Raparperiherkkuja

Mama ja Minna kyselivät raparperiherkkujen ohjeita. Jokainen osaa tehdä raparperipiirakkaa, mutta jos tekee mieli jotain erilaista niin kokeilkaapa Tyrniä ja tyrskyjä -blogin valkosuklaista versiota, sieltä löytyy myös herkullisen mausteisen raparperikiisselin ohje.

Itse tein jouluksi raparperilikööriä Keijon ohjeen mukaan:
1 litra raparperinpaloja
1 litra kirkasta viinaa
0,5 litraa sokeria
vaniljatanko
Sekoita sokeri ja raparperinpalat anna mehustua yön yli.
Lisää viina ja vaniljatanko, minä halkaisin tangon ja laitoin sen sellaisenaan sekaan. Herkku saa muhia komerossa ja joulun tienoilla maistellaan. On kuulemma hyvää myös kuplivan juoman seassa.
Täältä löytyy valmistamani mustaherukkaliköörin ohje.

Tein myös raparperi-inkiväärijuomaa:
Lasitölkkiin pilkotaan raparperin- ja inkiväärin paloja, välillä lisätään sokeria ja lopuksi kiehuva vesi. Jäähdytetään ja siirretään jääkaappiin tekeytymään. Seuraavana päivänä juoma on valmista nautittavaksi, kaunis ja virkistävä hellepäivän janonsammuttaja. Jos ei tykkää inkivääristä niin voi juoman tehdä tietysti ilman sitä.

Lisäksi valmistin keitettyä raparperi-inkiväärimehua:
Pilkoin mehumaijan täyteen raparperia ja sekaan yhden kuoritun inkiväärin paloina lisäksi sokeria. Steriloin pullot uunissa ja korkit kastoin kiehuvaan veteen. Kuumana pullotettu mehu säilyy hyvin ainakin vuoden (jos ei mene parempiin suihin ennen sitä).

Eikä siinä vielä kaikki, tein pakkaseen hilloa talvisia piirakoita varten:
Kattilaan pilkotaan raparperinpaloja, lisätään muscovadosokeria, kardemummaa ja  loraus balsamicoa. Keitetään niin, että raparperit pehmenevät. Käytän tätä piirakoihin pakastettujen raparperipalojen kanssa tai vaikka omenoiden seurana. Sopii myös puuron tai jugurtin kanssa.

Anteeksi, että olen tosi huono ohjeiden antaja, sillä en paljon mittaile ruokaa tehdessäni paitsi leipoessa. Muuten mennään luovasti näppituntumalla.
Eilen vietin ihanan päivän Avoimien puutarhojen parissa, siitä lisää ensi kerralla.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Alina ja Neriina!
Mukavaa viikkoa kaikille, toivottavasti lämpimässä säässä!

Myöhässä, anteeksi

Olen kokonaan unohtanut merkkipäiväpostauksen. Nero täytti juhannuksen tienoilla kahdeksan vuotta. Juhannuslounaaksi tarjoiltiin herkkukalaa, mutta sen kummemmin ei tällä kertaa juhlittu. Juhannusyönä Nero oli kuitenkin liesussa, ehkä itsekseen bilettämässä synttäreitä.
Kahdeksan vuotta olemme kesyttäneet toisiamme ja päässeet aika hyvään yhteisymmärrykseen. Jotkut väittävät, että olen pahasti tassun alla, mutta asioilla on monta puolta.
Lämpimät onnittelut Prinssille!

Vierailu haaremissa, käyp katteeksi

Kasvimaani kaipasi katetta, varsinkin mansikoille ja salaateille halusin kunnon pedit, että pysyvät puhtaana. Yleensä olen käyttänyt ruohosilppua, jota saan nurmikon leikkuusta. Näin kosteassa säässä ruoho kuitenkin alkaa helposti homehtua. Kyselin olkia, mutta meidän kylältä niitä ei löytynyt. Oli lähdettävä merta edemmäs kalaan.
Lassilan luomutila Tuusulassa myy luomuolkea pienissä paaleissa, suuntasin sinne.

Jouduin keskelle maalaisidylliä. Astuessani autosta minut vastaanotti kissanpentu. Kun hain olkia tallin ylisiltä makoili äitikissa oljissa tyytyväisenä saamastaan lepohetkestä lasten ulkoillessa.

Takapihalta aukeaa huikea näkymä lintuja kuhisevan kosteikon yli Tuusulanjärvelle.

Tilalla on kotieläinpiha Kanojen maailma. Siellä voi tutustua monenlaisiin kanarotuihin, lapset (ja aikuisetkin) voivat syöttää rouville voikukkaa ja apilaa, suosio on taattu. Myös kaneja oli yhdessä häkissä, niillä oli hienot maanalaiset luolastot. Tila on hyvä retkipaikka ja grillitalokin löytyy, jota voi vuokrata vaikka synttärijuhliin tai muihin kekkereihin.

Haaremin isäntä.
Tilan puodista ostin täysjyvävehnäjauhoja ja kananmunia. Sieltä saa ostaa myös herneitä, härkäpapuja, erilaisia jauhoja ja ryynejä mm. sekä myöhemmin kesällä monenlaista satoa. Arja-emäntä jutteli mukavia kun nautiskelin kahvikuppostani pihalla.

Kanoja on muuten aika vaikea kuvata, ne eivät ole hetkeäkään paikallaan, paitsi torkkuessaan.

Ruskea silkkikana Tiibetistä.

En tiedä mitä rotua tämä hienostunut mustavalkoinen tipu edusti.

Musta on aina tyylikäs. Kanojen touhuja olisi jaksanut seurata vaikka kuinka kauan.

 Ja kyllä olki käyp katteeksi.

Korjasin raparperisadon. Raparperinlehdet ovat myös ovallisia katteena. Katoin niillä kasvimaan käytäviä.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Marliska ja Jonna!
Eikös tunnukin jo hieman kesäisemältä?

Vastaantulijoita

Eilen illalla oli satamatta ja lähdimme Neron kanssa retkelle rantalehtoon. Elättelin toivetta, että kohtaisin yhden kadonneeksi luulemani asian.
Nero vilisti tapansa mukaan edellä ja pysähtyi odottelemaan minua polun reunaan haistellen samalla myyrien kulkureittejä. Huomasin, että se jähmettyi, meni matalaksi ja alkoi tuijottaa metsän reunaa. Kukkien takaa ilmestyi peuranvasa. En kuullut murisiko Nero, enkä ehtinyt paljon kameran asetuksia säädellä, mutta jotain sain talteen.

Vasa pelästyi minua ja hyppäsi heinän sekaan. Onnistuin kuvaamaan vain pyllyn (oikealla).

Yhdessä kohdassa polulla Nero kaivaa melkein aina kuopan ja tekee tarpeensa, tämä on jotenkin merkityksellinen paikka.

Jätökset peitellään erittäin huolellisesti. Toimitus voi kestää useita minuutteja ja takaisin palatessa paikka vielä tarkistetaan ja tarvittaessa peitellään lisää.

Ilokseni löysin etsimäni. Viime vuonna en onnistunut näkemään yhtään ja ajattelin, että metsän harvennus oli tuhonnut valkolehdokit.
Riemastuin kun tunsin nenässäni sen viehkon tuoksun vaikken vielä nähnyt tätä Pohjolan orkideaa.
Aiemmin olen kertonut valkolehdokin legendasta kauniimmin kuvin täällä.

Nyt kukinta oli jo hieman ohi, mutta kaunottaren ilmestyminen takaisin lehtoon on riemastuttava asia.

Karkkipensas

Saksankirvelin siemenet alkavat valmistua, ne ovat kuin makeisia miellyttäviä pureskeltavia. Niistä voi myös hauduttaa teetä. Koko kasvi on makea juurta myöten ja sitä voi käyttää sokerin korvikkeena vaikka jälkiruoissa.

Ensimmäiset mansikat kypsyivät juhannukseksi, ahomansikat mukaan lukien nautiskelin kymmenellä marjalla. Muuten juhlistin juhannusta kitkemällä ja laajentamalla kukkapenkkejä. Kun on sateista ja viileää voi melko turvallisesti siirrellä kasveja. Muutama jakotaimi lähtee ystävälle.

Nero herkutteli toisenlaisella sadolla. Se oli rilluttelemassa koko juhannusyön vaikka lämpömittarissa oli vain muutama aste plussaa.
Yötä ilahdutti uusi naapuri konsertoimalla väsymättä, satakieli on muuttanut lehtoon.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Vaiteliaat vankkurit

Aurinko on ollut vähän kortilla, mutta yöllä sai ihailla kuutamoa.

Kasvimaalle on noussut vankkurileiri. Kylmien öiden vuoksi melkein kaikki taimet saivat harsoteltan suojakseen. Vankistukoot vankkureissaan lämpimiä säitä odotellessa.

Ihmisten ja kissan suojassa on valoa ja lämpöä.

Aika pimeää keskikesän yöksi. Tuo musta möykky polulla on Nero, joka odottelee kuunkuvaajaa palaavaksi kotiin.

Hyvää juhannusta ja ihania kesäöitä kaikille!

Itku pitkästä ilosta

Sunnuntaina skoolasimme puutarhassa komealle rhodolle. Aurinko paistoi ja pöytään oli katettu raparperipiiraakkaa. Tunnelma oli kepeä, puutarhahaaveilua ja kesäsuunnitelmia. Ihailimme rhodoa läheltä ja kaukaa.

Maanantaina oli kylmä ja satoi rakeita. Tiistaina oli kylmempi, tuuli yltyi myrskyksi, satoi vuoroin lunta ja vuoroin rakeita. Rhodon alusta on täynnä varisseita kukkia.
Kylällä kerrottiin, että aamuyöstä oli ollut vain yksi lämpöaste mittarissa. Basilika paleltui vaikka se oli korkealla seinän vieressä. Kasvimaalle nousi taas telttakylä, toivottavasti mikään ei ehtinyt vilustua liikaa ja taimet selviytyvät harsojen alla. Kasvu on minimaalista näissä lämpötiloissa. Eläinten poikaset säälittävät, pienokaisilla on märkää ja kylmää. Vaikuttaa ihan siltä, että juhannusta vietetään sisätiloissa takkatulen loisteessa.

Sotatantereella

Kesken kitkemispuuhien aloin tarkkailla muurahaisten outoa liikehdintää purjopenkissä. Suuri joukko kantoi munia jostakin kaukaa purjopenkin kulmaan maankoloon. Seurasin karavaania, ne tulivat toisesta pesästä vanhasta kompostista.

Ajattelin, että on muutto käynnissä.

Vähän aikaa touhuja seurattuani huomasin, että murkuilla oli sota käynnissä. Niillä ei ollut pelipaitoja, joten minun oli vaikea erottaa joukkueita, mutta selvästi yhdet hyökkäsivät toisten kimppuun ja ottivat ne hengiltä. Hurjaa menoa. Murkut ovat minimaalisia ja areenana toimi kasvilavan reunalauta. Mikäli oikein tunnistin niin kyseessä on siloviholainen. Näitä häärii usein kirvojen kimpussa kasvimaalla.

Minimaailmassa ympärillämme tapahtuu kaikenlaista jännittävää vaikka aina emme kiinnitä siihen huomiota.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Luppakorvakissa

Itikat kiusaavat, Nero ravisti päätään. Tuli jännä otos kun vasen silmä näyttää olevan paikoillaan ja pää pyörii ympäri. Korvakin lurputtaa. Tuntuu, että sateen jälkeen itikat ovat liikkeellä sankoin joukoin.

Sankka joukko

Minä en päässyt tietokoneella (iPadilla onnistui) mihinkään blogiin, en edes omaani vähään aikaan. Sen sijaan avautui sivu, jossa kerrottiin, että ip-osoitteestani on havaittu epäilyttävää liikennettä ja siksi sivut on blokattu. Minun piti todistaa, etten ole robotti captcha-kuviolla, mutta sekään ei toiminut vaan uusi chaptcha ilmestyi jatkuvasti. Kauhea paikka, olinko muuttunut robotiksi? Vaihdoin varmuuden vuoksi salasanani. Otin yhteyttä kuukleen ja sieltä vastattiinkin nopeasti, onneksi sivut aukenivat pian, ei ehtinyt tulla vierotusoireita.
Olen kyllä huomannut epäilyttävää liikennettä omassa blogissani, tiettyjä vanhoja postauksia luetaan jatkuvasti, niitä joihin ennen anonyymi-estoa tuli paljon roskakommentteja.
Minua harmittaa sekin, että kun olen kirjoittanut johonkin blogiin kommentin ja lähetän sen, niin ilmestyy rikkoutunut blogger-logo, joka sanoo "hups" ja kommentti on kadonnut. En voi välttyä tunteelta, että minut yritetään vaientaa :)
Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua kaikille!
Toivottavasti itikat antavat iltarauhan.

Kylän kaunein ja kiertävä puutarhuri

Meidän Rhodo on varmasti kylän komein, sillä se on suuri ja niin täynnä kukintoja kuin mahtuu. Siirsin tuolin mittakaavaksi kun ei ollut muuta mallia saatavilla. Kun muutin tänne ei pihassa ollut juurikaan kukkia, hylätyn oloinen, ränsistynyt rhodo kärvisteli nurkassa. Se sai lähes jakamattoman huomioni, kitkin sen alustan, lisäsin sille runsaasti rhodomultaa, lannoitin sitä, lastoitin sen murtumia talven jälkeen ja tässä kiitos. Enempää ei voisi toivoa. Vähän jännitti miten se sopeutuu kun takaa kaadettiin kuusia ja melkein kokonainen metsä, erityisesti pelkäsin kevätauringon porotusta. Kuvassa ei ole vielä ihan täydellinen kukinta menossa, mutta en malttanut olla julkaisematta tätä ylpeyden aihettani.
Uusi huoli ilmaantui kun huomasin, että kekomuurahaiset kyhäävät pesää sen juurelle, en usko, että se tekee hyvää kasville. Mitä teen?
Murkkuparat ovat varmaan menettäneet komeat kotinsa metsänkaadon yhteydessä, sillä tänä keväänä ne ovat ilmestyneet sankoin joukoin pihapiiriini.

Minusta on näköjään tullut kiertävä puutarhuri. Kävin istuttamassa perennoja ja kylvämässä vähän kukkia ystäväni postimerkin kokoiseen puutarhaan. Hän ei liikuntarajoitteisena voi itse tehdä puutarhatöitä. Piha on pitkään ollut oman onnensa nojassa sairastelun vuoksi eikä vyötäröön asti ulottuva nokkos-vuohenputkikasvusto ilahduta kenenkään silmää. Vaikka vain peitin osan pihasta jatkaakseni myöhemmin, tuli alueeseen jo paljon ryhtiä ja ennen kaikkea tilaa. Vielä vähän kesäkukkia ja pihasta tulee oikein viihtyisä.
Nyt aion taas keskittyä oman puutarhan hoitoon ja suorittaa kasvimaan kylvöt loppuun.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Seija!

Kesäyö

Yön ja päivän lämpötilavaihtelut saavat usvan nousemaan pelloille. Pihan reunalta voi tarkkailla naapurin kesävieraita. Näen ne aina ensimmäiseksi kun astun ovesta ja riipputuolissa istuskellessa voin kuunnella hevosen korskuntaa.

Usva tihenee, taivaalla loistaa kuu. On hiljaista, linnut eivät enää laula öisin. Rastaan pesä on tyhjä, lapset lähtivät maailmalle.

Akileijakin valvoo.

 Kauniita kesäöitä kaikille!

Vieraissa

Naapurissa näyttää siistille, mitenkäs tämä oma nurmikko?

Lauantai sujui naapurissa talkoissa. Kitkin kukkapenkkejä ja istutin kesäkukkia ja puuhastelin muutenkin lapion ja talikon kanssa. Villiintyneeseen pihaan tuli taas vähän ryhtiä kun suuri joukko ihmisiä kääri hihansa. Yhdessä tekeminen on mukavaa ja on ihanaa istua valmiiseen pöytään kun keittiötiimi loihtii herkkuja.

Nero taisi vetää lonkkaa koko päivän, se on tehnyt yövuoroa. Kyllä minuakin ramasi illalla eikä tarvinnut paljon unta houkutella.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Katja!
Heleää helluntaita kaikille!

Puhetta puutarhasta

Minusta on tullut varsinainen seurapiirihai, olin taas blogitapaamisessa. Tällä kertaa Kotipuutarha-lehden järjestämässä bloggaajaillassa tapaamassa vanhoja ja uusia puutarhablogituttuja sekä toimituksen väkeä. Saimme vähän valokuvausohjaustakin. Hanna Marttinen valaisi sekä kuvan sisällöllisiä että teknisiä asioita. Jalustat, heijastimet, varjostimet, syvyysterävyys ja mittakaava tulivat tutuiksi.

Minulla oli kamerakin mukana, mutta muistikortin olin jättänyt lukijaan ja hyvä niin, sillä yritän unohtaa paikan missä tapasimme. Mosa Interiorsin tiloissa oli valtavasti kauniita tavaroita, joita en ollut tiennyt tarvitsevani ja nyt en saa niitä ihanuuksia mielestäni.

Tilaisuudessa oli mahdollisuus saada myös neuvoja ja vinkkejä. Suunnitteluhortonomi ja tehopakkaus Kati Jukaraiselta, sekä kasviasiantuntija Ella Rätyltä.
Tunnelma oli kotoisa ja mutkaton, puutarhureiltahan eivät jutunaiheet lopu. Sain monta varteenotettavaa vinkkiä keskustelun lomassa. Ensi keväänä pitää löytää kardonin siemeniä :)

Parasta antia olivat lehdet, jotka saimme mukaamme. Luin niitä myöhään yöhon, löysin paljon hyödyllistä tietoa ja vastauksia kysymyksiin. Pidän lehden maanläheisestä tavasta esitellä laajasti puutarhuroinnin eri alueita, uudistunut ulkoasu on raikas, kaunis ja selkeä. Ainakin yksi tilaaja tuli nyt lisää.
Kiitos antoisasta illasta toimitukselle ja blogiystäville!

Myrkytön puunsuoja

Sain tilaisuuden ostaa kasvimaan laajennusalueelle viljelylaatikoiksi lavakauluksia viiden euron kappalehintaan. Hinta on sellainen, ettei enää kannata itse rakennella lootia. Tuumin, että olisi hyvä suojata ne jotenkin lahoamista vastaan ja aloin tutkia onko olemassa myrkytöntä puunsuojaa. Lähtökohtani oli, että aineella pitää voida käsitellä elintarvikelaatikko.

Löysin Sioo-menetelmän, se on myrkytön, ympäristöystävällinen ja vesiohenteinen tuote. Suhtauduin aluksi vähän epäluuloisesti, mutta mitä enemmän tietoa hankin sitä vakuuttuneemmaksi tulin.
Olen aivan innoissani tästä aineesta ja kyselin lisätietoja Rakennuskemia Oy:stä. Sain blogiyhteistyönä puunsuoja-aineet testattavaksi.
Käsittely on kaksivaiheinen, puu sivellään kahteen kertaan pohjustusaineella, pinnan on välillä kuivuttava vähintään kaksi tuntia. Toisessa vaiheessa puu käsitellään suojausaineella. Aineet ovat tuoksuttomia eikä niistä lähde mitään höyryjä, käsittely on helppoa ja miellyttävää, välineet voi pestä vedellä.

Osa laatikoista oli kuin uusia, käytetyt laatikot pesin harjalla ja annoin kuivua ennen käsittelyä. Aineilla voi käsitellä kaikkea puuta, uutta ja vanhaa, myös kestopuuta. Hyviä kohteita ovat esimerkiksi terassit ja laiturit. Toimenpidettä ei suositella tehtäväksi suorassa auringonpaisteessa eikä käsiteltävä alue saa kastua ykkös ja kakkosvaiheen välissä. Suojauksen luvataan olevan lähes huoltovapaa 10 vuotta, vaatii vain vähäistä ylläpitoa.

Kuva tuotteen sivulta

Sioo Puunkäsittely on ruotsalaisen Herje Boströmin keksintö, teknologia perustuu piihin, joka on maankuoren toiseksi yleisin alkuaine. Käsittelyssä puu ikään kuin fossiloituu. Laatikkoni muuttuivat kovin erivärisiksi, osa kullanruskeiksi, kuten öljytty puu, mutta uusi puu muuttui keltaiseksi. Kosteuden vaikutuksesta käsitelty pinta vaalenee niin, että 3-8 viikon kuluttua siinä pitäisi olla hyvin kaunis tasainen hopeanharmaa värisävy, joka syvenee vähitellen ja muuttuu yhä kauniimmaksi kovettumisprosessin myötä. Voitte käydä katsomassa lisää kuvia käyttökohteista täältä. Minusta aineet olivat hyvin riittoisia ja jos ajattelee, että käsittely kestää 10 vuotta ja on lähes huoltovapaa, niin hintakaan ei tunnu pahalta. Keksin aineelle jo monia käyttökohteita.

Ensimmäiset laatikot on nyt asennettu kasvimaalle. Jännittävää nähdä miten väri muuttuu, laitan siitä kuvia kun jotain tapahtuu. Etummaista laatikkoa en voinut vielä täyttää kokonaan mullalla, koska tälläinen tavarantarkastaja oli ihailemassa käsiteltyä sisäpintaa. Taitaa olla nopsasiipiin kuuluva kangasperhonen.

Uudemman päivityksen heinäkuun lopulta voit lukea täältä.