Kierrellen

Nyt on sää suosinut pihapuuhia. Harmi vain, että työ haittaa harrastusta. Aina on kuitenkin aikaa tehdä kierros tai pari puutarhassa.

Muurahaiset ja mustarastaspariskunta nauttivat viinimarjasadon rippeistä.

Kehäkukat loistavat loppukesän auringossa.

Auringonkukat kypsyvät eri tahtiin, osa on vielä nupulla.

Osa kukkii kaikenlaisten pörriäisten iloksi.

Osa on jo kuihtumassa.

Tervetuloa Autuaaseen oloon Anna Vihervaarasta,
oikeastaan jo vanha ystävä!
Oikein mukavaa viikonlopun alkua kaikille.

Aitoa tavaraa

Lauantaina 31.8. klo 10.00-18.00 on Helsingin Narinkkatorilla ainutlaatuinen tilaisuus nähdä ja ostaa aitoja suomalaisia tuotteita.
Torilla nousee käsityöyrittäjien kojujen myötä iloinen markkinatunnelma kattoon. Erinomainen tilaisuus hankkia persoonallisia, uniikkeja tuotteita vaikka joululahjaksi.
Käsityökortteli-tapahtumassa on tarjolla vain aitoa tavaraa, krääsää ei tarvitse seuloa.

Lämmin kiitos Mökkipuutarhan Pirjolle ihanasta tunnustuksesta.

Sydämellisesti tervetuloa Autuaan olon piiriin Anna-Mari ja Nanna!
Mukavaa loppuviikkoa kaikille, nautitaan loppukesän päivistä!

Retki historiaan

Neitokainen kurkistaa Kappelin ikkunasta.

Käväisin sunnuntaina Loviisan Wanhat talot -tapahtumassa. Tämä oli jo toinen kerta minulle ja kaupunki näyttäytyi yhtä viehättävänä kuin edelliselläkin kerralla.
On erittäin ilahduttavaa nähdä, että paljon vanhaa rakennuskantaa on kunnostettu ja huollettu rakkaudella. Loviisalaiset ovat aivan syystä ylpeitä ponnistuksistaan.

Loviisan Kappelikin tarvitsi ymmärtävän visionäärin päästäkseen kurjuudesta uuteen kukoistukseen. Vuonna 2008 maalarimestari Airi Kallio osti huonokuntoisen rakennuksen  ja pelasti vuonna 1865 rakennetun Kappelin tuholta.
Millainen kaunotar!

Tsaariperheen kuvat koristavat yhtä Kappelin huoneista.

Wanhan kaupan pihapiirissä on 1700-luvulta peräisin oleva maakellari, johon on tehty mukavan vilpoisa istuskelupaikka.

Vanhojen omenapuiden katveessa voi nautiskella sadosta.

Joentöyräälle asetetulla penkillä voi haaveilla vehreydessä ja tuijotella veden virtausta.

1750-1800 -lukujen välissä rakennetun Kuninkaanlammen puutarhassa oli kaksi komeaa upseeria nauttimassa teehetkestä.

Paitsi talo ja sen sisustus, myös puutarha oli kuin ihana keidas, joka rajoittui rauhoitettuun lehtoalueeseen lammen takana. Pihan kahvilassa nautin ihania herkkuja retkeni päätteeksi.

Luutamo

Yleisön pyynnöstä aloitan sattumanvaraisesti ilmestyvän kuvasarjan luonnontieteelliseltä osastoltani. Kuvassa on jonkin suuremman linnun lantioluu. Pituus noin 11 cm, leveys
noin 4,5 cm. Löytöpaikka voisi olla jossakin Jäämeren rannalla.

Kuun vetovoima kääntää aina vain kameran sen suuntaan.
Perjantai-iltana se oli jo vähenemässä, muttei yhtään vähemmän kiehtova.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Hanna Pikka!
Kaikille kaunista sunnuntaita!

Murkkujen navetta

Kokoajan pitää olla valppaana ja tarkastella miten kasvit voivat.
Kun huomio herpaantuu voi tapahtua mitä tahansa. Kävin katsomassa miten latva-artisokka jaksaa ja lähitarkastelussa huomasin vähän liikettä suomujen sisällä. Muurahaiset siellä puuhastelivat hoidellen suurta mustakirvalaumaansa. Kirvat olivat tiukasti pakkaantuneet suomujen tyviin. Vaikka teenkin yhteistyötä muurahaisten kanssa niin latva-artisokkani ovat koskemattomia ja tartuin mäntysuoparuiskuun.

Vaaleanpunainen lude, taitaa olla marjaluteiden nuorisoa, touhuaa komeaklarkian kukassa.

Tämä komea mollukka on viime öinä saanut kaikkien jakamattoman huomion.

Kuun kuvaaminen on turhauttavaa, tunnelma ei siirry kameraan.

Mukavia kuutamoöitä ja aurinkoisia päiviä viikonloppuunne!

Uusia istutuksia

Kaivoin ylös tuoksuvadelman, jonka olin istuttanut paikalleen monta vuotta sitten kun halusin autiolle pihalle jotakin nopeasti kasvavaa. Puska oli kasvanut reippaasti sekä leveyttä, että syvyyttä. Puolimatkassa Kiinaan meinasi jo usko loppua, muttei kuitenkaan loppunut.
Tilalle tuli lisää perennapenkkiä. Reippaasti levinnyt isotähtiputki pääsi väljemmille vesille.

Viime talvena ja keväänä istuttamani jouluruusut "kukkivat" yhä. Oikeastaan kukat ovat kuihtuneet jo ajat sitten, mutta nuo suojuslehdet ovat vielä siementen suojana. Jouluruusut kerääntyivät myös vadelmalta saatuun tilaan. Takana on ritarinkannuksia.

Kuohkeaa ja pehmeää

Tavaran tarkastaja koemakasi kukkapenkin ja totesi maan hyvin muokatuksi. Penkkiin ei tule reunakiviä, nuo murikat vain nousivat mullan alta ja löytävät varmasti paikkansa toisaalta.

Nämä kivet on siirrettävä pois viipymättä!

Kesäiset päivät jatkuvat. Sienimetsä odottaa, mutta nyt on muita kiireitä.

Yövieraita

Heräsin aamuyöstä outoon tunteeseen. Sytytin lampun yöpöydällä ja ajattelin, että Nero taisi tulla sisään retkiltään.
Ei se ollutkaan Nero vaan eräs toinen kulkija oli harhautunut sisätiloihin, yläpuolellani lenteli lepakko. Nousin ylös ja otin hyönteisverkon pois ikkunasta, mutta lepakko viiletti jo huoneesta toiseen, se lenteli sisällä taitavasti ja täysin äänettömästi. Avattuani ikkunat ja ulko-oven palasin sänkyyni lueskelemaan ja odottelemaan. Jonkin ajan kuluttua kiersin huoneet, eikä lepakkoa enää näkynyt, joten arvelin sen osanneen ulos.

Suljettuani ovet ja ikkunat jatkoin uniani. Aamulla halusin vielä tarkistaa, että lepakko todella oli lähtenyt. Mitä vielä, se oli etsinyt yösijaa ja veti sikeitä työhuoneessani, ikkunan yläpuolella olevan verholaudan takana. Ylösalaisin tietenkin.
Yövieras oli niin sikeässä unessa, että tuskin havahtui kun varovasti irroitin laudan koukuistaan. Ulkona portaalla uskalsin ottaa vielä kuvan vieraastani, jonka tunnistin pohjanlepakoksi. Sitten vein veijarin lautoineen puuliiterin hämärään jatkamaan uniaan. Matkalla nahkasiipi vähän käänteli päätään, mutta piti edelleen tiukasti kiinni yöpuustaan. Vieras jäi turvallisesti nukkumaan korkealle puupinon päälle.

Muita kohtaamisia lepakoiden kanssa löytyy täältä ja täältä.

Sellaista yöseuraa.
Mukavaa viikkoa kaikille!

Haikeaa sadonkorjuuta

Nautiskellaan leppoisista loppukesän päivistä.
Kurkien haikeat huudot kuuluvat jo pelloilta.
Runsaat sateet antoivat toivoa sienisaaliista.
Ehkä viikonloppuna ehdin kurkkaamaan metsään onko noussut keltaista herkkua.

Kesäkurpitsa sunburst valmistelee ufo-hedelmiään.
Sadonkorjuuta, pensaspavut on poimittu ja pakastettu.

 Latva-artisokista neljässä on kukinto. En kasvata näitä ravinnoksi vaan toivoisin kovasti, että saisin nähdä komean violetin kukan.

Kurkkusatoa on tullut ihan kiitettävästi, ihanan makoisia ja rapsakoita.

Matalata auringonkukat tuovat syysväriä kasvimaalle. Kylvin myös pari vuotta sitten ostamani loput "pienet" auringonkukat, niiden varret ovat kivunneet kolmeen metriin.  Kävi ilmi, että pieni, tarkoittaa ei niin suurta kukintoa, pituutta kyllä riittää.

Hajuherne on ottanut yhden auringonkukan kiipeilytelineekseen. Maloppi kukkii iloisena, vaikka sateet vähän kurittivatkin kasvustoja.

Unikkoniitty on muuttunut pompulaniityksi. Missähän vaiheessa siemenkodat on viisainta poimia, jotta voi kylvää ensi vuonna uuden niityn?

Satoisaa viikonloppua kaikille!

Cheri-kaalikoi 6-0

Kaalikoit aikoivat pistellä lehtikaalisatoni parempiin suihin. Paksoin kanssa luovutin jo alkukesästä, moniongelmainen öttiäisten herkku matkasi kompostiin, eikä takaisin tule.
Kaalejani en kuitenkaan ollut valmis uhraamaan vaan kävin sotaa kaalikoita vastaan aseinani jatkuva häirintä, nokkosvesi, raparperivesi, torjuvat kasvit, kuten rohtosamettikukka sekä toukkien manuaalinen hävittäminen.

Vaikka tilanne ajoittain näytti toivottamalta jatkoin sinnikkäästi. En ollut ongelman kanssa yksin, apunani hääri suuri joukko muurahaisia ja hämähäkkejä, pikkulinnutkin tarjosivat auliisti apuaan.
Häirittäessä toukat hyppäävät  langan varassa maahan, tai alemmalle lehdelle, kuin taidokkaat ja ovelat ninjat. Miten mato voi olla niin ketterä? Muurahaiset oppivat pian päivystämään kaalien juurella ja kun minä ravistelin lehtiä ne hyökkäsivät putoilevien toukkien kimppuun. Sodassa kaikki keinot ovat sallittuja.
Enää ei kaalikoit lentele kasvimaalla.

Olen jo kuivannut suuren määrän lehtikaalia talven varalle ja nauttinut sitä tuoreena vihersmoothieissa ja kasvispadoissa. Satoahan voi korjata pakkasiin asti.
Kirppojen uusi sukupolvi yrittää sinnikkäästi vielä käydä kaalin kimppuun, mutta se on niille jo liian suuri pala, niiden on tyytyminen kirpeään krassiin.
Sen verran kärsin sotaväsymyksestä, että ensi vuonna laitan kaalintaimet harson alle kasvamaan.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Seijastiina!

Pörinää

Joku pohti blogissaan, että perhosia on tänä kesänä tavallista vähemmän. Minusta tuntuu vähän samalta, olikohan viileä ja sateinen viime kesä niille epäsuotuisa?
Tässä yksi kaunokainen tähtisilmässä.

Kasvimaalla on töissä kokonaisia pörriäisyhteisöjä, aurinkoisena päivänä varmasti tuhannet ahkerat siivekkäät touhuavat kukissa.

Kasveissa on ajoittain ruuhkaa.
Mintut ovat medenkerääjien erityisessä suosiossa.
Olen huomannut, että jotkut viettävät yönsäkin työpaikalla, taitavat olla kauempaa tulleita matkatyöläisiä.

Jotkut uupuvat työnsä ääreen, kuten tämä kimalainen, joka on käynyt penkille levähtämään ja vaikuttaa aika loppuunpalaneelta. Sei ei vilkuttanut minulle vaan nosti suojaavasti (tai varoittavasti) jalkansa kun kun lähestyin sitä kameran kanssa.

Herukkaperhonen on uskollinen keltaiselle viiniruutalle.
Olen hyvin kiitollinen kaikille pölyttäjille.

Yritin yöllä tähystellä tähdenlentoja. Taivas oli kyllä kirkas, mutta en nähnyt yhtään lentävää tähteä vaikka melko tovin loikoilin aurinkotuolissa taivaalle tähyten. Taisin olla vähän myöhään liikkeellä. Sen sijaan näin lepakoiden lentelevän aivan kasvojeni yläpuolella.

Mukavaa viikkoa kaikille! 

Missä äiti on?

Puuhastelin kasvimaalla kun huomasin liikettä heinäpellossa. Kauriinvasa liikkui siellä vakioreittiään.

Se ei huomannut minua ja tuli melkein suoraan syliini vaikka etenin pellolla sen suuntaan.
Niiden reitti kulkee vaarallisen lähellä kasvimaatani, mutta onneksi suurin osa sadostani on aidan takana.

Vasta kun olin jo aika lähellä vasa huomasi minut, jähmettyi paikalleen ja jäi tuijottamaan. Missähän äiti on, vasa tuli pellon yli yksikseen. Söpöhän se on kuin mikä. Lopulta olin jo liian lähellä, valkoinen häntäpeili vain vilahti ja pikkukauris katosi viitaan.

Tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Heidi Kangas!
Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Heinäkuu, elokuu, pelakuu

Ilma on muuttunut trooppiseksi. Kasvit saivat kunnon taivaallisen kastelun ja kostea kasvihuoneilmasto tuntuu olevan niille mieleen.
Pelakuut kukoistavat.

Hajuherneet tuoksuvat nyt joka huoneessa.
Tiedättehän: The more you cut the more you get.

Poimin kukat iltaisin, jotta perhoset ja pörriäiset saavat nauttia niistä päivällä. Aamulla aukeavat taas uudet kukat.
Muuten, leikkaan aina tuoksuherneen taimet heti ensimmäisten lehtien yläpuolelta, jotta kasvi haarottuisi.
Tänä keväänä tökkäsin leikatut latvat multaan ja kas, nekin lähtivät kasvamaan. Eli latvan voi käyttää pistokkaana.

Agnes ihailee syvän punaista, ystävältä saatua Espresso gladiolusta.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Lucille ja Mim!

Taas viikonloppu edessä, nautitaan trooppisista öistä.