Teatteria Syrjässä

Lauantai-iltana lähdin ystäväni kanssa kulttuuririentoihin. Syrjässä, Aino Kallaksen lapsuuden kesäpaikassa esitettiin Kallaksen näytelmä Mallen tunnustukset. Näytelmä oli minulle tuntematon ja vähän erilaista Kallasta, hauska ilveily. Esitys oli erittäin hieno ja taidokkaasti toteutettu. Kyläyhdistys tarjosi vielä kahvitkin.

Illan lopuksi tutkija ja Aino Kallas -seuran puheenjohtaja Silja Vuorikuru kertoi mielenkiintoisesti kirjailijan elämänvaiheista ja tuotannosta. Pääsimme myös kurkkaamaan varjoteatterin kulisseihin.

Syrjän tila on hieman huonokuntoinen mutta jyhkeä rakennus.

Syrjä oli Ainon tädin Ida Godenhjelmin perheen kesäpaikka, jossa kirjailija Kallas vietti kesiään lapsesta asti.

Salin seinällä oli komea kudonnainen. Viimeisen kerran Aino Kallas vietti Syrjässä kesään vuonna 1914 lastensa kanssa.

Tila sijaitsee Loppijärven rannalla, upealla niemellä, joka on nykyisin kunnan omistuksessa.
Onnistuneen ja hyvän mielen tuoneen illan päätteeksi nautimme luonani pitsaa ja kuohuviiniä.

iloista sunnuntaita kaikille!

Elonkorjuu

Sain Tarjalta Parasta aikaa -blogista elonkorjuuhaasteen. Kiitos, Tarja, tähän vastaan oikein mielelläni.
"Puutarhat ovat vielä täydessä kukassa ja hyötypuutarha tuottaa satoa. Miksi emme jakaisi tätä iloa ystäville, kavereille, työtovereille, naapureille, sukulaisille jne. Haastan teidät bloggarit ja blogien lukijat ilahduttamaan ainakin yhtä henkilöä puutarhan sadolla.  Mukavinta olisi, jos jakaisit haastetta omassa blogissasi ja kertoisit, kuinka sinä olet muistanut jotakuta puutarhan antimilla. Haasteen voi napata kuka tahansa, vaikka sinua ei olisi nimeltä haastetukaan.
Yksi kurpitsoista on kasvanut jättisuureksi, se tukkii kasvimaan käytävän.

Yksi kasvaa penkissä, laitoin sen alle laatan, ettei se painu multaan.

Kaksi vapaudenkaipuista kurpitsaa on karannut aidan ulkopuolelle.

Kun kurpitsassa oli neljä kohtuullista alkua, katkaisin varret ja vein ne kompostiin. Kompostin päällä varret jatkoivat kukkimista ja kasvamista, hedelmiähän ne eivät enää ehdi tehdä, mutta kaunistavat kompostia.

Haasteeseen. Luulen, että jokainen puutarhuri haluaa jakaa ilonsa viljelyksistään. Täällä ei ainakaan onnistu kukaan vierailemaan ilman, että joutuu plantaasikierrokselle. Sadonkorjuuaikaan kukaan ei myöskään lähde täältä tyhjin käsin, kasvimaan tuotteita riittää jaettavaksi. Myös kukkakimppu on mukava antaa lähtijälle kotiinviemisiksi. Kun käyn ystäväni puutarhassa saan yleensä mukaani jotakin, jota en itse kasvata.

Kurkuista tuli kuitenkin ihan kunnollinen sato vaikka aluksi ihmettelin kun ne kasvun alkuun päästyään kellastuivat. Lannoitin ne kunnolla ja tilanne korjaantui.

Viherkaalit ovat päässeet pois harson alta, sillä kaalikoiden aika on ohi. Minulla on vihreää ja vähän pienempikasvuista punaista lehtikaalia. Suurimman osan sadosta olen kuivannut. Kuivattua lehtikaalia lähtee ystäville joskus myös kirjeenä. Tuossa auringonkukan juurella kasvaa punaista peurankielisalaattia. Oranssit kukat ovat rohtosamettikukkaa eli meksikonrakuunaa, jota kasvaa ihan joka puolella kasvimaalla, se tuoksuu huumaavasti, siis lehdet kun niitä koskettelee.

Vielä löytyi muutamia mansikoitakin aamiaiselle. Harmi vain etten huomannut jonkun muunkin nautiskelevan niitä ja sain ampiaisenpiston sormeeni.

Ruusupapu ja hajuherne sekä köynnöspinaatti kasvavat sulassa sovussa.

Sipulit on korjattu. Pienimmät ripustin nippuihin kuivumaan suurimmat kuivattelen metallikoreissa.

Sama punaisena.
Puutarhan tuotteita tulee jaettua tietysti myös täällä nautitun ravinnon muodossa. Lisäksi minusta on ilo jakaa ja vaihtaa taimia, samalla voi jakaa myös kokemuksia ja hoito-ohjeita. Tässä pätee vanha viisaus; jakamalla ilo moninkertaistuu.
Satokausi jatkuu vielä. En jaa tätä haastetta kenellekään erityisesti, mutta toivon, että poimitte sen täältä mukaanne ja kerrotte elonkorjuustanne.
Voikaa hyvin!

Kenttäpostia

Kenraali Nero on taas päivystänyt rintamalinjoilla. Valtakunnan rajoja on rikottu ja alueelle on tunkeuduttu.
Pari yötä kului passissa. yhtenä yönä kävin hakemassa prinssin tallin ylisiltä missä se päivysti sateensuojassa lepakoitten lennellessä ympärillä. Vain nopea tankkaus muonituspisteessä ja taas oli riennettävä takaisin partioon.

Kun vihollinen on karkoitettu pääsee sotaurho haavojensidontapaikalle. Kaulassa, päässä ja rinnassa oli paljon haavoja, onneksi mikään ei vaikuttanut vakavalta. Nero nauttii kun sitä hoidetaan ja esittelee auliisti haavojaan. Lisäksi piti harjata pois vatsakarvoihin tarttunut pihka, kuuseenkin on kurkotettu.

Sotaretken jälkeen on syli paras paikka, siinä voisi viettää koko päivän, mutta harmi kyllä piialla on muitakin kiireitä kuin olla kissan patjana.

Nerolla on oma torkkupeitto, sillä poika on kova leipomaan. Akupunktiohieronta käy kipeää jos ei ole pehmikettä välissä.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Hanne Ala-Prinkkilä, Hanne, Victoria, Mirene ja Elina!
Mukavaa viikkoa kaikille! Vaikka tuntuu syksyiseltä on kesää vielä jäljellä.

Musta huijari

Kirsikkapuussa roikkuvat tuikkulyhdytkin ovat vesilastissa. Eilen oli kuitenkin pitkään satamatta ja raivasin vesakkoa, koska Sari kertoi, että kuukalenterin mukaan perjantaista sunnuntaihin on iltapäisin otollinen hetki kitkeä rikkaruohoja ja karsia vesakkoa.

Siinä karsiessani ajoi vieras auto pihaan, mutta huomatessaan minut pöpelikössä se kääntyi ja kaasutti tiehensä. Tai yritti kaasuttaa, se jäi jumiin mäkeen ja ehdin kuin ehdinkin yhyttää itänaapurin rekisterissä olevan ajoneuvon kysyäkseni millä asioilla täällä liikutaan. Nuorten miesten selitys oli ontuva: "Etsittiin paikkaa missä voisimme kalastaa". Joopa joo.

Vieläkin löytyy kukkivia unikoita, kannatti kylvää jaksottain.

Ja tässä mustat tomaatit. Huijausta, ne muuttuvat kypsinä punaisiksi. Odotin ja odotin niiden kypsymistä, poimin jo jonkun, joka oli mielestäni pehmeä. Petyin koska se ei maistunut millekään, mutta se ei siis ollutkaan vielä valmis, punaisina ne ovat oikein maukkaita.

Lämpimästi tervetuloa mukaan Autuaaseen oloon, Myriah! Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Vanille Fraise

Syyshortensia Vanille Fraise on yksi suosikkejani. Sen suuret valkoiset kukinnot alkavat vähitellen punastella.

Syyspuolellakin pitää olla kukkijoita.

Näistä saa upeita kuivakukkia talveksi.

Kahden ja puolen vuorokauden sademäärälle ei mittari riittänyt vaan vesi roiskui jo yli.
Sade saattaa tietää suuria sienisaaliita.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Terhen ja
Kattivaaran blogi!
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Venettä lainaamassa

Eräänä helteisenä päivänä lojuin vähäpukeisena sisällä kun kuulin jonkun huutelevan portailla. Nopeasti vedin kudetta niskaan ja lähdin katsomaan mitä asiaa muukalaisella mahtaa olla. Siellä oli Teemu gprs-kartan kanssa, hän sanoi, että pitäisi saada vesinäyte tuosta teidän rannan edustalta, jotta jos venettä lainaan. Taisin vaikuttaa epäilevältä sillä hän esitti henkilökorttinsa ja kertoi miksi hänellä ei ollut käytössä omaa venettä kuten yleensä.

Tokihan se vene joutaa, pääsin mukaan vesinäytettä ottamaan.
Kuvassa otetaan vedestä poikkileikkaus, niin että mukana on sekä pinta- että pohjavettä.

Happinäyte, siihen lisättiin jotakin ainetta jo tässä vaiheessa. Se, että näyte alkoi muuttua ruskeaksi oli hyvä merkki, happea löytyy.

Poikkileikkausnäytteestä otetaan mm. bakteerinäyte. Lisäksi vedestä tutkitaan sähkönjohtavuus ja klorofylli.
Oikein mielenkiintoinen keskeytys erittäin helteiselle päivälle.
Nyt helteet taitavat olla ohi, meillä satoi eilen melkein 30 mm.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Me Like!
Mukavaa sadeviikkoa kaikille!

Sikamaista

Naukulan Mamma kävi meillä kylässä, Nero näytti itsestään ihan uuden puolen ja antoi Mamman lähestyä itseään vaikka ei yleensä välitä näyttäytyä vieraille. Lisäksi Prinssi teki parikin kertaa tikusta asiaa ja kävi sisällä, muka ruokakupillaan vain saadakseen kiehnätä ja tutkia Mammaa. Sitten Nero vetäytyi rauhassa aitanparveen päivälevolle.
Kiitos Mammalle tuliaisista ja hauskasta visiitistä. Nero kyllä huomasi, että häntä ihailtiin.
Tässähän ei siis ollut mitään sikamaista, mutta...

Kun Mamma oli lähtenyt huomasin, että Nero tuijotti pihamaalla kiinteästi jotakin ja menin kurkkimaan ikkunasta onko peura tulossa pihaan. En ollut uskoa silmiäni, ikkunan alla tallusti sika. Pieni sika suunnisti marjapensaisiin. Ajattelin ensin, että se on villisian poikanen, mutta se ei ollut karvainen kuten villisika, vaikka pitkät harjakset olikin niskassa. Olisiko sittenkin ollut minipossu. Äkkiä kamera esiin ja pihalle, mutta vaikka yritin lähestyä sikaa varovasti se ryntäsi pöpelikköön ennen kuin ehdin saada siitä kuvaa. Kaikenlaista kulkijaa täällä on nähty, mutta ensimmäisen kerran tuli sika vierailulle.
Seuraavana aamuna suunnistin kylän hermokeskukseen kyselemään onko kukaan kysellyt sikaa. Sieltä löytyikin vastaus mysteeriin. Joltakin on karannut pari minipossua, toinen on jo saatu kiinni, mutta toinen jatkaa villiä ja vapaata elämäänsä. Kerkeeväinen possu, sillä havaintoja on tullut kymmenien kilometrien säteellä. Toivottavasti viimeistään routa ajaa porsaan kotiin.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Sanna!
Mukavaa sunnuntaita kaikille.

Pitkä ilo unikoista

Viime kesänä esittelin unikkoniittyäni täällä. Silloin harmittelin sitä, että kukinta on niin pian ohi. Tänä vuonna olin ovelampi.

Keräsin tietysti pioniunikonsiemenet talteen, mutta se ehti myös kylväytyä itse jonkin verran. Käänsin maan syksyllä ja keväällä kynnöksellä näkyi pieniä unikonalkuja.

Maa oli tasoitettava, jotta siihen voi kylvää lisää siemeniä joten varovasti nostin ainakin sata pientä unikon tainta ylös, muokkasin maan ja istutin taimet takaisin. Näistä taimista kasvoi unikoiden ensimmäinen kukinta.

Muokattuun maahan kylvin lisää siemeniä ja parin viikon kuluttua vielä vähän lisää. Tällä toimenpiteellä sain pidemmän kukinnan, vieläkin kukkii.

Lisäksi viskoin siemeniä kukkapenkkeihin ja alasleikatun ruusupuskan ympärille, nyt unikoita on kukoistanut vähän jokapuolella.

Huomasin, että osa kerrotuista unikoista muuttuu yksinkertaisiksi uudelleenkylvössä.

Jotkut siemenkodista ovat jättimäisiä, tämän siemenistähän kylvää jo kokonaisen niityn.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Treenit

Paikoillanne...

valmiinanne...

HEP!

Perhosia

Puutarhaan on ilmestynyt runsaasti perhosia.
Esikasvatin tsinnioita ja istutin niitä kukkapenkkien aukkopaikkoihin. Lisäksi tein yhden kokonaisen tsinniapenkin. Minun lisäkseni näistä pitävät:
Sitruunaperhonen,

Amiraaliperhonen

Ohdakeperhonen ja lukemattomat pörriäiset.
Onneksi meillä ei ole näkynyt äkäisiä ampiaisia. Parissa kyläpaikassa olen joutunut niiden kanssa tekemisiin, ne vaikuttavat ihan sekopäisiltä.
Mukavaa viikkoa teille kaikille!

Aamukahviseuraa

Juon aamukahvini aurinkovarjon alla ja joka aamu minulla on ollut seuraa. Punarinta istuu milloin minkin töröttimen päällä vaanimassa saalista. Se ei tunnu lainkaan välittävän läsnäolostani. Sillä taitaa olla monta suuta ruokittavana.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin vanha tuttu, Maahanmuuttajatar!
Mukavaa viikonloppua kaikille!