Kevät on keikutellut, hellinyt lämmöllä ja lyönyt pakkasilla vasten kasvoja.
Kasvuharsoille on ollut käyttöä.
Kukkivat akileijat tuovat kesätunnelmaa.
Akileijat ovat itsestään kylväytyneet kesän pihalla viettäneen oliivipuun juurelle ja kukkivat sisätiloissa. Ihan kiva idea saada kevätkukkia on kylvää akileijoja ruukkuun kesällä.
Pakkasöistä huolimatta ovat hyvin suojatut retiisit kasvaneet mukavasti ja eilen kylvin niitä jo toisen kerran. Näin sato ei kypsy yhtä aikaa ja purtavaa riittää pitempään.
Meillä on tapana pehtoorin kanssa tehdä iltalenkki rantametsikköön.
Viime kesänä Nero ei suostunut lainkaan tulemaan rantasaunalle. Jotain uhkaavaa liikkui rantamaisemissa, ajattelin, että kissa on ehkä saanut muistutuksen hanhelta. Mutta koska hanhet eivät tunnu pehtooria pelottavan, oli syynä ehkä rannalla muutaman kerran näkemäni näätä. Viisas kissa varoo kohtaamista sen kanssa.
Ajoittain matka sujuu hitaasti, sillä jokainen ruohonkorsi on nuuhkittava tarkkaan. Kissan some.
Tarpeen tullen polun varrelle on myös hierottava omat merkkinsä ja piehtaroitava päivityksensä.
Meitä tarkkaillaan. Olen alkanut suhtautua hanhiin varsin myötämielisesti. Pariskunta on liikuttava; herra vahtii kaula pitkänä ympäristöä ja rouva saa aterioida rauhassa.
Erittäin suuren vaikutuksen hanhiherra teki kun se ajoit liian lähelle tulleen valkohäntäpeuran tiehensä. Aionkin hyödyntää uusia naapureita vahtieläiminä.
Joskus pidämme taukoa saunatuvassa.
Lämpö sai hyönteiset liikkeelle.
Huolestuneena seurasin marjapensaiden kukinnan alkua. Pakkanen ei kuitenkaan aiheuttanut vahinkoa, kukat olivat vasta aloittelemassa. Nyt käy pensaissa kova pörinä kun pölyttäjät ahkeroivat.
Mukavaa ja lämmintä viikonloppua kaikille!
Oi komea ja viisas Nero ❤ Akileijat taitavat olla yksi lempikukistani; harmi kun niitä ei nyt minulla ole missään.
VastaaPoistaKissat ovat viisaita ja monitaitoisia. Seniorikin kipaisee usein ketterästi puuhun ja tulee sieltä myös ketterästi alas.
PoistaNyt vain akileijoja ruukkuviljelemään 😊
Minä jo luulin, että sinulla akileijat pihalla kukkivat! Meillä niiden lehdet ovat vasta maasta ponnistaneet pinnalle.
VastaaPoistaUlkona kukkivat vasta sipulikukat ja esikot, mutta sisätiloissa kesä on jo pitkällä :)
PoistaAi että, miten kesäisen tunnelman akileijat tuovat kuistille! Onneksi ne kohta kukkivat ulkonakin. Yhden uuden, kukkivan, akileijan istutin vähän aikaa sitten, mutta jänikset popsivat sen kukat : ( Laitoin kahvinpuruja kukkapenkkeihin, toivottavasti ristiturvat pysyvät poissa ja tyytyvät metsän antimiin mielummin.
VastaaPoistaEnsin ajattelin kitkeä akileijan taimet pois ruukusta, mutta halusin nähdä miten pitkälle ne pääsevät sisällä.
PoistaNyt luulisi pupuille jo riittävän monipuolista ravintoa luonnossakin. Minulta on yhdestä kohdasta syöty krookukset maata myöten, muualla ne saavat kasvaa rauhassa.
Oi, tuota akileijan kasvatusta ruukussa täytyy kokeilla. Tosi kaunis kesäinen piristys sisätiloihin. Teidän iltalenkkinne kuulostaa ihanan leppoisalta. Olen aina pitänyt hanhista. Hauska kuulla, että ne toimivat myös peuran karkottimina. Ihanaa viikonloppua sinne! <3
VastaaPoistaKiitos! Taidanpa antaa akileijojen kasvaa ruukussa ensi talvenakin, siementähän tulee pihan kasveista runsaasti.
PoistaHanhet ovat mukavia naapureita kunhan niitä ei ole laimoittain. Peuran karkotus teki suuren vaikutuksen.
Pehtoori-kuvat ovat aina blogisi ihanimpia, vaikka otat aivan ihania kuvia muutenkin. Nero ♥
VastaaPoistaHmm, tuollaiset vahtihanhet olisivat hyödyllisiä täälläkin!
Ihanat kimalaiset, juuri itsekin tarkkailin niitä karviaisessa, kun tein aamukierroksen pyjamassa.
Akileijat ovat näköjään erittäin kauniita myös huonekasveina!
Nero on kohteista kuvauksellisin ja tietysti komein.
PoistaHanhipartio tontin rajalle, eikä peuroilla ole asiaa :)
Toinen juttu on, kuinka paljon tuhoa hanhet saavat aikaan puutarhassa. Täällä ne toimivat lähinnä ruohonleikkureina, muut kasvit eivät tunnu kiinnostavan. Eivätkä ne koskaan tule pihapiiriin, vaan pysyttelevät pellon puolella.
Akileijat ykkättivät iloisesti.
Onpa ihana vinkki laittaa akileijat ruukkuun ja ikkunalaudalle. Kokeilen, kiitos paljon.
VastaaPoistaNero on mukava kävelykumppani. Kissan kanssa käveleminen onnistuu hyvin, kunhan varautuu seisahduksiin ja sinne tänne poukkoiluun. Harrastin paljon metsäretkiä Juuson kanssa. Siinä kissan merkkailuja ja nuuskaisujen päättymistä odotellessa tuli itsekin tarkkailtua ympäröivää luontoa löytävin silmin.
Minäkin ajattelin uusia akileijatempun ensi syksynä. Oliivipuun ruukkuun on osunut kolmea eriväristä kukkaa.
PoistaJos Nerolta kysyttäisiin, niin hän varmasti valittaisi samaa, piikaa saa joskus odotella pitkäänkin, kun hän jumittuu omiin puuhiinsa.
Minä jo ajattelin että kuinka etelässä sinä oikein asut, kun teillä jo akileijat kukkii, ei meillä vaan vielä, joskus kesä/heinäkuussa. Mutta selvishän se sitten.
VastaaPoistaNiin kauniisti kirjoitit kaikista eläimistä.
Minusta on mukava etsiä sellaisia blogeja joissa en ole pakosti ennen käynyt. Näin voi löytää tosi kivoja blogeja ja aivan ihania ihmisiä blogien takaa, Minä liityin blogiisi lukijaksi ja liitin sinun blogisi minun lukuluetteloon, näin voin seurata helposti blogiasi.
Tuleppas sinäkin käymään kylässä aurinkokujalla.
Oikein hauskaa viikonloppua sinulle.
Tervetuloa vierailemaan.
PoistaEtelä-Suomessa ollaan, muttei ihan vielä kesäkukat kukoista :)
Ihana akileijayllätys :-)
VastaaPoistaSitruunaperhoskuvassa on lumoava väriyhdistelmä :-)
Akileijat kasvoivat sisällä yhtä komeiksi ja värikkäiksi kuin ulkona. Tosin oliivipuulla ja lähellä talvehtivilla pelargoneilla on talvella kasvivalo.
PoistaSitruunaperhonen osaa valita taustansa :)
Mieluummin hanhet kuin peurat. Nyt koulutat hanhista hyvät peurankarkoittajat. Aika hauska akileijayllätys.
VastaaPoistaYritän tehdä diilin hanhien kanssa :) Kohta vien oliivipuun akileijoineen ulos kesänviettoon.
PoistaTämä oli oikea hyvänmielen postaus. Ja nuo kuvat ovat niin ihania.
VastaaPoistaHerra Karvajalan kanssa olen myös tottunut siihen, että pakollisia pysähdyksiä tulee ja paljon. Samalla on hienoa seurata luonnon kiertokulkua.
Kiitos! Nero on mainio luonto-opas. Monta eläintä jäisi huomaamatta ilman sen teräviä aisteja. Liito-oravan pesänkin se on paljastanut minulle, itsekseni olisin vain kulkenut pesäpuun ohi.
PoistaHienot akileijat. Toki hämmentävästi kukkii jo toukokuussa. Selitys tuli sisätiloista.
VastaaPoistaErittäin varhaiset akileijat tuovat kesän lähemmäksi.
PoistaWonderful photos.
VastaaPoistaHave a nice weekend
Maria
Divagar Sobre Tudo um Pouco
Thank you, Maria! And warmly welcome to follow Autuas olo.
PoistaAkilleijat eivät oo ihan mun TOP-kolomoses, mutta nua näyttäävät hianoolta.
VastaaPoistaMikä tahansa tähän aikaan kukkiva kesäkukka pääsee kauden TOP-kolmoseen :)
PoistaNero on viisas kissa, näädän kanssa kohtaaminen ei varmaan olisi kovin mukavaa! Tosi herkän kauniita ovat nuo akileijat, niistä tykkään ja ihania kukkijoita jo näin aikaisin ruukussa!
VastaaPoistaNäätä on hurja peto ja se kiipeää ketterästi puuhunkin, sen kanssa ei kannata nokitella. Hempeä kesä sisällä on piristävää.
PoistaAkileijat ovat kauniita, ihana kun sulla kukkii ne jo sisällä <3
VastaaPoistaAkileijat ovat kauniita ja kestäviä perennoita, ne leviävät itsestään minne mielivät :)
PoistaKesäkukkijoita kun näkee tässä vaiheessa kevättä, tulee niin mukava fiilis, sieltä ne kohta tulevat maastakin kukkaan! Idea onkin hyvä, sen jo moni muukin tästä on napannut itselleen. Kivat kuvat ja retki Neron kanssa rauhallinen kulkea. Hyvää huomista äitienpäivää!
VastaaPoistaTässä vaiheessa kesäkukkijat lisäävät luottamusta kesään. Meillä sataa, maa saa kunnon kastelua ja kasvu vauhdittuu.
PoistaNeron kanssa on mukavaa retkeillä, kummallakaan ei ole kiire.
Nero kiittää kehräyksin.
VastaaPoistaVahinkokylvöstä syntyi hyvä idea ja monella saattaa ensi keväänä kukkia akileijat äitienpäiväkukkina.
=D
VastaaPoista=D
PoistaOi minkä ihanan tempun on akileija tehnyt! Upeat kuvat, taas.
VastaaPoistaKiitos! Onneksi en kitkenyt akileijoja pois oliivin ruukusta.
PoistaHauska idea tuo akileijankasvatus sisällä. Kissat osaavat olla välillä varovaisia, varsinkin elämänkokemusta omaavat, meidän Minttu on vielä nuori ja utelias.
VastaaPoistaNuorempana Nero joutui moneen pinteeseen uteliaana kokemattomana. Nyt seniori osaa välttää vaaraa ja pihapiiri riittää seikkailukentäksi. Mintulle silitykset.
PoistaHauska idea tosiaan tuo akileijan kasvatus eipä olisi uskonut näin hyvin onnistuvan.
VastaaPoistaTämä oli iloinen vahinko, josta syntyi uusi idea :)
PoistaOi, akileijahan käy hyvin huonekasvista, on se niin suloinen. <3
VastaaPoistaMinäkin hieman jännitin marjapensaiden kukinnan puolesta, mutta meilläkin onneksi näyttää ettei pakkanen vaurioittanut niitä.
Ja nyt onkin luvattu ihania säitä. Kohta voi sanoa, että on kesä.
Aurinkoista loppuviikkoa! <3
Kiitos, Riina, nyt tuntuu jo kesäiseltä.
PoistaJoskus olen harsottanut marjapensaita keväällä ja poltellut öisin roihuja hallaa karkottamaan. Kun on parikymmentä puskaa, niin suojaaminen on aika homma.
Ihan mahtavat naapurit ja kaurisvahdit! :D
VastaaPoistaUudet naapurit ovat ajoittain myös aika äänekkäitä, mutta vain joskus, se heille suotakoon jos kerran pitävät sorkkajalat loitolla. :)
PoistaOn kyllä vaihtelevaa säätä, kun nytkin on alkuviikko mennyt oikein kunnon "rantalukemissa" mutta loppuviikosta senkuin viilenee viilenemistään. Jokohan se kohtaa taas yöpakkasia pukkaa päälle.. :)
VastaaPoistaNyt on viileää ja kylvökset harsojen alla. Toivottavasti pian saadaan taas kasvulämpötiloja.
PoistaMä rakastan noita akilleijoja. Ne putkahtavat esiin mistä milloinkin ja kukka on niin herkän kaunis.
VastaaPoistaAkileijat ovat puutarhan kiertolaisia, koskaan ei tiedä mistä ja minkä värisinä ne putkahtavat.
PoistaIhanat kesäkuvat jo varhain kevähällä. Kylläpä siellä jo aikaisin akileija kukkii, hyvä jos täällä vasta lehtiä lykkää. Pehtoorille silityksiä ja halauksia... toivottavasti näätä on muuttanut kokonaan toiseen paliskuntaan, myös ilves saa kissan jos koirankin varuilleen samoin kuin ilmassa väijyvä kotkakin.
VastaaPoistaNyt on kesä jo kovassa vauhdissa ja akileijat kukkivat pihallakin.
PoistaPehtoori kiittää. Näätä on hurja, mutta kaunis peto. Olen onnistunut näkemään sen saunan kuistilla vilvotellessani. Tosin en tänä kesänä, ehkä se on hakeutunut muualle tai oli vain ohikulkumatkalla.
Ilves on ehkä suurin uhka kissalle täällä, mutta viime talvena en nähnyt lähipiirissä jälkiä. Järvellä asuu kalasääski ja sekin saa yli lentäessään kissan maastoutumaan. Onneksi seniori osaa olla varovainen.