Agnesin tarinaa täällä. Tarkoitat varmaan sitä, miten Agnes on löytänyt tiensä tänne. Yritänpä muistaa kertoa siitä jonain hetkenä.
      Valkosipuleita olen jalostanut yksinkertaisesti niin, että valitsen aina suurimmat kynnet sadosta seuraavaan istutukseen. Eli parhaat geenit saavat jatkaa valkosipulikantaa.

      Poista
    2. Agnesista löytyy kyllä tarinoita, mutta ei sitä kuinka kohtasitte.

      Poista
    3. Löysin Agnesin Puolasta 1970-luvulla ollessani opikelijavaihdossa. Sinne hän oli kuuleman mukaan kulkeutunut aikoinaan Itävallasta. Tuohon aikaan tuolla pyhimysten kuvat eivät nauttineet yleistä arvostusta. Minullakin Agnes oli vuosia varastossa, kunnes pääsi tänne maalle ja sai arvoisensa paikan.

      Poista
  11. Kotoisat kuvat Nerosta, niin lämmintä ja tunnelmallista. Kukkaistutuksia en tuolloin edes ajatellut vaikka joskus sipuleita maahan tälläilinkin. Peurakin poseeraa hienosti.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista