Tein kaikki virheet

Kevät on seurattu persianpikarililjan kehitystä jännityksellä. Kaikki alkoi hyvin. Ensimmäinen virheeni oli, etten tutkinut kasvin istutus- ja hoito-ohjeita syksyllä kun minulla oli sipulit kädessäni. Vasta kun kaunotar alkoi voida huonosti aloin opiskella sen hoitoa. Kirjoitan oppimani tänne ylös vastaisuuden varalle.
Persianpikarililjan villi muoto kasvaa Lähi-Idän kuivilla kivikkorinteillä, kauneutensa vuoksi siitä on tullut uhanalainen.

Persianpikarililja sopisi hyvin kivikkopuutarhaan, sillä se suosii aurinkoista, kuivaa, hyvin läpäisevää kasvualustaa. Kun huomasin, että kaunotar alkaa kellastua roiskautin sille vettä. Hyvää tarkoittava hölmö, enhän yleensäkään kastele sipulikukkia.
Pikarililjan sipulit ovat herkkiä eivätkä kestä pitkää säilytystä. Ne pitäisi istuttaa kyljelleen, jotta vesi ei pääse seisomaan ontossa yläosassa. Isutin sipulit tietysti suoraan, tämä lienee syy miksi vain yksi onnistui kehittymään kasviksi. Sipulien ympärille olisi hyvä laittaa karkeaa hiekkaa, joka ohjaa ylimääräisen veden pois.

Surullisena olen katsellut kun Persian kaunotar kuihtuu pois ennen aikojaan. Melko hyvä saavutus kuitenkin, että se kukki kaikista hoitovirheistä huolimatta. Jos se jaksaa ilahduttaa minua vielä ensi keväänäkin, yritän olla parempi puutarhuri.

Olin viikonlopun talkoo-orjana naapurissa. Istutin kesäkukkia, leikkasin pensaita ja niitin villiintynyttä pihaa. Oli mukavaa tehdä joukolla töitä, siinä syntyy jälkeä nopeasti. Illan päätteeksi rentouduttiin kuumassa saunassa ja uitiin kylmässä vedessä.
Eilen meillä satoi rakeita, mutta kuuro meni onneksi nopeasti ohi. Ropinan alkaessa ulko-ovesta syöksyi musta salama sisään samalla kun piika ryntäsi ulos pelastamaan pikkuisia taimiaan.