Viileä sää ajoi Neronkin viihtymään sisätiloissa. Ulkoilua ei silti kokonaan laistettu, vaan prinssi lähti aamuvarhain töihin kuten yleensäkin. Partiointiretket ovat tarpeen, sillä kaikenlaista skismaa on taas ilmennyt.
Iltapäivälehtimäinen otsikko saattoi antaa vääriä odotuksia, sillä peuran uhriksi joutunut Nero on kukkapenkissä komeileva Nero di Toscana. Peuraperhe oli ohimennessään maistellut sitä, mutta kaikki muut kasvit oli jätetty rauhaan. Kukkivan jouluruusun riipimisestä olisi seurannut sakot ja kostoksi olisin jättänyt viemättä puutarhan ylijäämät pellonreunaan. Peurat olivat myös livahtaneet kasvimaalle raolleen jääneestä portista, kaalin tuoksu on vastustamaton. Onneksi satoa jäi vielä minullekin ja suuret ruusukaalit sietävätkin mennä parempiin suihin, sillä "kaalit" lehtihangoissa ovat pikkurillin pään kokoisia. Ei ehtinyt ruusukaali tänä kesänä valmistaa satoa. Punaiset kasvit ovat kuitenkin syksyisen kasvimaan kaunistus.
Tähänkö on tultu? Sensaationkäryisillä lööpeillä houkutellaan lukijoita Autuaaseen oloon.
Tässä toisessakin Nerossa on puremajälkiä. Olen huomannut, että prinssi hengailee taas ladolla, siellä on ilmeisesti käyty kissataisteluita. Vasemmassa lavassa ja toisessa takareidessä on suurempi puremajälki, mutta haavat eivät ole tulehtuneet. Pienempiä naarmuja oli paljon kaulassa ja päässä, eli rajalinjoilla ollaan oltu lähikontaktissa. Toivottavasti tunkeilija otti opikseen.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Erja!
Hyvää sunnuntaita kaikille!
moi:) Hauskan näköinen tuo toinenkin Nero :)) Ja lööpit on hei muotia ja trendikästä, hyväksytään :))). Terkkuja oikealle Nerolle ;)
VastaaPoistaNero kiittää! Kukkapenkin Nero alkoi kukoistaa vasta loppukesästä, sillä alkukesän se kärsi ötökkävaurioista koska ei ollut harson alla kuten kasvimaan kaalit. Hienoa, että mekin olemme joskus trendikkäitä :)
PoistaOnpa teilla kriittiset tilanteet rajalla! Vaan aika hieno valokuvamalli tämä rajavartija on!
VastaaPoistaToivottavasti kulkija ei ole taas joku hylätty kesäkissa. Olen pari kertaa nähnyt pihan laidalla mustavalkoisen nuoren katin, saattaa olla myös Neron sukulainen, paikallista villikissakantaa. Kamera tykkää prinssistä :)
PoistaYlitit uutiskynnyksen: Mää iha pelläästyi... Hyvä ettei peura sentään Neroa purrut, mutta on nuo toisetkin purijat ikäviä, toivotaan että heidät on häädetty ja Nero saa jäädä rauhaan.
VastaaPoistaOnkos tuo peuran puremaksi joutunut Nero jokin lehtikaalilajike, vai mikä? Minun lehtikaalini olivat hiukan tuollaisia mutta myös aika erinäköisiä.
Nero on tarkka rajoistaan, sillä on huonoja kokemuksia vieraista kissoista ja tappeluilta ei vältytä. Onneksi ei tarvitse partioda öisin rintamalinjoilla, tilanne on ehkä ohi. Toinen Nero on lehtikaali, kutsutaan myös palmukaaliksi ja mustakaaliksi. Minulla on ollut tuota monena vuonna kasvimaalla, nyt laitoin komistuksen kukkapenkkiin ja yksi kasvoi ruukussa kukka-asetelmassa.
PoistaMinulla oli lehtikaalia ensimmäistä kertaa tänä eli viime kesänä. En ensin oikein osannyt käyttää sitä, paitsi salaattiin, jossa se oli hankalaa ja kiharaa, nousi aina salaatin pinnalle ja muut ainekset painuivat pohjalle. Loppusyksyn lehtikaalista tein uunissa sipsejä, joita napostelen vieläkin. Panin myös sellaisenaan pakastimeen.
PoistaMinä käytän lehtikaalia tuoreena patoihin, keittoihin ja kaikenlaisiin kasvisruokiin. Loput kuivaan ja käytän talven mittaan sämpylöihin, kaikenlaisiin muihinkin suolaisiin leipomuksiin, patoihin keittoihin ja smoothieihinkin. Varsin kätevää vihreää lisättäväksi melkein mihin vain. Pakastaminen on myös ihan hyvä tapa säilöä kaalia, minulla vain pakastin on niin täynnä, että pitää kuivata mahdollisimman paljon.
PoistaTäytyy nähtävästi viljellä lehtikaalia myös ensi kesänä, vähän viisastuneena.
PoistaMinulla oli muutamia "ongelma-" tai jopa "inhokkikasvista", jotka koin hankalaksi hyödyntää ruuaksi tai ruokiin: lehtikaali, maa-artisokka, kurpitsa ja chili. Maa-artisokka, lehtikaali ja kurpitsa ovat kauniita ja reheviä kasveja, silmänruokaa siis ainakin. Chili tuoksui kasvihuoneessa taivaalliselta, sitä voisi viljellä vain "nenänruuaksi", tuon ihanan miedon ja raikkaan kukkaistuoksun vuoksi.
Maa-artisokka on monelle hankalaa ravintoa sen runsaan inuliinin vuoksi. Luin jostakin, että sitä pitäsi syödä useammin, että elimistö tottuisi. Senkin keksin kuivata ja jauhaa, nyt käytän sitä pieniä määriä makeutusaineena smootieihin ja yhteen jos toiseenkin keitokseen sitä on on kätevä lisätä. Kurpitsa on kaunis ja herkullinen, sain pari chilin tainta ystävältä, itse en ole sitä paljon kasvatellut vaikka käytänkin paljon chiliä ruoanlaitossa. Purkillinen luomuchilipulveria riittää pitkään :)
PoistaHeh mikä otsikko! Siihen olisi voinut lisätä tekstin "katso myös kuvat" :D Toivottavasti Neron rajaselkkaukset ovat jo historiaa.
VastaaPoistaOlisi voinut lisätä vielä, ettei herkimmille katsojille :) Rajoilla partioidaan ahkerasti, mutta uusia vammoja ei ole ollut, ehkä vihollinen perääntyi tai on menossa jonkinlainen välirauha.
PoistaHyvä otsikko, mutta onneksi sentään oli eri Nerosta kyse! :D
VastaaPoistaOnneksi peurat eivät ole aggressiivisia :)
PoistaOlipa tuo lööppi tosiaan. Harhaajohtavaa. Mutta onneksi ei Nerolle kuitenkaan ollut sattunut mitään. Toivottavasti tunkeilija otti opikseen eikä uusia kissatappeluitakaan tulisi.
VastaaPoistaAnteeksi tahallisesta harhaanjohtamisesta, en voinut vastustaa kiusausta :)
PoistaJotkut kissat selvästi kaipaavat tappeluita, muuten en voi käsittää miksi tänne syrjään aina hakeutuu joku tappelupukari onneaan koettamaan.
Kieltämättö "lööppi" hämäsi:)))
VastaaPoistaKissaherra Nero taitaa kestää kumminkin pienet kärhämät yllättävän hyvin.
Hyvää sunnuntaita!
Sunnuntaijekku :)
PoistaNero ei tunnu isommin stressaavan kärhämistä, ylpeänä se esittelee minulle haavojaan ja tykkää kun hoidan niitä. Onneksi pahemmilta vammoilta on vältytty.
Voi pikkuista Neroa ♥ onneksi ei pahoja puremia. Meidän jäpiköillä on nyt naarmuja siellä sun täällä, kun ottavat yhteen. Yhtenä päivänä Kaapon levotonta käyttäytymistä pidempään seurattuani ymmärsin hänen etsivän Onnia. Onnihan oli Kaapon hovipesijä ja yhdeksän vuotta yhdessä eläneenä minusta teoria voisi pitää paikkansa. Edellisen isoveljen kuoltua käyttäytyminen oli samankaltaista, yhteistä elämää tosin oli vain vuoden verran. Voi , kun osaisi kissojen kieltä ! Nyt on vaan annettava tosi paljon hellyyttä ja huomenna pääsen juttelemaan poikien lääkärin kanssa.
VastaaPoistaVieläkö sinulla on kukkivia kasveja ? Mites amppelimansikka, eikös marjoja tullut vielä joulukuussa viime vuonna ?
Neron käytöksestä päättelen, että tämänkertainen tunkeilija on helppo nakki. Voi Kaapoa, toki kissakin ystäväänsä kaipaa. Teidän pojilla alkoi valtapeli kun Onni lähti, se kuuluu kissojen maailmaan. Viikon pakkasjakso teki aika hyvin selvää kukkijoista, mutta ainakin jouluruusu kukoistaa edelleen. Amppelimansikka on unohtunut ulos, täytyykin käydä laittamassa se maahan. Viime talven se vietti sisätiloissa ja siksi jaksoi yrittää mansikoita vielä joulukuussa.
PoistaOlisihan se ollut maankuulu uutinen jos peura olisi Neroa purrut!!
VastaaPoistaTuo kaalipeura on tosi koristeellisen näköinen ja sopii hyvin vaikka juuri kukkapenkkiin.
Siellä missä on kissoja ilmestyy sinne jostain kauenpaa muita kissoja ja usein juuri niitä onnettomia kodittomia. Nimimerkillä kokemusta on......
Lempeitä rapsutuksia kissoille.......
Olisi ehkä päässyt isompiinkin lööppeihin. Palmukaalit sopivat hyvin kukkaistutuksiin, viime kesänä minulla oli punaista lehtikaalia kukkien seassa ja se oli myös oikein kaunis syyskasvi. Pari koditonta olen vienyt eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin, mutta aika usein en edes tapaa niitä. Rapsutellaan :)
PoistaPerhana, älä säikyttele :D
VastaaPoistaVaan saispa nuo muutkin purijat jättää Oikean Neron rauhaan! Kummallisia tyyppejä kun toisen reviirille pitää tuupata.
Ajattelin vähän herätellä talviaikaan :)
PoistaMikä vimma lienee tunkea toisen reviirille, ehkä ne huomaavat, että täällä elelee hyvinsyönyt kissa ja toivovat löytävänsä sen ruoanlähteen.
Huh sentään, mikä skandaaliotsikko :D Ehkä seuraavalla kerralla on pantteri kaalimaan vartijana valmiina haukkaamaan peuraa!
VastaaPoistaNero kyllä pitää peurat kurissa, se murisee kuuluvasti kun peuraperhe ilmestyy pihapiiriin. Peura voi hyvinkin ajatella, että suuri kissapeto vaanii heinikossa :) Mutta kun talonväki nukkuu käyvät peurat kaalien kimppuun.
PoistaNo johan ehdit säikäyttää! Ja toivottavasti on Nero antanyt kyytiä niille ladon lurjuksille - ja toivottavasti älyävät pysyä poissa ettei tarvitse prinssin itseänsä uudemman kerran teloa♥
VastaaPoistaToivotaan, että reviiriloukkaukset eivät lisäänny talven mittaan. Kissatappelut eivät aina ole ihan vaarattomia, mutta onneksi Nero on jo kokenut soturi, se tietää, että haavat voivat olla tuskallisiakin ja yrittänee välttää haavoittumista.
PoistaNeron emäntä osaa pelata nykyajan mediapeliä, ihan selvästi:).
VastaaPoistaOlen suorittanut työuraani muutaman vuoden myös iltapäivälehdessä :)
PoistaHui kauhistus, mikä järkytys! Huoh. Onneksi asia ei yhtä paha lopulta ollutkaan, vaikka tokihan ne peurojen kasvinatustelut on tylsiä.
VastaaPoistaOnneksi tämä olikin vain tälläinen yhden palstan uutinen :)
PoistaSiihen nähden, että peurat kiertävät pihaa kaiken aikaa ovat niiden aiheuttamat vahingot pieniä. Syksyisin vain kaalin tuoksu käy vastuttamattomaksi, ymmärtäähän tuon.
No huhhuh! Ehdin jo kummastella, että onpas erikoinen tilanne, kun peura puree kissaa :D
VastaaPoistaOlisihan se varmasti ainutkertainen tapaus. Peura tuskin onnistuisi saamaan kiinni vikkelää kissaa ja harvemmin saaliseläin puree petoa :)
PoistaOlen blogissasi jo pitemmän aikaa hiippaillut kuvia katselemassa ja Neroa ihastelemassa mutta nyt vasta uskaltaudun tulla pois kaapistani eli kommentoida! :) Lööppi oli mielenkiintoa herättävä! Luonnossa voi kyllä ihan oikeastikin tapahtua aika kummallisiakin asioita mutta tuo olisi ollut jo sensaatiomaista!
VastaaPoistaKiva kun uskaltauduit avaamaan "suusi", on aina mukava tutustua blogin vierailijoihin ja kommenttiosasto on se väylä :) Jos otsikko kertoisi siitä mitä moni olettaa, olisi se tosiaan sensaatiomaista vaikka luonto on ihmeellinen.
PoistaNyt ymmärrän, miksi et oikein näistä kavioelämistä välitä - muistan nimittäin jonkun aiemman kommenttisi blogissani :). Itse en ole joutunut onneksi luovuttamaan mitään ihmiselle kelpaavaa syötävää peuroille, kauriille tai jänöille, sillä ilmeisesti juuri meidän valitsemat yrtit, sipulit ja tomaatit eivät niitä kiinnosta. Meillähän ei mitään suuria plantaaseja olekaan. Saisiko noita kaaleja suojattua millään...?
VastaaPoistaKoska minusta piti ensin tulla biologi niin on pakko korjata, että peura (nykyisin kauris) on sorkkaeläin :) Ravintokaalit kasvavat aidatulla kasvimaalla harson alla, joten ne saavat olla kesän rauhassa peuroilta. Kukkapenkissä ne eivät yleensä vieraile, mutta nyt kävi Nero-kaali vastustamattomaksi. Syksyllä en enää viitsi suojata kaaleja, sillä satohan on suurimmaksi osaksi korjattu.
PoistaOtsikkoa paremmin tehoaa nämä kuvat Nerosta ;) Niitä minä ainakin tulen aina ihailemaan.
VastaaPoistaKiva kuulla, sillä harvemmin meiltä lohkeaa vetäviä otsikoita, mutta Nero on aina kuvauksellinen :)
PoistaOi voi Neroa! Vaikka Toskanankin Nero on komea, ei se silti ole niin kallisarvoinen kuin aito Nero The Original. Neroa ei saa purra! Hus pois kiusanhenget ladosta.
VastaaPoistaToskanan Nerot tulevat ja menevät, ne eivät ole niin ainutkertaisia. Pääasia, että The Original voi hyvin. Juuri vein vähän pihatuoleja aittaan ja siellä prinssi torkkui kaikessa rauhassa talvipesässään :)
PoistaHuh, mää jo luulin että tuota kissaneroa;)
VastaaPoistaEi sentään, Prinssi Nero pärjää kyllä peuralle :)
PoistaToivottavasti Nero tosiaan antoi tunkeilijalle köniin!
VastaaPoistaLuulen, että tunkeilija on karkoitettu toistaiseksi. Nerolla on onneksi kotikenttäetu.
PoistaHeh, otsikoinnin jalo taito, mainiota! - Toivottavasti kissat saivat reviirinsä selville, ettei tulisi jatkotappeluita? Sinänsä tärkeä asiahan se oman reviirin sopiminen on.
VastaaPoistaTirrellä oli alkusyksystä sama tilanne, että uuden naapurin kanssa piti pitää reviirikeskustelut, mutta todennäköisesti niillä yksillä kynsimisillä selvittiin.
Pipsun ja Miirun Pirjo
Yritän vast'edes olla johtamatta tahallisesti harhaan :) Toivottavasti reviiriasiat pysyvät kunnossa jonkin aikaa. Kai kissojen on neuvoteltava aluerajat yhä uudestaan, meille ihmisille on selvää, ettei toisen kotiin mennä riehumaan :)
PoistaHih, minäkin ehdin jo säikähtää että Neron valppaus ei ole entisellään jos kömpelö, ryskien kulkeva peura ehtii puraista Nero-ressukkaa :D.
VastaaPoistaEi sentään, Neron valppaus on entisellään, Nero di Toscana ei kuitenkaan pääse karkuun peuran hampaita.
PoistaOnneksi kissa on kunnossa! Ja hyvä, että sitä toista Neroa jäi sullekin vielä.
VastaaPoistaNero on ok, mutta nytkin piti lähteä sateeseen päivystämään :) Minulla on kaalia purkissa jo niin paljon, että peuroillekin riittää pikkupala.
PoistaHiukan kieltämättä kummastelin, että onpas peurat käyttäytyneet luonnolleen epätyypillisellä tavalla :) Teidän Nero taitaa hoitaa työtään aika tunnollisesti, toisin kuin meidän Sulo, joka ei näillä keleillä jaksaisi ulos mennä ollenkaan.
VastaaPoistaOnneksi peurat eivät ole rohkaistuneet jahtaamaan kissoja, kaalit riittävät niille :) Nero on kyllä ahkera poika. Tänäänkin se on käynyt kaksi kertaa sisällä haukkaamassa, mutta ulos on taas mentävä vaikka turkki on märkä, velvollisuudet kutsuvat.
PoistaKomee on kolli!
VastaaPoistaJos se tuosta vielä komistuu, se on pilalla :)
Poista