Syömishäiriö

Ystävä oli kylässä perjantaina ja Neron tullessa keittiöön ruokakupille hän totesi: Onpas se lihava.
Siis meidän sutjakka prinssi lihava?

Sunnuntaina touhusin koko päivän rannassa, siistin puunkaato-operaationi jälkiä ja polttelin oksia. Hikisen urakan päälle lämmitin vielä saunan ja palasin kotiin väsyneenä, mutta puhtaana vasta myöhään illalla.
Liekö Nero ottanut ystäväni huomautuksen liian vakavasti, sillä sen ruoka oli syömättä. Kissa käyttäytyi muutenkin oudosti ja vaikutti huonovointiselta.

Aamulla huomasin, että kissa oli käynyt hiekkalaatikolla pisulla, se on erittäin harvinaista, sillä prinssi pitää enemmän ulkovessasta.
Ruoka ei edelleenkään tuntunut maistuvan ja pienen näykkäilyn jälkeen Nero oksensi syömänsä. Aloin epäillä suolitukosta.
Puoleksi päiväksi saatiin aika eläinlääkäriltä. Kuten tavallista suoli toimi automatkan aikana.
Neron henkilääkäri oli lomalla ja nuori sijainen tarkasti potilaan. Kun kissaa punnittiin, kysyin lääkäriltä onko mirri hänestä lihava. Ei ole, erittäin hyväkuntoisen ja painoisen oloinen, hän totesi. Koko aikuisikänsä Nero on painanut saman verran, kuusi kiloa. Tohtori päätti antaa kisulle nesteytystä ja kaikki alkoi suht hyvin, mutta kun niskaan tökättiin nesteytyspiikin lisäksi vielä kirvelevä pahoinvointilääke, menetti kissa hermonsa ja puri minua käteen. Operaatio päättyi siihen ja lääkäri sitoi vuotavan käteni.
Kukkaro huomattavasti keventyneenä lähdimme kotiin. Hukkareissu, mutta tulipahan tehtyä.

Pyhä Agnes rapsuttaa Neroa otsasta.

Illalla lääkäri vielä soitti ja kyseli sekä kissan, että minun vointiani. Käsi turposi on ollut kipeä, mutta lääkäriin en ole lähtenyt. En haluaisi tämän vuoksi ryhtyä syömään antibiootteja ja tetanusrokotus minulla on voimassa.
Nero voi paremmin, ruoka ei maistu vieläkään ihan normaalisti, mutta ruokahalu tuntuu palaavan vähitellen ja pehtoori käy säännöllisesti tarkastamassa tiluksiaan.
En haluaisi joutua kissan kanssa riitaan, sillä on sellaiset aseet, että ihminen jää kyllä toiseksi. Kulmahammas pureutuu syvälle.

Hyvää viikkoa kaikille! 

Suoraan asiaan

Tapahtui marketissa.
Juureshyllyllä:
Herra: Onpa sinulla upea takki, aivan kuin maalaus.
Minä: Kiitos, vähän väriä talveen.
Otin nauriini ja jatkoin ostoskierrostani.
Leipähyllyllä herra lähestyi uudestaan:
Herra: Tekisi mieli purkaa tuo taideteoksesi.
Minä: Hmmm..
Herra: Olisiko hyvä idea?
Minä: Ei, siitä seuraisi vain paljon hämmennystä.
Herra: Ok.

En kokenut tulleeni ahdistelluksi enkä ahdistunut.
Mutta mitä mies oikeastaan halusi?
A: Tehdä kuvataiteellisen syvä-analyysin takistani?
B: Ratkoa vaatteeni saumat?
C: Riisua takin yltäni?
Mitä veikkaat?

Satoa ja lannoitevinkki

Kasvimaalla kaikki hyvin. kasvilavat nukkuvat viiman silkkiseksi siloittaman lumipeiton alla. Mutta puutarhuri on herännyt ja ajatuksissa pyörii jo sato.

Malabarin pinaateista on itänyt vain yksi. Kylvin kai kymmenkunta siementä. Muuta esikasvatusta en ole vielä aloittanut.

Tämän vinkin olen jakanut ennenkin: kertaalleen syöty varsiselleri tuottaa uutta satoa kun tyviosan leikkaa kokonaisena irti ja laittaa veteen. Tästä saa vihreää vaikka salaattiin.
Kellarissa on vielä omia perunoita, palsternakkoja ja muutama purjokin. Puna-, kelta- ja valkosipuleita riittää myös vielä pitkään. Pakastimesta löytyy mm. papuja, sokeriherneitä, kesäkurpitsaa, tomaatteja, pinaattia ja tietysti monenlaisia marjoja. Komerossa on purkeittain kuivattua lehtikaalia, nokkosta, yrttejä ja sieniä. Nälkä ei pääse yllättämään viljelijää.

Pinterestistä osui silmään lannoitusvinkki, jota piti kokeilla. Banaanin kuoret laitetaan pariksi päiväksi likoamaan veteen ja vesi käytetään kasveille lannoitteena. Kuorissa on runsaasti mineraaleja mm. kaliumia, rautaa ja kalsiumia. Minä käytän aina luomubanaaneja, muissa saattaa olla lisänä haitallisia kasvinsuojeluaineita. Ohjeessa vinkattiin myös tomaatin taimia istuttaessa laittamaan maahan lannoitteeksi banaaninkuoria pilkottuna.
Liotuksen jälkeen kuoret voi tietysti kompostoida normaaliin tapaan.

Ainakin runkotimjami on pitänyt banaanikastelusta ja lähtenyt hurjaan kasvuun.

Vein jouluhyasintit kellariin kukinnan jälkeen, ajatuksena istuttaa sipulit keväällä puutarhaan. Yksi sipuli oli maakellarin pimeydessä innostunut kukintaan ja se piti tietysti tuoda sisälle. Joulukukasta pääsiäiskukaksi.

Aiemmin kerroin krokuslöydöstäni ja pari krookusta jaksoi tehdä pienen kukankin. En tosin kuvannut niitä ennen kuin nyt kun kukinta on jo ohi. Sainpahan vähän kevään tunnelmaa.

Pelargoniat ovat alkaneet jo kukkia, tosin vielä vaatimattomasti.

 Pehtoori kasvivalossa.

Synttärit

Autuas olo täyttää tänään seitsemän vuotta.
Ensimmäisessä postauksessa seikkaili musta kissa paksussa hangessa, joten hän saa olla tähti myös nyt 1135 postausta myöhemmin.

Lunta on reilusti maassa tänäänkin. Houkutteleeko pehmeä istuintyyny?

Tinteillä oli eilen kuoroharjoitukset, ne valmistautuvat kevään konserttiin.
Iloista viikkoa kaikille!
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon uudet lukijat!
Iloista viikkoa kaikille!

Taikayöt

Torstaina kuu nousi vaaleana taivaanrantaan auringon vielä valaistessa maisemaa. Illan tummetessa se astui päärooliin. Hiihtolenkin jälkeen jäin rantaan siivoamaan puunkaatojätteitä jäältä upeassa maisemassa.
Kamera ei ollut mukana, mutta kännykällä nappasin muutaman kuvan muistoksi taikayöstä.

Risukokko lämmitti kiristyvässä pakkassäässä.

Korkeuksiin kohoavat kipinät ja loistava kuu pimeässä yössä. Talvisia onnenhetkiä seitsemän tunnin ulkoaherruksen jälkeen.

Perjantaina täysikuu nousi valtavana valopallona horisontista. Maksimoin nautinnon kuumissa löylyissä kuuta ihastellen.

Nero ei nauti pakkasista, vaikka käykin ahkerasti ulkona, tassuja paleltaa.

Kissan mukavuutta lisättiin tekemällä lämpöinen peti patterin viereen, tässä voi hyvin tarkkailla ympäristöä ja vahtia piian liikkeitä.

Mukavaa viikonloppua ja maaliskuun alkua kaikille!

Sinä ihana musta mirri

Neron pitkäaikainen lehdistöavustaja, Päivi, meilasi meille Nerolle toimitukseen tulleen ystävänpäivätervehdyksen, joka sai meidät liikuttumaan kyyneliin ja haluan jakaa sen teille.

"Olet niin hyvä tyyppi Musta kissa, että lähetin kortin. Hyvää Ystävänpäivää! Kiitoksia sinulle olet ollut ilonani vuosia. Mummo L"

"Sinä ihana Musta mirri olet rakas ystäväni. Me vanhenemme kaikki °°° kyyneleitä täällä, olen 90 v
Kiitoksia!
Luin aina ensin sinun kirjoituksesi pävä oli pelastettu. Sinun vuoksesi olet (olen) tilannut lehden, joten jää hyvästi.
Kiitos!"
Vaikka asia ei ole minun käsissäni tunsin surun lisäksi syyllisyyttä, että mummolta on viety ystävä ja päivän pelastus.
Nerolla on hyvin eri ikäisiä ihailijoita; päiväkodissa hänen juttujaan kerättiin ja laminoitiin seinälle, eräs pariskunta viestitti äskettäin, että he ovat viisi vuotta koonneet Neron tekstit kansioon ja tämä 90-vuotias Mummo L, piti mustaa kissaa rakkaana ystävänään.
Koko Neron kolumnistiura lähti alkuun Päivin ideasta ja hän on myös ansiokkaasti päivittänyt Neron omaa sivua nettilehdessä. Kiitos Päivi!
Kissojen viehätysvoimaa ei pidä aliarvioida.
Pakkaset kiristyvät edelleen, pysytelkää lämpiminä.

Uteliaita naapureita

Olen karsinut vesakkoa pellon reunoilta ja rannasta. Puuhani kiinnostaa kovasti naapureita. Joskus työtä lopetellessani olen huomannut lähellä seisovan metsäkaurislauman tarkkailevan toimiani uteliaina. Kiva tarjota niille jotakin viihdettä pakkaspäivien iloksi. Kun lähden, ne käyvät aina tarkastamassa aikaansaannokseni. Yksi syy toimintaan on se, että ne syövät kaatamistani risukoista silmuja ja oksankärkiä.
Pukki kaivoi itselleen makuupaikan lumeen.

Rouvakin kävi ruokalevolle kerppujen viereen.

Vesakkoa riittää.

Nerolla on ollut hyvä viikonloppu. Raketin lailla se ampaisi lauantai-iltana kissanluukusta suoraan saliin myyräpaistin kanssa. Apaja on ollut aitankulmalla, siellä kissa on uskollisesti päivystänyt myyräpolun reunalla. Tyytyväinen metsästäjä sai tietysti asiaankuuluvat kehut.

Valo on lisääntynyt niin paljon, että aurinkokennovalot jaksoivat valaista sauna-iltaa jo monta tuntia.
Nyt on hiihtokelit parhaimmillaan, joten luistavia latuja kaikille!

Leimaavaa

Meidän pihasta löytyy runsaasti tälläisiä leimoja.
Arvaatteko kuka on ollut asialla?

Tulisipa jo kevät!

Nero kiittää runsaasta myötäelämisestä hänen kolumnistiuransa kokeman takaiskun johdosta.Tsemppiä on tullut paljon postauksen kommentteihin, blogin sähköpostiin ja lehden Neron palstan nettisivulle.
Pistää kehräämään.

Linnut, tulkaa syömään!

♥ Toivotamme kaikille hyvää ystävänpäivää! ♥

Piippoja näkyvissä!

Löysin kuistilta viime keväänä sinne unohtuneen krookusruukun. Aioin heittää kuihtuneen sisällön pois, mutta sipulit näyttivät niin reippailta, että laitoin ne multaan. Siitä on kai kolme viikkoa ja nyt salin nurkassa saa jo ihailla piippoja.
Saa nähdä jaksavatko vuoden levänneet sipulit tehdä kukkia.

Keittiön pöydällä kukkivat leikkojouluruusut ja näkyy mukana olevan tuoksupelargonian pistokaskin. Jouluruusukin on vielä hengissä salin nurkassa, toivottavasti se selviää kevääseen asti.

Ystävän viikko sitten tuoma ruusukimppu kukkii yhä.

Kolme viikkoa vanhat tulppaanit ovat kauniita kuollessaankin.

Illan sininen hetki.
Mukavaa viikkoa kaikille!

Nero sai potkut

Kuten olemme kertoneet Nero on elättänyt itsensä Askel-lehden kolumnistina jo kymmenen vuotta. Aika pitkä ura kissalle, vai mitä? Kolumnistin esittely löytyy myös Kissakkaan sivuilta.
Tänä vuonna Nero aloitti 11. vuotensa, mutta ei päässyt alkua pidemmälle.

Lehden johto vaihdettiin, uudet tuulet alkoivat puhaltaa, eikä vanhalle kissalle enää löytynyt palstatilaa. Vähän kissaa masentaa, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin se, että myyräkanta on tänä vuonna romahtanut ja työttömyys uhkaa silläkin alueella.
Vaikka onkin talven kovin pakkasviikko, aurinko kaunistaa kolean maailman ja kevät on ihan nurkan takana.

Lunta ehti tulla reippaasti ja se ilahduttaa kasvien puolesta, ne saivat suojaavan peitteen pakkasta vastaan.
Tupa pysyy lämpimänä polttopuuenergialla ja uunin kyljessä on lämmintä ja turvallista.
Mukavaa viikkoa kaikille!