23.9.2020

Kesä luonnon armoilla

Kun asuu metsän keskellä ja viettää rauhallista elämää on väistämättä osa luontoa.
Ihmisenä olen vähemmistöä eikä reviirini ole kovin tarkkaan merkitty paitsi maakarttoihin. Eläimet eivät rajoista välitä, ne asustelevat missä mielivät ja jos rauhaisa paikka löytyy ihmisen rakennelmista tai pihapiiristä, siihen asetutaan.
Sorkkaeläinten kanssa on ollut vähän kiistaa kasveista, mutta toimeen on tultu.
Valkohäntäpeura rouva lapsineen asui niemelläni ja nautiskeli kasvimaan ja perennapenkkien antimia kunnes peurakarkote sai sen vaihtamaan ruokavaliota. Kaikkea löytyy ympäristöstä, nälkaa ei tarvitse nähdä.

Peuroista on tullut erittäin arkoja. Jäljistä näen, että emo ja yksi vasa vierailevat pihalla syömässä omenapudokkaita ja sunnuntaiyönä kun palasin saunalta kotiin näin silmien kiiluvan pöpelikössä taskulampun valossa.
Peuraperhettä on kohdannut trakedia. Löysin pellolta navetan takaa vasan eturaajan.
Ehkä alueella liikkuu ilves ja vasa oli jäänyt sen saaliiksi. Nero oli kyllä aika hermostunut yhteen aikaan ja se kävi monesti sisällä kääntymässä kuin olisi yrittänyt kertoa jotakin ulkomaailman tapahtumista. Varmaankin turhauttavaa kun piika ei käsitä viestiä. Muita osia vasasta ei ole tullut vastaan ja epäilen, että jokin pienempi peto on raahannut jalan pihapiiriin. Supi tai kettu. Supeja on tänä kesänä näkynyt paljon. Ne nautiskelivat puutarhassa pensasmarjoja.
Metsäkauriita ei ole vielä näkynyt, yleensä ne tulevat näihin aikoihin talvilaitumelleen niemelle.

Linnut ovat rajoittaneet elämääni kesän aikana. Saunan terassin kurkihirren päälle rakensi kotinsa harmaasieppo. Sen pesimärauha esti monta viikkoa minua käyttämästä saunaa.
Puuliiteristä löysi pesäpaikan rastas, joka hyökkäsi päin aina kun lähestyin liiteriä. Onneksi sinne ei ollut paljon asia kesäaikaan.
Kuvan pesä löytyi kasvimaan aidasta. Ihmettelin rastaan jatkuvaa varoittelua kun puuhailin kasvimaalla, vasta sadonkorjuun aikaan hoksasin hyvin kätketyn pesän.

Pajulintu rakensi luolamaisen pesänsä maahan karsitun koiranheisipensaan juurelle. Ajelin tuosta ohi ruohonleikkurillakin pariin otteeseen ennen kuin huomasin pesän. Paikka ei ollut hyvin valittu ja lopulta sille kävi huonosti, eräänä päiväänä pesä oli hävitetty.

Kanadanhanhet olivat hyvin reviiritietoisia. Ne pesivät läheisessä saaressa, kuulemma vanhan muurahaiskeon päällä.
Hanhiuros vahti meidänkin rantaamme ja aina uimaan mennessä piti pälyillä näkyykö hanhia lähistöllä. Ne kävivät päivittäin rantaniityllä aterioimassa ja lopulta löysimme sopusoinnun, olimme välittämättä toisistamme.

Palokärki esitti omaa showtaan aina kun liikuimme Neron kanssa rantametsässä. Sillä oli pesäkolo suuressa haavassa, saunapolun vierellä.

Onneksi meillä ei esiinny lehtokotiloita tai espanjansiruetanoita, mutta ukkoetanan saattaa kohdata silloin tällöin pihapiirissäkin. Ne ovat harmittomia, eivätkä syö viljelykasveja.
Myös sammakoita, sisiliskoja ja vaskitsoita elelee puutarhassa.
Kun raivaan uusia alueita hyötykäyttöön, koen aina ristipaineita siitä tuhoanko jonkin lajin asuinaluetta.
Yhden lajin hävitin kokonaan, pari vuotta sitten taloon iski hevosmuurahaisyhdyskunta. Niitä oli tuhansittain, enkä uskaltanut lähteä taistelemaan niitä vastaan voimakkailla myrkyillä, koska Nero ja pihapiirissä vipeltävä siili. Toukokuusta lokakuuhun kävin sotaa niitä vastaan kanelin, sammutetun kalkin ja tavallisen kalkin voimin. Saarroin ne rakennukseen ja katkaisin huoltoreitit. Vain vähän käytin muurahaissirotetta paikkoihin, joihin estin muiden eläinten pääsyn ja maasta löytämäni pesät hävitin muurahaisliuoksella. Pahaa teki, mutta vaihtoehtoja ei oikein ollut. Selvisin sodasta voittajana, vaikka vastustaja oli erittäin sitkeä.
 

Lisäksi ympäristössää asustaa hyönteisten valtava kirjo.
Siniritariyökkönen on suuri yöperhonen, se parkkeerasi rakennuksen suojiin myrskyn ajaksi. Pari päivää se tuossa nökötti, liikkuen vain vähän ja lähti lopulta ravinnonhakuun kun yösää oli suotuisampi.


Saamme vielä hetken nauttia kesän kosketuksesta, otetaan siitä kaikki irti.

Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!
Kaikille kaunista syysviikkoa!

32 kommenttia:

  1. On mahtavaa, kun saa elää luonnon läheisyydessä ja yhdessä luonnon kanssa, seuraten eläinten elämää.
    Muistan, kun muutimme tänne Vaahteramäelle, jossa ei ole katuvaloja lähimailla. Tajusin, kuinka hienoa on nähdä luonnon ja vuodenaikojen kiertokulku ihan erilailla ja läheltä.
    Ja elää itsekin sen mukaan.
    Aiemmin asuimme kaava-alueella, josta oli kaadettu kaikki puut, muutamaa hojokka mäntyä lukuunottamatta. Uudella alueella ei ollut vielä ehtinyt kasvaa puutarhoja, ja tuntui ihmeelliseltä, kun ympäristössä oli vain soraa, savea ja rakentamista. Joskus oikein ihmettelin ajellessani johonkin, että puut olivat saaneet ruskan värit, kun sitä ei kotoa käsin huomannut.
    Tänne muuttaessa jotenkin juurtui itsekin ja tunsi elävänsä luonnollisemmin.

    Ihanan aurinkoisia päiviä sulle ja Nerolle ja koko lähialueen eläinkunnalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina! Keinovalon puute tekee illoista ja öistä erilaisia kuin kaupungissa. Viime syksynä vein kaupunkilaisvieraani illalla pellolle katsomaan tähtitaivasta. He olivat ihastuneita, sillä sellaista elämystä he eivät olleet kokeneet aikoihin. Ihminen muuttuu kun elää luonnon keskellä.

      Poista
  2. Kiva kirjoitus! Tuttua on täälläkin elää hyvin lähellä metsää ja luontoa. Ympärillä on peltoa, mutta metsä on myös aivan vieressä ja päivittäin metsä on osa liikkumista, kun Ritan kanssa teen päivälenkkejä ja samalla haen metsänantimia, jos on sellainen vuodenaika. Katuvaloista ei ole tietoakaan ja pimeällä on todella pimeää, jollei ole kuuta loistamassa. Mutta miten kirkkaita ovatkaan tähdet pilvettömällä taivaalla!
    On niin hyvä asua näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin on hyvä 😊
      Tähtitaivaat ovat upea luxus, tähdenlennot ja revontulet superbonus pimeyden keskellä. Ihminen on osa luontoa, vaikka olemmekin yrittäneet vetää raja-aidan väliin.

      Poista
  3. Ihana tuo viimeinen kuva ♥
    Kaikenlaista huomaa, kun on tarkkana ja sinä selvästi olet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pehtoori on niin Nero ja näyttää usein minullekin asioita, joita en vajavaisempien aistieni vuoksi havaitse.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen julkaisu :-)
    Upeaa syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
  5. Hieno postaus! Ihminen on vieraantunut luonnosta, ja haluaa tappaa harmittomimmatkin ötökät tieltään. Vasan jalan löytyminen on ikävää, mutta ilveksen tekona se kuuluu luontoon. Viime viikolla Tampereelle ja takaisin ajaessani näin lukuisia supikoiria autojen alle jääneinä.
    Nerolle ja sinulle lauhkeita ja aurinkoisia syyspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja! Ihminen on rakentanut ympäristönsä valtavaa populaatiota palvelemaan. Muiden lajien elintila kutistuu kutistumistaan. Jos ihmiskuntaa kohtaisi tuho ja kaupungit autioituisivat, ottaisi luonto pian omansa takaisin, kaasvit ja eläimet valtaisivat alueet nopeasti.
      Ilves sai ateriansa, luonnon laki.

      Poista
  6. Luonnon kierto tuntuu joskus julmalta vaikka se on eri eläimille elinehto. Supeilla on tainnut olla hyvä pentuvuosi sillä täälläkin näkee paljon auton alle jääneitä supeja ja myös oravia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto ajatellaan usein romantisoidusti rauhallisuuden ja harmonian tyyssijana, mutta se on myös kaaosta ja jatkuvaa elossaolon taistelua.
      Täällä juoksentelisupikoiran pentuja vaikka ihmisiä oli pihalla. Niillä on tosiaan tainnut olla hyvät lisääntymisolot, ehkä erittäin leuto talvi auttoi asiaa.

      Poista
  7. Meillä on mökki täysin luonnon keskellä. No asutuksia kyllä löytyy harvakseltaan. Peurat ja kauriit on tuttuja näkyjä myös pihapiirissä. Meillä teki kerran kotona rivitalon pihalla kirjosieppo pesän seinällä olevaan pyykkipoika pussiin. Piti ostaa uudet pyykkipojat sinä vuonna. Pesä oli aivan sisäoven vieressä. Ei sitä haitannut kulku ja kyllä oli kiva seurata pesän puuhia. Luonto on joskus näinkin lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä joku kerttunen teki kerran pesän aitan oven mustikanvarpukranssiin. Sen oven takana säilytän ruukkuja ja puutarhatyökaluja yms. Piti ostaa uudet ruukut kesäkukille ja vähän työkalujakin. Lisäksi aitasin oven edustan kun kissa alkoi olla kiinnostunut linnunpesästä. Pesäpuuhia on tosiaan mukava seurata.

      Poista
  8. Kiitos luontomatkasta! Kun asuu luonnon keskellä, sitä oppii eri lailla kunnioittamaan kuin täällä kaupungeissa. Meilläkin jopa täällä Kaarinan kodin ympäristössä näkee milloin kettuja, peuroja ja jäniksiä. Joskus on jopa hirvi juoksennellut takapihan takana olevalla kävelytiellä. Ja lintuja jos jonkinlaisia pesii lähipuissa. Samoin kuin sinulla lintujen pesiä yritämme suojella; eräänä kesänä löytyi pesä parvekkeemme kukkalaatikosta ja silloin ei parvekkeelle menty moneen viikkoon. Ja viime vuonna oli rastas pesinyt etuoven lähellä olevaan vesiränniin - no, kuljettiin takaoven kautta. Sauvossa tietenkin törmää sitteen jo isompaan lajikirjoon. Ja Pohjois-Karjalan mökillä, josta annan sinulle vinkin niiden muurahaisten kanssa: joka kevät on mökille iskemässä muurahaisinvaasio ja sitä vastaan ovat veljeni ja äitini taistelleet milloin minkäkin myrkyn kanssa. Mutta myrkyt pitävät muurahaiset poissa vain hetken ja aina saa varoa, etteivät muut eläimet ja lemmikit saa myrkkyjä. Veljeni sai tuttavaltaan vinkin, että suola on paras muurahaiskarkote ja toden totta, jo 3 vuotta ovat muurahaiset pysyneet ulkona, kun suolaa on mökin ympärille laitettu. Ja tuo suola pitää laittaa keväällä aikaisin ennen kuin maa on ehtinyt sulaa. Äitini sanoikin, että ei olisi uskonut jollei olisi nähnyt;)
    Upeita syyspäiviä sinulle sinne paratiisiisi, Cheri <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lady ja Erityiskiitos suolavinkistä. Hevosmuurahaiset vaelsivat tänne ilmeisesti lähistöllä tuhotusta havumetsästä. Tärkeää lienee hävittää pihapiirissä olevat pesät, jotta niistä vaivasta pääsee eroon. Talossani niitä ei ole enää näkynyt, mutta valppaana on hyvä olla. Tänä kesänä olin naapurissa hävittämässä murkkuja kahdesta ulkorakennuksesta. Suola onKin halpa, myrkytön vaihtoehto, ensi kerralla turvaudun siihen ja levitän vinkkiä muillekin. Täällä kuulin sellaisen jutun, että yhdellä vuokramökillä oli hevosmuurahaisongelma ja omistaja oli lorottanut rakenteisiin paloöljyä. Seurauksena oli niin kaamea haju, että mökki ei ole asumiskuntoinen. Eläköön suola!

      Poista
    2. Kannattaa kokeilla - meillä se ainakin on juuri noihin hevosmuurahaisiin mökillä tehonnut. Meillä oli vuosia täällä kotona sokerimuurahaisongelma ja silloin en vielä tuosta suolasta tiennyt mitään. Kaikki mahdollinen kokeiltiin - kanelit, syötit, jopa myrkkyjä ulos perustusten vieriin - sisälle ei voinut laittaa, kun Viiru-kisuli vielä eli. Lopulta ne hävisivät, kun talon päädyssä tehtiin bitumit uusiksi ja maata talon vierestä siirrettiin syrjemmälle töiden ajaksi. Siinä menivät varmaan pesätkin. Nyt niitä on taas ilmaantunut takapihalle - pesivät ilmeisesti laatoitusten alla. Ensi keväänä laitan suolat kehiin varoiksi, etteivät taas sisälle yritä.

      Poista
    3. Takuulla kokeilen jos ongelma uusiutuu. Oli se melkoinen sota, melkein puoli vuotta lähes kokopäiväistä jahtia, huh. Kalkilla ja kanelilla sain niiden reitit suljettua, mutta muurahaisia tuntui riittävän aina vaan. Nyt yritän olla keväisin tarkkana; jos näen kuningattaria tai muuta hoviväkeä liikkeellä talon lähistöllä, niin heti yritän eliminoida ne.

      Poista
  9. Sinulla on ollut siellä paljon lintujakin, meilläkin oli useampia pesiviä,tykkään linnuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintuja on runsaasti hippiäisestä merikotkaan. Olen ripustanut pönttöjä jokapuolelle ja talvella ruokin siivekkäitä. Linnut ovat mukavia naapureita.

      Poista
  10. Sinulla on luonto tosi lähellä. Kaikkista eläimistä ei vain samalla tavalla voi pitää, ainakaan omassa kodissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto on lähellä ja tunkee rakennuksiinkin. Jyrsijöistä en välittäisi talossa, mutta varmaankin ne taas ilmojen viilennyttyä pyrkivät rakennuksiin. Onneksi Nero pitää niille jöötä 😼

      Poista
  11. Vai hevosmuurahaisia! Olen lukenutkin, että ne ovat tosi kovia tuhoamaan rakennuksiakin. Onneksi selvisit voittajana. Meillä on linnun pesät muuttaneet joka vuosi omia käytäntöjämme, kun pesä on ilmaantunut meille hankalaan paikkaan. Mutta ollaan annettu niiden pesiä. Tuntuisi tosi pahalta tuhota toisen koti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, eihän toisen vaivalla rakentamaa kotia voi mennä hävittämään. Kaikin keinoin minäkin yritän niitä varjella. Sitäpaisi onhan linnut mukavia ja hyödyllisiä seuralaisia puutarhassa.
      Hevosmuurahaiset saavat elää metsissä, mutta rakennuksiin niitä eivoi päästää. Naapurissa ei olisi hoksattu koko ongelmaa jos en minä kokeneena hevosmuurahaiseksperttinä 😊 olisi huomannut muurahaisvirtoja rakennusten ympärillä. Nyt olen kyllä tarkkana jos niitä näkyy rakennusten lähellä.

      Poista
  12. Pihapiirissäsi asustaa kyllä monenmoista asukasta, joiden touhuja on kiva katsella.

    VastaaPoista
  13. Vastaukset
    1. Moni siivekäs naapuri on jo lähtenyt etelään.

      Poista
  14. Cheri, olipa kiinnostava ja kaunis juttu! On ihanaa elää kuin käsi kädessä luonnon kanssa. Meille metsäkauriit saapuivat ensimmäisten pudokkaiden myötä. Nyt ne ovat jo ruokinnassa. Hirveän surullinen vasakohtalo, mutta se on luonnon kiertokulkua. Sen kestän, mutta en sitä, että ihminen keksii syitä tappaa ja tehdä täysin lainsuojattomaksi pienet koiraeläimet kuten supin ja ketulla on melkein yhtä kova kohtalo. Meillä nyt alkanut se erikoisruokinta biologin ohjeilla mustarastaille kuusiaitaan. Laitan joskus niin reippaasti, että peurat syövät loput. Kettukin taitaa käydä syömässä. Kaksi kookospähkinäkakkuja on tehty jo oraville ja linnulle ja syöttöautomaatteja on pitkin pihoja. Onneksi puolalaiset omenat maksavat alle euron kilo! Lopulta löysin mhyös kuorellisia saksanpähkinöitä ja ne ovat siitä hyviä, että saatan laittaa jo illalla oraville, sillä niihin eivät koske edes harakat. Sanomattakin selvä, että kaikki kasvit, joilla todella väliä, on verkotettu huolellisesti. Pidän yökkösistä: ovat suuria, kauniita ja maagisia.

    ♥♥

    VastaaPoista
  15. Kiitos, Leena! Pienimmistä on pidettävä huolta ja miten paljon iloa eläinten läsnäolo tarjoaakaan. Ei tunne itseään yksinäiseksi kun aina on seuraa ympärillä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista