Ongelmanaapuri

Viime vuonna istutettu vuorijumaltenkukka selvisi talvesta.

Helteet ovat pakottaneet hellittämään puutarhaprojekteja. Iltaisin ja öisin olen kyennyt hetkeksi kasvimaan kimppuun ja siellä alkaa olla valmista ja ruoka jo hyvässä kasvussa. Seurana on tosin tuhannet verenhimoiset itikat, mutta nehän kuuluvat Suomen suveen.

Helteellä on etsittävä siimes tai lepäiltävä sisällä. Yhtenä päivänä köllöttelin sohvalla lukemassa kun kissanluukulta kuului outoa räpellystä. Ajattelin, että Nerolla on jokin iso saalis (esimerkiksi vesimyyrä) mukanaan, eikä sisäänkuljetus tahdo onnistua. Kun räpellys vain jatkui, menin kurkkaamaan ja samassa luukusta ponkaisi sisään väärä kissa. Se valkoinen "pääsiäiskissa".

Libanoninlaukka ja kevätpikkusydän

Vähän liian tottuneesti vieras asteli Neron ruokakupille.
Kun kehotin tunkeutujaa poistumaan sain vastaukseksi sähinää. Avasin oven ja jahtasin vierailijan ulos.

Tulikellukka ja puna-ailakki ovat räikeä pari.

Toissa yönä heräsin kello kolme. Makuuhuoneessani hiippaili valkoinen haamu. Kun nousin ylös se kai panikoitui ja pani ranttaliksi. Lattialle lensivät taimipotit, yksi keraaminen kynttilänjalka ja madonnafiguuri. Katselin hävitystä, sen aiheuttaja näytti kadonneen, ajattelin sen löytäneen tiensä ulos ja menin takaisin nukkumaan.

Pian pehtoori tuli sisälle ja sängynviereen kyselemään ateriansa perään.
Kissa pörhistyi ja siitä lähti selkäpiitä karmiva ääni kun se kurkki sängyn alle. Haamu oli siellä piilossa.
Näki kyllä, että pehtoori hyvin tunsi vierailijan, eikä sen kummemmin panikoitunut. Tarjoilin pehtoorille ruokaa.
Taimikasvatuksen vuoksi käsillä oli paineruisku ja päätin vähän opettaa haamua. Se sai niskaansa melkoisen suihkun ja raukka vetäytyi nurkkaan kovasti sähisten. Kävin avaamassa oven ja suihkutin kissan ulos.
Se ei ehkä osaa mennä luukusta ulos vaikka onnistuu räpeltämään tiensä sisään.
Pehtoori istui rauhallisena ja katseli öistä näytelmää.

Haamu lähti. Saatoin sitä vielä pihalla ja metsässä aimo matkan, heitellen käpyjä sen jälkeen. Nero seuraili rauhallisena perässä, sitä ehkä huvitti moinen näytelmä.
Yöpaidassa, kasteen kastelemana ja miljoonien hyttysten ympyröimänä palasin lopulta kotiin jatkamaan uniani. Siivoillessani jälkiä, huomasin, että vieras oli jättänyt kakat keittiön pöydän alle, ehkä hätäkakka.
Olen kysellyt lähinaapureilta, mutta kukaan ei tunnusta valkoista kissaa omakseen. Se ei kuitenkaan ole kulkuri, sillä valkoisessa, pitkässä karvassaan se on aina kuin juuri kampaajalta tullut, eikä näytä nälkiintyneeltä. Päinvastoin, ihmettelen, että se edes mahtui luukusta sisään. Ehkä kesävieras  joltakin mökiltä, mutta ei ihan lähimökeiltä.
Mikä neuvoksi jos häirikkö jatkaa vierailujaan? Onko vinkkejä?

Lämpimästi tervetuloa uudet seuraajat ja kivoja kesäpäiviä kaikille!