28.4.2024

Huonoa tuuria


Syystyöt keskeytyivät lumimyräkkään. Jouduin nimittäin jatkamaan puutarhan syyspuuhia nyt keväällä, sillä syksyn toimissa rampauduin. Innokkaana korjasin talvisäilöön pihan tavaroita ja yksi lasitettu, pieni ruukku oli jäätynyt pohjastaan kiinni maahan. Vähän potkaisin sitä, ruukku meni rikki ja sen reuna oli niin terävä, että se leikkasi saappaan ja villasukan läpi pitkän ja syvän haavan jalkapohjaani.
Verta tuli niin, että kylpyhuone oli kuin rituaaliteurastuksen jäljiltä kun yritin siellä puhdistaa haavaa ja tyrehdyttää verenvuotoa. Kymmenen sidetaitosta teipattuna jalkapohjaan lähdin päivystykseen. Piiitkän odottelun jälkeen pääsin ommeltavaksi. Kuusi tikkiä.
Puudutuspiikit jalkakapohjaan olivat yksi elämäni tuskallisimpia kokemuksia, se nimittäin sattuu. Ronski sairaanhoitaja piti koko painollaan jalkaani paikallaan ja käski kiroilla tai huutaa. En tehnyt kumpaakaan.
Toipuessani satoikin jo ensilumi, joka sitten jäi pysyväksi peitti syystyöt pihalta ja mielestä.

Keväällä ne olivat edessä, mutta yllättäen satoi lunta kymmeniä senttejä ja työt keskeytyivät taas.

Huonoa tuuria oli myös kimalaiskuningattarella, joka varhain aloitti yhdyskunnan perustamisen ja etsi ravintoa, yritin auttaa parhaani mukaan hankkimalla lisää kukkia pihalle. Jossakin se selvisi lumimyräkän ohi, koska eilen näin muutaman kimalaisen hyörivän kevätkukissa.

Erittäin huonoa tuuria oli muuttolinnuilla, jotka epätoivoisesti etsivät ravintoa lumikaaoksessa. Ajelin ympäri pitäjiä etsimässä linnunsiemeniä, jotka olivat loppuneet myymälöistä. Löysin kuitenkin sen verran, että pärjättiin lumen katoamiseen asti. Tyhjensin myös ruokakomerostani kaikki vehnät, kaurat, tattarit ja hirssit linnuille. Ruokintapaikalla oli ajoittain useita kymmeniä lintuja. Surullinen näky kun peipponen kahlaa paksussa hangessa.
Peuratkin etsivät innokkaasti ruokaa pihapiiristä ja jokainen tulppaani, jota en ollut ehtinyt ruiskuttaa katosi parempiin suihin, ne olivat maistelleet myös laukkoja ja valkosipuleita.

Lintu lumessa

Erittäin huonoa tuuria oli se, että tammikuun pakkasissa onnistuin saamaan punkinpuremasta Borrelia-bakteerin. Koska en nähnyt punkkia, en pitkään aikaan ymmärtänyt mikä iholle ilmestynyt punainen läikkä on. Vasta kun se levisi kämmenen kokoiseksi selvärajaiseksi alueeksi ja oli kuin kouluesimerkki borreliarinkulasta, hakeuduin lääkäriin. Punkki oli ilmeisesti päässyt minuun polttopuista, muuta selitystä en keksi. Täytyy muistaa tehdä punkkisyyni talvellakin.

Sää näyttää jo paremmalta ja voin jatkaa syys-kevätpuuhia. Käväisin Lahden Pihapiirimessuilla hakemassa inspiraatiota. Kivat messut, paljon mielenkiintoisia pienempiäkin yrittäjiä ja monipuolista taimiantia.
Jos nyt kevät jää kokonaan välistä, niin valmistaudutaan kesään.

PS. Neroa on kauhean ikävä ja vieläkin päivittäin tirautan kyyneleitä jossakin kohden. Nero oli täällä kaiken kaunistus ja keskipiste.

28 kommenttia:

  1. Voi ei, miten monta surkeaa asiaa! Ihan hirveä tuo jalkapohjan haava. Tuon kun osaisi muistaa ja ennakoida, että ihan pienestä viattomasta liikkeestä voi tulla karmeat seuraukset. Takuulla olisi jäänyt se potkaisu tekemättä.
    Borrelia on ikävä juttu ja se vahva hevoskuuri antibiootteja tosi väsyttävä, tai ainakin olen itse aina ollut aivan veto poissa ne kuuriviikot. Punkkeja pitää ilmeisesti sitten syynätä tammikuussakin.
    Kauheat on olleet olot myös muuttolinnuilla ja hyönteisillä. Vaikea on ajatella, että niiden menehtyminen on osa luonnon normaalia kiertoa. Onneksi aina joku selviytyy.
    Neroa muistetaan täälläkin aika tiheään. Pikkuinen kissa, jolla on niin vahva presenssi, se on kaikessa mukana, vaikka olisikin päikkäreillä peiton alla. En oikein osaa kuvitella sitä tyhjyyttä, mutta se on täälläkin jossain vaiheessa edessä. Se on varmasti ihan surkeuden pohjamutaa ja ei ihme, että kaipauksen itku tulee vähän väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjamudissa täällä on ryvetty, mutta nyt on tullut vähän tilaa tunteiden analysoimiselle, mutta suru on läsnä joka käänteessä..
      Olen yrittänyt parhaani mukaan auttaa lintupoloja, melko eksoottisiakin lajeja on eksynyt lintujen leipäjonoon.
      Onneksi Borreliaan on lääke ja onneksi purema oli paikassa, jossa sen havaitsin ajoissa.
      Kesää kohti!

      Poista
  2. Voihan epäonnea! Sekä jalkapohjan haava että Borrelia ovat kurjia juttuja, toivottavasti antibioottikuuri tekee tehtävänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että kuuri auttoi. Jalkapohjahaava oli aika invalidisoiva, mutta onneksi se parani aika hyvin.

      Poista
  3. Ihan liian paljon huonoa tuuria yhdelle ihmiselle. Pelkkä ajatuskin jalkapohjan haavastasi sai kylmät väreet selkään. Kipeällä jalalla ei todellakaan tehdä yhtään mitään. Vastauksistasi luinkin jo, että haava on parantunut, eikä ilmeisesti jättänyt pidempiaikaisia ongelmia jalkaan.
    Eipä sitä osaa ajatella, että punkkeja on syytä pelätä tammikuussakin. Olen ottanut punkkirokotukset, mutta borrelioosiin nekään eivät tehoa.
    Lintujen tilanne lumikaaoksessa suretti erityisen paljon. Tänä keväänä pihassamme on ollut tavallista enemmän punarintoja, peipposia ja muita muuttolintuja. Mustarastaat ovat viihtyneet pihassa koko talven ja nälkä tuli niillekin. Siemeniä tai talipalloja ei löytynyt mistään kaupasta. Murskasin kaikki kaapeista löytyneet pähkinät, mantelit ja rusinat ja ripottelin niitä kaurahiutaleiden kera maahan useampana päivänä. Jospa jatkossa ymmärtäisin hankkia siemeniä vielä myöhäiskeväällä tällaisten takatalvien varalle. Voihan ne syöttää sitten syksyllä, jos kaikki ei keväällä mene linnuille.
    Nyt näyttää saapuneen uusi kevät. Päivä onkin kulunut pääasiassa pihalla.
    Ymmärrän oikein hyvin Nero-ikäväsi. Muistelemme Juusoa yhä, lähes kuuden vuoden jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tuntuu, että vaikeudet kasaantuvat, mutta hallittavia ongelmiahan nuo ovat.
      Ajattelin ihan samoin, että ensi talvena hankin reilusti siemeniä ja muuta linnunruokaa kaiken varalta. Kyllä ne joku aina syö, viimeistään syksyllä. Punarinnat tykkäsivät erityisen paljon kun löysin pari pötkylää hyönteisrasvaa, rasvaan oli kai upotettu jotain toukkia tms.
      Jalkapohjassa on paljon hermopäätteitä ja se on kivulias paikka. Sen tietää jokainen joka on astunut Lego-palikan päälle. Yksi tikki oli jäänyt poistamatta tai poistettu huonosti. Haavaa piti vielä leikata auki, jotta se saadaan pois ja tietysti uusi tuskallinen puudutus.
      Kaikki kevätkiva on nyt ensimmäistä kertaa ilman Neroa ja joka käänteessä vastaan tulee muisto.

      Poista
  4. Paljon huonoa tuuria sinulla ja eläimillä. Ja miten kamalaa onkaan saada punkista pureman tammikuussa. Takatalven aikana alkuviikolla oli jo kaverin koirasta löytynyt punkki, eli alkavatko ne olla kohta immuuneja pakkasellekin.

    Otan osaa Neron poismenon johdosta. Merkittävä osa ollut sinun elämääsi pitkään. Ja olit itse merkittävä osa Neron elämää, vaikka pitkälti varmasti palvelijan tehtävissä. Kuten kissojen maailmassa ihmiset taitavat usein olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotosta! Punkit tuntuvat olevan liikkeellä vuoden ympäri.

      Poista
  5. Kivipellon Saila28.4.2024 klo 20.47.00

    Voi itkujen itku, noin paljon huonoa onnea ja sattumusta! Jalkapohja on kyllä sellainen paikka, että sen parantuminenkin kestää tovin jos toisenkin ja sitten vielä punkin purema! Olen toki kuullut toiselta puutarhakaverilta, joka tammikuussa löysi lattialta juoksevan punkin ja ajatteli sen puremaa - olisiko lääkäri uskonut että tammikuussakin punkki voi purra, mutta sitkeitä eläimiä nekin tuntuvat olevan ja vielä puiden mukana, meille tulee puiden mukana koita, Ja tuo takatalvikin! Oli todella surullista katsoa muuttajia, yritin myös niille ruokaa laittaa, olin ostanut varastoon yhden kaupan loppuunmyynnistä kasan pikkulintujen ruokaa, no ne kelpasi kaikki ja vielä vein rusinatkin mitä kaapista löytyi. Mutta nyt on suunta kesää kohden ja toivon sinulle kaikkea hyvää! Olisi ollut todella mukavaa nähdä messuilla! Olimme siellä pari tuntia tyttären ja Murun (2 vuotta) kanssa. Tykkään Lahden messuista juuri sen kokoluokan ja annin vuoksi, kaikkea kivaa löytyi!
    Uskon että ikäväsi on suuri - lohtuhalaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila. Lahden messut ovat mukavasti ihmisen kokoiset ja paljon kasviantia ja muuta puutarhurille mielenkiintoista. Linnut alkavat varmasti nyt pärjätä ja pääsevät pesänrakennuspuuhiin. Ruokintapaikalla käy vieläkin kova kuhina, rakennuspuuhissa on mukavaa käydä valmiin pöydän ääressä. Toivottavasti nähdään toisen kerran jossakin riennoissa.

      Poista
  6. No olipa terävä reuna purkissa. Ja punkin purema talvella 🙀 Kyllä viime viikolla oli niin paljon kesätirppoja ruokalaudan alla. Emäntä kävi täydentämässä monesti päivässä tarjoilua; onneksi auringonkukkaa oli jemmassa (aikomus oli jättää syksyksi mutta..) - Pepsi Max ja emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkastelin purkin reunaa myöhemmin ja se oli todella veitsenterävä. Hienoa, että ihmiset auttavat lintuja pahimman yli, ne tuovat meille paljon iloa kesän aikana ja pitävät hyönteiskantaa kurissa puutarhassa.

      Poista
  7. Onpa kyllä paljon ikäviä sattumia, kaikkea sitä voi puutarhahommissa tapahtua. Punkinpurema tammikuussa tuntuu aivan käsittämättömältä 😞 Polttopuut on näemmä vaarallisia, itse epäilen saaneeni niistä myyräkuumeen 1,5 v sitten. Onneksi on nykytasoinen terveydenhuolto olemassa! Parempaa kevättä sinulle ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Myyräkuumeenkin olen sairastanut jo vuosia sitten, onneksi siihen tulee lähes täydellinen immuniteetti. Touhutessa voi sattua kaikenlaista yllättävää.

      Poista
  8. No on sinulla ollut sattumia ja ikäviä sellaisia .Haava oli tosiaan ikävässä paikassa liikkumista ajatellen ja onneksi on hyviä lääkkeitä .
    Minulla on punkkirokotukset vaikka ei nekään kaikelta suojaa .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän hankkia aivokuumerokotuksen, Borreliaan ei rokotusta ole, mutta täytyy olla varovainen kun liikkuu ulkona.
      Jalkapohja on herkkä paikka.

      Poista
  9. Olipa inhoittava haveri. Paljon olet jo ahertanut. Täällä on aika kohmeista ja hyvin märkää, joten eipä innosta ulkotyöt pakollista siivoilua kummemmin. Uskon hyvin että on Neroa kovasti ikävä, tulee kyyneleet silmiin tuosta poispäin menevästä Pehtoorista. Punkit ovat havahtuneet ja Ymmistä olen nyppinyt monta, tosin myrkyn vuoksi ovat jo veivänsä heittäneet. Aika jännä, että talvellakin voi borrelioosin saada. Rokotehan ei borrelioosilta suojaa, mutta vakavalta puutiaisaivotulehdukselta kyllä. Punkit kuuluvat ötyköihin, jotka Luoja ois voinut jättää keksimättä, tosin voivathan ne ravintoketjussa olla tärkeitä jollekin. Valoisaa kevättä toivotellen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punkki on Suomen vaarallisin eläin. Jokin tarkoitus ehkä silläkin on, Luoja ei tee virheitä. Vai olisiko tässä käynyt jokin kämmi, useinhan ihminen pilaa Luojan hyvän suunnitelman yrittämäkllä puuttua asioiden kulkuun. Kuten tuomalla valkohäntäpeurat Suomeen punkkihautomoiksi.

      Poista
  10. Mistä ihmeestä sinä punkin löysitkin keskellä talvea.
    Ikävä ei helpolla hellitä. Minulta kuoli koira 8 vuotta sitten ja aina vaan kaipaan sitä kovasti ja itkee tirauttelen 5 vuotta sitten kuolleen kissan peään. Parempi näin kuin olla täysin tunteeton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymys kuuluu, miten punkki löysi minut :). Parhaan kaverin menettäminen on kova paikka, ikävä jää, mutta toivottavasti se muuttaa muotoaan vähemmän kipeäksi.

      Poista
  11. Oletpas ollutkin ahkerana. Meillä lumet häviää nyt vesisateessa. Onneksi. Yhden itikan olen jo bongannut, mutta muuten lintujen talviruokinta jatkuu. Satoja urpiaisia on syömässä. Taitaa olla koko kylän linnut meillä.
    Iloista Vappua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana vappusää on hellinyt täällä. Lintujen olot helpottuvat ja kasvit ottavat nopeasti kiinni aikatauluaan.

      Poista
  12. Kyllä sinulla on ollut huonoa tuuria toisen perään. Onneksi jalka on nyt kunnossa kun alkaa puutarhakausi. Ja ei ole tullut kyllä mieleenkään, että punkkeja liikkuu myös talvella:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on ollut hienot puutarhasäät, mutta olen viettänyt Vappuvapaata. Punkinpirulaisilta ei ole turvassa koskaan.

      Poista
  13. Äh, punkkeja talvella, se nyt tästä puuttui. Toivottavasti jalka on jo kunnossa, hurja sattuma sekin. Ymmärrän, että Neroa on ikävä. Alman lähdöstä on puoli vuotta ja nyt tuntuu, ettei ole ajatuksissa ihan joka hetki,.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vertaistuesta, varmaankin ikävä helpottuu ajan myötä.

      Poista
  14. Valoisaa kevään odotusta ja voimia päiviisi ilman puutarha-apulaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maarit, on outoa puuhata ilman apulaista, mutta tähän tottuu vähitellen.

      Poista

Kiitos kommentista