Horros

Auringonpaiste nosti jo hieman kevätmieltä ja se lämmitti jo mukavasti ikkunasta kurkkiessaan. Kylmyys on pitänyt Neron sisätiloissa. Muutamia lyhyitä pyrähdyksiä ulkoilmaan ja vähän kyttäystä aitanparvessa sillä välin kun piika pilkkoo ja kantaa puita. Aamuherätyksiä ei ole ollut pitkään aikaan vaan prinssi odottaa, että henkilökunta nousee ensin. Lupasivat lisää luntakin, yhtään emme kyllä välittäisi siitä hyvästä. Toisaalta, keväiset hiihtoretket maistuisivat.
Liikunnan puutteessa leikitään iltaisin matot makkaralle, ettei vaivuta ihan sohvaperunoiksi.
Tammikuu on pian saatu suoritettua ja toivottelemme kaikille mukavaa helmikuuta!

Kahvilleee!

Onnellisena totean, että olen saanut kaksikin kahvikutsua äskettäin. Eevireginalta Jokirannassa-blogista ja Pirjolta Puutarhaterapiaa-blogista. Lämmin kiitos molemmille! Kahvitellaan.
Juon aamuisin ison kupin kahvia, se on yleensä päivän ainoa kofeiinini. Mieleisin kahvini on Clipperin Roast & Ground Espresso Coffee. Reilua kauppaa ja luomua. Ei ole maksettu mainos. Laitan kahvin kuppiin ja kaadan kuuman veden päälle. Kahvi hautuu hetken ja purut painuvat pohjalle, en käytä keitintä. Opin tavan Lähi-Idässä ja pidän sitä kätevänä. Vieraille keittelen kahvit pressopannulla. Lempikeksini on cantuccini, mantelikeksi. Kuvassa taustalla näkyvät leipomani ruispalat, ne ovat täyttä tavaraa ja vievät kielen mennessään. Ottakaa, olkaa hyvä.

Kahvikutsulla oli tarkoitus udella kuulumisia:
1. Mikä on sisustustyylisi ?
Mitään tyyliä en tunnista, sisustukseni muotoutuu asujansa näköiseksi lähinnä vanhasta roinasta. Ilahdun jos keksin tavaroille uudenlaisia käyttötarkoituksia.
2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustuksessasi?
Kaikki tilat on sisustettu yhtä sattumanvaraisesti.
3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Heikompien auttamiseen tai matkustamiseen käytetty raha ei ole koskaan aiheuttanut omantunnon tuskia.
4. Mihin käytät paljon rahaa?
Eniten rahaa kuluu jokapäiväiseen elämiseen.
5. Mistä onnesta unelmoit?
Haluaisin saavuttaa ulkoisista asioista riippumattoman onnellisuuden.
6.Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Se, että menettäisimme rauhan tilan.
7. Missä asiassa olet tunnollisin?
Työssäni olen erittäin tunnollinen.
8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
Kaikki inhimilliset virheet pitäisi pystyä antamaan anteeksi.
En osaa yksiselitteisesti sanoa mikä virhe olisi helpoiten anteeksiannettava.
9. Mikä on naisen paras ominaisuus?
10. Mikä on miehen paras ominaisuus?
Ihmisen paras ominaisuus on lempeys ja myötätunto.
Niistä kumpuaa myös viisaus ja siten kaikki hyvät ominaisuudet.

Kutsun teidät kaikki kahville! Vastatkaa kysymyksiin ja jakakaa edelleen.

Jakki

Luukokoelmani aarre. Eteisessä, salin oven päällä komeilevat jakin sarvet. Otsaluuhun on kaiverrettu tiibetinkielinen mantra: om mani padme hum. Se on myötätunnon bodhisattvan, Avalokiteshvaran, tiibetiksi Chenrezigin mantra. Sitä kuulee Tiibetissä resitoitavan kaiken aikaa. Kiviin ja luihin kaiverrettuja mantroja näki usein pyhillä paikoilla ja pyhien reittien varrella.

Kerran jokea ylittäessä varusteita, polttoainetta ja ruokaa kuljettava kuorma-automme juuttui keskelle virtaa ja jouduimme leiriytymään seudulle. Kuin tyhjästä ilmestyi ihmisiä pohtimaan ahdinkoamme ja miettimään pelastuskeinoja. Löysin itselleni ystävän, pienen Karma-pojan. Seuraavan aamuna heräsin teltassa matkatoverin huutoon: Cheri, sinulle on vieraita! Karma istui jo kukonlaulun aikaan teltan edessä odottamassa heräämistäni. Joskus kun saan aikaiseksi diojeni skannauksen esittelen hänet kuvan kanssa ja kerron enemmän tapahtumista. Päivällä tein vaellusretken tasangolla, ja löysin maasta pilkottavan jakin sarven. Kaivoin sen esiin, hiekasta paljastui nyt seinälläni komeilevat sarvet. Nämä ovat suuret ja painavat, kannoin ne leiriin ja kysyin Karman isältä voisinko pitää ne. Siitäkös riemu syntyi, tiibetiläisten mielestä oli erittäin hienoa, että olin kiinnostunut sarvista. Kun viimein läheisestä kylästä tulleiden apumiesten ja autonkuljettajiemme kanssa saimme kuorma-auton rannalle, kiinnitettiin sarveni auton otsaan ja siinä ne matkasivat monta viikkoa aina Nepalin rajalle asti. Siitä jouduin kantamaan sarveni kotiin. Ne matkustivat myös lentokoneessa, matkustamossa.
Nepalista lähtiessä tullimies sanoi, ettei sarvia voi viedä maasta, jakki on Nepalissa rauhoitettu eläin. Meni väittelyksi, sanoin että ilman sarvia en Nepalista lähde. Esimies kutsuttiin paikalle ja kun esittelin tiibetiläisen kirjoituksen todistaen sarvien olevan Tiibetistä eikä Nepalista sain viimein luvan niinden maasta viemiseen. 

Kuva Wikipediasta

Meilläkin oli jakkeja mukana vuoristossa varusteiden kantajina.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, TuulaJ, Tillariina ja Mañana!
Mukavaa viikkoa kaikille!

Valomittari

Kissan silmistä näkee, että valo on selvästi lisääntynyt. Vaikkei aurinko paistanutkaan olivat silmien pupillit aivan viiruina.

Kun taas hämärässä, pupillit ovat suuret. Lueskelin sängyssä kameran manuaalia ja Nero seurasi silmä kovana laitteen toimintoja.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Rouva Kivitikka!
Kaikille mukavaa viikonloppua!

Sininen ongelma

Talven hämärä näyttää siniseltä.

Kun lataan kuvat blogiin siniset sävyt muuttuvat. Kylmät siniset sävyt muuttuvat lämpimän vivahteisiksi, turkoosin suuntaan.

Tämä epäonnistunut hämäräotos on koepala. Ruudullani, joka on kalibroitu toistamaan värejä mahdollisimman oikein kuvassa on kaunis, ohut, viileä sini, kun lataan sen tänne tulee siihen tunkkainen sävy.

Jännä juttu. Muiden kuvieni värisävyt eivät mielestäni muutu näin paljon.
Minulla ei ole kuvien automaattinen parannus päällä, täällä kerroin miten sen saa ruksattua pois.

Bloggerissa oli taas kaikenlaisia vaikeuksia, blogiarkisto ei auennut, blogilista ei auennut, se näytti aina vain kymmenen tuoreinta ja laskin katosi kokonaan. Nyt näyttää taas toimivan. Toivottavasti kaikkilla muillakin ongelmat ovat ratkenneet. Ehkä pakkaset hyydyttivät bloggerinkin :)

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Aintsu!

Keimaileva kirahvi

Kirahvilaumaan löytyi kirpparilta hieno, selvästi itsetehty puukirahvi. Liikuttavat lelut tarttuvat aina mukaani.
Elämässä pitää olla leikkiä.

Olipa kerran Afrikassa laihanlainen,
keimaileva kirahvi nuorukainen.
Aina suuresti huolissansa,
pitkän pitkästä kaulastansa.

Tuumaili öisin, päivin ja illoin
millä hän kaulansa koristais ja milloin.
Viimein päätti hän lainan nostaa,
kirjavan kauluksen ja kaulaliinan ostaa.

Siitä sitten ilo syntyi koko Afrikassa
hassumpaa ei ole vielä nähty maailmassa.
viisi sataa neekeriä alkuperäisasukasta heti nauruun kuoli,
kirahvi vain mielissänsä huuliansa nuoli.

Arvid Lydeckenin runo, jonka viimeisen säkeistön nykyisin poliittisesti epäkorrekti ilmaus on sensuroitu ja korvattu runomittaan huonosti sopivalla sanalla.

Nykyisin lapsilla on hurjat määrät leluja ja kaikkiin ei varmasti synny minkäänlaista kiintymyssuhdetta. Itse muistan kaikki leluni vaikka suurin osa ei olekaan enää tallessa. Ne, jotka ovat jäljellä kantavat valtavaa määrää muistoja.
Hylätyn vanhan lelun näkeminen jostain syystä koskettaa minua ja jos sellaisia tulee vastaan niin katson velvollisuudekseni tarjota sille kodin. Ei tarvitse olla ehjä tai arvokas.

Nämä koirakaverukset löytyivät kerran roskalavan päältä. Mäyräkoiralla on ollut ehkä polio, sillä jalat ovat kovin heikot, mutta Bonzo tukee.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Laila!
Kaikille mukavaa viikkoa, pysytellään lämpiminä ja nautitaan talvesta.

Hyvää pataa

Nero osoitti kiintymystään vanhalle padalle.
Musta kylki kummallakin. Näin hangataan poskea.

Ja sitten näin päin.

Ihana pata, mä pyörryn!
Episodi liittyy siis merkkaamiseen. "Joku on käynyt padallani."
Toivottavasti kissojen kevätkarkelot eivät taas pian ala. Salaa toivon, että metsän kaataminen pitäisi vieraat kissat poissa, mutta taitaa olla turha toivo.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Kirsikka ja Samoilija, joka on listalla 300.
Kaikille oikein kaunista viikonloppua!

Kylmän kourissa

Kylmyys pääsi yllättämään.
Kun asteita oli jo -20, tuntui tarkeneminen ihan mahdottomalta. Nyt -14 tuntuu jo ihanan lämpimältä.

Pakkasjakso tuntuu kestävän ja jo iloisesti kevättä odottaneet kasvit ovat hädissään koska kunnollista lumisuojaa ei ole. Vesiputkikin jäätyi eilen vaikka sen pitäisi olla routarajan alapuolella. Putkea sulana pitävä sähkökaapeli oli jäänyt kytkemättä viimekeväisen putkimiehen vierailun jälkeen.

Sisälläkin oli niin viileää, että salin ikkunalla kasvava basilika sai kylmää. Siirsin sen keskelle pöytää ja se näyttää toipuvan, onneksi ei sentään paleltunut, herkkis.

Kevään merkki, hortensiassa on jo kukkanuppu.

Sisälle talvehtimaan jäänyt amppelimansikka yrittää tehdä edelleen marjoja.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Tuuli!

Ruumis makuuhuoneessa

Tässä yksi, joka ei yhtään tykännyt talven saapumisesta. Ulkona viitsii käydä vain pikaisesti ja tylsistyminen peräkamarissa uhkaa.
Niinpä Nero pitkästä aikaa haastoi minut leikkimään, täytyyhän jotain treeniä olla. Harjoiteltiin mielilelulla, silmälasien avulla aikaansaadulla valopisteellä, vaanimista, nopeutta ja osumatarkkuutta. Nerolla on omat silmälasit tähän käyttöön. Siinä matot ruttaantuivat ja sänkykin tuli tampattua. Harjoittelu ei tietenkään korvaa aitoa toimintaa.
Yöllä minut taas herätettiin ja vaikka tiesin mitä kissan outo kitinä tarkoittaa, ajattelin ensin että Nero on sairas.

On vaikea puhua ruoka suussa, siksi saalisääntely on kimeää. Kömmin ylös ja sytytettyäni valon juoksi kissa sängyn alta hiiri suussa.
Harvoin olen nähnyt Neron niin iloitsevan saaliistaan kuin nyt. Mikä riemu, sisälläkin voi saalistaa. Hiiriruumista leikitettiin oikein olan takaa ja välillä käytiin hakemassa kehuja.
Tavan mukaan asetin hiiren lopulta paperille, ettei matto tahriinnu ja prinssi nautti yöpalansa.
Juuri kun pääsin kehumasta, että talo on hiirenpitävä. No nyt on etsittävä hiiren sisääntuloaukko. Voi tosin olla, että se on luikahtanut ovesta kun olen hakenut Neroa sisälle, sillä tiedän, että kuistilla on majaillut hiiri.

Onpa ollut ihanaa nähdä auringonvaloa pitkästä aikaa!
Mukavaa viikkoa kaikille!

Kevätkukkia

Meillä tuoksuu hyasintti. Jossain päin nämä ovatkin enemmän kevät- kuin joulukukkia.
Joulukukiksi hyasintit oli tarkoitettu, mutta ne ovat vasta nyt parhaimmillaan, koska unohdin ne liian pitkäksi aikaa kylmään.

Vaikka talvi tuli käymään, olen aivan kevättunnelmissa enkä osaa ollenkaan riemuita lumesta ja pakkasesta.
Linnuille laitoin runsaasti evästä, niille kylmyys ja lumi ovat koettelemus.

Saiskos kysyä taas yhtä blogger-asiaa. Toimiiko teillä
"Älä seuraa omia omia sivunkatselujasi" -toiminto?
Minä olen ruksannut sen ja se on toiminut hyvin. Nyt kuitenkin huomasin, ettei se enää toimikaan vaan myös omat sivunlataukseni näkyivät tilastossa. Kokeilin Firefoxilla, Chromella ja Safarilla. Foorumilla on paljon puhetta siitä, ettei tuo popup-ikkunakaan toimi monilla, valintaa ei voi tallentaa.

Talvikakka

Luulen, että talvi eksyi. Se paukuttelee pakkasiaan Amerikassa ja me olemme köllistelleet lauhoissa ja ajoittain turhankin märissä olotiloissa. Nyt on luvattu vähän maistiaisia lumesta ja pakkasta tännekin. Täytynee etsiä talvivaatteet ja lumilapio esille.

Viime yönä piti lähteä viemään Neroa ulos puoli kahden aikoihin. Vaikka kissalla on talvisaikaan sisävessa, se ei tykkää tehdä siihen tarpeitaan kuin äärimmäisessä hädässä. Niinpä valjaat ylle ja vesisateeseen. Jos katin päästää itsekseen matkaan voi olla että sitä saa odotella aamuun asti. Onneksi osaan sen verran kissaa, että ymmärrän hätäkäskyn. Nero on hyvin tarkka poika, pihapiiriin ei sovi kakkia vaan on kuljettava reviirin ulkoreunalle. Tietysti on myös tarkkaan mietittävä kuopan sijainti ja joskus pitää kaivaa muutamakin, että sopiva paikka löytyy. Kun homma oli hoidettu ja peitetty, pinkaisi prinssi juoksuun kohti kotia. "Tule nyt jo, ei täällä sateessa viitsi kauaa kykkiä.! Kissat!
Tiedän että täällä käy paljon kissallisia joten käytän tilaisuutta hyväkseni ja kysyn mikä mielestänne on paras kissanhiekka? Jos vaikka Neron vessassa on väärää merkkiä. Monia lajeja ei ole kokeiltu, koska yksi pussillinen riittää vuodeksi.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Tuire!
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille, pysytelkäähän lämpiminä.

Aateloitu

Olen melko varma, että minulla on meidän kylän suurin kotkansulkakokoelma. Sulat ovat kuuluneet merikotkalle ja olen poiminut ne vaelluksillani Jäämeren maisemissa. Kuten muutkin linnut, pudottaa kotkakin joskus sulkiaan, mutta harva osuu niitä löytämään. Tutustuin Lofooteilla norjalaiseen taiteilijaan Toriin, jonka ateljeessa oli kaikkien kokoelmien äiti. Ihailin varsinkin kotkansulkakokoelmaa ja Tor sanoi, että tulen tuskin koskaan löytämään kotkansulkaa luonnosta, ne ovat vaikeissa paikoissa ja hän on löytänyt omansa veneillessään. Ei mennyt kauaakaan kun esittelin Torille ylpeänä ensimmäistä sulkaani, se oli komea vanhan kotkan lentosulka, jonka olin löytänyt jyrkältä rantakalliolta. Minusta tuntui silloin, että olen saanut mitalin ja minut on vähintäänkin aateloitu. Myöhemmin opin ajattelemaan kuten kotka ja löysin aika helposti monia sulkia. Hienoin kotkakokemukseni on kun kerran Jäämeren rannalla avasin teltan vetoketjun ja muutaman metrin päässä minusta istui pienellä kumpareella merikotka, siinä me tovin silmäilimme toisiamme.
Telineenä on poron ristiluu.

Poron varvasluita olen kerännyt tuntureista.

Tarvitsin kerran näyttävän kaulakorun ja äkkiaskartelin varvasluista tälläisen.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Johna ja Iris!

PS. En pystynyt tekemään uutta postausta Firefoxilla, se ei suostunut lataamaan kuvia. Aiemmin ei ole ollut ongelmia, enkä ole äskettäin päivittänyt selainta. Toisella selaimella onnistui ongelmitta. Onko muilla ollut ongelmia?

Erämaassa

Eilen vein vieraani ulkoilemaan läheiselle luonnonsuojelu-alueelle. Ei tarvitse kävellä kauaskaan kun löytää itsensä erämaamaisemista. Harmaus oli täällä valtavan kaunista.

Lammen toinen pää oli muuttunut laveeraukseksi. Tuossa keskellä on pieni saari, joka juuri ja juuri erottuu usvasta.

Näissä maisemissa käyn joskus marjassa ja sienessä tai muutoin vain retkeilemässä.

Vesi oli täysin tyyni ja tunnelma mystinen.

Nuotiopaikalla voi grillata eväitä ja keittää kahvit.

Pitkospuut olivat sateen liukastamat. Harmaasta pävästä ja vuodenajasta huolimatta suolla oli paljon kauniita värisävyjä.

Bienvenido Ariel!
Kaikille ystävilleni hyvää loppiaista!

Ulos ja lenkille!

Ensimmäistä kertaa uskalsin jättää Neron yksin kotiin uuden vuoden aattona ja lähdin itse bilettämään pääkaupunkiin. Vielä kun palasin kotiin pikkutunneilla kuului naapurustosta paukuttelua. Nero kuitenkin nukkui autuaana eikä korvaansa lotkauttanut.
Jos prinssiltä kysytään, niin tämä talvi on ollut ihan paras laatuaan. Ei lumiesteitä vaan vapaus liikkua ja tarpeeksi lämmintäkin reippaaseen ulkoiluun.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Hiihtokelejä ei ole, mutta muuten liikkuminen luonnossa sujuu oikein hyvin.

Varkaita!

Minulla oli kuistilla laakeassa ruukuussa istutettuna kultaisen krookuksen sipuleita. Niistä näkyi jo toiveikkaat piipot ja silmissäni näin aikaisen kukinnan. Uudenvuoden aattona meillä kävi varkaita, joku oli vienyt kaikki sipulit ruukusta. Taisivat mennä tarpeeseen.
Eilen kitkin ja käänsin kasvimaata ja siirsin muutaman kasvin. Paljon mieluisampaa uudenvuodenpäivän puuhaa kuin lumityöt.

Innostuin myös siivoamaan yhtä aittaa, sinne on säilötty mm. pakkauslaatikoita, joita polttelin pihalla. Avasin yhden laatikon ulkona ja siellä olikin asukkaita. Ne olivat todennäköisesti livahtaneet sinne pakoon touhujani, sillä asumisen merkkejä laatikossa ei ollut.

Toinen hiirulainen oli nopea ja säntäsi heti pois laatikosta, vilkaisi nopeasti ympärilleen ja juoksi turvaan rhodon alle. Toinen käytti jähmettymistaktiikkaa. Se kyhjötti laatikon nurkassa niin kauan, että ehdin hakea kamerankin sisältä. Vasta kun Nero ilmestyi paikalle ja kiinnostui hiirestä, säntäsi siimahäntä kaverinsa perään pensaan alle. Kissa tietysti perässä, mutta hiiri pääsi pakoon. Ne ovat uskomattoman nopealiikkeisiä, nyt jo varmaankin palanneet takaisin aittaan. Extremeä, sillä aitan ovessa on kissanluukku ja sisällä Neron untuvin ja villoin vuorattu talvipesä.

Bem-vindo ao Autuas olo, Marie!
Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!