13.9.2021

Terveisiä meiltä

Ollaan jo syksyssä. Kesä tuntuu nyt vain pitkältä helteiseltä unelta, jossa uitiin ja yritettiin etsiä viileitä paikkoja.
Nero yllätti minut yhtenä aamuna kun kurkkasin ikkunasta; seniori juoksi pihalla hirveää vauhtia. Luulin, että pihaan oli tullut vieras punainen kissa, mutta tarkemmin katsoen pehtoori ajoikin takaa nuorta kettua.

Lämmin kesä tuotti satoa kuivuudesta huolimatta. Valkosipulit kasvoivat taas jäteiksi, mutta jouduin niitäkin kastelemaan. 

Komea sato. Lupasin laittaa viljelyohjeet taas kerran tänne blogiin ja teen sen kunhan istutusaika koittaa.

Joku teki oudosti pari kynttä varteenkin, tälläistä en ole ennen nähnyt.

Muutakin satoa on tullut runsaasti ja omalta "torilta" on löytynyt syötävää joka päivälle. Palsternakat ja ja purjot jatkavat vielä kasvuaan maassa, samon lehtikaalit ja varsiparsakaalit. Muut on kerätty talteen kellariin.

Tomaattit nauttivat lämpimästä kesästä ja niitä kypsyi enemmän kuin koskaan.

Muutakin kivaa mahtui kesään, kuten ystävien tapaamiset ja heidän luonaan vierailut.

Kulttuurinälkääkin tuli tyydytettyä. Tiina Torkkelin eläinveistoksia keskiaikaisessa linnakellarissa Laukon kartanon kesänäyttelyssä.

Tapani Kokon räväköitä puuveistoksia Laukon kartanolla.

Laukon kartanon upeat rakennukset ovat hieno ympäristö suurelle kesänäyttelylle.

Lisättyä todellisuutta Helsinki Biennaalessa, Vallisaaressa. Pääsin mukaan Pawel Althamerin teokseen, pakenemaan vankilasta muiden vankien mukana. Jännittävä kokemus.

Vallisaaren näyttelyssä oli niin paljon katsottavaa, että vastaanottokyky alkoi olla rajoillaan. Yksi vaikuttavimmista teoksista on Maaria Wirkkalan installaatio 'Ei aivan viaton'. Kuvassa vain osa Aleksanterinpatterin ruutikellariin ja tykkihuoneisiin luodusta teoksesta. 

Vallisaari itsessään oli mielenkiintoinen paikka vanhoine rakennuksineen ja omalaatuisine kasvustoineen. 


 

Tattisato on ollut tänä syksynä mahtava. Herkkua putkahtelee maasta tarpeeksi ihan omalla tontillakin.

Lämmin kesä on ollut perhosten juhlaa. Amiraalit rakastavat päivänhattuja.

Toukokuussa kukkivana hankkimani syyssyräkki on kukkinut perhosten iloksi koko kesän ja kukkii edelleen.
Onko vinkkejä ja kokemuksia miten tämän saisi hyvin selviytymään talvesta?

Olen saanut perennaherätyksen ja näiden viime vuosina tehtyjen uusien kukkapenkkien lisäksi olen alkanut uudistaa vanhoja umpeenkasvaneita ja villiintyneitä kukkamaitani. Niissä onkin ollut urakkaa, mutta vähitellen edeten olen yrittänyt järjestellä kasveja.
Kukinta on ollut upeaa kuivuudesta huolimatta ja kiitos TricoGardenin kasvit ovat säästyneet myös peurojen hampailta. Uskalsin ostaa jopa muutamia tulppaaneja ensi kevättä ilahduttamaan.

Vielä tarkenee rentoutua rannalla. 

Hyvin mahtui koko kesä yhteen postaukseen.
Mukavaa viikkoa kaikille!

18 kommenttia:

  1. Ihania välähdyksiä kesästä! Tässä, kun puuskainen tuuli natisuttaa taloa ja harva se yö herää rankkasateen ropinaan, tuntuu kuuma ja kuiva kesä tosiaan jo kaukaiselta.
    Mahtavat valkosipulit! Mutta niitäkin mahtavampi pehtoori. Kettujahdissa! Upeaa, pehtoori, upeaa!
    Toivotan sinnekin edelleen peuratonta puutarhaelämää. Aika ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moneen kertaan olen miettinyt, että miksei ole keinoja säilöä kesän kuumuutta ja päästellä lämpöä talvella kun sitä tarvitaan.
      En tiennyt, että Nero pääsee niin kovaan vauhtiin, eipä ole kettua näkynyt sen koommin.

      Poista
  2. Kiva kuulla teidän kuulumisia.
    Ihanaa alkusyksyä ja mukavia päiviä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina, jospa reipastuisin postaamaan vähän useammin ja seuraamaan muidenkin kuulumisia.

      Poista
  3. Nerolla on itsetunto paikallaan; ketulla ei ole asiaa hänen reviirilleen.
    Onpa tosi komeat valkosipulit. Meillä tuli ihan mukava sato, mutta noin suuria eivät kyllä olleet. Odotan ohjettasi innolla. Saan varmasti hyviä vinkkejä tulevia valkosipulikasvatuksia varten.
    Sinulla on ollut kaikinpuolin kulttuuripitoinen kesä. Yhdestäkin museo-/näyttelykäynnistä riittää iloa pitkäksi aikaa, saati sitten useammasta.
    Ystäväni jatkoi synttärilahjaksi museokorttiani vuodella eteenpäin. Ajattelin, josko ihan säännöllisesti kävisi tutustumassa johonkin museoon, kun koronankin puolesta se on taas mahdollista.
    Kauniita syyspäiviä sinulle ja Nerolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä mainita, että naapurillani on syyssyrikkä pärjännyt ulkona nelj-viisi vuotta. Tänä kesänä siitä on kasvanut erityisen komea ja kukkia on edelleen runsaasti. Naapurit eivät ole suojanneet syrikkää mitenkään. Paikka on onneksi lämmin, hiekkapitoinen rinne.

      Poista
    2. Kiitos syrikkä-infosta. Nero haluaa pitää kaikki myyrät itsellään. Tosin luulen,että kettu oli pensasmarjoja popsimassa kun pehtoori närkästyi reviiririkkonuksesta.
      Kulttuurinälkä alkoi olla jo pohjaton, kiva kun taas uskaltaa vähän liikkua ja paikat ovat auki. Elämyksiä on ollut ikävä.

      Poista
  4. Kettu olisikin kova, mutta emme ole (vielä) pihallamme nähneet. Pelkäsikö se Nero sinua? -Pepsi ja Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kettu otti rivakasti jalat alleen kun nousin torkuilta aurinkotuolistani.
      Terv. Nero

      Poista
  5. Huikea kesäpostaus! Täyteläisiä, jännittäviä ja seesteisen oloisia tunnelmia on kesääsi mahtunut 😊.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kesä tuntui pitkältä ja kuumalta, kuin lapsuuden loputtomat suvet. Ja koronapaaston jälkeen kaikki seikkailut tuntuvat erityisen maukkailta.

      Poista
  6. Monenlaista ihanaa on kesäänne mahtunut - jännitystäkin kettujahdin merkeissä. Upea valkosipulisato, ihan huikea!! Mukavaa syksyn alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku! Alkaa jo unohtua jokapäiväinen kastelunvaiva puutarhassa. Muuten oli lokoisaa ja tarpeeksi tapahtumiakin. Valkosipulit ovat namia!

      Poista
  7. Olipas paljon kivoja kuulumisia kesän varrelta! Kiinnostavia näyttelyitä, kasveja, puutarhaa ja eläimiä... Tuo vanhojen tarhojen uudistus on luullakseni kova homma ja siksi itsekin jumitan parin tarhan kanssa vuodesta toiseen. "Ehkä se nyt vielä vuoden menee..." :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkamaat ovat saaneet odottaa liian kauan kunnostusta ennen kuin heräsin niiden ahdinkoon. Nyt ovat kompostit täyttyneet : ).

      Poista
  8. Kesä oli tosiaan unenomainen helteineen. Nerosta kuoriutuikin sitten kettuvahti. Valkosipulisi ovat mahtavan kokoisia. Ei tuollaisia joka tontilla kasva. Kivaa, että tulit kertomaan kuulumisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva tavata täällä!
      Vähän olin huolissani Nerosta kun kettu hiippaili täällä koko kesän, se pesi jossakin lähellä. Olisikin pitänyt olla ketusta huolissaan : ). Valkosipulini ovat omaa kantaa ja jalostuksen tulos.

      Poista
  9. Upeita tunnelmallisia kuvia. Tämä kesä oli paras kaikista ja kasvattipa se sinulle mainion sadon.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista