Iloinen syksyn merkki

Yksi ilahduttavia syksyn merkkejä on se, että Neroa näkee enemmän sisätiloissa,  yölläkin saa nauttia kehräävästä seurasta. Karvaherätyskello ei kuitenkaan vielä hälyytä aamuisin vaan henkilökunta herää ennen kissaa.

Jyrsijät ovat lähteneet liikkeelle, ne alkavat hakeutua rakennuksiin ja vartiointiliikkeellä riittää puuhaa.

Henkilökunta kävi sienimetsässä, mutta saalis oli heikko. Jokainen tatti, pienikin oli jo syöty sisältä tai muuten mädäntynyt. Kanttarelleja tuli vähän korin pohjalle, mutta kaadetuista metsistä on vaikea löytää einettä. On kai lähdettävä kaukaisempiin metsiin jos haluaa saada saalista.

Mukavaa viikkoa ystävät!

Oman onnensa nojassa

Alkuvuodesta hankittu runkoatsalea klik on viettänyt kesää varjoisassa paikassa lähes unohdettuna. Talvella se vaati intensiivistä ja tarkkaavaista hoitoa, mutta ulkona se on pärjännyt ihan itsekseen ja kasvattanut juurelleen uusia alkuja, jotka pitää karsia pois. Ehkä jossain vaiheessa on ollut vähän liian märkää, sillä vähän lehtiä on ruskistunut.

Mutta se kehittelee kukkia. Täytyy taas alkaa intensiivisemmin hoitaa pikku puuta. Kukkia on kolme, mutta iloinen yllätys yhtä kaikki.

Murattikin on alkanut kukkia. Kasvi vietti viime kesänkin ulkona ja ilmeisesti orvokki on onnistunut siementämään sen juurelle. Yllätys tämäkin.

Olemme jo syyskuussa. Yöllä salamoi kiihkeästi, mutta jyrinää ei kuulunut. Liekö niitä kalevantulia tai elosalamoita?

Leppoisaa sunnuntaita ja mukavaa syksyn alkua kaikille!

Kierrellen

Nyt on sää suosinut pihapuuhia. Harmi vain, että työ haittaa harrastusta. Aina on kuitenkin aikaa tehdä kierros tai pari puutarhassa.

Muurahaiset ja mustarastaspariskunta nauttivat viinimarjasadon rippeistä.

Kehäkukat loistavat loppukesän auringossa.

Auringonkukat kypsyvät eri tahtiin, osa on vielä nupulla.

Osa kukkii kaikenlaisten pörriäisten iloksi.

Osa on jo kuihtumassa.

Tervetuloa Autuaaseen oloon Anna Vihervaarasta,
oikeastaan jo vanha ystävä!
Oikein mukavaa viikonlopun alkua kaikille.

Aitoa tavaraa

Lauantaina 31.8. klo 10.00-18.00 on Helsingin Narinkkatorilla ainutlaatuinen tilaisuus nähdä ja ostaa aitoja suomalaisia tuotteita.
Torilla nousee käsityöyrittäjien kojujen myötä iloinen markkinatunnelma kattoon. Erinomainen tilaisuus hankkia persoonallisia, uniikkeja tuotteita vaikka joululahjaksi.
Käsityökortteli-tapahtumassa on tarjolla vain aitoa tavaraa, krääsää ei tarvitse seuloa.

Lämmin kiitos Mökkipuutarhan Pirjolle ihanasta tunnustuksesta.

Sydämellisesti tervetuloa Autuaan olon piiriin Anna-Mari ja Nanna!
Mukavaa loppuviikkoa kaikille, nautitaan loppukesän päivistä!

Retki historiaan

Neitokainen kurkistaa Kappelin ikkunasta.

Käväisin sunnuntaina Loviisan Wanhat talot -tapahtumassa. Tämä oli jo toinen kerta minulle ja kaupunki näyttäytyi yhtä viehättävänä kuin edelliselläkin kerralla.
On erittäin ilahduttavaa nähdä, että paljon vanhaa rakennuskantaa on kunnostettu ja huollettu rakkaudella. Loviisalaiset ovat aivan syystä ylpeitä ponnistuksistaan.

Loviisan Kappelikin tarvitsi ymmärtävän visionäärin päästäkseen kurjuudesta uuteen kukoistukseen. Vuonna 2008 maalarimestari Airi Kallio osti huonokuntoisen rakennuksen  ja pelasti vuonna 1865 rakennetun Kappelin tuholta.
Millainen kaunotar!

Tsaariperheen kuvat koristavat yhtä Kappelin huoneista.

Wanhan kaupan pihapiirissä on 1700-luvulta peräisin oleva maakellari, johon on tehty mukavan vilpoisa istuskelupaikka.

Vanhojen omenapuiden katveessa voi nautiskella sadosta.

Joentöyräälle asetetulla penkillä voi haaveilla vehreydessä ja tuijotella veden virtausta.

1750-1800 -lukujen välissä rakennetun Kuninkaanlammen puutarhassa oli kaksi komeaa upseeria nauttimassa teehetkestä.

Paitsi talo ja sen sisustus, myös puutarha oli kuin ihana keidas, joka rajoittui rauhoitettuun lehtoalueeseen lammen takana. Pihan kahvilassa nautin ihania herkkuja retkeni päätteeksi.

Luutamo

Yleisön pyynnöstä aloitan sattumanvaraisesti ilmestyvän kuvasarjan luonnontieteelliseltä osastoltani. Kuvassa on jonkin suuremman linnun lantioluu. Pituus noin 11 cm, leveys
noin 4,5 cm. Löytöpaikka voisi olla jossakin Jäämeren rannalla.

Kuun vetovoima kääntää aina vain kameran sen suuntaan.
Perjantai-iltana se oli jo vähenemässä, muttei yhtään vähemmän kiehtova.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Hanna Pikka!
Kaikille kaunista sunnuntaita!

Murkkujen navetta

Kokoajan pitää olla valppaana ja tarkastella miten kasvit voivat.
Kun huomio herpaantuu voi tapahtua mitä tahansa. Kävin katsomassa miten latva-artisokka jaksaa ja lähitarkastelussa huomasin vähän liikettä suomujen sisällä. Muurahaiset siellä puuhastelivat hoidellen suurta mustakirvalaumaansa. Kirvat olivat tiukasti pakkaantuneet suomujen tyviin. Vaikka teenkin yhteistyötä muurahaisten kanssa niin latva-artisokkani ovat koskemattomia ja tartuin mäntysuoparuiskuun.

Vaaleanpunainen lude, taitaa olla marjaluteiden nuorisoa, touhuaa komeaklarkian kukassa.

Tämä komea mollukka on viime öinä saanut kaikkien jakamattoman huomion.

Kuun kuvaaminen on turhauttavaa, tunnelma ei siirry kameraan.

Mukavia kuutamoöitä ja aurinkoisia päiviä viikonloppuunne!

Uusia istutuksia

Kaivoin ylös tuoksuvadelman, jonka olin istuttanut paikalleen monta vuotta sitten kun halusin autiolle pihalle jotakin nopeasti kasvavaa. Puska oli kasvanut reippaasti sekä leveyttä, että syvyyttä. Puolimatkassa Kiinaan meinasi jo usko loppua, muttei kuitenkaan loppunut.
Tilalle tuli lisää perennapenkkiä. Reippaasti levinnyt isotähtiputki pääsi väljemmille vesille.

Viime talvena ja keväänä istuttamani jouluruusut "kukkivat" yhä. Oikeastaan kukat ovat kuihtuneet jo ajat sitten, mutta nuo suojuslehdet ovat vielä siementen suojana. Jouluruusut kerääntyivät myös vadelmalta saatuun tilaan. Takana on ritarinkannuksia.

Kuohkeaa ja pehmeää

Tavaran tarkastaja koemakasi kukkapenkin ja totesi maan hyvin muokatuksi. Penkkiin ei tule reunakiviä, nuo murikat vain nousivat mullan alta ja löytävät varmasti paikkansa toisaalta.

Nämä kivet on siirrettävä pois viipymättä!

Kesäiset päivät jatkuvat. Sienimetsä odottaa, mutta nyt on muita kiireitä.

Yövieraita

Heräsin aamuyöstä outoon tunteeseen. Sytytin lampun yöpöydällä ja ajattelin, että Nero taisi tulla sisään retkiltään.
Ei se ollutkaan Nero vaan eräs toinen kulkija oli harhautunut sisätiloihin, yläpuolellani lenteli lepakko. Nousin ylös ja otin hyönteisverkon pois ikkunasta, mutta lepakko viiletti jo huoneesta toiseen, se lenteli sisällä taitavasti ja täysin äänettömästi. Avattuani ikkunat ja ulko-oven palasin sänkyyni lueskelemaan ja odottelemaan. Jonkin ajan kuluttua kiersin huoneet, eikä lepakkoa enää näkynyt, joten arvelin sen osanneen ulos.

Suljettuani ovet ja ikkunat jatkoin uniani. Aamulla halusin vielä tarkistaa, että lepakko todella oli lähtenyt. Mitä vielä, se oli etsinyt yösijaa ja veti sikeitä työhuoneessani, ikkunan yläpuolella olevan verholaudan takana. Ylösalaisin tietenkin.
Yövieras oli niin sikeässä unessa, että tuskin havahtui kun varovasti irroitin laudan koukuistaan. Ulkona portaalla uskalsin ottaa vielä kuvan vieraastani, jonka tunnistin pohjanlepakoksi. Sitten vein veijarin lautoineen puuliiterin hämärään jatkamaan uniaan. Matkalla nahkasiipi vähän käänteli päätään, mutta piti edelleen tiukasti kiinni yöpuustaan. Vieras jäi turvallisesti nukkumaan korkealle puupinon päälle.

Muita kohtaamisia lepakoiden kanssa löytyy täältä ja täältä.

Sellaista yöseuraa.
Mukavaa viikkoa kaikille!

Haikeaa sadonkorjuuta

Nautiskellaan leppoisista loppukesän päivistä.
Kurkien haikeat huudot kuuluvat jo pelloilta.
Runsaat sateet antoivat toivoa sienisaaliista.
Ehkä viikonloppuna ehdin kurkkaamaan metsään onko noussut keltaista herkkua.

Kesäkurpitsa sunburst valmistelee ufo-hedelmiään.
Sadonkorjuuta, pensaspavut on poimittu ja pakastettu.

 Latva-artisokista neljässä on kukinto. En kasvata näitä ravinnoksi vaan toivoisin kovasti, että saisin nähdä komean violetin kukan.

Kurkkusatoa on tullut ihan kiitettävästi, ihanan makoisia ja rapsakoita.

Matalata auringonkukat tuovat syysväriä kasvimaalle. Kylvin myös pari vuotta sitten ostamani loput "pienet" auringonkukat, niiden varret ovat kivunneet kolmeen metriin.  Kävi ilmi, että pieni, tarkoittaa ei niin suurta kukintoa, pituutta kyllä riittää.

Hajuherne on ottanut yhden auringonkukan kiipeilytelineekseen. Maloppi kukkii iloisena, vaikka sateet vähän kurittivatkin kasvustoja.

Unikkoniitty on muuttunut pompulaniityksi. Missähän vaiheessa siemenkodat on viisainta poimia, jotta voi kylvää ensi vuonna uuden niityn?

Satoisaa viikonloppua kaikille!