22.2.2014

Kun minä olin lapsi

... niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli 
ja minä ajattelin kuin lapsi.
Kiitos Betweenille mukavasta haasteesta, joka velvoittaa julkaisemaan lapsuudenkuvia.
Kevättalven päivänä meille on tullut joku kameran kanssa ja minut on pyntätty malliksi leluineni. Olisinko jotakin kolmevuotias. Minulla on valkoinen lammasturkki ja -päähine. Valkoiset damaskit ja saappaat. Turkki on minulla vieläkin tallessa.

Isä oli lähdossä töihin ja hänkin pääsi kuvaan. Isällä on sisäturkki ja punainen polkupyörä lähtövalmiina.

Tässä ollaan äidin kanssa lammasturkeissamme. Sylissäni on Tuula-nukke. Kun synnyin oli perheessä jo kaksi poikaa. Äiti iloitsi tytöstä ja halusi kovasti pukea minua sievästi. Myöhemmin sain vielä pikkuveljen.

En ollenkaan muista nukkea, jota kuljetan kelkassa.

Tässä vähän syyseleganssia, poseeraan Lapista tulleen serkkuni kanssa köynnöskrassin edessä. Asuimme korkealla mäellä metsän reunassa, upea rinnepiha oli porrastettu kivipenkerein. Äitini oli viherpeukalo ja kasvatti paljon kukkia. Ihmiset suuntasivat usein iltakävelynsä niin, että voivat matkalla ihailla puutarhamme kukkaloistoa. Jos vieraat pääsivät juttusille puutarhurin kanssa, jatkoivat he usein matkaansa kukkakimppu mukanaan. Meillä oli myös hyötykasvitarha, omenapuita ja marjapensaita. Sekä vielä kauempana erillinen alue, jossa kasvatimme perunaa. Minua ei koskaan pakotettu tekemään puutarhatöitä, mutta hoidin mielelläni kasvimaata ja popsin sen antimia. Perunannosto joukolla oli minusta todella kivaa.

Haastan mukaan julkaisemaan lapsuudenkuvansa Naukulan Mamman Muistikirja-blogista ja Tylsän Mörököllin.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Sirpa
og velkommen Marit Helene!

63 kommenttia:

  1. Suloinen pikkutyttö turkkeineen lumikasassa ♥
    Mahtava krassi...ei ihme että olet oikea viherpeukalo ! Hieno kuvasarja..ihan kuin olisitte asuneet jossain ulkomailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo eivät kyllä olleet pihavaatteet, mutta kuvausta varten on pyntätty. Ennen valokuvaus oli harvinaista, mutta kiva, että tälläisiä tallenteita on jäänyt muistoksi. Pitkä aimatka tuli tehtyä näitä selaillessa.

      Poista
  2. Voi miten ihanan potretit ja niitä on niin monta! Hienot turkitkin ja kaikki niin huoliteltuja, todella kauniita kuvia. Kivimuuria tai -pengertä näkyy monessa kuvassa, upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihan pengerrykset ja tasot olivat upeita, ja osin jopa pari metriä korkeita. Puutarhaan muodostui ikään kuin huoneita. Vielä joitakin vuosia sitten kun kävin kurkkaamaassa, kasvoi mäen alla vielä suuri tammi, jonka taimen kasvatin tammenterhosta ja puu istutettiin pihaan.

      Poista
  3. Olipa kiva kurkistus menneeseen :)
    Ja geeneissä taitaa viherpeukalous kulkea, ainakin kun itse on ihan tumpelo...

    Oli ennenaikaan pikkuisen toisenlaiset ulkoiluvermeet näihin nykyisiin verrattuna, ihan tutun oloisia kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli itsekin kiva muistella menneitä. Viherpeukalous taitaa imeytyä lapsuudesta, puutarhanhoito oli jokapäiväinen asia, jotain oli pakko tarttua mieleen :) Ennen tehtiin itse vaatteet tai teetettiin, muistan äitini lisäksi monenkin tädin ommelleen minulle mekkoja ja takkeja.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Hauska oli muistella hetki lapsuutta.

      Poista
  5. Ihania vanhoja kuvia! Hymy nousi huulille ihan väkisin noita katsellessa :) Valkoinen lammasturkki päälläsi on oikein sievä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kyllä turkki ei enää mahdu ylleni :) Olin melkoinen villikko ja valkoiset vaatteet, joihin äiti minua mielellään puki eivät oikein sopineet yhteen touhujeni kanssa :)

      Poista
  6. Hauskoja muistoja ja ihania kuvia. Rusettipäinen tyttö pyhätakissaan, valkoiset polvisukat ja kiiltonahkakengät -
    niin nostalgista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenkähän äitini onnistui laittamaan tuon liukkaan silkkirusetin ohuisiin hiuksiini niin, että se myös pysyi siellä. Minulla on melkein kaikissa lapsuudenkuvissa rusetti päässä.

      Poista
  7. Kivoja, nostalgisia lapsuudenkuvia. Sinullakin on tuossa yhdessä kesäkuvassa rusetti päässä. Meillä oli ensin kolme ja myöhemmin vielä neljäskin tyttö. Meille kolmelle vanhemmalle pantiin usein rusetti päähän, paitsi että kahdella vanhemmalla se taisi pysyä paremmin, ei tainnut oikein viihtyä rusetti kolmannen päässä. Ja kun nuorin siskoni (neljäs tytär) syntyi vasta 1960-luvulla, silloin ei tainnut oikein rusettimuotia ollakaan.
    Tuo lammasturkki on kyllä myös hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. J.K. Oletin jostain syystä ilman muuta, että olet tuo pienempi tyttö.

      Poista
    2. Olen tuo pienempi, ihailin suunnattomasti suurempaa serkkuani ja muistan perineeni häneltä paljon kauniita vaatteita. Rusetti oli pakollinen tuohon aikaan. Jopa kouluun minulle laitettiin rusetti, eihän se mitenkään voinut pysyä hiuksissa leikin tiimellyksessä ja rusettinauhoja katosi jatkuvasti.

      Poista
  8. Ihanat kuvat:) Kiva nähdä sinut Cheri:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkoisesti olen vähän muuttunut noista ajoista. Minulla oli lapsena aivan valkoinen tukka, aikuisena olin kuitenkin tummatukkainen.

      Poista
  9. Kah, sattummaa, mulla on nenäni edessä kans lapsuudenkuvia, fb:n puolelle ajattelin laittaa. Löytyivät kauan unohduksissa olleina. On kylllä eleganttia ollut tuo pukeutuminen tuohon aikaan :))
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, olisipa kiva jos laittaisit kuvat myös blogiisi. Olen fb-kielteinen muinaisjäänne :)
      Elegantteja oltiin ja arki- ja pyhävaatteet oli tarkasti eroteltu.

      Poista
  10. Soma pikkutyttö! Tunnetko hänet vieläkin sisälläsi? ; )
    Mun omani on vahvasti elämässä mukana nytkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä vieläkin tunnen olevani tuo pikkutyttö. Lapsellisuus tuo paljon iloa aikuisen elämään jos sen rinnalla on iän tuomaa ymmärrystä ja viisauttakin.

      Poista
  11. Kuvista välittyy, kuinka rakas olet ollut vanhemmillesi. Ihania muistoja ja hienoja ajankuvia. Eikä tosiaan ihme, että sinusta on tullut taitava puutarhuri, olet saanut multasormet jo syntymässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valokuvaus on hieno keksintö, se tallentaa paljon muistoja. Muistin äkkiä, että tuo syystakki oli sinapinkeltainen vaikka luulin ensin, ettei minulla ole mitään mielikuvaa vaatteesta. Lammasturkin taas muistan hyvin. Minulla on joitakin ystäviä, jotka ovat päättäneet etteivät koske multaan ikinä, koska joutuivat lapsena pakosta kitkemään ihan tarpeeksi. Ehkä äitini oli ovela ja sai minut puuhastelemaan vapaaehtoisesti. Kun näkee, että toinen nauttii työstään, haluaa itsekin kokeilla.

      Poista
  12. Ihanat kuvat! Täytyy palata tähän haasteeseen ja kaivella arkistoja :) Se on sitten 60-lukua mitä tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottelen innolla. Muistelen, että olen joskus nähnytkin blogissasi lapsuudenkuvia.

      Poista
  13. Kauniita, lämminhenkisiä kuvia;) Ja aina vaan jaksan ihailla tämän ajan vaatteiden kauneutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaatteita oli paljon vähemmän kuin nykyaikana, niitä arvosteettiin eri tavalla. Kylään ei menty arkivaatteissa ja muutenkin koodi oli täysin erilainen.

      Poista
  14. Ihania lapsuusmuistoja ja kuvia! Lapsuudesta varmaan kumpuaa rakkaus puutarhaan ja kasveihin.
    Mukava tälläinen haasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistiin on syöpynyt puutarhan tuoksut, syksyinen krassi, kehäkukka ja maatuvat perunanvarret ovat minusta ihania aromeja.

      Poista
  15. Aivan ihana postaus! Sinä kasvoit siis lapsikatraan ainoana tyttönä. Olit äidin toiveiden täyttymys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin ainoa tyttö ja erittäin poikamainen vaikka äitini halusikin minusta prinsessaa. Hän nautti siitä, että sai ommella vaatteita tytölle ja pukea tätä sievästi. Opinpahan pärjäämään poikien maailmassa ja oivalluksesta, että missä voima ei riitä on otettava äly käyttöön on ollut paljon hyötyä :)

      Poista
  16. Oi kuinka viehättäviä kuvia! Olet ollut varsin valloittava lapsi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa iässä olin kova juttelemaan vieraille, myöhemmin iski ujous.

      Poista
  17. Voi mitä aarteita nuo vanhat valokuvat. Ja miten viehättävää, että sinulla on tallella tuo pikkuinen turkki :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkki löytyi vintiltä kun tyhjensin veljeni kanssa kotitaloamme joitakin vuosia sitten. Eihän sitä voinut poiskaan heittää :)

      Poista
  18. Näissä kuvissa on ihana tunnelma :) Kiva, että haaste on lähtenyt liikkeelle, se tuo meistä blogaajista ihan uusia piirteitä esiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä taisit laittaa tämän mukavan haasteen liikkeelle, kiitos siitä. Minusta on aina mukavaa katsella vanhoja valokuvia, olivat ne omia tai toisten.

      Poista
  19. Jopas olikin nostalgiatäytteinen kirjoitus. Kuvat kertovat paljon. Tunnelmaa löytyy niistäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostalgia on joskus paikallaan. Omia kuviaan tulee katsottua tarkemmin kun skannailee niitä ja yksityiskohdat tulevat paremmin esille.

      Poista
  20. Voi miten ihania kuvia :).

    Mietin, että oliskohan sun viherpeukalo nimenomaan sen ansiota, että sua ei oo lapsena pakotettu puutarhatöihin. Minut sensijaan nimenomaan pakotettiin (tai siis äitipuoli pakotti) siinä määrin rankkoihin urakoihin, että nyt kun saan itse päättää, pysyn suosiolla erossa kaikista puutarhahommista, koska niihin liittyy vahvoja epämiellyttäviä tunteita.

    Vaikkei haastetta tullutkaan, taidanpa kaivella ne vähät lapsuudenkuvat esille, joita sekavasta valokuvakasasta löytyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä uskon, että se on juurikin se, että puutarhatöihin ei velvoitettu vaan ainakin kuvittelin, että tein työtä vapaaehtoisesti. Äitini oli kyllä aika ovela näissä asioissa ja ymmärsi varmaan mihin pakottaminen johtaisi. Olisipa kiva jos kaivaisit kuvasi esille, näitä on ollut monissa blogeissa ja aina yhtä riemukkaita. Minä haastan sinut tässä ja nyt :)

      Poista
  21. Voi miten hienona sinä olet kuvissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvausta varten parasta päälle :)

      Poista
  22. Vastaukset
    1. Aikaa ennen t-paitoja ja collegeja :)

      Poista
  23. Herttaiset kuvat : ) Niissä on niin paljon ihania muistoja.
    Minusta on kiva katsella vanhoja kuvia, etenkin niiden taustalla näkyviä asioita...kuten nuo kivipengerrykset ja krassit. Kertovat paljon sen ajan tavoista : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsena pidin puutarhaa itsestäänselvyytenä, nyt kuviakin katsoo ihan eri tavalla ja tiirailee mitä kaikkea pihassa kasvoikaan. Pengerrykset olivat kyllä hienot, lisäksi pihaa ympäröi joistain kohdin kiviaita.

      Poista
  24. Ihastuttavia lapsuuskuvia! Sinulla on varmasti monia muistoja ja ihania kokemuksia äitisi puutarhasta, minä nautin kovast sinun puutarhapostauksistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain on varmasti tarttunut tuolta ajalta puutarhurointiin. Ainakin se, että tänne muuttaessa perustin ensimmäiseksi hyötykasvitarhan, perennat ja muu kukkiva tulivat jälkijunassa :)

      Poista
  25. Oi, mitä kuvia ♥, pikkuinen sinä, vai oletkohan kuitenkaaan. En millään osaa ajatella sinua syntyneeksi noihin aikoihin, vaan pari vuosikymmentä myöhemmin ;) Kiitos kivasta haasteesta, yritän saada vastattua pikimmiten tai ehkä jo aiemmin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mehän olemme tavanneet, realiteettien pitäisi olla hallussa :) Kiva jos vastaat haasteeseen, vanhoja kuvia on aina mielenkiintoista katsella.

      Poista
  26. No awwws sä oot sulonen!
    Tosi hienoja kuvia, ihana perhe :) Sun isällä on upea takki (niinkuin teillä kaikilla) Tällaiset kuvat on aarteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolloin äitini nautti siitä kun ohikulkijat pysähtyivät sanomaan, voi, että on suloinen tyttö :) Vähän kuin olisi ollut koiranpennun kanssa liikkeellä. Minä olin huomiosta vähän kiusaantunut. Ennen vaatteiden piti olla kauniita, kestäviä ja tarkoituksenmukaisia.

      Poista
  27. Mahtavaa että tällaisia kuvia on tallella! Jos kuvia on vain vähän, ne saavat jotenkin suuremman merkityksen. Nykylapset eivät tule muistamaan lapsuuskuviaan samalla tavalla ulkoa, kun niitä on niin paljon. Toinen juttu sitten se, kuinka monen lapsuuskuvat häviävät bittiavaruuteen, kun varmuuskopiot puuttuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kuvia on ollut vain vähän, niitä on katsottu useimmin ja niihin on liittynyt tarinoita. Aikuisena oma lapsuus alkaa kiinnostaa uudella tavalla kun joutuu peilaamaan monia asioita kehityksessään. Minusta valokuvakirjojen tekeminen eri teemoista on hyvä tapa säilyttää digikuvia ja muistoja. Olisi surullista jos kuvat katoaisivat, sillä noista pienistä otoksistakin tulvi valtavasti muistoja, sellaistakin mikä ei näy kuvassa lainkaan.

      Poista
  28. Oi mitä kuvia, ihana nostalginen tunnelma näissä. Sisäinen pikkutyttö säilyy meissä aina, toivottavasti. Olipas kiva sattuma, että löysin tänne blogiisi. Jään seurailemaan mielenkiintoista blogiasi. Toivotan samalla vastavierailulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Autuaaseen oloon, käyn vierailulla pikimmiten. Olisi hyvä jos sisäisellä pikkutytöllä olisi elintilaa aina.

      Poista
  29. Aivan ihania kuvia, ihania muistoja siis niin ihania kuvia! Nostalgiaa, mustavalkokuvat. Sinulle on huomenna haaste blogissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli aikaa ennen värikuvia :)
      Täytyypä pistäytyä kurkkaamassa myöhemmin tänään.

      Poista
  30. Ihania kuvia ja muistoja! Kiitos, että jaoit nämä muistot kanssamme :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä oli mukava jakaa ja itsekin vähän tutkiskella menneitä :)

      Poista
  31. Ihania kuvia, noista on hyvä jatkaa matkaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista